Teerenpeli-panimon Pohjoiskaarre on 4,4 % vahvuinen pale ale. Sen väri on 10 EBC, katkeroita siinä on 35 EBU ja kantavierrettä 11,2. Olutta löytyi ainakin Vantaan Koivukylän Citymarketista. Lisää oluesta löytää tietoja Teerenpelin sivuilta (katso täältä).
Pullon etiketti on tyylikäs ja tuo ainakin itselleni mieleen Gallen-Kallelan maalaukset jostain syystä. Olut tuoksuu raikkaalle ja sitruksiselle niin pullossa kuin tuopissakin. Tuoppiin kaataminen ottaa aikansa sillä vaahtoaminen on runsasta ja sen kanssa saa olla maltillinen jotta ei ylitse tuopin onnistu kaatamaan.
Väri on kullankeltainen ja olemukseltaan hivenen samea. Suuntuma on keskitäyteläinen ja sopivasti pistävää sorttia. Maussa on raikkkautta ja sitruksisuutta ja se on aavistuksen kuivahko. Tasapainoinen kokemus ja omaan makuuni toimiva olut.
Musiikkina tämän kanssa menee hyvin kansanmusiikki, mm. Sanni Halla – Nuku nuku nurmilintu tai Tallari – O Kriste, Kunnian Kuningas.
Tällä kertaa poikkeuksellisesti jaan postaukseen liittyen YouTube-videon joka on otsikoitu nimellä Ratkaiseva hetki eli video on suomeksi tekstitetty. Itse en ole tämän videoon ja sen tekemiseen ollut millään muotoa osallisena, mutta haluan sen jakaa tänne sillä se käsittelee aihetta jota itse pidän erittäin tärkeänä.
Luultavaa toki on että tämä ei paljoa katsomisia kerää, mutta toivottavasti joku edes tämän videon katsoo ja jää miettimän onko tämä nykyinen kehityksen suunta todella sellainen mihin yhteiskunnan halutaan antaa luisuvan.
Niille jotka eivät videota jaksa katsoa vaan haluvat tietää mistä siinä suunilleen edes kerrotaan niin sanottakoon lyhyesti tiivistäen että video käsittelee nykyistä yhteiskunnan tilaa monessa eri maassa, koronapassia ja sen luomia uhkakuvia jotka ovat merkittävästi suuremmat kuin ainoastaan tässä nykyhetkessä olevat pandemian luomat uhkat.
Lyhyesti sanoen uhkana on se, että koronapassin varjolla länsimaihin tuodaan askel kerrallaan totalitäärinen valvontayhteiskunta ja samankaltainen sosiaalisen pisteytyksen järjestelmä mitä Kiinassakin on missä kansalaisten oikeuksia rajataan milloin milläkin tavoin valtion toimesta (tai ainakin näin meille on länsimaissa median kautta annettu ymmärtää).
Mikäli annamme tämänkaltaisen valvontayhteiskunnan ensiaskeleen – tai pitäisikö oikeamminkin sanoa jo seuraavan askeleen – saada suuren jalansijan yhteiskunnassamme on vaarana että kansalaisten kaikki mahdollisuudet vapauteen ja yksityisyyteen kuolevat mikäli yksilö haluaa jatkossakin olla osallisena yhteiskunnan toimintaa.
Miksi itse tämän videon haluan jakaa
Ne ketkä itseni tietävät elävässä elämässä tai ovat jonkin verran tätä blogia lukeneet saattavat tietää että olen kiinnostunut joissain määrin tietoturvasta ja digitaalisen maailman mahdollistamista uhkakuvista. Koronapassi on asia jota vastustan täysin jo sen nykyisessä muodossa ja vielä enemmän vastustan sitä että sen käyttöä aiotaan laajentaa.
