Viime viikolla kävin F-Musiikilla työpäivän jälkeen ostamassa Ibanezin Talmaniin (eli kitaraani) uudet kielet. Entisistä yksi oli katkennut jo hyvä tovi sitten mutta jostain syystä uusien kielten hakeminen siirtyi aina “sitten joskus” -kategoriaan. Kuitenkin vihdoin kun kävin kielet ostamassa tarttui matkaan myös König & Meyerin valmistama capo.
Mikäli capo ei ole tuttu on se siis apuväline joka nakataan kitaran kaulaan (tai periaattessa varmaan melkein minkä tahansa kielisoittimen) ja sillä saadaan vaihdettua sävellajia nopeasti ja helposti ilman tarvetta uudelleen virittämiselle.
Capo kaulalla
Pikaisesti testaillen tuntuisi olen varsin näppärä apuväline joka on jo monen vuoden ajan ollut aikeissa ostaa mutta jota en jostain syystä ole aikaisemmin saanut aikaiseksi hankkia. Yleisesti myös tuote tuntuu varsin jämäkältä ja laadukkaalta kuten König & Meyerin tuotteet aikaisemminkin ovat olleet.
Megan Fox on harvoja hyviä syitä katsoa tätä elokuvaa
Tämänkertaiseksi leffalauantain valinnaksi päätyi vuonna 2010 julkaistu Jimmy Haywardin ohjaama toiminnallinen draama/fantasiaelokuva Jonah Hex (IMDB). Ennakkoon en tiennyt elokuvasta mitään enkä ollut siitä edes kuullutkaan mutta Vitosen divarissa käydessäni bongasin leffan ja havaitsin siinä olevan myös Megan Foxin joten leffa oli toki ostettava Blu-Raynä leffakokoelmaani.
Jonah Hex on DC Comicsin western-sarjakuvahahmo joka on luotu jo 1970-luvulla ja hänet voi Wikipedian mukaan bongata myös muutamista DC:n animaatiosarjoista kuten Batman.
Elokuvan juonessa kerrotaan nimensä mukaisesti länkkäri Jonah Hexistä (Josh Brolin), miehestä joka on aikoinaan toiminut ratsuväessä yhdessä nykyisen antagonistinsa John Turnbullin (John Malkovich) kanssa. Turnbull on antanut hänelle käskyn polttaa sairaala mutta Hex ei ole pystynyt sitä tekemään. Hex tappaa ystävänsä Jebin joka sattuu olemaan myös John Turnbullin poika. Vähemmän yllättäen John Turnbull ei tästä erikoisemmin ilahdu ja niinpä hän ottaa Hexin kiinni, sitoo ristiin ja pakottaa hänet katsomaan kuinka hän polttaa Hexin talon matalaksi samalla kun hänen vaimonsa ja poikansa ovat siellä sisällä.
Jonah Hex (Josh Brolin)
Rakkaidensa menetyksen johdosta Jonah Hex päättää kostaa Turnbullille vaimonsa ja poikansa kuoleman mutta harmikseen hän saa kuulla että Turnbull on jo menehtynyt hotellin tulipalossa toisaalla. Hex ryhtyy palkkiometsästäjäksi jolle tarinan edetessä selkenee että Turnbull elää ja voi hyvin ja hänen kuolemansa oli vain lavastettu juttu. Hex pääsee jälleen jatkamaan kostonsa hakemista.
Koston ja tappamisen lisäksi elokuvaan on upotettu hieman myös kevyttä ihmissuhdetarinaa sillä Hexillä on tapana käydä borderllissa Lilahin (Megan Fox) luona ja heidän välillään tuntuu olevan hieman muutakin kuin vain pelkkiä maallisia iloja. Harmillisesti tämän elokuvan rakkaustarina ei säväytä mihinkään suuntaan ja se tuntuu täysin turhalta sivukäänteeltä muutenkin jo turhauttavan tylsään tarinaan. Elokuvan rakkaustarista ainoa hyvä asia löytyy siitä että siten juoneen on saatu kirjoitettua rooli Megan Foxille joka onkin harvoja hyviä syitä katsoa tätä elokuvaa.
