September 2020 – Aleksin Blogi

Skootteri kävi huollossa

Tonnin huollosta kotiin palattua oli 1113 km mittarissa

Kuten tätä blogia säännöllisesti tai suhteellisen säännöllisesti lukevat tietävät on ajossani ollut nyt muutaman kuukauden ajan Piaggio Zip -skootteri (lue täältä).

Koska skootteri tuli ostettua uutena oli sille tuhannen ajokilometrin jälkeen tehtävä ensimmäinen määräaikaishuolto. Tietenkään mikäänhän siihen ei pakota, mutta haluan tietenkin itse pitää skootteristani huolta ja tehdä sille huollot ajallaan jotta on edes realistista odottaa että jos siinä on jotain kulutuksesta tullutta vikaa se huomataan huollossa sekä tietenkin ennaltaehkäistään ongelmien syntymistä. Lisäksi säännöllisesti ajoillaan huollettu skootteri pitää sen jälleenmyyntiarvoakin parempana jos joskus tästä päätän luopua.

Ostin skootterini Tuusmotorista joten halusin sen sinne myös viedä huoltoon. Sain huollon eiliselle, joten työpäivän jälkeen pärräilin Tuusulaan. Normaalisti tuhannen kilometrin huollossa virhemarginaalina kilometreissä on 100 km joten huoltoon mennessä mittarissa oli 1095 km eli vielä mentiin virhemarginaalin mukaisesti ajallaan huoltoon.

Skootterin ollessa huollossa tuli yksi kaverini sattumalta myös samaan liikkeeseen joten lähdimme käymään skootterini huollon valmistumista odotellessa viereisessä thaimaalaisessa ruokapaikassa syömässä. Hauska yhteensattuma eikä tarvinnut yksin käydä syömässä 🙂

Syömästä palattua oli skootteri jo huollettu ja mikä ilahduttavinta oli hinta ainoastaan 105,90 eur. Käytän tässä kontekstissa ilmaisua ainoastaan sillä olin henkisesti varautunt noin 200 euron hinitalappuun joten hinta ei päässyt pahoittamaan mieltäkään.

Seuraava huolto on vasta 5000 km kohdalla joten ihan hetkeen ei ainakaan määräaikaishuoltoa tarvitse tehdä.

Peliarvostelu: Finding Paradise

Finding Paradise on interaktiivnen tarinallinen seikkailupeli vuodelta 2017. Sen on kehittänyt Freebird Games jonka aikaisempiin peleihin lukeutuu mm. To the moon joka on yksi tämänkin blogin Suosituksia-sivun peleistä (katso täältä). Peli on saatavana Windowsille, Mac OSX:lle sekä Linuxille.

Finding paradisen tarinassa tohtorit Eva Rosalene ja Neil Watts menevät koneen avustuksella Colin Reeds -nimisen pilotin mieleen toteuttamaan kuolevan miehen viimeistä toivetta.

Colinin mielen sopukoissa kaikki ei kuitenkaan mene tavallisella tavalla vaan siellä aikajanassa hypitään milloin lapsuuteen ja milloin aikuisuuteen. Miehen mielessä on paljon muistoja hänen lapsuudenaikaiseta ystävästään Faiasta ja heidän yhteisestä kasvustaan, mutta myöhemmällä iällä hän ei ole enää ollut mukana kuvioissa. Tohtoreilla on mielenkiintoinen tehtävä tutkittavana onko Faialla jotakin osuutta Colinin elämään jonka hän olisi tahtonut menevän toisin.

Tohtori Watts on armottoman suorapuheinen

Pelilliseltä anniltaan Finding Paradise tarjoaa äärimmäisen yksinkertaisen pelin jossa on käytössä ainoastaan muutama nappi joita koko aikana tarvitsee. Kuitenkin yhdessä kohdassa onnistuin jumiutumaan, mutta netin ohjeistuksella sain selville että jossain vaiheessa tarvetta on käyttää myös hiirtä. 99 % pelistä voi kuitenkin naputella menemään käyttäen ainoastaan näppäimistöä joten kontrollien oppimiseen ei tarvitse tuhrata kovin paljoa aikaa.

Yksinkertaisten kontrollien lisäksi myös eteneminen on tehty helpoksi eikä missään vaihessa kovin kauas kartalla pääse eksymään kun maailman rajat tulevat vastaan ja pystyy huomaamaan olevansa väärällä reitillä.