Vastustamisessa merkittävää ei ole se saako passin tällä hetkellä rokotteita vastaan, negatiivista testitulosta vastaan tai yleensä mitä tahansa muutakaan vastaan tulevaisuudessa. Ongelma on lähtökohtaisesti jo siinä että tämänkaltaista järjestelmää on rakennettu, otettu käyttöön ja aiotaan laajentaa. Mikäli tämänkaltaisen järjestelmän annetaan jäädä osaksi länsimaalaista yhteiskuntaa on mahdollisuudet sen väärinkäytöksille aivan liian suuret, sillä ei ole minkäänlaisia takuita siitä että mitkään rajoitukset tulisivat jatkossa ainakaan poistumaan.
Koronapassi tai mikä tahansa muukaan isossa mittakaavassa yhteiskuntaan integroitava kansalaisten oikeuksia ja vapauksia rajoittava järjestelmä on vaaraksi koko länsimaalaiselle vapaudelle. Mikäli tällä hetkellä se sitä ei kaikkien mielestä ole, se ei tarkoita sitä että se ei sitä olisi jatkossa myös monen muunkin mielestä.
Vapaus ja yksityisyys sellaisena kuin länsimaissa kasvaneina ne tunnemme ovat aikaisempien sukupolvien uhrauksilla saavutettuja etuoikeuksia ja itseisarvoja yksilön elämässä ja niiden kuuluu sellaisina jatkossakin pysyä. Ihmisellä on lähtökohtaisesti oltava vapaus kulkea, käydä ostoksilla, matkustaa eri paikkoihin, oikeus ilmaista mielipiteitään ja ajatuksiaan ilman pelkoa siitä että hänen oikeuksiaan elämään rajoitetaan valtiovallan toimesta mielivaltaisin perustein.
Perusteita oikeuksien rajaamisella voi olla jatkossa aivan mitä vain mikäli tämänkaltainen yhteiskunnallinen kehitys jatkuu. Se että tällä hetkellä ihmisiä rajoitetaan rokotteiden ottamisen vuoksi on jo itsessään erittäin vaarallinen asia, mutta tämä valitettavasti ei kovin suurta vastustusta aiheuta monissa sillä asia ei monen elämää kosketa.
Jo kerran sosiaalisesti normaaleiksi hyväksyttyjä rajoitustoimia on helppoa lisätä koskettamaan jälleen uutta tarpeeksi pientä joukkoa ihmisiä, eikä sekään luultavasti tule saamaan laajamittaista vastustamista mikäli seuraavakin ryhmä jonka oikeuksia otetaan pois on tarpeeksi pieni. Tämänkaltaisessa suuntauksessa vaarana on se, että askel kerrallaan ryhmien määrä joilta oikeuksia on otettu pois kasvaa aina siihen saakka kunnes juuri kukaan ei ole enää sellainen keneltä oikeudet ei jo olisi otettu pois. Ainoastaan ne, jotka noudattavat kaikkia valtion luomia säädöksiä ja rajoituksia ovat lähtökohtaisesti turvassa – olipa säännökset miten järkeviä tai järjettömiä tahansa.
Nykyteknololgian luomat mahdollisuudet yhdistettynä koronapassiin ovat vaarallinen yhtälö
Jokainen varmaankin on jo huomannut ainakin jossain määrin että nykyteknologia on todella kehittynyttä eikä kehityksen hidastumisella näyttäisi olevan kovin suuria esteitä ellei satunnaisia raaka-ainepulia ilmene tai yhteiskunnallisesti tapahdu jotain merkittävää kriisiä joka vaarantaa kehityksen.
Pilvipalveluiden tarjoamien mahdollisuuksien myötä tietojärjestelmien vikasietoisuudet voidaan saada maailmanlaajuisesti todella hyväksi mikäli rahaa laitetaan tarpeeksi ympäristön pystyttämiseen, tietoverkkoihin liitettyjen koneiden konetehot on kasvaneet merkittävästi jonka vuoksi monimutkaisempien järjestelmien kehittäminen on aikaisempaa realistisempaa. Myöskin suurien datamäärien tallentaminen vuosikymmeniksi ja jopa vuosisadoiksi ei ole enää mitään tieteiskirjallisuutta vaan aivan todellista nykypäivää.
