Aleksin Blogi

Month: October 2017

  • Kokkailut: Rypsiporsas mureutettu pihvi Béarnaise-kastikkeella

    Valmis annos sisälsi pihvin, hieman tomaattia ja persiljaa sekä Béarnaise-kastiketta

    Tällä viikolla jatkan viime viikon tapaan hyvin samankaltaisella pihviaterialla. Kun viime viikolla ateriaksi päätyi naudan pippuripihvi oli tällä kertaa vaihteen vuoksi porsasta. Kävin Lauttasaaren K-Marketissä pyöriskelemässä ja tällainen sattui silmään joten ajattelin jotta miksikäpäs en kokeilisi.

    Pihvin päälle halusin koettaa jotain kastiketta ja kätevästi kaupasta löytyi helposti valmistettava Knorrin béarnaise-kastike. Béarnaise-kastike on lähtöisin Ranskasta ja sitä on Wikiepdian tietojen mukaan luultavasti valmistettu ensimmäisen kerran 1836 keittiömestari Jules Collinetin Le Pavillon Henri IV -ravintolan avajaisiin.

    Ainekset joita käytin ateriassa pl. persilja jota oli entuudestaan jääkaapissa

    Ruoan valmistus oli erittäin suoraviivaista kuten käytetyistä materiaaleista pystyy arvaamaan. Käytännössä paketti auki, toinen pihveistä pannulle jossa oli oliiviöljyä ja sen jälkeen vain antaa pihvin lämmetä n. 8 minuuttia ohjeen mukaan. Luultavasti itse pidin hieman pidempään.

    Pihvin päällä oli myös maustevoita tai jotain sellaista, mutta käänsin tästä huolimatta pihviä toisinpäin jotta ruoka pihvi tasaisesti. Maustevoi sitten toimi hyvänä maun antajana myös pannulla ja imeytyi siitä pihviin.

    Pihvi pannulla herätti ruokahalua

    Pihvin lämmetessä pannulla kerkesi hyvin pilkkoa tomaatin valmiiksi sekä laittaa béarnaise-kastikkeen kattilaan lämpenemään. Ohjeen mukaan taisi olla että kolme minuuttia kuuluisi lämmitellä, mutta varmaan hieman pidempään pidin tätäkin kun pienehköllä lämmöllä lämmittelin.

    Kun kaikki oli valmista ei enää tarvinnut muuta kuin ottaa pihvi pois pannulta lautaselle, laittaa tomaatit lautasen reunalle ja heittää reunalle myös hieman persiljaa. Sen lisäksi tietenkin summamutikassa heittämä määrä kastiketta ja ateria oli valmis. Mukavan helppoa ja suoraviivaista.

    Kastikkeen lämmitystä

    Aterian maku oli erittäin hyvä. Tätä pitää tehdä kyllä joskus toisenkin kerran.

    Aterian tarvikkeiden hinnat eriteltynä:
    – HK rypsiporsas pihvi 5,49 eur
    – Tomaatti suomalainen 0,59
    – Knorr bearnaisekastike 2,39 eur
    – Persilja 1,29 eur

    Persilja löytyi jo kaapista entuudestaan, mutta lasken tähän hintaan mukaan myös sen siltä varuilta että sitä ei olisi ollut. Yhteensä hintaa siis tuli raaka-aineille 9,76 eur. Ei paha, ottaen huomioon että toinen pihveistä on vielä syömättä, tomaatista on puolet jäljellä ja persiljaa ja kastiketta on vielä useampaan ateriaan. Käytännössä yhden aterian hinta jää alle 5 euroa. Hinta-laatu-suhteeltaan erinomainen ateria.

