From Fatness To Fitness – Viikko 08

Lauantai 2019-03-30

Viikko on jälleen lopuillaan joten on aika tavalliseen tapaan postata viikon lenkit. Tavalliseen tapaan lenkeillä tuli käytyä, vaikkakin muutamana aamuna tuli tehtyä pidempikin lenkki. Paino tuli myös hieman alas, vaikkakin varsin maltillisesti. Kuitenkin suunta on oikea joten tästä on taas hyvä jatkaa.

Perjantai 2019-03-29
Torstai 2019-03-28
Keskiviikko 2019-03-27
Tiistai 2019-03-26
Maanantai 2019-03-25
Sunnuntai 2019-03-24

Kuten kuvista voi havaita on lenkin pituudet vaihdelleet 2,13 – 3,53 km välillä. Käytännössä kolmea eri reittiä olen heittänyt tällä viikolla aikataulun, fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Kuitenkin joka päivä lenkillä on tullut käytyä.

Tänään on ensimmäinen päivä jolloin olen jättänyt lenkin välistä, sillä eilen nosti illasta enemmän lämpöä joten päätin ottaa tämän päivän rennosti leväten. Tämä kuitenkin näkyy vasta ensi viikon From Fatness To Fitness -postauksessa puuttuvana merkintänä. Samoin ensi viikolla puuttuu sunnuntain aamupaino koska nukuin tänään järjettömän pitkään (varmaan vielä lämpöilyn jälkimainingeissa) ja aamusta kävin jo hörppäilemässä vettä niin paljon että realistista käsitystä aamun painosta oli myöhäistä enää saada. Eipä siinä mitään, ensi viikolla siis puuttuvat nämä merkinnät.

Paino tuli hieman alas viime viikon 105,54 kg:n keskiarvosta. Ei paljoa, mutta vähän kerrassaan. Kroppa on kuitenkin kiinteytymään päin.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Toivon mukaan huomenna on sitten taas normaalisti kunnossa ja pääsee aamulenkille ja terveenä menemään myös töihin.

Leffalauantai: Jumper

David (Hayden Christensen)

Jumper (IMDB) on vuonna 2008 ensi-iltansa nähnyt toiminnallinen seikkailu sci-fi jonka on ohjannut mm. Bourne Identityn ja Mr. & Mrs. Smithin ohjauksestakin vastannut Doug Liman. Pääosassa elokuvassa nähdään mm. Star Warsin episodissa II ja III Luke Skywalkerin roolissa nähty Hayden Christensen. Muissa merkittävissä rooleissa nähdään Rachel Bilson, Jamie Bell sekä Samuel L. Jackson.

Elokuvan tarinassa kerrotaan David Ricestä (Hayden Christensen), pojasta joka huomaa vahingossa hengenvaaralliseen tilanteeseen päädyttyään omaavansa kyvyn teleporttailla paikasta toiseen. Opittuaan kuinka hän voi kontrolloida kykyään hän alkaa käyttämään sitä itseään miellyttäviin tarkoituksiin kuten pankkiryöstöihin. Jossain vaiheessa hän muuttaa muualle kotiseuduiltaan ja elää kohtalaisen leveää elämää pankkiryöstöistä tienaamillaan rahoilla.

David on ollut lapsuudestaan saakka rakastunut Millieen (Rachel Bison) ja eräänä päivänä hän palaa kotiseuduilleen etsiäkseen hänet. Käy ilmi että Millie on yhä kotikylällään ja työskentelee siellä paikallisessa baarissa jonne David hakeutuu nähdäkseen hänet. Vähitellen David saa tutustuttua Millieen ja heillä vaikuttaisi syntyvän jotain tuttavuutta lähempää.

Jotta Davidin elämä ei olisi liian helppoa ja onnellista selviää hänelle että teleporttauskykyjä omaavia hyppääjiä on olemassa myös muitakin ja heitä koetetaan tappaa paladiineiksi kutsuttujen henkilöiden toimesta. Vähitellen paladiinit aiheuttavat tappamishalullaan mutkia Davidin elämään ja alkavat olemaan vaaraksi myös Millielle.

Millie (Rachel Bilson)

Jumper on elokuvana idean tasolla mielenkiintoinen filmi joka menettää hohtonsa ja kiehtovuutensa löydettyään tiensä valkokankaalle. Vaikka juoni itsessään on mielenkiintoinen sen sisältämät typerät epäloogisuudet syövät viihdyttävyyttä merkittävissä määrin saaden elokuvan kääntymän lähinnä turhauttavan puuduttavaksi rainaksi.

Elokuvassa itselleni tökki kohtalaisen monikin asia joita yhtenä oli henkilöhahmojen tylsyys ja mitäänsanomattomuus. Kenestäkään hahmosta ei saa minkäänlaista otetta vaan jokainen tuntuu tusinahahmolta vailla tunnetta.

