Eilen yöllä selailin tori.fi sivustoa ja satuin bongaamaan ruokapöydän ja neljä tuolia kotiinkuljetuksella inhimilliseen hintaan. Laitoin sitten aamulla viestiä tuosta pöydästä ja tuoleista ja pian myyjä ottikin jo yhteyttä ja sovimme pöytäryhmän tuonnin kotiin.
Pöytä on perus siisti vaikka toki se on käytetty ja selkeästi sen kyllä huomaa. En kuitenkaan uutta ollut ostamassa joten kulumisen jäljet kuuluvat asiaan. Samoin tuolit ajavat asiansa vaikka huomaa toki niistäkin että onhan ne hieman elämää nähneet. Eipä se mitään sillä ne tekevät kuitenkin sen mitä tuolilta ja pöydältä odotan joten potentiaalisesti merkittävästi hienompia tuoleja ja pöytää kaukaisessa tulevaisuudessa odotellessa näillä mennään.
Parempi tarpeeksi hyvä huonekalu kotona kuin täydellinen huonekalu kaupassa.
Keittiön matto kaipaa silti vaihtoa johonkin parempaan jossain välissä sekin sillä nykyisellään värikombinaatio huoneessa on aivan kauhea ja täysin tyylitajuton. Pitänee jossain vaiheessa käyttää aivotoimintaa sen verran että etsin mikä värikombinaatio olisi sopiva ja sen jälkeen etsin sellaisen maton joka siihen sopii.
Ant-Man (IMDB) on vuonna 2015 julkaistu toiminnallinen seikkailukomedia Marvelin supersankareiden maailmassa. Elokuvan ohjauksesta on vastannut Peyton Reed joka on tunnettu myös Jim Carren tähdittämän Yes manin takaa. Pääosarooleissa nähdään Paul Rudd, Michael Douglas, Evangeline Lilly sekä Corey Stoll.
Ant-Manissa S.H.I.E:L.D:n tiedemies Hank Pym (Michael Dougles) on onnistunut kehittämään teknologian jonka avulla asioita voidaan kutistaa pienempään kokoon ja palauttaa myöhemin takaisin normaaliin kokoonsa. Hän kuitenkin huomaa luomansa tekniikan vaarat ja havaittuaan firman aikovan kopioida hänen luomaansa kutistusteknologiaa eroaa hän yrityksen palveluksesta. Vuosia kuluu ja lopulta Hankin oppipoikana ollut Darren Cross (Corey Stoll) saa itsekin kutistusteknologian toimimaan.
Scott Lang / Ant-Man (Paul Rudd)
Samaan aikaan toisaalla Scott Lang (Paul Rudd) vapautuu vankilasta jonne hän on alunperin päätynyt murtokeikan seurauksena. Hän on kuitenkin päättänyt muuttua ja lopettaa ryöstelyt mutta haastavien syiden seurauksena hän päättää osallistua vielä yhteen keikkaan jotta saa taloutensa parempaan jamaan jotta voisi maksaa myöhästyneet elatusmaksut ja saisi viettää aikaa myös tyttärensä kanssa.
Scott kumppaneineen odottaa isoa ryöstösaalista kohteessa olevien tiukkojen turvatoimien vuoksi mutta lopulta saaliiksi päätyy ainoastaan erikoinen puku. Scott koettaa pukua ja pian hän saakin havaita olevansa muurahaisten kokoluokkaa. Säikähtäneenä kokemuksestaan hän lähtee palauttamaan pukua mutta joutuu poliisien haaviin muurahaispuvun palautuskeikan jälkeen.
Hän joutuu teostaan uudemman kerran putkaan odottamaan vankilatuomiota mutta murtokohteena olleen asunnon omistaja Hank Pym ei kuitenkaan halua häntä telkien taakse vaan hän salakuljettaa Scottille tuon puvun jonka avulla hänen onnistui kutistaa itsensä pienemmäksi. Scott ottaa puvun vastaan ja muuntaa itsensä putkassa pienikokoiseksi ja lähtee karkumatkalle.