Perinteisen länkkäritematiikan lisäksi elokuvaan on heitetty mukaan yliluonnollisia elementtejä. Jonah Hexillä on jostain syystä kyky manata kuolleita takaisin henkiin ja muutaman kerran hän kaivaakin haluamiaan tietoja erinäisistä tapahtumista jo manan mailla makaavilta.
Palkkiometstästäjä noutamassa palkkiotaan
Vaikka tarina ei säväyttänyt itseäni suuntaan tai toiseen oli tässä elokuvassa teknisesti kuitenkin piirteitä joista pidin. Pidin siitä että elokuvassa oli paljon keskusteluissa kasvolähikuvia ja muutenkin kuvakulmat kameralla olivat toimivia. Harmillisesti elokuvan leikkauksista jäi kuitenkin yleisesti levoton tunnelma sillä tunnelmaltaan verkkaisista kohtauksista syntyi hätäinen fiilis liian nopeiden leikkauksien vuoksi.
Samoin dialogeissa leikkaukset häiritsivät toisinaan sillä paikoitellen kun henkilö alkoi puhumaan hypättiin suoraan leikkauksessa tähän puhuvaan henkilöön ja kun toinen rupesi puhumaan leikattiin suoraan tähän puhuvaan henkilöön. Tämänkaltainen leikkaus luo tarpeettoman hätäisen fiiliksen ja se kyllä toimii jos kohtaus on nopeatempoinen action-kohtaus, mutta normaalissa dialogissa se vain rikkoo kohtauksen seesteisen harmonian.
Kaiken kaikkiaan Jonah Hex on kohtalaisen huono elokuva. Sen juoni ei erikoisemmin säväytä ja erityisesti leikkauksissa käytetyt tyylikeinot tekevät siitä epätasapainoisen tuntuisen katselukokemuksen jonka jaksaa katsoa kerran tai pari ja niilläkin kerroilla vain Megan Foxin takia.
Tämänkertaisena perjantaipullona on Samuel Smith -panimon valmistama Organic Chocolate Stout. Olut on tyypiltään sweet stout ja vahvuutta löytyy 5 %. Olutta myydään mm. Alkoissa.
Pullon aukaistessa nousee esiin selkeästi erinomainen ja miellyttävä suklaan tuoksu joka tuoksuu myös lasiin kaadettuna kohtalaisen vahvasti. Olut vaahtoaa varsin maltillisesti ja vaahto katoaa nopeasti myös oluen pinnalta pois enkä sitä kerennyt edes kunnolla maistamaan ennen kuin se oli jo kadonnut pinnalta pois.
Vaikka alkoholitilavuus on 5 % ei tästä maista alkoholin makua juuri lainkaan sillä suutuntuman täyttää voimakkaasti esiin nouseva suklainen maku joka dominoi suvereenisti suutuntumaa peittäen alleen kaiken muun. Tämä ei kuitenkaan ole varsinaisesti huono asia sillä se antaa olueen persoonallisen ja miellyttävän maun. Tämä on sellainen olut että tätä on yksi pullo mukavaa nauttia mutta enempää ei silti edes tahtoisi makean makunsa vuoksi. Erikoisempana oluttetauksena ilahduttava yllätys.
Musiikkina toimii tämän kanssa hyvin mm. My Indigo – Indian summer sekä Disturbed – Sound of Silence (live).
Tämänkertaisen ruokapaikkatestauksen kohteeksi päätyi Helsingissä Aikatalossa sijaitseva Friends & Brgrs. Friends & Brgrs ravintoloita löytyy Helsingin lisäksi tätä kirjoittaessa myös Hampurista, Tampereelta, Pietarsaaresta, Kööpenhaminasta sekä Oulusta ainakin yrityksen omien verkkosivujen mukaan.
