Eilen päivällä sää oli jälleen keväinen joten koko päivää ei malttanut pysyä sisällä. Päätin vaihteen vuoksi lähteä katselemaan kameran kanssa millaista on Korsossa tähän aikaan vuodesta. Mikäli paikka ei ole tuttu, on kyseessä siis Vantaalla sijaitseva alue joka on muutaman junapysäkin matkan päässä Koivukylästä.
Kovin kummoisia kuvia ei tullut otettua vaan lähinnä räpsittyä vähän sieltä sun täältä, mutta onneksi tärkeämpi syy ulos menolle oli raitis ilma, kepeä lenkkeily sekä lähialueisiin tutustuminen. Kevät tekee kovalla tahdilla tuloaan ja pian kesä on taas täällä joka on helppoa havaita valon määrän lisääntymisessä. Kesää odotellessa vielä tänne blogiinkin muutama talvinen kuva Korsosta.
Kaikki kuvat on otettu Nikon D750:llä käyttäen Sigman 35 mm F/1.4 Art -sarjan objektiivilla.
From Fatness To Fitness -viikko oli liikkunan osalta hyvin tavallinen ilman ihmeitä. Ainoan poikkeuksen teki lauantain lenkki jolloin kävelin noin neljäsataa metriä pidemmän kävelyn kuin mitä tavallisesti kävelen (kuten yllä olevan kuvan Matka-kohdasta voi huomata).
Perjantai 2019-02-15Torstai 2019-02-14 – nopein aika tähän mennessä tällä reitilläKeskiviikko 2019-02-13Tiistai 2019-02-12 – suhteellisen märkä keliMaanantai 2019-02-11Sunnuntai 2019-02-10 – Märkää, märkää ja lisää märkää. Yikes!
Paino on ollut aika tasaisesti samoissa lukemissa koko viikon, parin sadan gramman vaihteluita puoleen jos toiseen päiväkohtaisesti mutta viikon keskiarvo on ollut parempi kuin edellisellä viikolla joten jotain kehitystä on tapahtunut.
Edellisellä viikolla keskiarvo oli 108,02 kg ja nyt 106,79 kg joten luultavasti ensimmäiset ylimääräiset nesteet kehosta on vähentynyt kun noin paljon on lyhyessä ajassa pudonunut.
Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa 🙂
Tämän viikon keskiarvo on tullut reilusti alas viime viikon keskiarvosta (108,02 kg)
mother! (IMDB) on Darren Aronofskyn ohjaama kauhu/draama/mysteerielokuva vuodelta 2017. Sen pääosarooleissa nähdään mm. The Hunger Gamesista tuttu Jennifer Lawrence sekä Vicky Christina Barcelonssakin nähty Javier Bardem.
Elokuvan tarinassa kerrotaan pariskunnasta joka asuu kahdestaan omassa rauhassa sivussa kaikesta hälinästä. Pariskunnan mies on runoilija ja nainen hoitaa kotia. Arki on rauhallista eikä siinä tapahdu mitään ihmeempiä kunnes eräänä päivänä ovelle saapuu vieras joka jää runoilijamiehen luvalla oleskelemaan kylään vastoin vaimonsa tahtoa.
Vieraasta paljastuu vähitellen erikoisia piirteitä jotka saavat talon rouvan olon epämukavaksi. Oloa ei helpota myöskään se että pian taloon tulee myös tuon vieraan miehen vaimo ja hänkin asettuu taloksi. Miehen vaimo on monin paikoin varsin tyly talon emäntää kohtaan mutta talon isäntää kohtaan hän sen sijaan käyttäytyy varsin hyvin.
Vähitellen taloon alkaa tulemaan yhä enenevissä määrin ventovieraita ihmisiä ja meno alkaa käymään aina vain villimmäksi. Vähitellen vieraiden käytös talon isäntää kohtaan alkaa saavuttamaan aina vain hurmoksellisempia piirteitä ja talo alkaa vaikuttamaan yhä enemmän kultin kokoontumispaikalta kuin kodilta.
Javier Bardem roolissaan Hänenä
mother! on omalaatuinen ja ajatuksia herättävä elokuva. Elokuvan katsottua on vaikea sanoa suoraan varmaksi mistä tässä kaikessa on edes kyse, sillä metaforia ja symboliikkaa tarjoillaan katsojalle kasvavassa määrin tarinan edetessä.