Toinen mikä aiheutti lähinnä turhautumista oli tarina joka jättää olennaisista piirteistä aivan liikaa kertomatta. Keitä olivat ne mystiset paladiinit ja miksi ihmeessä he haluavat tappaa näitä hyppääjiä? Miksi hyppääjät ovat edes olemassa, mistä he ovat tulleet, mistä he ovat saaneet kykynsä ja mistä myös nuo heitä metsästävät paladiinit ovat tulleet?

Eniten kuitenkin aivoja nyrjäyttävä piirre tulee sen henkilöiden typeryydestä kykynsä käytössä. Jos ja kun he osaavat teleportata vaikka maailman toiselle puolelle, miksi paladiinien ilmestyessä tappamaan heitä he teleporttailevat pakoon aina vain muutaman metrin välein kauemmaksi eivätkä kerralla hyppää vaikka Utsjoelle, Timbuktuun tai vaikkapa Nairobiin jossa olisivat niin kaukana että olisivat turvassa?

Paladiini Roland (Samuel L. Jackson)

Lisäksi turhautuneita huokauksia elokuva kerää myös tilanteissa joissa hyppääjät siirtyvät väkijoukon keskelle mahdollisesti kiitettävän näyttävän sisääntulon kera sillä ympärillä olevat ihmiset eivät vaikuta mitenkään erityisen hämmentyneiltä, kauhistuneilta tai miltään muultakaan sellaiselta mitä normaalilta ihmiseltä voisi odottaa. Samoin myöskään Millie ei vaikuta mitenkään hämmentyneeltä, järkyttyneeltä tai erityisen ihmettelevältäkään kun hänet teleportataan mukana paikkasta toiseen vaan tilanne vaikuttaa hänestä täysin normaalilta tapahtumalta.

Elokuvallisesti Jumper on suhteellisen mitäänsanomaton tuttavuus. Se on kyllä katsottava ja se on elokuvallisilta elementeiltään tavallisen toimivaa tasoa, mutta sen järjettömät epäloogisuudet ja tunteetttomuus vie tarinasta viehätystä niin paljon että elokuva kääntyy keskivertoa huonomman elokuvan puolelle lajityypissään.

Arvosana: 3/10 (IMDB: 6,1/10)

Perjantaipullo: Wild Beer Wildbeest

Englantilaisen Wild beerin panimon Wildbeest on tyyliltään imperial stoutia jota vahvan 11.0 % alkoholipitoisuutensa vuoksi Suomessa myydään ainoastaan Alkoissa. Katkeroita on 32.0 EBU ja kantavierrettä 25.7 P.

Oluen tuoksu on mieto niin pullossa kuin tuopissakin eikä siitä saa juuri mitään irti. Tuoppiin kaadettua huomaa oluen poikkeuksellisen tummaksi sävyltään. Väriarvoa en valitettavasti löytänyt Alkon sivuilta.

Tuoppiin kaataminen on helppoa vähäisen vaahtoavuuden vuoksi. Vaahto myös katoaa pinnalta suhteellisen nopeasti pois.

Suutuntuma on erittäin täyteläinen, paksu ja rikas. Tämä on luultavasti täyteläisin suutuntumaltaan mitä olen tähän mennessä oluita maistanut. Vahvasta alkoholipitoisuudestaan huolimatta on tämä maultaan helposti lähestyttävä ja yhtä helposti nautittava olut sillä alkoholin maku ei nouse liian voimakkaasti esiin ja se peittyy hyvin aavistuksen suklaisen ja kahvimaisen maun alle. Maku on myös kepeän paahteinen ja maltainen. Jälkimakua ei muodostu juuri lainkaan.

Wild Beerin Wildbeest on omaan makuuni erinomainen stout jota mieluusti maistaa toisenkin kerran. Tämä meni myös Suosituksia-sivulle.

Musiikkina toimii mm. ZZ Top – Sharp Dressed Man tai Ratt – Round and round.

Blendauksia vol. 5

Vain mansikka puuttuu kuvasta

Edellisestä blendauspostauksesta onkin jo aikaa sillä en ole uusia blendauksia juurikaan tehnyt. Vakioblendaukseksi (ja siten lähes jokapäiväiseksi blendaukseksi) on muodostunut maitoa, banaania, mansikkaa sekä mustikkaa.

Kuitenkin tänään tein pitkästä aikaa jotain aivan uudenlaista blendausta. Eilen Heltin ravitsemusterapeutin (vai onko se ravintoterapeutti, en muista) kanssa puhelimessa juteltua sain hyviä vinkkejä mitä lisätä ruokavalioon ja tänään kaupassa käydessä sitten kävin ostamassa hieman siemeniä ja kaurahiutaleita.

