Kuten viime viikolla postauksessa puhuin oli keittiöön tarkoitus hankkia viherkasveja tuomaan asuntoon elävyyttä ja viihtyyyttä. Nyt sekin on sitten hoidettu pois päiväjärjestyksestä ja muutama viherkasvi on tiensä kotiini jo löytänyt. Toinen päätyi keittiön pöydän ääreen ja toinen sai paikkansa yöpöydälle.
Yöpöydällä havaitsin kuitenkin heti että kasvi näyttää hieman yksinäiseltä joten täytynee lähikuukausina käydä hakemassa toisellekin yöpöydälle samanlainen vehka seuralaiseksi.
Kasveja ostaessa tärkeimmät kriteerit olivat miellyttävä ulkonäkö ja helppo hoidettavuus ja nämä molemmat ovat kuulemma sellaisia että eivät kovin paljoa hoitamista ja kastelua tarvitse. Hyvä niin, sillä muuten olisi riski että vihreät kodinhengettäret olisivat manan mailla makaamassa alta aikayksikön ja ainoastaan kaunis muisto yhdessä vietetystä nopeasti kiitäneestä ajasta saisi toimia ilona ja lohtuna.
Keittiö ovelta katsottuna
Kuten kuvista voi havaita ostin kumpaankin samalla saviset astiat ja aluslautaset jotta mullat ei lentele (ainakaan toivon mukaan) pitkin poikin asuntoa. Muutenkin savinen astia on miellyttävämpi katsella kuin se muovinen lärpäke jossa kasvit myydään.
En heivannut muovista ruukkua pois vaan pistin sen tuonne savisen astian sisään. Ehkä joskus vuosien päästä jos nämä ovat yhä elossa ja innostun vaihtamaan niille mullat voin samalla harkita muovisen astian pois heittämistä. Siihen asti näillä mennään.
Makuuhuoneessa viherkasvi toisella yöpöydällä selvästi jättää kaipaamaan kaveria toisellekin yöpöydälle
Olohuone on vielä täysin vihervapaa vyöhyke. Tarkoitus on ensin saada se sellaiseen kuntoon että asiat ovat kutakuinkin siellä siististi edes muuten ja sen jälkeen voi alkaa miettimään minne viherkasveja olisi hyvä sijoittaa, minkä näköisiä ja kokoisia.
Tällä hetkellä olohuone on kaoottinen ja elektroniikkalaitteiden johdot ovat varsin rumasti joka puolella joten ensin täytyy panostaa siihen että saan ne laitettua nätisti mutta kuitenkin käytännöllisesti. Askel kerrallaan kuitenkin mennään asunnossa kohden siistimpää suuntaa.
Kuten aikaisemmin olen ohimennen kirjoittanut on jollain tapaa itselleni jäänyt kaipuu askeettisempaan ja minimalistisempaan elämäntapaan erityisesti estetiikan osalta ja haluan yhä päästä askel kerrallaan vähempään näkyvissä olevan romun määrään asunnossani.
Harmillisesti elämän realiteetit aiheuttavat konfliktia tämän toiveen kanssa sillä monet asiat joita harrastan ovat sellaisia jotka ovat omiaan keräämään romua jos niitä haluaa harrastaa kunnollisilla työvälineillä.
Valokuvaus on yksi hyvä esimerkki tällaisesta harrastuksesta. Matkapuhelimella saa jo nykyään todella hyviä kuvia ja sen avulla on mahdollista harrastaa hyvinkin vähäisillä välineillä. Matkapuhelinten kuvanlaatu on sanalla sanoen erinomaista hyvässä valaistuksessa ja esimerkiksi katuvalokuvauksessa matkapuhelin on luultavasti jopa järjestelmäkameraa parempi vaihtoehto sillä se ei herätä samalla tapaa ihmisten huomiota. Tämän perusteella on helppoa sanoa että tietynlaisessa valokuvauksessa nykyisten matkapuhelinten kameraa paremmalle kameralle ei ole minkäänlaista tarvetta.