Evangeline Lilly
Scott tutustuu paremmin Hankiin ja hänen tyttäreen Hopeen (Evangeline Lilly) ja päättää auttaa heitä tuhoamaan Darrenin kehittämän vastaavanlaisen muurahaisasutekonologian ja kaikki sen suunnitelmat.
Aloittaessani katsomaan Ant-Mania olin ennakkoaselteeltani skeptinen ja odotukseni elokuvalta olivat suoraan sanottuna kohtaan kohtalaisen matalat. Onneksi Ant-Man teki kuitenkin positiivisen yllätyksen sillä se oli varsin mainio supersankaritarina missä tarina oli toimivaa tasoa eikä huumoriakaan oltu unohdettu.
Elokuva oli kauttaaltaan toteutettu tyylillä eikä erikoistehosteista tullut tuntumaa siitä että niiden tarkoitus olisi paikata muita puutteita. Tehosteet toimivat hienosti tehosteina ja tukivat tunnelmaa eikä niistä muodostunut itseistarkoitusta joilla pyritään pitämään pakettia kasassa.
Isä ja tytär
En ole aikaisemmin katsonut kuin muutamia supersankarielokuvia joten tämän katsominen oli itselleni erittäin avartava kokemus. Se näytti itselleni että supersankarielokuvan ei tarvitse olla lapsellinen, aivottoman yliampuvaa tehostetykitystä tai muuten vain huonoa tasoa olevaa tarinaa vaan ne toimivat hyvin myös aikuisellekin katsojalle. Ant-Manin katsottuani kävinkin jo ostamassa lisää supersankarielokuvia Blu-Ray kokoelmaani joten lisää tämän tyylilajin arvosteluita on varmaankin lähikuukausina tulossa tänne blogiin.
Kokonaisuutena Ant-Man on toimiva ja hauska supersankarielokuva jonka katsoo mielellään vielä toisenkin kerran.
Tämänviikkoisena perjantaipullona on jälleen pullon sijaan tölkki, Laitilan wirvoitusjuomatehtaan ja panimoravintola Koulun yhdessä panema Kakolan kalpea. Tyypiltään olut on suodattamaton pale ale jonka alkoholitilavuus on 4,7 %, EBU 50 ja EBC 9. Lisätietoja oluesta löytää Laitilan sivuilta.
Tölkin aukaistua erottaa hyvän ja raikkaan pale alen tuoksun joka nousee miellyttävsti esiin niin tölkistä kuin lasistakin. Olut on reilusti vaahtoavaa ja sen vaahto pysyy pinnalla pitkään. Vaahto on ohutta ja ilmavaa ja varsin pistävän makuista. Lasiin kaataminen ottaa oman aikansa reilun vaahtoavuutensa vuoksi joka hieman vaatii kärsivällisyyttä kaatajalta jotta sen malttaa tuoppiin asti kaataa kokonaan.
Maku on raikas vaikkakin kohtalaisen pistävä ja greippimäinen. Yleisesti suutuntuma on kepeähkö. Jälkimaku jättää suuhun hieman happaman tuntuman vähän samaan tapaan kuin greippimehuistakin.
Kokonaisuutena Kakolan Kalpea on kohtalaisen OK olut joka happamuudestaan huolimatta maistuu ihan juotavalle vaikkakin alussa esiin nousee hieman turhan pistävä suutuntuma kun kulauksen ottaa. Yhden tölkin voi silloin tällöin tätä nauttia mutta omaan makuuni kokonaisuus on hieman turhan hapan jotta kovin usein voisi tästä nauttia.
Musiikkeina toimi hyvin mm. Kamelot ft. Alissa White-Gluz – Liar Liar sekä Kobra and the Lotus – You don’t know.
Hommasin kotiini vihdoin ja viimein myös tauluja seinälle, tai tarkemmin ottaen julisteita jotka sitten on laitettu kehyksiin ja ripustettu seinälle. Ensihätään löysin kaksi mieluisaa mutta kunhan löydän lisää niin tietenkin sitten niitä hommaan lisää.