Monipuolinen pelimekaniikka ei onneksi ole juttu jota tässä pelissä on lähdetty hakemaan, vaan koko peli seisoo tai kaatuu tarinalliseen antiinsa. Ilahduttavaa kyllä Finding Paradise onnistuu tarinansa osalta nappiin. Tarina on mielenkiintoinen, siinä on sopivissa määrin huumoria, se alkaa ottamaan hämäriäkin muotoja mutta mikä parasta, se on aidosti silmäkulmaa kostuttavan koskettava. Tämänkaltaisia pelejä ja tarinoita tahtoisin nähdä paljon nykyistä enemmän.

Kokonaisuutena Finding Paradise on erinomainen peli. Hieman vajaa kuuden tunnin läpipeluuajallaan se on kohtalaisen lyhyt peli, mutta se onnistuu rakentamaan siinä ajassa liikuttavan ja mielenkiintoisen tarinan josta monella muulla olisi opittavaa. Erityiskiitos täytyy antaa pelille myös sen poikkeuksellisen kauniista musiikista.

Peli päätyi Suosituksia-sivulleni (katso tästä).

Arvosana: 9/10

Leffalauantai: The Pacifier (Tuttisoturi)

The Pacifier (IMDB) joka suomalaisittain tunnetaan nimellä Tuttisoturi on vuonna 2005 julkaistu toiminnallinen draamakomedia. Sen on ohjannut Adam Shankman jonka muihin ohjauksiin kuuluu mm. A walk to remember (Muistojen polku). Suurimmassa roolissa on mm. Fast and Furious -elokuvista tunnettu Vin Diesel. Muissa rooleissa nähdään mm. Lauren Graham, Brittany Snow, Max Thieriot sekä Morgan York.

Normaalisti sotakentillä tehtäviä suorittava luutnantti Shane Wolfe (Vin Diesel) saa tavallisuudesta poikkeavan komennuksen. Erään sotilasasiantuntijan kuoleman vuoksi hän joutuu menemään kuolleen miehen lesken kotiin vahtimaan perheen turvallisuutta siksi ajaksi kun lesken on poistuttava muutamaksi päiväksi toiseen kaupunkiin tärkeille asioille.

Vahdittavaan lapsikatraaseen kuuluu pari teini-ikäistä sekä muutama pienempi lapsi, joten perhe-elämään tottumattomalle sotilaalle hyppäys toisenlaiseen arkeen on haastava kokemus jonka hän hetken aikaa katsottuaan tiivistää osuvasti virkkeeseen “And they say war is hell.” (“Ja he kutsuvat sotaa helvetiksi”).

Vähitellen välit lasten kanssa paranevat ja Shanesta muodostuu lapsille kaivattu auktoriteetti ja isähahmo jonka läsnäolo tuo turvaa ja joka antaa terveitä eväitä elämään.

Perheen teinit Seth (Max Thieriot) ja Zoe (Brittany Snow)

The Pacifier kuuluu kepeän viihteellisiin hyvän mielen elokuviin jonka voi katsoa lähes seurassa kuin seurassa. Se on kaikilta osiltaan tasaisen varma lajityyppinsä lapsi josta on helppoa pitää jos tämän tyylilajin elokuvat on omaan makuun toimivia, mutta samasta syystä se on helppoa kokea myös tyhjänpäiväisenä ajan tappamiseen sopivana täyte-elokuvana vailla mitään suurempaa arvoa.

Vaikka kyseessä on helposti lähestyttävä ja rento elokuva oli siihen saatu silti mukaan mukavia ja onnellisen opettavia kasvutarinoita. Ei ole tietenkään vaikeaa arvata että kasvutarinat ovat ennalta-arvattavia ja siten helposti karrikoidun naiiveja, mutta tämän tyylilajin viitekehyksessä ne toimivat ilman että ne ärsyttävät tai tuntuvat päälle liimatulta – ellei sitten koko tätä tyylilajia itsessään laske tähän kategoriaan.