  • Keittiön siivoilua

    Keittiö on ollut pitkään kaaoksen keskittymä – puretut hyllyt on odottaneet poisvientiä keittiöstä jo kuukausia

    Eilen aamulla ennen töihin menoa sain aikaiseksi viedä keittiöstä pois vanhat hyllyjen osat. Aikaisemmin käytössäni oli hyllyjä jotka eivät enää mahtuneet asuntoon ja niistä piti päästä eroon. Koska ne ei tori.fi:stä lähtenyt aikoinaan nopeasti kiertoon pistin ne vain kappaleiksi odottamaan että vien jäljelle jääneet osat pois.

    Koska elämä ei aina mene kuin elokuvissa oli nuo hyllyjen osat keittiössä odottamassa poisvientiä useamman kuukauden. Tarkemmin ottaen tiketti tuli tästä tehtyä jo 14.5 joten menihän tuossa lähes viisi kuukautta että tämän sai tehtyä. Heh.

    Aikaa tämän tekemiseen meni kuitenkin vain noin 15 minuuttia, mutta kuten aina, mitään asioita ei tapahdu ellei niitä laita tapahtumaan. Paras keino miten asiat saa tapahtumaan on noudattaa JFID-filosofiaa eli Just Fucking Do It.

    Hyllyn osien poisvienti toi keittiöön heti lisää tilaa

    Hyllyjen poisviennin jälkeen keittiö tuntuu ihmeen tilavalta. Hyllylevyjen vieressä olleelle kaapillekin pääsee merkittävästi helpommin joka helpottaa merkittävästi kun sinne voi taas säilöä kattiloita ja muita vastaavia pois kuivauskaapista.

    Kuvassa yllä keittiö on vielä yhtä kaoottisen näköinen sillä mikroaaltouuni on yhä lattialla ja IKEA:n pöytä kasaamatta. Koska kuitenkin tässä vaiheessa oli vielä aamu ennen seitsemää oli sanomattakin selvää että siihen aikaan ei ruveta imuroimaan sillä imurissa ei ole kuulokeliitäntää ja naapurit eivät välttämättä diggaile jos imuri alkaa laulamaan ennen normaalien ihmisten heräämistä.

    Pöytä, televisio ja Xbox 360 tuli nostettua keittiöön

    Illalla töiden jälkeen eilen imuroin vielä lattian ja kasasin IKEA-pöydän takaisin käyttöön ja laitoin samalla kaapista vanhan 23″-television näytöksi ja Xbox 360:n nostin kaapista pelikoneeksi. Keittiöön voisin harkita verhojen hommaamista jossain vaiheessa ja tuon pöydän tilalle voisi harkita mieluummin pienen hyllyn johon vanhoja konsoleita mahtuisi niin voisi keittiöstä tehdä mancaven vanhojen konsoleiden pelaamista varten.

    Samoin jos tuon 23″ vaihtaa 32″ televisioon sen saa pois pöydältä ja kuvassa takana näkyvään jalustaan. Tuossa televisiossa on ruuvin paikat aivan liian lähellä toisiaan eikä sitä sen vuoksi saa kiinni seinäjalustaan. Ehkä joskus.

  • Peliarvostelu: The Order: 1886 (PS4)

    Led Zeppeliin oli hitti jo 1886

    The Order: 1886 on Ready at Dawnin ja SCE Santa Monica Studion kehittämä kolmannen persoonan kuvakulmasta kuvattu toiminnallinen seikkailupeli. Sen on julkaissut Sony Computer Entertainment ja se on saatavilla ainoastaan Playstation 4 -pelikonsoleille. Peli on julkaistu helmikuussa 2015.

    The Order: 1886:n tarinassa liikutaan vaihtoehtoisessa historiassa Lontoossa vuonna 1886. Protagonistina nähtävä Sir Galahad on osa pyöreän pöydän ritarikuntaa joka on yhä toiminnassaan. Lontoossa on ongelmia ihmisten ja susien risteytymän eli puoliveristen kanssa sekä sen lisäksi myös kapinalliset tuovat oman ongelmansa yhteiskunnan järjestykseen. Galahd kumppaneineen lähtee selvittelemään asiaa mutta matkan aikana alkaa paljastumaan että asiat eivät olekaan aivan niin kuin Sir Galahad kumppaneineen on saatu uskomaan.