Kaurahiutaleilla on ilmeisesti verenpaineeseen positiivisia vaikutuksia joten ajatuksena oli lisätä niitä blendaukseen. Samalla ostin myös kurpitsan siemeniä, goji-marjoja sekä valkomulperia. Valkomulperia ja kurpitsan siemeniä en ole aikaisemmin maistanut ainakaan siten että muistaisin niitä joskus maistaneeni joten näistä sain itselleni uusia makuja hieman blendauksiin.

Heitin blendiin desin kaurahiutaleita, hyppysellisen näitä marjoja ja siemeniä, yhden banaanin, kourallisen pakastemansikoita (joita ei kuvassa näy) sekä kolme desiä maitoa. Tavallisesti olen laittanut kaksi desiä, mutta koska tällä kertaa mukana oli kaurahiutaleita halusin että juoma pysyy nestemäisenä ja siten helposti nautittavassa muodossa eikä liisterinä jolla voi vaikka tarvittaessa kiinnittää tapetit seinään.

Maniskat antoivat hieman väriä

Maku oli hyvä ja kombinaatio sellainen että mieluusti tätä toisenkin kerran pyöräytän. Ilahduttavinta oli että kaurahiutaleet menivät tänne sekaan siten että ne on helppo nauttia eikä juomasta tullut liian liisteriä. Ensi kerralla kuitenkin koetan tätä samaa siten että pistän hieman vähemmän maitoa, koska kolme desiä sai juoman kallistumaan enemmän tarpeettoman nestämäiseen suuntaan.

Tämä oli kokeilemisen arvoinen juoma jossa on monia terveelliseksikin luokiteltuja ainesosia.

Musamaanantai: Machinae Supremacy – Deus Ex Machinae

Tämänviikkoisena musamaanantain levynä on ruotsalaisen SID-metallia soittavan Machinae Supremacyn Deus Ex Machinae vuodelta 2004. Metal-Archivesissa levy on merkattu ensimmäiseksi pitkäsoitoksi ja ennen tätä julkaistut levyt on listattu kokoelmiksi tai livelevyksi. En tiedä millä perusteella näin on, ehkä tämä on ensimmäinen levy jossa yhtyeellä on ollut levy-yhtiö. Mene tiedä.

Oma Machinae Supremacyn eli tuttavallisemmin MaSun kuunteluni ajoittuu kauas vuosien taakse enkä enää osaa varmaksi sanoa milloin olen yhtyettä ensimmäistä kertaa kuullut. Jo asuessani Hammaslahdessa joskus ennen vuotta 2006 olin kuunnellut jonkin verran yhteyttä mutta missään vaiheessa se ei ollut kovin kovasti iskenyt, aina se oli kuitenkin toiminut paikoitellen kuuntelun arvoisena musiikkina.

Varsinaisesti rakastuin Machinae Supremacyyn käytyäni heidän livekeikallaan Jyväskylässä. Asuin tuolloin Jyväskylässä ja MaSu oli soittamassa Bar 68:ssa ja lähdin itsekin kavereiden kanssa katsomaan minkälainen meininki kyseisen bändin keikalla on. Meno oli aivan uskomaton ja tunnelma oli tiiviimpi kuin ikinä millään käymälläni keikalla ennen tai sen jälkeenkään joten elämys jätti jälkensä.

Kotona keikan jälkeen laitoin uudemman kerran MaSua kuunteluun ja huomasin että nämähän ovat levylläkin todella kovia, paljon parempia kuin muistinkaan. Kuuntelin erityisesti tuolloin levyä Overworld mutta myöhemmin luultavasti kovimpaa on iskenyt tämän postauksen levy Deus Ex Machinae. Kuitenkin tämän bändin tapauksessa on vaikea sanoa mikä on itselleni tärkein levy sillä jokaisessa on niin paljon hyviä ja itselleni tärkeitä biisejä ja jokainen on tutustumisen arvoinen.

Tämä levy tuli vihdoin täällä Uudellamaalla asuttua löydettyä fyysisenäkin kappaleena levykaupasta ja olin kyllä todella iloisesti yllättynyt sillä tätä ei kovin paljoa fyysisenä pyöri missään.

Kokonaisuutena albumi iskee vielä näinäkin päivinä todella hyvin ja tänäkin vuonna olen tätäkin useamman kerran läpi kuunnellut. Levy on siis kestänyt aikaa todella hyvin ja tähän on aina tuttua ja turvallista palata. Menevät kappaleet hyvillä vaihteluilla ja rauhaisilla osuuksilla pitävät levyn alusta loppuun asti kuuntelemisen arvoisena.

Laitetaan tähän loppuun vielä YouTubesta parit biisit tältä levyltä kuunneltavaksi. Mikäli Spotify tai vastaava on käytössä kannattaa koko levy käydä kuuntelemassa.