Elämää usvassa
Joitain toveja takaperin paikallisesta GameStopista tuli tehtyä peliostoksia pleikkari kolmoselle, jolloin matkaani tarttui myös silloin itselleni täysin tuntematon tuotos, Haze.
Haze on vuonna 2008 julkaistu ensimmäisen persoonan kuvakulmasta koettava räiskintä, joka lopulta päätyi Playstation 3:lle yksinoikeuspeliksi kun versiot Windowsille ja Xbox 360:lle peruuntuivat.
Pelin on kehittänyt Free Radical Design (nykyinen Crytek) ja sen on julkaissut Ubisoft.
Tulevaisuuden sotilaat
Hazessa pelataan Shane Carpenter nimisellä sotilaalla tulevaisuudessa, vuodessa 2048. Maailmassa ei ole enää mailla omia sotavoimia, vaan sotatoimenpiteet hoidetaan palkka-armeijoiden voimin.
Suurimman palkka-armeijan omistaa Mantel-niminen yritys, jolla on businessejä myös lääketeollisuuden saralla. Carpenter on yksi Mantelin sotilaista ja valmis tottelemaan käskyjä kyseenalaistamatta, kuten kunnon sotilaan kuuluukin.
Positiivisena puolena pidin tässä pelissä juonta, sillä siinä oli paikoitellen mukavia käänteitä ja ajatuksia herättäviä dialogeja. Toki kyseessä ei ollut mikään maailman syvällisin tarina, mutta hieman ainakin pelaamiani keskivertoräiskintäpelejä parempi.
Elämän Nectariinia
Haze on suurimmalta osaltaan hyvin tavanomainen FPS-peli ilman isoja yllätyksiä. Kuitenkin poikkeuksena keskiverto räiskintään, on pelin erikoisuutena sotilailla käytössä Nectar-seerumia, ainetta jonka avulla sotilas saa erikoiskykyjä aineen vaikutuksen alaisena.
Nectaria on pelaajan asussa, jonka kautta hän voi ottaa ainetta käyttöönsä. Aineen vaikutuksen alaisena pelaaja mm. näkee viholliset selvemmin, joka edesauttaa vastapuolen pelaajien siirtämistä manan maille.
Kuten kaikkea muutakin, myös Nectaria pitää käyttää kohtuudella. Mikäli sotilas saa yliannostuksen ainetta, alkaa hän räiskimään kaikkea liikkuvaa – myös omalla puolella taistelevia sotureita. Vihollisjoukot ovat kehittäneet tätä tietoa hyödyntäen kranaatteja, jotka päräyttävät ilmoille nektaria jonka avulla he voivat kääntää sotilaita toisiaan vastaan.
Kontrollit pelissä olivat toimivat, vaikkain itseäni hieman häiritsi paikoitellen väärässä napissa oleva aseen lataus (verrattuna mitä yleensä näissä on ollut). Onneksi tämä ei aiheuttanut juurikaan ongelmia, mutta silti se pelin loppumetreilläkin tuntui “väärältä”. Vanhat tavat kuolevat hitaasti.
Musiikit ja äänet olivat keskivertoa tasoa. Ei mitään ihmeellisyyksiä suuntaan eikä toiseen, eli perus toimivaa tasoa.
Toistaisitko nyt vielä kerran…
Pääsääntöisesti Hazea oli miellyttävää pelata, mutta rasittaviakin puolia löytyi.
Yksi rasittava puoli oli toki se, että peli jökkäytti pleikkarin kerran totaalisen tilttiin joka on toki iso miinus. Onneksi buutin jälkeen tästä selvittiin.
Toinen rasittava piirre oli se, että tekstuurit alkoivat muutamassa tehtävässä bugittamaan ihan huolella. Käytännössä näkyi vain taivasta ja muutama tekstuuri siellä täällä, mutta mitään olennaista ei sitten näkynytkään. Onneksi kuolemisen jälkeen ongelma korjaantui, mutta näitä tuli vastaan loppuvaiheilla peliä useammankin kerran (kenties viidesti?). Täysin bugivapaa peli ei siis ollut.
Suurin rasittavuus pelissä kuitenkin oli sotilaiden huutelemat repliikit. Pelin loppuvaiheilla sotilaat hokivat samoja laineja uudelleen ja uudelleen aina kyllästymiseen asti. Tämä jos mikä alkoi tympäisemään pitkässä juoksussa. Rasittavuus oli jo yhtä suuri kuin Electronic Artsin NHL 14:ssa jokaiseen paikkaan tunkema TREMENDOUS tai Fight Night Round 3:ssa pelaajan nyrkkeilijän nimen hokeminen kymmeniä kertoja saman ottelun aikana. Toisin sanoen rasittavuusaste on sellainen, että pelin aikana joutuu hieman ainakin harkitsemaan äänien vaientamista.
Mitä käteen jää?
Haze ei ole erityisen hyvä, mutta ei se ole missään nimessä myöskään huono. Se on kevyttä viihdettä, josta saa useammaksi tunniksi rentouttavaa räiskintää. Itselläni läpi pelaamiseen meni noin yhdeksän tuntia, joka mielestäni on ihan sopiva pituus tällaiselle pelille.
Miinuksia pelille sataa hermoille käyvistä sotilaiden hokemista, joita viljellään turhan tiivillä tahdilla, mutta plussaa tulee kuitenkin hieman keskivertoa räiskintäpeliä paremmasta tarinasta. Plussaa Hazelle täytyy antaa myös siitä, että ainakin jotain uutta ja erilaista tässä oli tarjolla myös pelillisesti Nectarin muodossa.
Loppupäätelmänä Haze on siis kaikin puolin keskinkertainen tuotos niin hyvässä kuin pahassa.
Kehuttavaa
- Keskiverto FPS, niin hyvässä kuin pahassa
- Hieman keskivertoa parempi tarina
Moitittavaa
- Keskiverto FPS, niin hyvässä kuin pahassa
- Rasittavan vähän repliikkejä joita sotilaat huutelevat
- Satunnaisia bugaamisia + kerran jäätyi koko pleikkari
Leave a Reply