Aleksin Blogi

Month: August 2020

  • Leffalauantai: Aliens (Aliens – Paluu)

    Ellen Ripleyn roolissa nähdään Sigourney Weaver

    Aliens (IMDB) joka suomennettuna on kulkenut nimellä Aliens – Paluu on vuonna 1986 julkaistu toiminnallinen science fiction -elokuva jonka on ohjannut James Cameron. Pääosarooleissa nähdään Sigourney Weaver, Michael Biehn sekä Carrie Henn.

    Tarinassa kerrotaan kuinka aikaisemmasta vuoden 1979 Alien-elokuvasta tuttu Ellen Ripley (Sigourney Weaver) löydetään aluksestaan avaruudesta syväunikapselista. Pelastajien toimesta hän saa kuulla olleensa syväunessa 57 vuotta, joten aikaa on kulunut jo niin kauan että hänen matkalle lähdettyään 11-vuotias tyttärensä on kerennyt jo menehtymään suhteellisen vanhalla iällä.

    Ripley joutuu tekemään selkoa erinäisille tahoille avaruusmatkastaan ja siitä miksi hän on aiheuttanut niin suuret tuhot omalla komennuksellaan. Hänen kertomuksiaan vaarallisista avaruuden muukalaisista ei oteta asiaankuuluvalla vakavuudella ja niinpä Ripley menettää toimilupiaan.

    Vähän tämän jälkeen ääni kellossa jostain syystä kuitenkin muuttuu ja Ripley pyydetään mukaan neuvonantajan roolissa merijalkaväen joukkojen mukaan planeetalle jossa aikoinaan oli alieneita. Kuitenkin nyt siellä on jo useita kymmeniä ihmisperheitä eikä vaaraa pitäisi olla, mutta vähitellen käy ilmi että alienit eivät ole kadonneet minnekään ja pian käydään jälleen taistelua hengissä säilymisestä.

    Ei-toivottu matkalainen ilmaantuu

    Aliens-elokuvan julkaisusta tulee vierähtäneeksi tänä vuonna jo 34 vuotta, mutta vielä tänäkin päivänä se tuntuu tuoreelta ja toimivalta elokuvalta jota ajan hammas ei ole purrut armottomasti. Tämänkaltaisessa elokuvassa alieneiden ulkonäkö ja olemus on suhteellisen tärkeässä roolissa rakennettaessa tunnelmaa vastenmielisestä ja kammottavasta muukalaislajista, joten tätä tausta vasten peilaten oli ilahduttavaa havaita että erikoistehosteet eivät olleet menettäneet teräänsä vaan ne olivat yhä näyttävät.

    Moniin nykyisiin toiminnallisiin sci-fi elokuviin nähden elokuvan ikä on kuitenkin helppoa havaita elokuvan rytmistä ja kasvutahdista. Siinä missä monessa modernissa elokuvassa siirrytään suhteellisen nopeasti toimintaan oli tässä ensin pidemmän aikaa tarinan ja miljöön rakentamista ennen kuin alkaa toiminnallinen osuus missä aseiden lippaita tyhjennetään kovemmalla tahdilla kuin LIDLissä alelaarin sandaaleita. Itse pidän enemmän tämänkaltaisesta hitaammasta tarinan rakentamisesta missä toiminnalliset osuudet saavat seesteisten osien luoman kontrastin vuoksi enemmän painoarvoa.

    Pääsääntöisesti Aliens on jokaisella osa-alueellaan onnistunut teos, mutta silti itseäni kävi jonkin verran tympäisemään merijalkaväen sotilaiden kliseinen machoilu ja tosipaikan tullen epäonnistuminen. Myönnettäköön että en ole niin paljoa nähnyt tätä vanhempia elokuvia että osaisin arvioida olisiko tämä ollut häiritsevä piirre julkaisuvuotenaan, mutta näin vuonna 2020 katsottuna kyseiset hahmot tuntuvat lähinnä turhanpäiväisiltä täytteiltä joiden kohtalon voi jokainen katsoja melkoisella todennäköisyydellä arvata oikein.

    Joidenkin hahmojen rasittavuudesta ja monin paikoin arvattavuudetaankin huolimatta Aliens on viihdyttävä elokuva joka jokaisen sci-fi-elokuvista pitävän on syytä nähdä ainakin kerran elämässään.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 638 436 annettuun ääneen”]8,3/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Pyynikin Mosaic Lager

    Pyynikin Mosaic Lager on kotimaisen Pyynikin panimon 4.7 % vahvuinen lager. IBU-arvo oluessa on 30 ja EBC on 8. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa.