Omaan makuuni tämä elokuva toimi hyvin. Se on hupaisa ja sympaattinen elokuva jonka jaksaa katsoa kerran tai useammankin.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 5,6/10)

Perjantaipullo: Lehe Suur Paks Mastif Vintage 2016

Lehe Suur Paks Mastif Vintage 2016 on Lehe Brewereyn panimon erikoisolut (barley wine). Vahvuutta löytyy 9.6 %, katkeroita 43.0 EBU ja kantavierrettä 22.2 °P. Vahvuudestaan johtuen olutta myydään ainoastaan Alkoissa. Lisää tietoja oluesta löytää Alkon sivuilta (katso täältä).

Pullo on tyylikäs ja etiketti on massasta erottuva. Pullon aukaistua löytää voimakkaan siirappisen aromin joka säilyy myös tuoppiin kaadettuna. Tuoppiin kaataminen käy käden käänteessä sillä vaahtoavuudesta ei ole juuri lainkaan tietoa. Tuopissa oluen miellyttävä kuparinruskea väri erottuu hyvin.

Suutuntuma on täyteläinen ja runsas. Maku on tummasävyisen karamellimainen ja yrttinen. Vahvasta alkoholin määrästä huolimatta vahva humala ei nouse esiin häiritsevästi vaan maku pysyy erinomaisena alusta loppuun saakka. Varsin hyvä olut.

Musiikkina tämän kanssa menee hyvin mm. tummanpuhuva goottivivahteinen musiikki, mm. Lacrimosa – Not every pain hurts tai Diary of Dreams – The Wedding

Pätkivän nettiyhteyden selvittelyä

Kotini nettiyhteys tulee kaapeliverkon kautta ja on tullut siitä asti kun olen tässä asunnossa asunut. Satunnaisia epämääräisiä pätkäisyitä on ilmennyt aina toisinaan ja virtojen sammuttamisen jälkeen nettipurkista toimivan yhteyden takaisin saamiseen on saattanut mennä useita tunteja vaikka normaalisti pitäisi kyseessä olla muutamien minuuttien operaatiosta.

Maaliskuusta saakka olen tehnyt töitä etänä joten toimivalle nettiyhteydelle on ollut tarvetta tavallista enemmän. Jostain syystä lähikuukausina on saanut muutamia kertoja soitella operaattorille epämääräisistä katkomisista jossa nettiyhteys katkeaa modeemilta asti, joten vika rajoittuu kaapelointiin, fyysiseen liitäntään tai modeemiin itsessään sen perusteella eikä niinkään omaan sisäverkon laitteistoon ja niiden kytkentöihin.

Vetäisin jo kertaalleen resetoinnin purkille mutta ongelma ei poistunut joten viime viikon lopulla operaattori lähetti huoltomiehen tutkimaan netin toimivuuden matalamalla tasolla. Matalammalla tasolla tarkoitan siis fyysistä tasoa. Huoltomies mittaili signaalia mitä seinästä tuli postauksen alussa kuvassa näkyvälle vekottimelle jotta saisi analysoitua ja rajattua vian ilmenemispaikkaa.

Esimerkkinä vika voi olla taloyhtiön kellarilta asuntooni tulevassa kaapeloinnissa, seinässä olevassa rasiassa, kaapelissa seinän ja modeemin välillä sekä tietenkin kaapeliverkossa vaikka naapuriasunnoissa olevat häiriötä aiheuttavat laitteet. Jos naapurissa vaikkapa jollakulla on tehokas antennivahvistin voi se aiheuttaa häiriöitä nettiin. Tavasta miten ongelma ilmenee ei kuitenkaan olisi syytä tällaista onneksi olettaa, koska sellaisille ei pystyisi tekemään mitään omasta asunnostaan käsin.

Huoltomies vaihtoi seinään rasian joten nyt seinässä on erillinen pistoke netille ja erillinen pistoke televisioantennille kun aikaisemmin molemmat tuli samasta ja olivat haaroitinpalikan kautta jakautuneena sitten oikeille laitteille. Samoin hän sanoi että he mittailevat operaattorin päässä signaalitasoja siitä mitä tulee taloyhtiön kellarille ja vertailevat niitä niihin tasoihin mitä tulee asunnolleni asti. Mikäli näiden välillä on paljon heittoa vikaa voi hyvinkin olla asunnon ja kellarin välisessä kaapeloinnissa. Mikäli taas signaalitasot pysyvät stabiilina vika luultavasti voi poistua modeemin vaihdon myötä.

Saapa nähdä kuinka käy ja saako ongelman poistumaan 🙂