Kävin paikalla tänään lounasaikaan ja valitsin menusta Classic Brgr -aterian. Tilaaminen oli suoraviivainen prosessi, eli tulin sisään paikkaan, kävelin kassalle, sanoin mitä tilaan (olin katsonut kassan lähellä seinällä olevasta listasta valintani), maksoin, sain laitteen joka rupeaa piippaamaan kun ateria on valmis ja menin pöytään istumaan. Odotellessa ruokaa kävin hakemassa myös ateriaan kuuluvan limpparin hanasta.
Vaikka satuin paikalle kohtalaisen ruuhkan aikaan ei aivan mahdottoman kauaa pöydässä joutunut odottamaan, eli varmaankin noin vartissa ruuhka-aikanakin ateria valmistui. Tämä tosin on täysin hatusta heitetty arvio ja se voi heittää. Laitteen piipattua ateria käytiin hakemassa tiskin vierestä keittiön reunalta.
Lähikuvassa Classic Brgr.
Ateriassa tuli hampurilaisen lisäksi myös ranskalaiset. Ranskalaiset perunat olivat selkeästi erilaisen makuisia kuin mitä muualla olen syönyt. Mielenkiintoinen makukokemus ja hyvää vaihtelua, mukava havaita että ranskalaisia perunoitakin saa tehtyä erilaisen makuiseksi. Omaan makuuni nämä toimivat hyvin.
Hampurilainen oli lautasella paperiin käärittynä joten siitä tuli enemmän pikaruokapaikkamainen fiilis kuin mitä ravintolahampurilaisen fiilis jossa haarukka ja veitsi ovat olennainen osa ruokailua. Eipä siinä mitään, paperista kiinni ja purilainen ääntä kohden. Hampurilainen maistui hyvälle. Se oli paljon kotoisamman makuinen kuin mitä muualla olen syönyt eli sellainen mitä voisi kuvitella että kotonakin voisi tehdä. Tämä siis on toki hyvä puoli koska se tarjoaa selkeästi erottuvan makunautinnon verrattuna moneen muuhun paikkaan.
Kassa josta tilaukset tehdään
Maukkaan aterian lisäksi paikan yleisilme on viihtyisä ja tunnelmallinen, hieman jopa kahvilamainen. Koska olin ruuhka-aikaan liikenteessä en räpsinyt yleiskuvia sillä tupa oli täynnä syöviä ihmisiä eikä moni varmastikaan halua päätyä kuvaan syödessään.
Palvelu paikassa oli hyvää, henkilökunta oli ystävällistä ja ateria oli kokonaisuutena toimiva. Aterian koko voi olla isommassa nälässä ehkä pienehkö mutta normaalina lounaana ateria on riittävä ja pitää nälkää hyvin poissa.
Classic brgr -ateria irtosi 11,50 eur hintaan lounasaikaan ja sen ulkopuolella hintaa olisi ollut euron enemmän. Hyvä ja positiivinen kokemus jäi tästäkin paikasta joten en näe mitään syytä miksi en täällä joskus toisenkin kerran kävisi.
Googlen Chromecast audio on pieni ja edullinen pulikka
Viime viikolla tuli hankittua kotiin Googlen Chromecast Audio streameri – tai tarkemmin ottaen hommasin suoraan niitä kaksi kappaletta ja myöhemmin vielä kolmannenkin sillä sillä hetkellä siinä kaupassa ei ollut kuin kaksi hyllyssä joten jouduin kolmannen hankkimaan myöhemmin.
Chromecast Audio on kaikessa yksinkertaisuudessaan pieni laite johon saa kännykältä lähetettyä musiikkia. Laite ottaa virtansa USB-liittimestä ja mukana tulee myös adapteri millä virrat saa otettua pistorasiasta. Äänipiuha laitteesta vetäistään sitten suoraan kaiuttimeen tai vaihtoehtoisesti vahvistimeen.