    Ensisilmäyksellä tölkki ei erikoisemmin itseäni houkuttele ja ulkoisesti liittyy keskinkertaisten tölkkien joukkueeseen. Tölkin aukaistua erottaa miellyttävän hedelmäisen raikkaan tuoksun jossa huokuu ipamaista olemusta.

    Tuoppiin kaataminen ei vaadi kovin suurta ponnistelua sillä vaahtoavuus ei ole mitenkään vallatonta. Nopealla kaadolla pinnalle muodostui toki hentoa pitsimäistä vaahtoa sen verran että yhdellä käden heilautuksella koko tölkin sisältö ei tuoppiin mennyt, mutta maltillisemmalla kaatajalla tätä haastetta tuskin olisi ollut. Pinnalle muodostunut vaahto katoaa pinnalta pois yhtä nopeasti kuin veronpalautusrahat pankkitililtä joten lopun tölkin sisällön pääsee pian halutessaan kaatamaan myös tuoppiin. Itse siemaisin loput kulauksella suoraan tölkistä.

    Väri on kaunis ja houkutteleva miellyttävällä meripihkaisella sävyllään.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pistävän katkera. Maku on lempeän sitruksinen ja yrttinen, mutta katkeruus nostaa päätään makukentässä omaan mieltymykseeni aavistuksen liiaksi korostuen. Juomakelpoinen, mutta liiallisen kuivan jälkimaun ja voimakkaan katkeruuden vuoksi ei omaan makuuni aivan voittajavalinnaksi päädy.

    Musiikkina tämän kanssa toimii mukavasti kepeä poppimetalli, mm. Reasons Behind – (E)met tai Sorronia – Enemy of Youtself

  • Kirja: L. M. Montgomery – Anna ystävämme

    “Anna tukahutti pienen huokauksen. Hän oli hellästi kiintynyt Dianaan, ja he olivat aina olleet hyviä tovereita. Mutta hän oli jo kauan sitten saanut tuta, että kun hän siirtyi mielikuvituksen maailmoihin, sai hän kulkea yksikseen. Sinne johti lumottu polku, jolle ei edes hänen rakkain ystävänsäkään voinut häntä seurata.”

    Kanadalaisen Lucy Maud Montgomeryn teos Anna ystävämme joka alkuperäiseltä nimeltään tunnetaan nimellä Anne of Avonlea on kahdeksanosaisen Anna-kirjasarjan toinen osa. Se on julkaistu vuonna 1909 ja se on Wikipedian tietojen mukaan julkaistu suomeksi vuonna 1921 (katso täältä). Sivumäärä fyysisessä teoksessa on ollut 344, mutta luin itse teoksen Amazon Kindlellä joten sivumäärä on sillä toki toisenlainen riippuen millä fonttikoolla kirjansa haluaa lukea.

    Kirja kertoo ensimmäisestä kirjasarjan osasta tutun Anna Shirley -nimisen nuoren neidin elämästä Avonleassa. Tässä kirjasarjan toisessa osassa alussa 16-vuotias Anna aloittaa työt opettajana Avonlean koulussa ja teos keskittyy kertomaan hänen ja hänen elämänpiiriinsä kuuluvien ihmisten elämästä muutaman vuoden ajalta.

    Anna ystävänne on suoraviivainen ja helposti lähestyttävä viihteellinen teos. Sen tarina itsessään ei ole mitenkään maata mullistavan kiintoisa tai sykähdyttävä, vaan enemmänkin oman aikakautensa arkirealistinen kuvaus joka useassa kohdassa kaltaiselleni nykyisessä länsimaalaisessa kulttuurissa kasvaneelle miehelle tarjosi useita huvittuneita hetkiä pohtiessa kuinka paljon ajat ovatkaan muuttuneet.

    Esimerkkinä aikojen muutoksesta toimikoon seuraava lainaus: “Oh, kuinka minua säälitti tuo mies parka, joka seisoi siinä esiliina edessään ja oli olevinaan keittäjätär. Olen kuullut puhuttavan aviomiehistä, jotka ovat tohvelin alla, ja tässä oli kai loistava esimerkki!”.

    Kirjan tarinaa lukiessa saa myös mielikuvan että olisi ollut hyvin yleistä että opettajat ovat kurittaneet lapsia fyysisesti, pienet pojat ovat tapelleet ja nujakoineet useasti toisensa kanssa ja miehillä ja naisilla olisi ollut hyvin vahvasti sukupuolittuneet roolit omassa elämässään. Esimerkiksi yhdessä kohtaa naiset pohtivat että Anna ei tarvitse lisää koulujen käyntiä sillä hän luultavasti menee avioon ja sen jälkeen latinalla ja kreikalla ei tee mitään. Jos korkeakouluissa sitä vastoin opetetttaisi kuinka pidetään huolta miehestä voisi korkeakoulun käynnissä olla jotakin järkeä.

