Minna Huotilaisen ja Mona Moisalan kirjoittama Keskittymiskyvyn elvytysopas on lähdeluetteloineen 130 sivuinen tietokirjallisuuteen kuuluva teos jonka on kustantanut Tuuma kustannus. Kirja on julkaistu vuonna 2018.
Keskittymiskyvyn elvytysopas kuvaa luultavasti aikaisempaan verrattuna yleisempää ongelmaa eli keskittymiskyvyn heikkenemistä ja sen juurisyitä sekä tapoja joilla ongelmaa voidaan pyrkiä ehkäisemään ja korjaamaan.
Sisältönsä puolesta teos on helppolukuinen ja varsin kansantajuinen teos. Mikäli keskittymiskykysi on huono tai muisti pätkii on hyvä pysähtyä katsomaan elämäntilannettaan ja sitä mitkä kaikki syyt tähän voi vaikuttaa.
Itselleni kirja ei valitettavasti tarjonnut paljoakaan uutta, mutta tästä tuskin kirjaa voi syyttää vaan sitä että olen aikaisemmin jo perehtynyt näihin aiheisiin enemmän tai vähemmän monissa eri yhteyksissä. Mikäli aihe kuitenkin kiinnostaa eikä aiheesta ole entuudestaan paljoa tietoa on tämä hyvä teos josta saa helppoja vinkkejä elämäntaparemontin tekoon.
Tämänkertaisena musamaanantain postauksena on klassikko vuosien takaa, kotimaisen Nightwish-yhtyeen Oceanborn. Albumi on julkaistu vuonna 1998 ja on siis ajalta jolloin solistina toimi Tarja Turunen.
Nightwish kuuluu itselleni niihin bändeihin joita olen vuosien mittaan kuunnellut paljon. Nuoruusvuosina ja parikymppisenä tätä tuli kuunneltua eniten, mutta vielä nykyäänkin Nightwishin levyt löytyvät levysoittimestani pyörimästä. Eniten heiltä tulee kuunneltua yhä niitä levyjä jotka ovat itselleni merkityksellisimmät ja oli kohtalaisen vaikeaa valita mistä levystä kirjoitan sillä niitä levyjä on monta. Oceanborn tuli kuitenkin sitten valittua tähän ensimmäiseksi Nightwishin levyksi josta kirjoitan.
Oceanbornin avausraita Stargazers on kappale josta oma nimimerkkini tulee erilaisilla foorumeilla, irkissä, slackissa jne. Toki joissain tapauksissa nimimerkki on varattu jolloin joutunut keksimään muun, mutta vuosikausia tätä nimimerkkiä on tullut sitten käytettyä.
Levy on täynnä loistavia kappaleita ja on vaikeaa sanoa mitkä olisivat parhaita. Sacrament of Wilderness ja Gethsemane on ainakin sellaisia kappaleita joissa on tekemisen meininkiä ja hyvää mieltä vaikka muille jakaa.
Vaikka Nightwish on tehnyt musiikillisesti hienoja kappaleita, olen aina pitänyt myös Tuomas Holopaisen lyriikoista. Pidän esimerkiksi kuinka Gethsemane-kappaleessa on kristillisen viitekehykseen sovitettua lyriikkaa joka ei (luultavastikaan) kerro uskonnollisista aiheista, kuinka Stargazers-kappaleessa on fantasiavivahteista tematiikkaa sekä tähtien ja avaruuden mystiikkaa lyriikoissa ja kuinka yleisestikin levyllä on eskapistisia vivahteita.
Vuosien mittaan oma musiikkimakuni on muovautunut paljon ja monenlaista musiikkia tulee kuunneltua, mutta ilahdusttavasti Oceanborn iskee yhä näinäkin päivänä. Oceanborn on yhä helmi melodisen metallin maailmassa.
Laitetaan tähän loppuun muutama video vielä YouTubesta tältä levyltä mikäli musiikki ei ole tuttua. Harmillisen vähän tältä levyltä löytyy kappaleista videoita joten pistän muutaman sellaisen joista ei ole videota.
Eilen Espoon Metro Areenalla oli esiintymässä alankomaalainen metalliyhtye Within Temptation ja allekirjoittanutkin oli paikan päällä keikkaa katsomassa. Within Temptation on niitä bändejä joiden kaikki albumit löytyy CD-levyinä ja lisäksi myös keikka DVD:itä ja BluRaykin löytyy. Toisin sanoen kyseessä on bändi jota diggailen kovasti ja olen enemmänkin heitä kuunnellut halki vuosien.
Bändin historia alkaa jo vuodesta 1996 ja ensimmäinen täysipitkä albumi Enter ilmestyi vuonna 1997. Tämän jälkeen tuli The Mother Earth vuonna 2000, The Silent Force 2004, The Heart of Everything 2007, The Unforgiving 2011 ja uusimpana Hydra vuonna 2014. Uusi levy on bändillä työn alla ja ainakin Wikipedian tietojen mukaan tuleva levy Resist näkisi päivänvalon 14.12.2018.