Kuitenkin on tärkeää painottaa edellisessä virkkeessä ollutta sanaa tietynlaisessa. Ikävä kyllä fysiikan lait eivät ole aina mieluisia ja valokuvauksessa tämä tulee hyvin selkeästi esille. Heti kun kuvataan hämärämmässä tilassa tulee matkapuhelinten kameroiden rajoitukset vastaan – ainakin siinä määrin että itseäni ne alkavat jo häiritsemään. Kuvanlaatu menee nopeasti huonoksi sillä pienellä kennolla ei kerätä niin paljoa valoa niin lyhyessä ajassa kuin mitä isommalla kennolla. Lisäksi syväterävyyden hallinta kännykkäkameroilla on todella kaukana siitä mitä järjestelmäkameralla kuvatessa käyttäen erillisiä objektiiveja.
Keittiö toisesta kulmasta
Lisäksi esimerkiksi salamaa valokuvauksessa käyttäessä on ero erillisen salaman ja kännykän salamavalona toimivan valon välillä todella merkittävä. Kännyköille ei tietääkseni vielä saa erillisiä etäohjattavia salamalaitteita joten myös sen suhteen rajoituksia vielä on paljon jotka rajoittavat kännykän käyttöä ainoana kamerana vähänkään enemmän kuvaamista harrastavalle.
Jos siis harrastaa valokuvausta on tällä hetkellä järjestelmäkamera monenlaisessa kuvauksessa ainoa realistinen vaihtoehto. Harmillisena puolena tämä myös tarkoittaa yleensä erillisen kameran lisäksi myös erillisiä objektiiveja, kantolaukkua, jalustaa, salamalaitteita, akkuja ja latureita sekä monia muita oheisromuja joita ei tulisi jos ei harrastaisi. Vaihtoehdot on siis joko hyväksyä että harrastuksessa tulee oheisromuja joille pitää löytää sijoituspaikka tai sitten vain lopettaa harrastaminen. Näistä vaihtoehdoista itselleni parempi vaihtoehto on vain keksiä fiksut säilytystavat harrastuskamppeille.
Patience you must have, my young padawan.
Lähes tyhjät tasot miellyttävät omaa silmääni
Roomaa ei rakennettu päivässä eikä sen enempää kodista tehdä kotia siinä ajassa joten hätä ei ole tämän näköinen vaikka kaaoksen valtakunta rakentaakin majaansa kaikkialle minne jättää paperit ja romut “hetkeksi” odottamaan parempaa sijoituspaikkaansa. Askel kerrallaan on helpompaa siirtyä kohden sitä visiota jonka sielunsa silmin näkee ja keittiö alkaa olemaan vähitellen siinä jamassa että sitä kehtaa vieraillekin näyttää.
Kuten kuvista voi havaita pöytätasot ovat lähestulkoonsa tyhjät. Kahvinkeitin, vedenkeitin, blenderi ja kahvimylly on kadonneet näkyvistä. Valkoinen pötikkä tuolla nurkassa on WLAN-tukiasema, mutta jos keksin miten sen saisin sijoitettua siten että se toimii fiksusti mutta ei kuitenkaan vaatisi sijoittamista näkyville viskaisin luultavasti senkin pois tuolta nurkasta.
Havaitsin että kahvia keitän vain muutaman kerran päivässä, blendauksia teen kerran päivässä tai poikkeuksellisina päivinä kahdesti, vettä keitän vedenkeittimellä harvemmin kuin kerran kuussa ja kahvimyllyä käytän täysin satunnaisilla aikaväleillä joten jokaisen näiden sijoittaminen kaappiin ei aiheuta kovin suurta ylimääräistä työtä kun ne ottaa aina käyttöön ja kaapista pois.
Elvis katsoo seinällä. Jossain vaiheessa tämän tilalle luultavasti tulee jokin valokuva.
Esimerkiksi kahvinkeitin ja blenderi on sijoitettu siten että ne saa nostettua esiin alle 30 sekunnin ilman että pitää kiirettä. Luultavasti aika on muutenkin lähempänä kymmentä sekuntia kuin puolta minuuttia joten prosessi kahvin keittämisessä ei juurikaan hidastu tämän vuoksi, mutta se kuitenkin tekee työtason omaan silmääni siistimmäksi.
