From Fatness To Fitness: Viikko 15

Ruokailuajankohtien muutoksella on ollut alkuvaiheessa vain negatiivisia vaikutuksia

Viikko on taas lähenemässä loppuaan ja on aika kirjoittaa From Fatness To Fitness -postaus. Viime viikolla tämän postaus jäi välistä kun oli sunnuntaina muuta puuhastelua enkä kerennyt tätä enää sitten kirjoittaa, mutta mitään maata mullistavaa ei kuitenkaan ollut joten en jälkeenpäinkään jaksanut asiaa korjata.

Käytännössä viimeiset viikot on lenkkeilyt jäänyt ainoastaan hyötyliikunnasta saataviin liikuntoihin eikä erillisiä lenkkejä ole tullut tehtyä. Unirytmit on olleet sellaiset että on mennyt myöhempään nukkumiseksi jotta ei joka ilta tulisi univelkaa joten aamulenkit on jäänyt sen vuoksi pois. Jospa viimeistään kesälomalla sitten saisi enemmän taas liikuttua muutenkin kuin vain hyötyliikuntana! Tosin nyt on taas flunssan oireita ilmassa ja viime yönä alkoi kurkkukipu joten kovin paljoa ei ole kyllä tehnyt mieli lähteä itseään rasittamaan muutenkaan.

Yhtä kaikki, muutama viikko takaperin kirjoitin että tarkoitus on alkaa pitämään ruokapäiväkirjaa. Se on edennyt vaihtelevalla menestyksellä koska monesti huomaan että kännykkä ei olekaan mukana kun olen mennyt syömään (en kerta halua aina olla tavoitettavissa) ja sen seurauksena kaikista aterioista ei ole tullut otettua kuvia. Kuitenkin ruokailuajankohtien säännöllisemmällä välillä on ollut tässä vaiheessa painon kannalta ainoastaan negatiivisia vaikutuksia ja paino on vain noussut hieman. Kuitenkin parin viikon syklin perustella ei voi sanoa mitään varmaa joten pitää seurata yhä eteenpäin ja muistaa kuskata kännykkä aina ruokapaikalle mukaan että saan kuvat mitä sitä tulee syötyä ja ehkäpä jossain vaiheessa tännekin niitä voisin postata.

Mikäli tiedossa on jotain hyviä ruokapäiväkirja-ohjelmia saa heittää vinkkeinä! Tällä hetkellä olen käyttänyt See How You Eat -ilmaisversiota, mutta siinä hankaluutena on ruokailuiden välissä olevat kahvit ja muut kaloreita sisältävät asiat joita ei saa sillä fiksusti merkattua. Vaihtoehtona on tietenkin kuvien ottaminen pelkästään mutta niiden selaaminen on hieman hanurista, joten mikäli parempia softia tulee mieleen iPhonelle saa laittaa kommenteina blogiin 🙂

Tästä kuitenkin jatketaan eteenpäin. Jospa pysyisi sen verran terveenä että saisi nukuttua paremmin niin ehkäpä sitä taas saisi liikuttuakin aamuisin enemmän. Siihen asti lepäillessä menee ja ruokavalion tolkkuistamista etsiessä kohden uutta viikkoa!

Leffalauantai: Silver Linings Playbook (Unelmien pelikirja)

Tiffanyn roolissa nähdään Jennifer Lawrence

Silver Linings Playbook (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Unelmien pelikirja on vuonna 2012 julkaistu romanttinen draamakomedia. Elokuvan on ohjannut David O. Russell ja sen pääosarooleissa nähdään Bradley Cooper, Jennifer Lawrence sekä Robert de Niro.

Juonikuviossa kerrotaan Patista (Bradley Cooper) joka on joutunut mielenterveyshoitolaan pahoinpideltyään miehen jonka kanssa hänen vaimonsa jää pettämisestä rysän päältä kiinni. Pat kuitenkin elättää yhä toiveita vaimonsa Nikkin (Brea Bee) takaisin saamisesta ja niinpä heti vapauduttuaan hoitolaitoksesta hän koettaa saada yhteyden vaimoonsa. Harmillisesti Nikki on lähtenyt muualle ja hankkinut lähestymiskiellon joten yhteydenoton täytyy tapahtua yhteisten tuttavien välityksellä.