Elokuva ammentaa tarinaansa symboliikkaansa vahvasti kristinuskon viitekehyksestä joka monelle länsimaalaisessa kulttuurissa kasvaneelle on tuttua jo lapsuudesta asti. Esimerkiksi runoilijan kohtaama ihannointi ja jopa vieraiden häntä kohtaan suorittama suoranainen palvonta, syntymä, kuolema sekä anteeksiantamus ovat vahvasti tarinassa läsnä.
Lisäksi Aronofskyn mukaan elokuvan pienellä alkukirjaimella kirjoitettu nimi ei ole pelkästään tyylikeino ja onpa myös elokuvan lopputeksteissä kaikki muut roolihahmot kirjoitettu pienellä kirjaimilla paitsi Javier Bardemin roolihahmo johon viitataan lopputeksteissä nimellä Hän. Kaikki roolihahmot jäävät myöskin nimettömiksi joka tuskin sekään aivan sattumaa on.
Kiintoisana piirteenä tarinan merkityksestä voinee mainita sen, että oma tulkintani oli ainakin poikkeava kollegani tulkinnasta tästä elokuvasta ja sen merkityksestä. Tästä voinee ainakin päätellä sen että elokuva ei ole ainakaan katsojalleen liian valmiiksi purekseltua tavaraa.
Mies (Ed Harris) ja nainen (Michelle Pfeiffer)
Omaan makuuni tämä elokuva toimi todella hyvin. Pidin sen monitulkinnallisesta tarinasta ja tavasta jolla se ohjauksellisesti katsojille kerrottiin. Tämän elokuvan myötä vahvistui myös mielikuvani siitä, että Jennifer Lawrence on varsin osaava näyttelijä jonka roolisuorituksia seuraa mielellään jatkossakin. Pidin erityisesti siitä kuinka hän osasi myös paikoitellen vähäeläisellä sekä hienovaraisellakin tulkinnalla välittää roolihahmonsa tunteita siten että katsojakin pystyy ymmärtämään hänen tunnetilojaan.
Darren Aronofskyn mother! on erinomainen todiste siitä ettäBlack Swanin ja Requirem for a Dreamin ohjaajalla on kykyä luoda useitakin ajatuksia herättäviä mestariteoksia. Mikäli elokuvan paikoitellen ahdistava ja painostava tunnelma sekä muutama vastenmielinen kohtaus ei järkytä on tämä elokuva ehdottomasti katsomisen arvoinen. Itselläni tämäkin elokuva meni suoraan Suosituksia-sivulle.
Kulmbacherin panimon Kapuziner Weissbier on saksasta saapuvaa vehnäolutta. Sen alkoholipitoisuus on 5,4 %, väri on 22.7 EBC ja katkeroita siinä on 12 EBU. Lisätietoja löytää saksaksi valmistajan omalta kotisivuilta.
Oluesta erottaa miellyttävän siirappisen tuoksun joka nousee aisteihin tuopista olutta nautittaessa. Vaahtoavuus on rauhaisaa mutta kuitenkin sellaista että hieman joutuu tuoppiin kaataessa käyttämään malttia. Vaahto joka pinnalle muodostuu on kaunista, paksua ja kermaisaa ja säilyy pinnalla hyvän tovin.
Maku on hieman pistävä ja raikas. Suutuntumaltaan puolitäyteläinen ja siitä löytää banaanimaista tuntua hetken suussa pidettyä. Jälkimakua ei ole juuri nimeksikään joten kyseessä on todella helposti lähestyttävä olut.
Kokonaisuutena toimiva vehnäolut ilman sen suurempia ylistystä tai alistusta vaativia ilmaisuita.
Musiikiksi uppoaa hyvin elektronisia vivahteita sisältävä musiikki, esim. Blutengel – Vampire tai Night Club – Candy coated suicide.
Viime viikolla tuli käytyä kameran kanssa pyöriskelemässä ulkona kun oli kaunis keli joten pistetään nyt vaihteen vuoksi blogiinkin muutamia valokuvia talvisesta Vantaasta kun ei ole hetkeen tullut valokuvia laitettua. Pitkästä aikaa on täälläkin todella luminen talvi joten hyvä olla muistoja siitä myös itsellä 🙂
Lenkkeily tuona päivänä avarsi myös lähialueeni tuntemusta sillä sain selville että n. 500 metrin päässä kotoani on myös Alepa. Ei varmaan olisi huono idea välillä käydä pyörimässä muitakin näitä lähialueita, tiedä vaikka mitä muuta sieltä onnistuisi löytämään.
Kaikki kuvat on otettu Nikon D750:llä käyttäen Sigma 35 mm F/1.4 Art -objektiivia.