    Talojen sisustukset olivat tyylikkäitä wanhoina hyvinä aikoina

    Pelillisiltä ominaisuuksiltaan The Order: 1886 tarjoaa hyvinkin lineaarisesti etenevää toimintaa. Pelaajalle ei tuota hillittömiä vaikeuksia edetä tarinassa sillä kenttäsuunnittelu ohjaa halutunkaltaiseen etenemiseen. Mukana on onneksi myös tehtäviä joissa itse voi valita kulkuaan päämäärään joka tasapainoittaa yleistä putkijuoksun tunnelmaa. Esimerkiksi yksi tehtävä oli sellainen missä pelaajan tehtävä oli etsiä vartija jolla on avain ja sen jälkeen eliminoida tuo vartija, ottaa avain ja lähteä paikalta pois. Käytännössä ei ollut pakko siis käydä litsimässä jokaista vartijaa vaan mahdollisuus oli heti oikean löydettyä jatkaa matkaansa tarinassa eteenpäin.

    Suoraviivaisen etenemisen välille mahtui aina mukaan taisteluita. Taisteluista itselle tuli hieman mieleeni jotain Mafia II:n vivahteita. Laatikoiden takana kyykittiin, noustiin ylös ja räiskittiin menemään jonka jälkeen nopeasti laatikon takaa toiselle. Välillä raadoilta käydään hakemassa loottia jos panokset pääsevät loppumaan ja taistelu päättyy kun viimeinenkin vaihtoehtoisen maailmankatsomuksen omaava vastustaja on päästetty autuaammille metsästysmaille.

    Räiskintäkohtaukset toivat mieleeni Mafia II:n tunnelman

    Toinen peli minkälaisia fiiliksiä peliin oli imeytynyt – vaikkakin kaukaisesti – oli Assassin’s Creed -pelisarja. Mukana oli pieniä pätkiä kiipeilyä ja juoksenteluita katoilla joka loi osan tästä mielikuvasta, mutta myös se että vaihtoehtoisessa historiassa oli nykyisestä historiastamme tuttuja hahmoja. Tähän seikkailuun mukaan oli saatu Nikolai Tesla joka on pelissä keksijänero joka kehittelee monenlaisia härpättimiä omassa laboratoriossaan.

    Tätä peliä on paljon arvosteluissa kehuttu grafiikoistaan eikä ilman syytä. Vaikka graafisesti upeita pelejä on tullut nähtyä jo paljon on silti The Order: 1886:n visuaalinen ilme selkeästi erottuvan kaunis ja tunnelmallinen. Erityisesti pidin kenttien valaistuksesta, sillä valaistus on tekstuureiden lisäksi varmaankin yksi tärkeimmistä asioista tunnelman luonnissa.

    Peli tarjoaa myös kameramoodin jonka avulla pystyy kaikessa rauhassa pysähtyä katsomaan pelimaailman kauneutta. Kameramoodi on toteutettu hyvin ja sitä tuli käytettyä paljon.

    Kameramoodi mahdollistaa kameran siirtelyn ja kääntelyn parempia Kodak-momentteja varten

    Loppupäätelmänä The Order: 1886 on perusviihdyttävä kokonaisuus. Se on hyvä ja suoraviivaisesti etenevä toimintapeli joka tarjoaa How Long To Beat -sivuston keskiarvon mukaan noin 7 tunnin pelikokemuksen. Se ei tuo pelimaailmaan juurikaan mitään ihmeellistä uutta mutta tärkeimpänä puolena se tarjoaa viihdyttävän pelikokemuksen.