Alunperin oli tarkoituksena laittaa yksi television taakse ja toinen pianon taakse, mutta koska pianon takana valmiiksi seinässsä olevat koukut ovat liian matalalla ja samoin television takana en näitä tauluja sitten laittanut niihin paikkoihin sillä muuten niistä olisi vain pieni osa näkynyt ja loppu olisi jäänyt pianon tai television taakse piiloon. Pitänee jossain vaiheessa käydä hankkimassa taulukoukkuja ja paukutella niitä seinään oikealle korkeudelle näin korkeiden taulujen tapauksessa.
Koska kyseessä on oikeasti GameStopista hankitut julisteet ja samaisesta paikasta niihin hankitut kehykset vaati nämä simppeleitä asennustoimenpiteitä jotta julisteen saa taulukehykseen. Onneksi kyseessä oli niinkin helppo operaatio että senkin onnistuin perinteiseen tapaan räpeltämään toisen taulun kohdalla perseelleen 😀
Esimerkki siitä miten taustapahvin EI kuulu olla
Ensimmäisen taulun laitto meni ilman suurempia ongelmia, eli käytännössä takapahvi irti, taulun edessä olevasta muovista/pleksistä suojamuovit pois, sen takaisin asettelu paikalleen, julisteen asettelu paikalleen ja taustapahvin takaisin laitto ja seinälle. Toki juliste on helposti rullaantuvaa sorttia joten asettelun ajaksi nakkasin painoksi laitoihin kaukosäädintä ja konsolin ohjainta jotta juliste ei pyörähtänyt takaisin rullalle sinä aikana kun taustapahvia takaisin olin laittamassa.
Toisen kohdalla olisi luullut että tämä menee yhtä hyvin ja pääosin menikin, mutta sitten kun rupesin taulua laittamaan seinälle huomasin että olin laittanut taustapahvin väärinpäin ja siinä oleva ripustinkoukku on jäänyt julisteen selkämystä vasten eli laitoin taustapahvin väärin päin. Että sellaista.
You had one job…
Onneksi tämä oli helppoa korjata. Metalliklipsit väänsin vain auki, otan pahvin pois ja käännän sen toisinpäin. Toisella kertaa se meni oikeinpäin eli en onnistunut saamaan koukkua julisteen alaosaan ja taulu olisi mennyt lisäksi väärinpäin joten kaikki meni lopulta ihan jees.
Toinen juliste on Skyrim-aiheinen juliste. Kuvassa oli ottohetkellä aivan järkyttävät verkkokaapeliviritelmät taulun alla (ja on yhä koska asian korjaaminen kunnolla ja käytännölliseksi vaatii enemmänkin operaatiota) mutta pistetään kuva silti tähän näkyville millainen taulu toinenkin on.
Kawai CN37 on sisustuksellisesti miellyttävän näköinen soitin
Varoitus! Teksti sisältää luultavasti enemmän nörttejä kuin pianistejä kiinnostavia tietoja. You have been warned!
Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tilata itselleni kunnollisen sähköpianon. Vuosia moisesta on tullut edes jollain tapaa haaveiltua mutta jostain syystä en ole sellaista saanut aikaiseksi hankkia joko laiskuudesta, nuukuudesta tai perfektionismista johtuen. Aina kun löytää mielestään hyvän sähköpianon niin pian jo löytää vielä paremman ja hinta lähtee huitelemaan kohden kuuta ja tuote jää ostamatta. Jossain vaiheessa on kuitenkin hyvä etsiä hyvä, valita se ja pysyä siinä. Hyvä digitaalipiano kotona on parempi kuin kymmenen potentiaalisesti parempaa kaupassa.
Tein tilauksen Laatusoittimesta ja perjantaina sitten piano ja tuoli tuotiin kotiin. Kysyin myös lisäpalveluna kotiinkuljetuksen lisäksi myös kasausta ja sellainen onnistui maksua vastaan joten sellaisen sitten otin siinä samalla. Ei jotenkin ajatuksena houkuttele lähteä kuluttamaan tunteja aikaa perehtyäkseni miten tällainen vekotin kasataan, miettiä mikä ruuvi menee minne ja muutenkin yksin saattaa olla haasteita kasaamisen aikana joten mieluummin ottaa suoraan lisäpalveluna kasauksen sillä tuote on (toivon mukaan) pitkäikäinen sijoitus eikä vuosien mittakaavassa kasauksen 100 eur lisähinnalla ole mitään merkitystä.