Teknologia itsessään on neutraali asia eikä sillä ole moraalia ja sitä voidaan käyttää katsantokannasta riippuen niin hyvään kuin pahaankin. Yhdysvaltalaisen tunnetun tietovuotajan Edward Snowdenin paljastukset ovat tuoneet kansalaisten tietoisuuteen jo vuosia sitten sen kuinka paljon eri käyttäjistä kerätään erilaista dataa. Nykyisen teknologian suomien mahdollisuuksien myötä tätä kerättyä dataa voidaan käyttää jatkossa merkittävästi laajempien analyysien tekemiseen jokaisesta yksilöstä josta kerätään tietoja.
Monet yksittäiset isomman ja monipuolisemman datan lähteet kuten Facebook, Google, Microsoft, Amazon jne. ovat itsessään jo paikkoja joiden datojen perusteella käyttäjästä voidaan luoda tarkanlaisia profiileita heidän itsensä syöttämän datan perusteella, mutta myöskin heidän ystäviensä syöttämien datojen perusteella, esim. jos toinen henkilö merkitsee toisen kuvassa olevan henkilön kuvaan on algoritmien helppoa luoda linkityksiä eri henkilöiden välillä. Kehittyneet kasvojen tunnistamiset tekniikan avulla lisäksi auttaa linkittämään henkilöitä toisiinsa riippumatta siitä onko käyttäjät itse merkinneet kuka kuvassa on.
Aina vain tarkemmaksi profiili voidaan kuitenkin luoda mikäli eri lähteistä kerätyt datat yhdistetään keskenään. Tietoja joita meistä kerätään voivat olla mm. missä kaupassa käyt, mitä reittejä mieluiten autolla kuljet, kuinka usein käytät julkista liikennettä ja mistä minne silloin kuljet, keiden ihmisten seurassa liikut, monestako moneen olet matkapuhelimen äärellä, minkälaisia harrastuksia harrastat, millaisilla internetsivustoilla vierailet jne. Dataa kerätään hyvin monissa eri paikoissa ja näistä saadaan rakennettua laajamittaisia käyttäjäprofiileja.
Laajat käyttäjäprofiilit yhdistettynä kansalaisten vapauksia kulkea ja liikkua rajoittavaan koronapassiin on huolestuttava kehityssuunta. Entä jos hallitus jossain vaiheessa syystä tai toisesta kokee että rokottamattomien lisäksi uhkana yhteiskunnalle ovat myös ne ihmiset jotka kirjoittavat esimerkiksi tämänkaltaisia tekstejä joilla on tarkoitus saada ihmisiä miettimään kehityksen suuntaa? Entä jos uhkakuvana turvallisuudelle jatkossa nähdäänkin ihmiset jotka epäilevät hallituksen toimia muutenkin? On mahdollista että jatkossa uhkakuvana nähdään myös ihmiset jotka ostavat epäterveellisiä ruokia eivätkä syö lautasmallin mukaisia aterioita (ainakaan ostotottomuksiensa perusteella luodun profiilin kautta arvioituna), koska hekin ovat vaarassa olla kuormittamassa jatkuvasti äärirajoilla olevaa sairaalan henkilökuntaa?
Tietenkin kaikki tässä esittämäni skenaariot ovat uhkakuvia siitä mitä voisi tapahtua, eikä ole mitään takeita siitä että asiat automaattisesti tulisivat menemään näin. Monesti tämänkaltaista kaltevan pinnan argumentaatiota (lue täältä) vastaan kritisoidaan (käsittääkseni) siksi, että nämä ovat vain teoreettisia uhkia jonka vuoksi ei pidä luoda turhan pitkälle meneviä tulevaisuuden uhkakuvien maalauksia.