    Arvosana: 7,5/10

  • Muutama testikuva iPhone 7 Plussalla

    Väritoisto iltakuvien ottamiseen on hyvä

    Nyt kun iPhone 7 Plus on ollut käytössäni muutamia viikkoja laitan tähän muutaman ottamani valokuvan nähtäväksi joista saa jonkinlaista käsitystä millaista jälkeä sen kameralla saa pokkarikameran tyyliin kuvattuna. Käytännössä tarkoitan siis sitä että kuvat otetaan vain ja räpsäistään menemään iPhonen vakiona tulevalla kameraohjelmalla JPG-laatuisena eikä RAW-muotoisena, eli siten kuten normaalit tavan tallaajat tekevät.

    Kuvia on otettu hieman erilaisissa olosuhteissa jotta saa paremmin käsitystä miten kamera käyttäytyy erilaisissa kuvaustilanteissa. Kuvat eivät siis pyri olemaan mitenkään taiteellisia valokuvia vaan havainnollistavia testikuvia. Kuvateksteihin olen lisännyt omia ajatuksia kuvasta jotta tiedätte miksi se on tässä nähtävänä.

    Aikaisemmin olen postannut Huawei P10:llä otettuja testikuvia joten niitä voi käydä vertailemassa tästä. Omien kokemusten pohjalta pidän iPhonea perusräpsinnässä ihan kelvollisena kamerana joka soveltuu monenlaisiin kuvausolosuhteisiin helposti. Se on yksinkertainen käyttää mutta tekee silti JPG-muodossa tarpeeksi hyviä kuvia moneen käyttötarkoitukseen. Harmillisesti (vaikkakin ymmärrettävästi peruskäyttäjää ajatellen) vakiokamerassa ei ole kuitenkaan RAW-kuvaukselle mahdollisuutta.

    Huawei P10:een verrattuna on molemmissa tarpeeksi hyvä kamera suurimmalle osaa peruskäyttäjistä. Kuitenkin omien kokemusteni pohjalta on Huawei P10 kamerana parempi.

    Väritoisto on luonnollisen tuntuinen sisäkuvissa
    Kännykän omilla mustavalkoisilla asetuksilla saa perustoimivia mustavalkokuvia
    Päiväaikaan otettu kuva jonka mustavalkoisuus on tehty tietokoneella Silver Efex Prolla
    Etualalla olevan kohteen saa irti taustasta yllättävänkin mukavasti. Valkotasapainoa on hieman säädetty koneella.
    2x zoomauksen käyttämisen huomaa kuvassa helposti rakeisuutena isommassa koossa katsottuna. Pienemmässä koossa zoomattu kuva kuitenkin toimii asiallisesti.

  • Leffalauantai: Dark shadows

    Kulmahampaat kehiin ja verta imemään

    Tämän viikon elokuva jatkaa viime viikon Bloodraynen tapaan vampyyrileffojen hengessä. Elokuvaksi valikoitui vuodelta 2012 Tim Burtonin ohjaama kauhukomedia Dark Shadows (IMDB).

    Kuten monessa aikaisemmin näkemässäni Tim Burtonin elokuvassa myös tässä on tuttu näyttelijäkaarti kasassa. Elokuvan pääosaroolin Barnabas Collinsina esittää Johnny Depp ja muissa pääosissa nähdään Eva Green, Michelle Pfeiffer sekä Helena Bonham Carter. Myös musiikkirintamalla on kuultavana Burtonin hovisäveltäjä Danny Elfmanin taidetta joten ainekset onnistuneelle elokuvalle on ilmassa.

    Kaikkien muiden näkemieni Tim Burtonin elokuvien tyyliin myös tämä elokuva on hyvin tummanpuhuva. Visuaalinen puoli ja vahvat kontrastit on lähes Burtonin tavaramerkki ja samalla linjalla mennään tässäkin elokuvassa. Hyvä niin sillä pidän itse paljon senkaltaisesta tyylistä.