    Aikakautensa vahvat sukupuoliroolit kuulostavat nopeasti nykyperspektiivissä jopa hieman huvittaviltakin, mutta on kuitenkin hyvä muistaa että nykyisenkaltainen länsimaalainen individualistinen yhteiskunta jossa elämässä ei ole ainoana tarkoituksena vain lisääntyä ja kuolla pois on suhteellisen uusi. Monessa mielessä länsimaalainen maailma on mennyt parempaan suuntaan – tai ainakin nykyisessä kulttuurissa kasvaneesta se siltä tuntuu – mutta silti itse näen että selkeät mies- ja naiskuvat saisivat olla enemmän esillä yhä vieläkin. Tällä en tarkoita että miesten ja naisten pitäisi automaattisesti soveltua tietynlaiseen muottiin ja hakeutua vain tietynlaisiin työtehtäviin sukupuolensa perusteella, vaan lähinnä sitä että maskuliinisuuden ja feminiinisyyden väliset eroavaisuudet olisi hyvä tiedostaa ja nähdä toisiaan täydentävinä voimina eikä niinkään pyrkiä hävittämään näitä ja näkemään eroavaisuuksia haitallisina piirteinä.

    Teoksen vahvin anti itselleni löytyi Montgomeryn rikkaasta ja monipuolisesta kielenkäytöstä, kauniista kirjallisesta ilmaisusta sekä sympaattisesta ja lämminhenkisestä päähenkilöstä joka taidokkaalla tekstillä syntyy lukijan mieleen lähes eläväksi hahmoksi. Anna Shirleyn olemus on ilahduttavan sympaattinen, ymmärtäväinen ja oikeudenmukainen jolla on samaan aikaan yhtä paljon jalat maassa kuin myös pää pilvissä haaveiden valtakunnassa. Lisäksi kirjan loppuvaiheilla oli mukana myös kaunis ja romanttinen kappale missä kauan aikaa sitten rakastuneet löysivät jälleen toisensa ja pääsivät häitä viettämään.

    Kokonaisuutena Anna ystävämme oli miellyttävä teos luettavaksi joten luultavasti jossain vaiheessa voisi olla mielenkiintoista lukea sarjan muitakin osia.

  • Kallioniemi tuli nähtyä

    Perjantaina töiden jälkeen suuntasin autoni keulan kohden Jyväskylää. Ajatuksenani oli mennä siellä kaverin luokse yöksi ja aamulla siitä suunnata kohden Laukaata missä sijaitsee Kallioniemen leirikeskus.

    Leirikeskuksessa oli viime viikonloppuna adventtikirkon “juhannusjuhla” joka tietenkin normaalissa olosuhteissa olisi ollut vähemmän yllättäen juhannuksena, mutta koronatilanteen vuoksi sitä ei juhannuksena pystytty pitämään.

    En ollut koskaan itse aikaisemmin Kallioniemessä käynyt, mutta viime viikonloppuna tuli siihen oiva tilaisuus joka tuli hyödynnettyä.

    Perjantaina olin jo ihmisten aikaan Jyväskylän suunnalla joten kävinkin jo valmiiksi perjantaina illalla etsimässä missä tämä varsinainen paikka on. Moni oli sinne mennyt jo perjantaina päivällä ja olivat siellä yötä, mutta itsellä oli ajatuksena vain päivävisiitti tehdä.

    Tapahtumapaikka löytyi helposti ja hetken aikaa kävin rupattelemassa perjantaina illalla jo ihmisten kanssa kunnes suuntasin kohden Jyväskylää kaverin luokse. Samalla tuli nähtyä kaverini asunto joka oli varsin mukavan näköinen 🙂

    Seuraavana aamuna heräsin joskus puolen yhdeksän maissa, söin kaverini luona aamupalan ja lähdin siitä sitten Kallioniemeen.

    Kallioniemssä opetuksen osalta paikalla olijoilla oli mahdollista valita kolmesta eri vaihtoehdosta mistä aiheesta meni kuuntelemaan noin tunnin mittaista puhetta (tai tietenkin vaihtoehto oli olla menemättä mihinkään) ja myöhemmin oli toinen tunnin sessio jossa oli kanssa samalla tapaa mahdollista valita itseä kiinnostavista aiheista mitä meni kuuntelemaan.

    Itse kävin kuuntelemassa puheen historiassa olleista uskonpuhdistuksista ja herätyksistä ja toisen puheen osalta kävin kuuntelemassa adventtikirkon historiaa ja alkuvaiheita ja kuinka hyvin erilaisia ajatuksia aikoinaan on monessa asiassa ollut. Molemmat olivat todella kiintoisia aiheita!