Keittiö nykyisessä muodossaan kaipaa enää kauniimpaa mattoa joka sopii myös värimaailmaan paremmin, sillä nykyinen matto sopii huoneen väriin yhtä hyvin kuin ketsuppi valkoiselle kauluspaidalle. Lisäksi keittiö tarvitsee viherkasveja luomaan kodikkuutta ja viihtyisyyttä joten ostolistalla on muutamat asiat keittiön varalle. Vähitellen kuitenkin edes yksi huone alkaa näyttämään ihmisasutusta muistuttavalta huoneelta eikä kaatopaikalta. Tästä on hyvä vähitellen jatkaa askel kerrallaan myös muihin huoneisiin!
Viikko on jälleen takana ja kävelyä on yhä tullut harrastettua jokaisena päivänä. Tälläkin kertaa lenkkeily oli hyvin samankaltaista kuin aikaisempina viikkoina, eli käytännössä hieman yli kahden kilometrin lenkkiä tuli pyörittyä.
Poikkeuksen teki viime sunnuntai jolloin olin kaverini ja kameran kanssa lenkillä ja vauhtikin on sen mukaisesti todella hidas. Kuitenkin ajatuksena ei ole olla mikään pikakiitäjä vaan saada ainoastaan tehtyä lenkkejä säännöllisesti nopeudesta välittämättä joten asialla ei ole sen suhteen merkitystä. Mainitsen asian vain siksi että jos myöhemmin itse ihmettelen asiaa kun se on jo unohtunut tai joku blogin lukija ihmettelee merkittävää poikkeamaa kävelyvauhdissa.
Pidemmittä puheitta alla viime viikon lenkit.
Lauantai 2019-03-09.Perjantai 2019-03-08Torstai 2019-03-07.Keskiviikko 2019-03-06. Lähdin vapaapäivänä myöhemmin lenkille ja jo kahdeksan aikoja oli näin valoisaa.Tiistai 2019-03-05. Lumet tekivät paluun.Maanantai 2019-03-04Sunnuntai 2019-03-03
Paino ei pudonnut viime viikosta juurikaan ja tällä viikolla vaihteluväli painojen mittauksissa oli todella suurta. Tähän tietenkin vaikuttaa mm. mihin aikaan mennyt unille, saako unta monta tuntia, syökö ja juoko mihin aikaan ja mihin aikaan ruoansulatuselimistö hoitaa normaaleja toimiaan.
Kuitenkin 105,42 kg oli tämän viikon keskipaino kun viime viikolla se oli 105,58 kg joten vajaa 200 grammaa on keskipaino tullut alaspäin.
Vaihteluvälissä tuli kovimmat poikkeamat tähän mennessä, sunnuntain ja maanantain välisenä päivänä erotus oli 1,5 kg yhdessä päivässä joka on todella paljon. Tämän takia on hyvä seurata painoa joka päivä jotta tilastolliset poikkeamat saa merkittävästi vähemmän painoarvoa.
Pienikin muutos alaspäin on aina hyväksi joten tästä on hyvä jatkaa. Jokaisen päivän erot ovat kuitenkin vielä niin pieniä että vasta pidemmältä ajalta seurattuna näillä alkaa olla merkitystä.
The Bounty Hunter (IMDB) joka on käännetty muotoon Exän jäljillä on romanttinen toimintakomedia vuodelta 2010. Sen on ohjannut Andy Tennant ja sen pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston sekä Geralt Butler.
Tarina kertoo palkkionmetsästäjänä tomivasta entisestä poliisista Milo Boydista (Gerard Butler) jonka saaliina toimii oikeudenkäynteihin jättämättä tulleiden henkilöiden etsintä ja heidän oikeuskäsittelyihin toimittaminen. Eräänä päivänä Milo saa oikeuteen noudettavakseen oman ex-vaimonsa Nicole Hurleyn (Jennifer Aniston). Palkkiona on suuri summa rahaa ja sen lisäksi henkinen tyydytys joten Milo tarttuu ilomielin tarjoukseen vastaan.
Matkan aikana selviää että toimittajana toimivalla Nicolella on työn alla tutkinta mielenkiintoisesta itsemurhatapauksesta jossa on epäilyksiä että kaikki ei ole mennyt kuten virallisesti on kerrottu. Lisäksi vaikuttaa että myös poliisin sisällä on henkilöitä joilla on osansa epämääräisessä tapauksessa joten pelkän palkkiometsästyksen lisäksi kuvioihin alkaa tulemaan isompaa rikoksen selvittämistä yhteistuumin. Työtehtävän hoitamisen ohella myös vanha suola alkaa taas janottamaan ja välit alkavat elokuvan lajityypille uskollisella tavalla lämpenemään.
