Varros Berliini, loppusi koittaa!
Sivuston kesäloma on pidetty, joten on aika palata takaisin sorvin ääreen ja jatkaa arvosteluiden kirjoittamista. Lomalta on hyvä palata sotaräiskinnän pariin Call of Duty: World at Warin tahtiin.
Call of Duty: World at War on jenkkiläisen pelitalo Treyarchin kehittämä ja Arctivisionin julkaisema vuodelta 2008 peräisin oleva ensimmäisen persoonan kuvakulmasta pelattava sotaräime.
Treyarch on tunnettu nimi myös uudempien Call of Dutyjen takaa, sillä samainen lafka on ollut kehittämässä myös Black Opsia ja Black Ops II:ta (Lue arvostelu).
CoDi löytyy Xbox 360:n lisäksi myös PS3:lle, Windowsille, Wiille, Windows mobilelle ja Nintendon DS:lle.
Historian havinaa
Call of Duty: World at War sijoittuu toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin Tyynellämerellä sekä itärintamalla.
Pelattavuuden kannalta ajateltuna codin tämäkin osa noudattaa perinteisiä FPS-pelien tyypillisiä ominaisuuksia – siinä on kävelyä, juoksemista, kyykkimistä, maassa makaamista, ampumista eri aseilla, kranaattien viskomista, välissä mennään tankilla, välillä ammuskellaan ilmassa ja tehtävissä mennään eteeenpäin lineaariseen tapaan.
Pelillisesti en havainnut tässä mitään uutta saati ihmeellistä verrattuna muihin pelaamiini FPS-peleihin. Eipä sillä, en itse sellaista odottanutkaan enkä erityisesti kaivannutkaan. Hyväksi havaittua kaavaa on turha muuttaa vain muuttamisen ilosta.
Tarinallisesti World at War oli suhteellisen tasapaksu, eikä se herättänyt itsessäni mitään ihmeellisiä tunteita mihinkään suuntaan. Koska kuitenkin pelaan tämän tyylin pelejä muista syistä, ei asialla ollut itselleni mitään merkitystä.
Räjähtää se kranaatti poterossakin
Codille täytyy antaa kiitosta sen kauniista ja sulavasti toimineesta visuaalisesta ilmeestä.
Peli rullasi nätisti vanhalla Xbox 360:llakin ilman isompia yskimisiä lähes kaikissa paikoissa, vaikka näytöllä olikin tapahtumaa ja valoefektiä toisinaan kiitettävissä määrin. Ainoastaan pieniä köhimisiä tuli silloin tällöin (etenkin kun liekinheittimellä lähti leikkimään), mutta yleiskokonaisuutena peli toimi kuin lähijunan vessa.
Äänet olivat perustasoa – ne toimivat, eivät häirinneet missään vaiheessa ja ne sopivat tunnelmaan. Musiikit sitä vastoin olivat monin paikoin omaan makuuni toimivaa settiä. Niin toimivaa, että jos soundtrack vastaan tulisi levyllä halvalla, ostaisin pois.
Epätekoälyä
Vaikkakin CoDin tekoäly oli pääpiirteittäin toimivaa tasoa, oli pieniä typeryyksiä havaittavissa siellä täällä.
Pelatessani toisiksi helpoimmalla vaikeustasolla oli vihollissotilaat yksittäisissä kohtauksissa täysin pihalla sodan meiningistä. Vihollinen jäi toisinaan tuijoittamaan niin pitkäksi aikaa itseäni, että en meinannut tajuta ampua sitä lainkaan sillä luulin sitä jo omaksi sotilaakseni niin pitkän arpomisen vuoksi ampuako vaiko ei.
Toisinaan myös oma sotilastoveri saattoi kirmata vihollisen ohi ja vihollinen tuli vastaan, mutta kumpikaan eivät ammu toisiaan vaan vihollinen ryhtyykin sitten ampumaan itseäni. Jotenkin hieman epäloogista, että vihollinen ei ammu ensin tullutta tietokonepelaajaa saati että oma joukkuetoveri ampuisi vihollista, mutta onnena onnettomuudessa tekoälyn typeryys ei ollut lähellekään sellaista typeryyttä mitä oli Medal of Honor: Warfighterissä (Lue arvostelu). Pääsääntöisesti tekoäly oli lähempänä älyä kuin älyttömyyttä.
Loppupäätelmänä Call of Duty: World at War on hieno peli kauniilla visuaalisella ilmeellä, toimivalla äänityöskentelyllä ja hyvällä musiikilla. Se on rento ja suoraviivainen FPS, jossa pelaajan ei tarvitse liikoja aivonystyröitään vaivata.
Se ei tarjoa pelillisesti mitään uutta genrelleen, joten jos tarkoituksena on vain etsiä tuttua ja turvallista varmaa valintaa sotapelien nälkään, on Call of Duty: World at War hintansa väärti.
Kehuttavaa
- Visuaalisesti näyttävä
- Hyvin mitoitettu vaikeustaso
- Toimiva paketti kaikin puolin
Moitittavaa
- Tekoälyssä paikoitellen älyttömyyttä
- Tarina ei säväyttänyt
Leave a Reply