    Myös päivällä oli ns. “tavallinen” jumalanpalvelus jota kävin myös kuuntelemassa. Lisäksi näin paikan päällä myös ensimmäistä kertaa elämäni aikana (tai ainakin muistini mukaan) ns. uskovain kasteen. Aikaisemmat kastetilaisuudet ovat olleet luterilaisia lapsikasteita joten oli mielenkiintoista nähdä hyvin erilainen kastetapahtuma näin livenäkin eikä vain televisiossa tai elokuvissa 🙂

    Muuten päivän aikana tuli hengailtua ihmisten kanssa, lisäksi oli ylistyslaulujen laulamista ja rukoushetkeä ja lisäksi tarjolla olisi ollut myös erilaisia muita aktiviteetteja mm. lentopalloa, erilaisten tanssien harjoittelua, nahkatöiden valmistusta ja muuta tavallista urheilullista tai vähemmän urheilullista toimintaa. Itse kiertelin vain katsomassa näitä eri aktiviteetteja joihin ihmiset osallistui ja rupattelin kaverin kanssa niitä näitä. Ehkä ensi kerralla itsekin voisi osallistua, tällä kertaa halusin vain käydä kiertämässä ja katsomassa yleisesti että millaista aktiviteettia ihmiset harrastavat tapahtumapaikalla.

    Reissu oli hyvä ja mukava ja hieman yli puolen yön olin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä takaisin Vantaalla. Hyvä reissu ja nyt on vihdoin tullut nähtyä tämäkin paikka mistä monesti seurakunnassa kuulee ihmisten puhuvan 🙂

  • Leffalauantai: Searching

    Margot (Michelle La)

    Searching (IMDB) on vuonna 2018 julkaistu draama/trilleri jonka on ohjannut Aneesh Chaganty. Pääosarooleissa nähdään John Cho, Michelle La, Debra Messing sekä Sara Sohn.

    Tarinassa kerrotaan isänsä kanssa kahdetaan asuvasta teini-ikäisestä Margotista (Michelle La) joka eräänä päivänä katoaa. Alussa isänsä David Kim (John Cho) alkaa selvittämään katoamista omatoimisesti vain huomatakseen samalla että hän ei tiedä tyttärensä nykyisestä elämästä juuri mitään. Hänen onnistuu päästä kuitenkin Margotin sosiaalisen median palveluihin ja sitä kautta löytää henkilöitä joilla voisi olla hänestä jotain havaintoja.

    Tilanne alkaa näyttämään vähitellen epätoivoiselta ja niinpä pian hän joutuu turvautumaan myös virkavallan apuun. Yhtenä vaihtoehtona etsivän mukaan katoamiselle on karkaaminen kotoa, mutta vähitellen tutkimukset alkavat ottamaan synkempiä sävyjä kun havaitaan että takuita elossa löytymisestä ei ole.

    David Kim (John Cho)

    Käsikirjoitus oli mielenkiintoinen ja siihen oli saatu mukaan useampia aidosti yllättäviä mutta silti toimivia juonenkäänteitä. Useita kertoja katsojalle syntyy mielikuva että merkittävä johtolanka on vihdoin löytynyt, mutta kuitenkin vähitellen lanka loppuu ja etsijät ja katsoja ovat jälleen yhtä tyhjän päällä kuin ennen johtolangan seuraamista.

    Varsinaisen juonen lisäksi pidin myös tavasta kuinka isän ja tyttären välistä suhdetta kuvattiin. Päällisin puolin he näyttivät olevan läheisiä ja isä luuli tuntevansa tyttärensä, mutta Margotin katoamisen jälkeen todellisuus alkoi selvitä Davidille että hän ei oikeastaan tunne tyttärensä elämää lainkaan. On helppoa luulla tuntevansa läheisensä, mutta kuinka hyvin oikeasti itse kukin läheisensä todellisuudessa tuntee?

    Elokuvalliselta tyyliltään Searching on selkeästi keskimääräistä elokuvaa omalaatuisempi sillä tapahtumia ja henkilöitä kuvataan usein FaceTime-puheluiden, TV-uutiskuvien, tietokoneen näyttöjen ja muiden vastaavien ulkoisten asioiden kautta eikä niinkään suoraan henkilöitä kuvaamalla. Ilahduttavaa kyllä valittu tyyli toimi hyvin tämän elokuvan tapauksessa ja oli omiaan antamaan tarinaan uskottavuutta ja aitouden tuntua.

    Kokonaisuutena Searching on erinomainen elokuva. Sen mielekiintoinen ja ajatuksiakin nostattava tarina yhdistettynä kiehtovaan elokuvalliseen tyyliin tekee siitä elokuvan jonka katsoo mieluusti useammankin kerran.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 130 041 annettuun ääneen”]7,6/10[/simple_tooltip])