Ensituntumat pianosta on erittäin hyvät. Se tuntuu tatsiltaan hyvältä, se soi mukavasti omista sisäisistä kaiuttimistaan, pianosoundi on miellyttävä ja niitä on muutamia eri variaatioita ja kaiken lisäksi tuote näyttää omaan silmään sisustuksellisesti kauniilta joten eipä tästä mitään valittamista ole tullut vastaan nyt muutaman päivän soittamisen perusteella. Lisäksi myös kuulokeliitännän kautta piano kuulostaa uskomattoman hyvältä. Tässä mallissa ilmeisesti kuulokeliitännän kautta tulevaan soundiin on tehty jotain hiomisia verrattuna halvempiin malleihin. En niistä tiedä kun en ole verrannut, mutta ainakin Sennheiser HD800 -luureilla soittaessa piano kuulosti hyvälle.
Philips Hue -valonauha tuli viritettyä pianon taakse sekä pöytävalo päälle
Koska piano on myös sisustuselementti ja koska olen suuri Philips Hue -valaistusten ystävä tuli tähän hankittua heti Hue lightstrip -valonauha. Samoin pianon päälle tuli pistettyä yksi pöytävalo jossa myös on Hue-valo jotta saa mukavasti tunnelmavalaistusta huoneeseen soitellessa tai vaikka muutenkin.
Kawai CN37 on piano-ominaisuuksiensa lisäksi muutenkin kiitettävän monipuolinen vekotin. En ole vielä kerennyt tietenkään kaikkia toimintoja koettamaan, mutta yksi ominaisuus jota koetin ja hyvin tuntui toimivan on Bluetooth MIDI. Tämän lisäksi pianossa on myös linjasisäänmeno joten pääsin koettamaan heti miten piano toimii iPadin softien kanssa.
Pistin iPadin kuulokeliitännästä kaapelit pianon linjasisäänmenoon ja käynnistin Thor-syntikan. Tämän jälkeen etsin pianon Thorin MIDI-asetuksista, vedin pianosta omat äänet nollille ja iPadista pistin volkkaa ja aloin soittamaan. Kun soitin pianon koskettimilla meni MIDI-data iPadiin langattomasti Bluetoothin yli ja soundit mitä iPadin softaysynasta tuli otettua kuului pianon omien kaiuttimien kautta. Ilahduin myös siitä että en huomannut tavallisessa syntikkafiilistelyssä latenssia lainkaan eli se on siis tarpeeksi pieni että voi reaaliaikaisesti soittaa. Tämä on jatkoa ajatellen aivan loistava asia sillä syntikkasoundeja voi ottaa ulos muista äänilähteistä ja silti kuulla äänet pianon kaiuttimista ja täten käyttää pianoa MIDI-koskettimistona. Pianossa on myös normaali USB-liitäntä jota kautta sen voi myös laittaa kiinni tietokoneeseen tai muihin vekottimiin jotka sitä tukee mikäli Bluetooth-liitäntä ei jostain syystä ole sopiva.
Pianossa on näppärästi myös äänitysmahdollisuus jolla voi suoraan pianon muistiin tallentaa omaa soitantaansa. En ole vielä täysin perehtynyt tähän sen tarkemmin että missä muodossa tämä tallentuu mutta olen siinä uskossa että sisäisesti se tallentuu MIDI-tiedostoksi. Lisäksi laitteessa on (netin mukaan, en ole koettanut vielä) mahdollista tallentaa omaa soitantaa myös USB-tikulle joten yhteistyö tietokoneen kanssa ei ole pakollinen paha jos haluaa vain nopeasti ja helposti tehdä äänityksiä.