Milo Boyd (Gerald Butler)
Elokuva on pääpiirteittäin juuri sitä mitä siltä osaa etukäteen odottaakin, sillä se on suoraviivainen ja pääkuvioltaan ennalta-arvattava tarina jossa tapahtuu lajityypilleen uskollisesti perinteiset elementit. Onko tämä hyvä, huono vai neutraali asia on tietenkin jokaisen itsensä päätettävissä, mutta itselleni tämäntyyliset piirteet ovat positiivinen asia tämän lajityypin elokuvissa.
Mukavan lisänä päähenkilöiden välien selvittelyyn on rikostarina jossa on edes hieman yllättäviäkin piirteitä. Se pitää katsojan mielenkiinnon yllä, mutta se ei kuitenkaan aiheuta mitään pakko nähdä mitä tuleman pitää -fiilistä missään vaiheessa.
Tarinassa on kepeästi myös huumoria mukana ja yleisfiilis elokuvasta ja sen tarinasta on positiivinen. Se on hyvän mielen elokuva josta tietää mitä saa ja sellaisenaan toimii erinomaisesti kepeänä viihteenä niihin hetkiin kun haluaa vain katsoa jotain josta tulee hyvä mieli ilman että on tarvetta rasittaa päätään liiallisella pohdinnalla.
Milo ja Nicola kasinolla
Ohjauksellisesti elokuva on keskivertoa tasoa. Sellainen että se ei missään vaiheessa käy häiritsemään eikä hyppää silmille, mutta mukavana lisänä edes oli yksi kohtaus jollaista en muista aiemmin tämän lajityypin elokuvissa nähneeni. Käytännössä käyttäjää johdatellaan henkilöiden vuoroperäisellä kuvauksella odottamaan että kohta tapahtuu, jonka jälkeen paljastetaankin että katsojaa on vain johdateltu harhaan mielikuvassaan.
Näyttelytyö on yhtä hyvää kuin Anistonin ja Butlerin muissakin elokuvissa joita olen katsonut, joten näistä ei ole pahaa sanottavaa myöskään.
Kokonaisuutena The Bounty Hunter on viihdyttävä hyvän mielen rento viihde-elokuva joka toimii sellaisenaan hyvin, mutta mitään suurta ja yllättävää tästä on turha odottaa. Sellainen, että sen katsoo kerran tai vaikka useamminkin – jos ei muuten niin vähintäänkin aina upean Jennifer Anistonin katsomisen ilosta.
BrewDog 5AM Saint on skottilaisen BrewDogin panimon panemaa Red Alea. Alkoholitilavuus oluessa on 5.0 %, katkeroaineita on 27.0 EBU ja kantavierrettä löytyy 12.4 °P. Olutta löytyy ainakin Alkon vakiovalikoimassa.
Oluesta erottuu miellyttävän raikas ja hedelmäinen tuoksu niin pullossa kuin tuopissakin. Tuoppiin kaadettua olut pääsee kunnolla oikeuksiinsa sillä sen kaunis meripihkainen väri houkuttelee maistamaan. Vähäisen vaahtoavuuden vuoksi olut on helppoa myös kaataa tuoppiin.
Suutuntuma on mieto, keväinen ja kepeän raikas. Vartta suutuntumassa ei juurikaan ole mutta onneksi se ei käy häiritsemään.
Maussa on alussa hieman pistävä tuntu joka katoaa hetken olutta suussa pidettyä. Maussa ja myös jälkimaussa erottaa aavistuksen havuisuutta – en toki havuja ole maistanut, mutta tässä maussa erottuu sitä mille havut tuoksuvat. Hetken suussa pidettyä erottaa aavistuksen myös karamellimäistä makeutta. Kokonaisuutena varsin juomakelpoinen olut.
Musiikiksi tämän kanssa menee hyvin naisvokaaleilla höystetty kevytmetalli, esimerkiksi Ad Infinitum – I am the storm tai Temperance – Last hope in a world of hopes .