Patin ystävä Danny (Chris Tucker) järjestää illallisen johon Patkin kutsutaan ja siellä hän tutustuu Dannyn vaimon Veronican (Julia Stiles) sisareen Tiffannyyn (Jennifer Lawrence). Pat tajuaa että Tiffanyn välityksellä hänen on mahdollista saada yhteys vaimoonsa ja vähitellen Pat alkaakin viettämään Tiffanyn kanssa enemmänkin aikaa jotta saisi pidettyä kommunikaatiokanavan vaimoonsa avoinna.

Pat (Bradley Cooper)

Silver Linings Playbook on selkeästi lajityypissään positiivisessa valossa erottuva teos sillä sen henkilöhahmojen persoonassa on enemmän syvyyttä ja tunnetta kuin monessa muussa lajityypinsä edustajassa. Pat ja Tiffany eivät edusta tavallisia ja tasapainoisia yksilöitä, vaan kumpikin on omalla tavallaan rikkonaisia ihmisiä joiden rikkonaisuus antaa heihin enemmän maanläheistä tuntua. Kuitenkin kummankin rikkonaisuuden takana kantavana teemana on kyvyttömyys päästää irti toisesta ihmisestä ja jatkaa elämäänsä ja ottaa sitä vastaan sellaisena kuin se tulee. Pat ei voi hyväksyä että vaimonsa on lähtenyt ja Tiffanynkin epätasapainoiset käytösmallit ovat jollain muotoa seurausta miehensä menetyksestä johtuvasta tuskasta.

Vaikka tarinan keskiössä nädäänkin Patin ja Tiffanyn välejä on osa tarinan mielenkiintoisuutta myös sen sivuhahmojen kautta välitetty kertomus joilla katsojalle luodaan raamit jonka kautta Patin persoonaa voi peilata. Selkeästi esillä on mm. se että Patin isällä on epäterveeksi asti menevä OCD, taipumus suhteettomuuksiin asti venyviin uhkapelaamisiin sekä taikauskoisia toimintoja joilla oma kannustettava joukkue saadaan voittoon. Lisäksi isänsä on saanut myös porttikiellon urheilutapahtumaan väkivaltaisen käytöksen vuoksi joten on helppoa rakentaa mielikuvaa että ei omena ole kauas puusta pudonnut.

Mielenkiintoisena aspektina on myös Patin ystävä Danny vaimoineen. Heillä elämä näyttää olevan hyvää ja tasapainoista, perheeseen on tullut lapsi ja kaikin puolin asiat näyttävät olevan mallillaan mutta tästäkin huolimatta maskin alle kätkeytyy ulospäin näkymätöntä taakkaa.

Patin isä Pat Sr. (Rober de Niro)

Omaan makuuni tämä elokuva toimi todella hyvin. Sen tarina oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä ja pidin siinä mm. siitä että elokuvan loputtua saa pohtia Patin ja Tiffanyn epänormaaliutta verrattuna muihin hahmoihin. Muut henkilöhahmot ovat ns. normaalia elämää eläviä tavallisia ihmisiä joilla ei ole ainakaan häiriöksi asti meneviä persoonallisuusongelmia mutta ihmisyydessään he tuntuvat olevan omalla tavallansa aivan yhtä rikkonaisia kuin Pat ja Tiffanykin. Kaikkien muiden onneksi heidän persoonallisuushäiriönsä eivät aiheuta muille mielipahaa tarpeettoman suorasukaisilla puheilla, joten ehkäpä lopulta Patin ja Tiffanyn ainoat todelliset persoonallisuushäiriöt ovat kuitenkin vain liiallinen rehellisyys maailmassa jossa jokaisen odotetaan pitävän ulospäin näytettävää onnellisuuden kulissia?

Lisäksi elokuvassa ei voi olla huomaamatta Jennifer Lawrencen erinomaista roolisuoritusta joka ei ole jäänyt myöskään Oscar-jakajilta huomioimatta. Lawrence kahmaisi tästä Oscarin parhaasta naispääosaroolista.