Ensimmäisen levyn aikana Within Temptation oli selkeästi metallimusiikkia, Mother Earthilla oli selkeästi metallia mukana mutta paljon kevyttä meininkiä ja The Silent Forcesta eteenpäin suunta on ollut kepeämpää ja radioystävällisempää musiikkia jota moni on helposti kuullut tiedostamattaankin radiosoittojen vuoksi.
Eilisen keikan settilistan löytää setlist.fm sivustolta. Ilahduttavasti keikalla soitettiin vanhahkoa tuotantoa, tulevan levyn musiikkia sekä uudempien levyjen hittejä. Toki olisin kaivannut kappaleita Candles sekä Ice Queen mutta onneksi Forgiven sentään kuultiin. Forgiven on todella kaunis rauhallinen biisi ja oli hienoa nähdä kuinka yleisössä kännyköiden lampuilla luotiin nykyajan kynttilämeri biisin aikana.
Keikka oli energinen ja tasapainoinen kokonaisuus välissä kuultavien rauhallisempien kappaleiden tuodessa vaihtelua menevien biisein väliin. Forgivenin lisäksi All I need edusti rauhallista osastoa ja se toimi hyvin myös livenä.
Kokonaisuutena keikka oli aivan mahtava – tunnelma oli hyvä, yhtye solistinsa Sharon den Adelin johdattamana otti yleisön hyvin mukaan eikä fiilistä jäänyt puuttumaan. Toivon mukaan joskus toisenkin kerran pääsen bändiä näkemään livenä!
Laitan tähän loppuun vielä muutaman videon YouTubesta joista voi käydä kuuntelemassa bändin kappaleita mikäli artisti on täysin tuntematon mutta haluaa tietää millaista settiä he soittavat.
9 (IMDB) on vuonna 2009 julkaistu animaatioelokuva joka on lajityypiltään toiminta/seikkailu. Elokuvan on ohjannut Shane Acker ja nuken numero 9:n ääninäyttelijänä toimii Elijah Wood.
Tarinansa osalta 9 kertoo kuinka koneet ja ihmiset ovat tuhonneet sodassa maailman jättäen jäljelle vain synkän ja lohduttoman ympäristön. Nukke jonka selkään on kirjoitettu numero 9 herää tällaisessa maailmassa ja lähtee tutkimaan ympäristöään ja pian hän löytää toisen kaltaisensa, numero 2:n joka kertoo hänelle maailman tilasta. Pian kuitenkin sotakone löytää heidät ja 2 jää vangiksi.
9 löytää pian muitakin numeroituja nukkeja joita hän saa hokuteltua mukaansa pelastusretkelle. Pelastusretken aikana 9 valitettavasti onnistuu herättämään robotin joka on vielä aikaisempiakin suurempi uhka ja nuket saavat haastavamman vastuksen.
9:n juoni on kohtalaisen mielenkiintoinen ja siitä on saatu luotua viihdyttävä animaatioelokuva jossa on mukana toivoa kaiken synkkyyden keskellä. Tarinankerronta on toimivaa ja taustoja avataan katsojalle sopivalla tahdilla kaiken muun ohella.
Erityisen paljon pidin 9:ssä sen visuaalisesta puolesta. Sen luoma maailma on synkkä ja pimeä ja tapa jolla se tuodaan esiin on visuaalisesti poikkeuksellisen tyylikäs. Tätä katsoessa hieman tuli Burtonmaiset vivahteet mieleen eikä se ole millään muotoa huono juttu.
Pidin tässä elokuvassa myös siitä kuinka sen luoma synkkä maailma on myös puhutteleva. Ihmisten liiallinen teknologian ihannointi yli terveiden rajojen yhdistettynä sotimiseen voi helposti johtaa sellaiseen tulevaisuuteen jota kukaan ei halua olla todistamassa.
Kokonaisuutena 9 on lajityypissään erinomainen elokuva joka kannattaa katsoa mikäli tummanpuhuvat animaatioelokuvat herättää mielenkiintoa.
Kirin Ichiban on Kirin Breweryn lageria jota pannaan Saksassa. Vahvuutta löytyy 5,0 %, katkeroita 20.0 EBU ja kantavierretta 11.2 °P. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa kuten Citymarketeissa ja sitä löytää myös Alkosta.
Oluen aukaistua erottaa perinteisen kepeän ja raikkaan lagerin tuoksun joka löytyy myös tuoppiin kaadettuna. Tuoksu ei ole vahva mutta löydettävissä kohtalaisen vaivattomasti. Vaahtoavuus on maltillista ja tuoppiin oluen saa kaadettua reippaalla otteella ilman pelkoa ylikuohumisesta. Vaahto myös katoaa pian pinnalta pois kokonaan.
Suutuntuma on raikas ja hento. Maku on aavistuksen terävään kallellaan oleva mutta säilyttää silti maltillisuuden. Siinä on myös hivenen metallinen sivumaku. Lageriksi tämä on keskimääräistä makeamman makuinen joka sopi omaan mieltymykseeni mutta se ei kuitenkaan toimi kaikille. Kirin Ichibanissa on kesäinen raikas olemus ja toimii perusbissenä esim. bulkkilagereiden korvaajaksi. Juomakelpoinen mutta ei mikään mestariteos.
Musiikiksi sopii hyvin kepeä rock, mm. Audioslave – Like a stone tai Wheatus – Teenage dirtbag.