    Jokaisessa vanhassa talossa on salaisia huoneita, niin myös Collinsien kartanossa

    Tarinassa kerrotaan Barnabas Collinsista ja hänen epäonnisesta rakkaudestaan ja elämästään vampyyrinä. Noita Angelique (Eva Green) rakastuu häneen, mutta Barnabas torjuu hänen rakkautensa toisen naisen vuoksi. Tämä ei kuitenkaan ole noidan mielestä sopivaa ja niinpä hän edesauttaa Barnabaksen rakastetun kuolemaan ja tekee Barnabaksesta vampyyrin. Koska vampyyriksi muuntaminen ei olisi ollut vielä tarpeeksi paha kosto saa Angelique kylän ihmiset vielä hautaamaan vampyyrin elävältä maahan.

    Parisataa vuotta kuluu haudassa maaten kunnes vuonna 1972 työmiehet onnistuvat osumaan arkkuun jossa vampyyri viettää pitkää untaan. Vapauteen päästyä jano on kova ja raatoja tulee siinä sivussa useampia. Angelique joka itse on yhä elossa saa kuulla tapahtumista ja tajuaa että tutut kasvot vuosisatojen takaa on jälleen kuvioissa mukana.

    Barnabas etsii kotikartanonsa ja havaitsee siellä asioiden muuttuneen. Kartanossa pitää majaansa sukulaisia ties monennestako polvesta ja tänne hän itsekin jälleen majoittuu. Aikomuksena hänellä on palauttaa Collinsien suku jälleen kukoistukseensa.

    Angelique (Eva Green)

    Barnabas rakastuu talossa majaansa pitävään vasta saapuneeseen työntekijään Victoria Wintersiin (Bella Heathcote). Tämäkään ei sovi Angeliquelle ja vuosisatojen takaiset kuviot alkavat toistumaan muodossa tai toisessa.

    Vaikka tarina on synkähkö eikä visuaalinen puolikaan liiemmin iloisuudellaan hehku on elokuvaan saatu mukaan toimivaa komiikkaa. Huumori on kepeää mutta toimivaa ja nojaa pitkälti kulttuurillisiin eroihin joita parissa sadassa vuodessa on tapahtunut mutta joista Barnabas ei ole tietoinen. Esimerkiksi kuinka nykyajan naisiin tehdään vaikutus verrattuna kuinka ennen tehtiin sekä kuinka Alice Cooper on rumin nainen jota Barnabas on saanut nähdä.

    Fritsut on kevyttä settiä tämän käsittelyn jälkeen

    Kokonaisuutena Dark Shadows on kaikesta tummasta tunnelmastaan huolimatta kohtalaisen kepeä ja viihdyttävä elokuva. Se seuraa kauhuelokuvien vanavedessä jättäytyen kuitenkin turvallisen etäälle lajityyppinsä pelkotiloja aiheuttavista filmatisoinneista. Sen paikoitellen viljelty huumori on hyvällä maulla tehtyä ja toimii mukavasti tasapainottamaan elokuvan synkkyyttä tekemättä elokuvasta kuitenkaan puhdasta komediaakaan. Näyttelytyö on pääsääntöisesti hyvää ja luontevaa, vaikkakin muutamissa kohtauksissa jotain häiritsevää luonnottomalta tuntuvaa kehonkieltä oli aistittavissa.

    Ennakko-olettamukseni oli että tämä ei olisi lähelläkään vampyyrifilmiä mutta ilahduin positiivisesti. Kulmahampaita nähtiin ja veri virtasi kuten kunnon vampyyrielokuvaan kuuluu. Kuitenkaan ristejä, valkosipuleita, alastomuutta, seiväitä ja muita vastaavia lajityypille kohtalaisen yleisiä elementtejä ei tässä nähty.

    Katsomisen arvoinen elokuva jokaiselle vampyyrielokuvien ja/tai Tim Burtonin elokuvien ystävälle.

    Arvosana: 8/10