Kokonaisuutena Silver Linings Plabook on erinomainen elokuva joka jokaisen kannattaa katsoa. Tämä on niin hyvä että tämä pääsi samantien myös tiensä Suosituksia-sivulleni. Tästä on vielä hyvä mainita että toisin kuin suurin osa muista omista elokuvasuosituksistani on tätä luultavasti vaikeaa laskea millään muotoa kategoriaan tekotaiteellista paskaa kuten monesta muusta suosittelemastani elokuvasta moni voisi sanoa 😉

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,7/10)

Perjantaipullo: Iso-Kallan Angus Red Ale

Iso-Kallan Angus Red Ale on nimensä mukaisesti Pohjois-Savolaisen Iso-Kallan panemaa red alea. Oluessa on vahvuutta 5.5 %, katekeroita on 55.0 EBU ja kantavierrettä 14.1 °P. Lisää tietoja oluesta löytää mm. Alkon sivuilta.

Oluen aukaistua ensimmäisenä havaitsi todella runsaan vaahtoamisen – niin runsaan, että olut kuohui suoraan ulos pullosta ja valui pitkin pöytää. Vähitellen kun ensimäiset vaahdot olivat päässeet pihalle oli mahdollista alkaa tuoppiin kaatamisoperaatio. Kuten ensivaahdoista jo arvata saattoi ei tuoppiin kaataminen käy kovin nopeasti sillä olut vaahtosi tuoppiin kaadettaessakin runsaasti ja kaataminen otti oman aikansa. Pinnalle muodostuva vaahto on ohuen pitsistä hattaraa ja se säilyy kohtalaisen kauan pinnalla.

Tuoksu oluessa on pullossa kuin tuopissakin mukavan raikas ja hedelmäinen. Käytännössä sellainen että se houkuttelee kyllä maistamaan kulauksen jos toisenkin.

Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kepeä. Maku on hieman samea. Siinä on humalainen maku hedelmäisellä vivahteella ja se on selkeästi red aleksi tunnistettava. Jälkimaku jättää hieman kuivan ja väkevän tunnun mutta ei tarpeettoman vahvasti. Vaikkakaan tämä ei kovin paljoa säväytä on tämä perus toimiva olut jonka voi nauttia keran tai toisenkin.

Musiikiksi tämän kanssa menee hyvin elektronisempi poppi tai vaikkapa kepeä goottirokki, mm. Omnimar – Reason tai Amore Ad Lunam – Alone forever.

Kokeilussa: GoPro 7 Hero valokuvaamisessa

Kuva asuntoni ikkunan läpi kuvattuna

Viime vuoden loppupuolella hankin itselleni GoPro 7 Hero Black -actionkameran. Ennen ostoa itseäni kiinnosti tietää minkälaisia valokuvia GoProlla pystyy ottamaan – onko niistä mihinkään edes hyvässä valaistuksessa vai onko actionkameran ainoa realistinen käyttötarkoitus vain videoissa joihin se ensisijaisesti on tehtykin.

Omien havaintojeni pohjalta voisin sanoa GoPron olevan varsin peruspätevä hyvässä valossa ottamaan edes käyttökelpoisia räspintäkuvia. Suurimmat haasteet valokuvaukseen tällä laitteella on tietenkin nopeasti kasvava kohina kun valon määrä vähenee sekä helposti tärähtävä kuva. Laitan tähän kuitenkin joitain kuvia joita olen ottanut GoProlla hyvässä valaistuksessa joista saa jonkinlaisen käsityksen minkälainen se on kamerana kuvan laadun osalta.

Ainoat muokkaukset joita näihin kuviin olen tehnyt on kuvan koon pienentäminen ja pakkaaminen JPG:ksi pienempään kokoon. Syynä tähän on tietenkin omassa blogissani olevat asetukset joilla olen rajannut järjettömän suurikokoisten kuvien lähettämistä blogiini.

Koivukylässä
Koivukylän juna-asemalla
Sherlockit osaavat arvata mistä tämä on
Koivukylässä tämäkin
Keittiössä. Kukka kaipaa selvästi vettä.
Pystykuva matkalla Koivukylän juna-asemalle

Kuten kuvista voi havaita on perus turistiräpsintäkuvissa GoPro Hero 7 Black kuvanlaatunsa osalta jo sen verran hyvä että paremman kameran puuttuessa on tälläkin mahdollista saada asiallisia lopputuloksia.