On kuitenkin hyvä muistaa että monet asiat joita vielä kaksi vuotta sitten ei moni olisi ollut valmis uskomaan osaksi länsimaalaista yhteiskuntaa on nyt arkipäivää – rokotepassia ei pitänyt tulla tai jos piti niin ainoastaan todella rajoitetusti mutta pian ääni kellossa päättäjillä muuttui ja käytön laajentamista alettiin ajamaan monella eri osa-alueella. Parhaillaan keskusteluita käydään siitä että työpaikoilla olisi oltava rokotepassi jos aikoo töihin päästä lainkaan hoitoalalla, mutta myös muita aloja halutaan laajentaa mitä asia koskettaisi. Eikö tämäkin ollut juuri sitä kaltevan pinnan argumentaatiota että näin ei tulisi käymään, mutta kuitenkin kävi? Onko meillä minkäänlaista realistista syytä uskoa että näin ei voisi jatkossakin tulla käymään monien muidenkin kaltevan pinnan argumentaation kautta nähtyjen uhkakuvien kohdalla?
Havainnointia ilman panikointia
Vaikka uhkakuvat siitä mihin yhteiskunta voi kehittyä ovat huolestuttavat, on hyvä muistaa että pelkoon tai paniikkiin ei ole mitään syytä. Pelolla, panikoimisella ja fanatismilla ei ole ennenkään saavutettu luultavasti mitään hyvää ja pelolla ja vainoharhaisuudella sumentaa helposti vain terveen arviointikykynsä siitä mihin suuntaan asiat ovat menossa tai näyttäisivät olevan menossa.
On hyvä seurata koronapassin ja valvonnan yleistä lisääntymistä Suomen lisäksi myös ulkomailta jotta voi realistisemmin muodostaa arvion siitä onko todennäköisempää että rajoitukset oikeasti tullaan poistamaan ja voidaan palata takaisin vanhaan muutaman vuoden takaiseen normaaliin vai onko vaarana että rajoituksia ja kansakunnan segregaatiota tullaan lisäämään askel kerrallaan lisää. Kuten tämän tekstin lukenut voi helposti päätellä oma näkökulmani kallistuu siihen suuntaan että rajoituksia tullaan aina vain lisäämään askel kerrallaan kunnes siitä ei enää ole paluuta ilman isompia konflikteja yhteiskunnassa. Olen ollut monesti ja monessa asiassa väärässä, joten toivon mukaan olen väärässä tässäkin.
Vaikka itse kirjoitan tässä tekstissä että olen huolissani yhteiskunnallisesta kehityksestä, on hyvä kuitenkin tarkentaa myös se että en emotionaalisesti koe minkäänlaista huolta asian tiimoilta. Ilmauksella tässä kontekstissa tarkoitan sitä että näen kehityskulun joka voi johtaa omasta arvomaailmastani käsin epätoivottuun lopputulemaan. Huolestuneisuus on siis samanlaista kuin silloin kun näkisin autoni bensavalon palavan ja tietäisin että seuraavalle huoltoasemalle on vielä 70 kilometriä matkaa. Ei se emotionaalisesti kovin suuresti hätkäyttäisi sekään, mutta pahimman mahdollisen polttoaineen loppumisen skenaarion kannalta olisin hieman huolissani siitä että joutuukohan sitä kävelemään pidemmän lenkin vai selviääkö samoilla bensoilla ilman ylimääräistä happihyppelyä bensakanisterin kanssa hakemaan lisää menovettä.
Syykin miksi asia itseäni ei emotionaalisesti pelota on selkeä – yhteiskunta ja ihmiskunta menee mihin menee, mutta kun on turva Kristuksessa ei tämän maailman murheet tai uhkat tunnu samalta. Miksi pelkäisimme, sillä eihän meitä ole kehoitettu pelkäämään? Miksi murehtisimme, sillä eihän sillä mitään saavuteta?
Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? (Matt. 6:27)
Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. (Matt. 10:28)
Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut: — Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: — Herra on minun auttajani, siksi en pelkää. Mitä voisi ihminen minulle tehdä? (Hepr. 13:5-6)
Pekka Lahtisen kirjoittama ja Helmi Median kustantama Maailman yhdentyminen on alunperin vuonna 1994 julkaistu teos. Teosta on laajennettu myöhemmin lisää ja tämä lukemani painos oli kansikuvan mukaisesti kolmas laajennettu painos ja se on julkaistu vuonna 2010. Sivuja on 192 + liitteet.