Varsinainen äänitysprosessi sisäistä muistia käytettäessä on varsin suoraviivainen. Painetaan Rec-painiketta, valitaan mihin muistipaikkaan nauhoitetaan ja aloitetaan soittamaan jonka jälkeen piano alkaa tallentamaan soitantaa aina siihen asti että painaa Play/Stop-painiketta. Tämä on hyvä ja helppo tapa ottaa nopeasti biisi-ideat talteen pianon sisäiseen muistiin. Ohjekirjan mukaan sisäiseen muistiin mahtuu jopa 10 biisiä joten USB-tikku ei ole aivan alussa mikään välttämättömyys jos haluaa vain tallentaa pikaisesti jotain talteen.
Perustoiminnoista löytyy lisäksi myös metronomi. Ilahduttavaa kyllä metronomin ääni on sellainen että sitä jaksaa kuunnella ja sen äänenvoimakkuutta voi säätää. Lisäksi erinomaisena puolena CN37:ssa on mahdollisuus valita joitain rumpukomppeja taustalle. Näiden tahtiin on paljon mukavampaa soitella pop/rock rallatuksia ja niihin saa enemmän fiilistä jo soittovaiheessa kun taustalla ei soi pelkkä metronomi. Tietenkin jos haluaa hifistellä enempi kannattaa tietenkin tietokoneelta laittaa kunnon rumpukone ja vetäistä sieltä rummut linjasisäänmenoon, mutta jamittelu ilman ulkoisten laitteiden säätämistä onnistuu siis suoraankin edes jonkinmoisilla ihan toimivilla rumpukompeilla.
Reverbiä myös löytyy
Pianossa on myös jonkinmoisia efektejä sisäänrakennettuna. Reverbi löytyy ja sitä pystyy hieman kustomoimaan. Lisäksi muissa efekteissä löytyy muutamaa erilaista delayta, chorusta, erilaisia tremoloja, phaseria ja jonkinlaisia pannauksia. Näitä en ole vielä kerennyt kunnolla koettamaan ja ainoastaan reverbin asetuksia olen pikaisesti testaillut. Pikaisten kokemusten perusteella täysin asiansa ajava reverbi.
Soundivalikoima on kiitettävän laaja sillä ääniä löytyy 352 kappaletta sekä 9 rumpukittiä. Näitä en tietenkään ole ajatuksella kerennyt koettamaan mutta läpi tuli kaikki plärättyä. Etenkin urkusoundi ja harpsichordi oli omaan makuuni, samoin miellyttäviä stringejä ja padeja tuntui irtoavan.
Soundeja voi layeroida myös päällekkäin, eli esim. piano + stringit saa vetäistyä samaan aikaan. En ole vielä tätäkään kunnolla kerennyt tutkia mutta pikaisesti vaikutti varsin näppärältä. Täytynee tähän perehtyä jatkossa paremmin.
Muutaman päivän kokemusten perusteella tuote Kawai CN37 vaikuttaa erittäin hyvältä sähköpianolta. Siitä irtoaa hyvät pianosoundit joka on tietenkin sen tärkein ominaisuus, sen kosketinten tuntuma on miellyttävä, tuote on sisustuksellisesti kaunis, sen omat sisäiset kaiuttimet ovat hyvän kuuloiset ja niistä irtoaa tarpeeksi ääntä kerrostaloasuntoon, kuulokkeilla soittaessakin se kuulostaa hyvälle, siinä on linjasisäänmenot ja MIDI-ominaisuudet löytyvät myös Bluetoothin kautta. Lisäksi metronomi ja rumpukompit ovat toimivaa tasoa, siinä on suoraan monipuoliset ja hyvät soundivalikoimat myös muuhunkin kuin vain pianosoitantaan ja mahdollisuus äänittää omaa soittoaan antaa Kawai CN37:sta positiiviset ensituntumat.
YouTubesta löytyy useita videoita joista voi pianon soundeja kuulla ja jos jaksan niin laitan lähiviikkoina/kuukausina jotain esimerkkejä tänne. En kuitenkaan lupaa mitään jos laiskalla päällä satun olemaan 😀
