Viimeiset kesälomapäivät tuli käytettyä ja oltua lomalla puolisentoista viikkoa. Loma tuli vietettyä rennosti ja pitkästä aikaa myös Itä-Suomen suunnallakin käyden. Olin viime viikon sunnuntaista viime viikon torstaihin saakka reissussa jonka jälkeen sitten palailin takaisin Vantaalle.
Loppu loma tuli vain hönötettyä kotona, katsellen leffoja, kuunnellen musiikkia ja toki myös kavereitakin tuli nähtyä. Rento loma kaikin puolin. Laitetaan tähän vielä satunnaisia kuvia mitä loman aikana matkaan tarttui.
Syksyistä maisemaa kotiinpaluureitin varreltaKaverin luo mennessä kylään havaitsin kerrostalon pihalla kurpitsanKauppakeskus Iso-Myy ei vieläkään tuntunut isoltaMaa oli autio ja tyhjä Joensuun torilla keskellä päivääMielenkiintoinen tapa pysäköidä pyöräTällainen oli ilmestynyt Joensuun torille sitten viime käyntiniPuista alkoi lehdet jo putoilemaanMatkalla kotiin havaitsin että talvi alkaa tekemään jo kovaa tahtia tuloaan
LIDL-kauppojen valikoimasta löytyvä Cafe del Mundo on ainakin kyljessä olevan ilmoituksensa mukaan 100 % arabicasta valmistettua kahvia. Sen vahvuus on 6 asteikolla 1-10 ja sitä on ainakin 250 gramman paketeissa myynnissä.
Maku on omaan mieltymykseeni aavistuksen laihanpuoleinen. Maussa on kyllä hyviä vivahteita jotka nousevat hetken suussa kahvia pitäessä esiin mutta kokonaistuntuma on liian laimea. Jälkimaku on hieman liian kuiva.
Kyllä tätä pystyy helposti juomaan mutta kokonaistuntuma jättää itseni kaipaamaan vahvempaa ja makukentältään rikkaampaa otetta.
Kuten viime viikolla kirjoitin kävin katsomassa On The Rocksissa Entwinen keikan missä lämppärinä oli Red Eleven. Laitan tähän vielä kuvat Red Elevenin keikalta.
Kaikki kuvat on otettu Fujifilm X-T2 -kameralla käyttäen Fujinon 18-55 F/2.8-4.0 objektiivia (eli kittiputkea).
Carrie Pilby (IMDB) on vuonna 2016 julkaistu elokuva joka IMDB:n määritelmissä on listattu draamaksi ja komediaksi. Sen on ohjannut Susan Johnson ja sen pääosaroolissa Carrie Pilbynä nähdään Bel Powley.
Elokuvan tarinassa kerrotaan 19-vuotiaasta poikkeuksellisen älykkäästä Carrie Pilbystä jolle älykkyys ei kuitenkaan tunnu lisäävän onnellisuutta elämään. Hän käy terapiassa isänsä ystävän tohtori Petrovin (Nathan Lane) luona. Tohtori Petrov antaa Carrielle listan asioita joita hänen tulisi pyrkiä tekemään jotta Carrie uskaltaisi edes joskus höllätä tarpeettoman kireää pipoaan ja antaa myös elämästä nauttimiselle mahdollisuuden.
Carrie on vastahakoinen mutta lähtee kuitenkin tekemään listan asioita. Listalla on niin erinäisiä asioita aina ystävän löytämisestä treffeillä käymiseen ja vähitellen Carrie alkaa näkemään elämää myös oman tiukan moraalikäsityksensä ja maailmankatsomuksensa ulkopuolelta.
Elokuvaa katsoessa en voinut välttyä mielikuvilta samankaltaisuudesta teemassa Good Will Huntingin kanssa – on olemassa ihminen jolla on keskivertoa parempi älykkyysosamäärä, älykkyys ei kuitenkaan lisää hänen elämäänsä onnellisuutta vaan on enemmänkin sen esteenä ja asiaa käsitellään yhdessä terapeutin kanssa ja kuljetaan askel kerrallaan kohden eheämpää ihmisyyttä. Vaikka tarina tuntuukin jo aiemminkin nähdyltä ei tämä tee elokuvaa huonoksi sillä samanlaisista aineksista saa keitettyä monenlaisia soppia.
Carrie Pilby on monessa mielessä viihdyttävä ja sympaattinen elokuva. Sen tarina on suoraviivainen ja helposti lähestyttävä, se on ennalta arvattava ilman mitään suurempia ihmeitä ja siinä käsitellään myös Carrien menneisyydessä tapahtuneita asioita joista katsojan on helppoa lähteä analysoimaan mitkä syyt voivat aiheuttaa hänellä emotionaalisia lukkoja ja toimia siten onnellisuuden esteenä.
Ohjauksellisestikin kaikki perusasiat olivat kunnossa, mutta jostain syystä itseltäni osan tunnelmasta söi elokuvan visuaalinen tyyli teknisen toteutuksensa osalta. Valittu tyyli toi enemmän itselleni mieleen pidennetyn televisiosarjan jakson kuin elokuvan. Tätä on hieman hankala avata lyhyesti, mutta lähinnä tällä tarkoitan kuvausteknisiä seikkoja kuten kuvan pehmeyttä, syväterävyyttä, värimaailmaa ja kuvausuhdetta. En toki usko että tämä tyyli on vahingossa elokuvaan päätynyt, mutta jotenkin itseltäni se hieman hävitti elokuvan potentiaalia.
Kaikista näistä moitteista huolimatta pidin tästä elokuvasta. Se oli kepeä ja sympaattinen elokuva joka sopii niihin hetkiin kun haluaa helposti pureksittavan filmin jossa kuitenkin on mukiinmenevä tarinakin.
Birra Antoniana Portello Golden Ale on 6.5 % vahvuinen ale. Katkeroita oluessa on 17.0 EBU ja kantavierrettä 16.3 °P. Vahvuutensa vuoksi olutta myydään Suomessa ainoastaan Alkoissa joissa se on ainakin tätä kirjoittaessa vielä erikoiserävalikoiman tuote. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta.
Ulkoisesti oluen etiketti on tyylikäs ja houkutteleva. Tuoppiin kaataminen sujuu helposti sillä olut ei vaahtoa juuri lainkaan ja pinnalle muodostunut vaahtoa katoaa myös nopeasti pois. Tuopissa erottaa oluen varsin vaaleahkon meripihkaisen värin joka saa oluen näyttämään harhaanjohtavasti suhteellisen vedellä laimennetulta. Tuoksu oluessa on hieman tunkkainen mutta hunajaisen aromikas.
Suutuntuma on keskitäyteläinen. Makukenttään nousee suoraan miellyttävä hunajainen ja hedelmäinen aavistuksen verran imeläkin maku joka houkuttelee ottamaan heti perään jo toisenkin kulauksen. Maku on alussa olevan hennon pistävyyden jälkeen miellyttävän rauhallinen ja sopivan pehmeä. Varsin hyvä olut omaan makuuni.
Musiikiksi tämän kanssa toimii hyvin mm. X-Perience – Magic Fields tai Angelzoom – Fairyland.