Muistan törmänneeni tämän teoksen teksteihin jo joskus 2000-luvun alkupuolen tietämissä Internetin ihmeellisessä maailmassa ja näyttäisi tämän kirjan jonkinlaisen version löytävän tekstimuotoisena vieläkin (löydät sen täältä) joten mikäli sisältö kiinnostaa voit käydä tuosta linkin takaa sitä hieman selailemassa tai vaikka lukemassa kokonaankin.
Teos käsittelee useita erilaisia aihealueita joita keskimäärin kuvattaisiin termillä salaliittoteoria. Kuten kirjan kansikuvassakin näkyy on siellä mainintoja mm. Syyskuun 11. päivä 2001, Sikainfluenssa, HAARP, Maailmantalous, Ilmaston lämpeneminen sekä tietenkin yksi salaliittoteoriapiirien ulkopuolella populäärikulttuurissakin hyvin tunnettu aihe mikrosirut.
Myös monille ainakin nimenä tutut Vapaamuurarit ja Illuminati (josta olen itsekin kirjoittanut lyhyesti, lue täältä) on lyhyesti kirjassa käsitelty, mutta myös monelle salaliittoteorioihin perehtymättömälle vähemmän tunnetut mutta salaliittoteorioihin perehtyneille entuudestaan tutut Pääkallon ja sääriluiden järjestö sekä Bildeberg-ryhmä ovat saaneet lyhyen siivunsa kirjan sisällöstä. Näiden järjestöjen lisäksi kirjasta löytyy juttua Uudesta maailmanjärjestyksestä eli NWO:sta, YK:sta, Maailmanpankista sekä Kansainvälisestä valuuttarahastosta eli IMF:stä.
Yksittäisten järjestöjen lisäksi kirjan sivuilla saa tilaa myös erilliset aihealueet kuten esim. väkiluvun kontrollointi, AIDS, ydinaseuhka sekä väestöräjähdys.
Kuten voi huomata on kirjassa monia erilaisia aihealueita, joten kirjan lyhyyden huomioon ottaen ei ole vaikeaa arvata että mitään osa-aluetta ei kovin syväluotaavasti lähdetä selittämään vaan enemmänkin kyseessä on monien erilaisten salaliittoteorioiden lyhyt tiivistelmä jossa kantavana yhdistävänä teemana on Uusi maailmanjärjestys eli NWO johon muut teoriat tavalla tai toisella nivoutuvat.
Omat ajatukset kirjasta
Kirjan luettua jää hieman kahtiajakoinen olotila. Samaan aikaan pidin siitä, mutta oli siinä paljon syitä miksi en aivan varauksetta liputtaisi teoksen lukemisen puolesta.
Itselleni kirja kyllä toimi hyvänä ja mielenkiintoisena yleiskattauksena erilaisiin salaliittoteorioihin, joskin suurin osa näistä oli entuudestaan jo itselleni tuttuja. Jos tämänkaltaiset aihealueet kiinnostavat ja haluaa saada lyhyessä ja tiiviissä muodossa tietoa siitä millaisiin erilaisiin salaliittoihin uskotaan on tämä siinä mielessä toimiva yleisteos.
Syitäkin tämän kirjan välttämiselle toki on. Jos tapana on liian herkästi uskoa näihin teorioihin – tai ainakin siten että se vaikuttaa negatiivisesti omaan käytökseen tai psyykeeseen – ja jos lähdekritiikki luettuja asioita kohtaan ei ole kovin vahvaa, on turvallisempaa jättää tämä kirja lukematta. Mikäli olet taipuvainen paranoiaan en suosittele tätä teosta.