Täytynee jossain vaiheessa enemmänkin alkaa tällä valokuvailemaan jotta oppisi paremmin ottamaan kuvia jotka eivät tärähdä, sillä kymmenestä kuvasta helposti itselläni ainakin kuusi tärähtää täysin käyttökelvottomaksi. Pitää perehtyä onko asialle mitään tehtävissä asetuksien osalta vai vaatiiko tämä vain vakaampaa kättä kuvaajalta.

Verenpainemittari tuli vaihdettua

Verkkokaupan outlet-osastalta tekee löytöjä

Parisen viikkoa takaperin tuli käytyä tavalliseen tapaan Verkkokauppa.comissa asioilla. Tarkoituksena oli löytää uusi verenpainemittari sillä aikaisempi Nokian verenpainemittari kosahti eikä se enää mennyt päälle. Aikaisemmin jo yksi samanlainen teki saman joten liekö kyseessä tyyppivika kun takuusta tilalle saadussa uudessa oli samanlainen ongelma. Tietenkään ongelma ei johtunut paristojen loppumisesta sillä uusilla paristoillakaan laite ei enää herännyt henkiin.

Ennen kuin kävin hyllystä hakemassa jonkinlaista verenpainemittaria kävin tavalliseen tapaani pyörimässä josko Outlet-osastolla olisi jotain mitä olen aina halunnut ja tarvinnut, mutta en sitä tiedä ennen kuin sen näen. Tällä kertaa onneksi kävi varsin ilahduttavasti ja palautuksena oli tullut muutenkin etsinnässäni oleva verenpainemittari joten ostin tuotteen sieltä ja säästin useamman kymmenen euroa.

Verenpainemittari jonka ostin on kuvassa näkyvä Omron M6 Comfort. Paketissa tuli mukana mittari, ohjeet, kantolaukku sekä paristot eli koko sisältö kaikkine romuineen päivineen. Tuote oli vielä muoveissa ja näytti siltä että kukaan ei ole koskaan sitä edes koettanut joten aina parempi.

Käyttöönotto meni perstuntumalta intuitiivisesti. Mansetista lähtevä letku kiinni mittariin, mansetti käteen, juuttaan isoa painiketta painaistaan ja pörinät alkaa kuulumaan ja jännitysnäytelmä alkaa tuloksia odottaessa. Käyttöönotto on siis helppoa jahka oli ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä päässyt satunnaisesti naputtelemalla nappeja ohi kellonajan ja päivämäärän asettamisesta.

Laite vaatii paristoja käynnistyäkseen yhtä paljon kuin festarivieras olutta

Myöhemmin sitten asetin päivämäärän ja kellonajankin kohdalleen, mutta tässä vaiheessa kaivoin jo ohjeen. Mittarista löytyy parille käyttäjälle profiilimahdollisuus ja se tallentaa myös muistiinsa viimeiset mittaukset. En enää muista montako viimeistä, hämärä mielikuva että sata, mutta en ole varma enkä jaksa selvittää. Käytännössä itse merkitsen suoraan tulokset vain käsipelissä Applen Terveys-ohjelmaan jotta tulokset pysyvät tallessa ja voin ne kertoa lääkärille kun olen menossa sinne käymään.

Ensituntumat on hyvät. Peruskäyttö on suoraviivaista ja helppoa eikä sen ihmeempiä tarvitse asetuksia räpeltää. Vanhojen tulosten selaamista en intuitiivisesti löytänyt enkä jaksanut opetella koska ominaisuus on itselleni turha, mutta niitä tarvitsevalle sellaisetkin ohjekirjan avulla varmasti löytyy.

Olisi mukava jos tämä osaisi synkata tulokset kännykkään mutta valitettavasti sellaista tässä ei ole. Pääasia kuitenkin on että saan tulokset helposti mitattua joten kokonaisuutena tämä vaikuttaa asialliselta vekottimelta omassa tuotekategoriassaan.