Olohuoneessa itselläni Chromecast audio menee kiinni suoraan Focal XS Bookin pöytäkaiuttimiin mukana tulleella audiopiuhalla, samoin keittiössä ääni menee suoraan JBL:n kelloradion kaiuttimeen audiopiuhalla mutta tällä hetkellä makuuhuoneessa äänet menevät vahvistimeen.
Chromecast audio ja audiokaapeli
Chromecast audiossa on mielenkiintoisena optiona saada ääniulostulo toslink-liitäntään. Käytännössä se tarkoittaa siis sitä että jos hommaa pienen adapterin ja toslink-kaapelin saa äänet digitaalisesti ulos. Tämä on se syy miksi itselläni makuuhuoneessa on vahvistin välissä sillä makuuhuoneen Chromecast Audio on kiinni Sonyn vahvistimessa josta Pre-Outista sitten menee äänet Genelecin pikkumonitoreille.
Käyttöönotto oli suhteellisen helppoa. Laite virtoihin, asennetaan Googlen ohjelma iPhonelle App Storesta, seurataan ohjeita, yhdistetään käyttöönoton aikana laitteen luomaan WLAN-verkkoon, otetaan laite käyttöön, määritellään sen jälkeen oma WIFI-verkko johon laite yhdistää, sen jälkeen saadaan ilmoitus epäonnistumisesta (tämä kävi jokaisen laitteen kohdalla) ja valitaan WLAN-verkko uudemman kerran. Tämän jälkeen laite kysyy WLAN-verkon salasanan, yhdistäminen onnistuu, laite hakee päivityksensä verkosta ja sen jälkeen alle 10 minuutin on laite käyttövalmis.
Kun laite on käyttövalmis avataan Chromecast streamausta tukeva ohjelmisto. Itse käytän Google Musicia joka tulee YouTube Redin mukana samaan hintaan. Sen jälkeen etsitään jotain hyvää musiikkia (eli esimerkiksi Tessa Violet on sellainen) ja valitaan ohjelmasta streamauksen kohteeksi äsken määritetty Chromecast-laite ja hetken päästä äänet sitten kuuluvat kaiuttimista. Näppärää.
Mukana tulee myös virransaantiin tarvittava USB-johto sekä seinäadapteri
Toisen laitteen lisääminen oli yhtä mutkaton operaatio. Kun laitteita on useampi kuin yksi voi Google Home -ohjelmistossa iPhonella määritellä kaiuttimet Kotiryhmäksi jolloin saman musiikin saa striimattua kerralla useampaan kaiuttimeen. Tämä oli itselleni se varsinainen syy miksi Chromecast Audioita edes tuli kotiini hankittua. Onneksi tämä toiminnallisuus toimii hyvin ja helposti ja musiikin saa sen ansiosta kerralla soimaan moneen eri huoneeseen.
Taustamusiikkina kun musiikkia kuuntelee on musiikin toisto monessa huoneessa tervetullut ominaisuus sillä kuitenkin kämäpässä tulee liikuttua eri huoneiden välillä eikä musiikkia tarvitse luukuttaa kovalla jotta sen kuulee myös muissa huoneissa, esim. jos menee laittamaan ruokaa ei tarvitse erikseen alkaa säätämään että haluan musiikkia keittiöön enkä makuuhuoneeseen missä kirjoitan blogipostausta jne.
Yksi mistä pidän myös Chromecast audiosta on sen mahdollisuudet ja toimivuus Home Assistantin kanssa kotiautomaatioita tehdessä. Kirjoitan tästä myöhemmin juttua jahka saan aikaiseksi.
Kokonaisuutena Chromecast Audio on näppärä ja toimiva laite josta on iloa mikäli käyttää sellaisia suoratoistopalveluita musiikille jotka tukevat Chromecast Audion streamausta. Toimivuus kannattaa ennen ostamista tietenkin etukäteen selvittää. Hintaa yhdellä laitteella oli uutena 39 euroa joten mikäli edullista monihuone-äänentoistoa etsii on tämä ehdottomasti tutkimisen arvoinen vaihtoehto mikäli entuudestaan ylimääräisiä kaiuttimia pyörii nurkissa.