Ongelmalliseksi koin teoksessa sen, että monia asioita esitetään mutkat suoraksi -päätelmillä vailla tarkempia lähteitä joista asiaa voisi tarkemmin tutkia. Asioita kerrotaan totena mutta tarkemmin ei kerrota mistä tämä väitteen tieto on peräisin. Esimerkiksi vaikkapa sivulla 133: “Tiede on viimeaikoina joutunut tosiasioiden eteen, joista se mielellään vaikenee. Dinosaurusten luista on eristetty valkuaisainetta, joka todistaa, että luiden täytyy olla alle 10.000 vuoden ikäisiä.”.
Harmillisesti lähdettä tälle ja monelle muullekaan kirjassa esitetylle väitteelle ei esitetä – kuka tai mikä taho tämän löydöksen on tehnyt ja milloin? Ilman lähteitä tämänkaltaisten väitteiden todenmukaisuus jää jokaisen lukijan omien tiedonetsintätaitojen varaan. Itse olen kyllä tästä kuullut jo vuosia sitten, mutta monet välttämättä eivät. Jos aiheesta haluaa etsiä tietoa joutuu summassa lähteä etsimään mihinkähän tapaukseen tällä voidaan viitata.
Jos jotakuta juuri tämä dinosaurusaihe ja tämä väittämä sattuu kiinnostamaan niin ainakin ennen kirjan julkaisua on ollut esim. New York Timesillä aiheesta jotain (katso täältä, harmillisesti maksumuurin takana). Onko kirjoittaja viitannut tähän vai johonkin muuhun, paha sanoa. Tämänkaltaisten asioiden vuoksi ne lähdeviittaukset olisivat aina väittämissä todella kova juttu olla. Alkuperäistä kirjaa uudempia juttuja aihealueesta löytää paljonkin netistä, esim. National Geographicilla (katso täältä) ja New York Timesillä (katso täältä) ja esim. merkkejä dinosauruksen verestä kerrotaan uutisissa ainakin NBC Newsiltä (lue täältä) tai vaikkapa fossiilisoidusta sydämestä kerrotaan Los Angeles Timesin sivuilla (lue täältä).
Toinen asia jonka erityisesti koin ongelmalliseksi kirjassa oli muutamat siinä esitetyt teologiset tulkinnat. Mikäli Raamatun erilaisetkin tulkinnat eivät ole jossain määrin tuttuja, on hyvä muistaa tätä kirjaa lukiessa että siinä esitetyt tulkinnat (pedon merkistä ja ylöstempauksesta) eivät edusta ainoaa tulkintaa mitä kristillisissä piireissä näistä aiheista on. Esim. itse en allekirjoita kumpaakaan tulkintaa sellaisena kuin ne tässä kirjassa on tuotu esiin. Tällä en tietenkään tarkoita sanoa sitä että oma tulkintani olisi oikea ja tämän kirjan tulkinta väärä eikä tarkoituksena ole tietenkään kritisoida myöskään kirjailijan uskoa tai häntä henkilökohtaisesti, vaan tällä haluan ainoastaan muistuttaa että nämä aihealueet ovat sellaisia että näistä on myös muunkinlaisia tulkintoja jotka on hyvä pitää mielessä ja ottaa itse selvää päätyykö näkemyksissä samanlaiseen vai erilaiseen tulkintaan.
Lopputulemana Lahtisen teos oli kyllä viihdyttävä kokonaisuus ja mukavaa luettavaa yleiskuvan saamiseksi erilaisista teorioista joita eri aiheista on, mutta aiemmin mainitsimistani syistä johtuen aivan varauksetta tätä en jokaiselle osapuolelle voi suositella luettavaksi.
Tony Montana (Al Pacino) on tyylikkäästi pukeutuva rikollinen
Brian De Palman ohjaama vuoden 1983 Scarface (IMDB) joka suomeksi tunnetaan myös nimellä Arpinaama on Al Pacinon, Michael Pfeifferin ja Steven Bauerin tähdittämä rikosdraama joka pohjautuu Howard Hawksin ohjaamaan ja käsikirjoittamaan samaa nimeä kantavaan vuonna 1932 julkaistuun rikoselokuvaan.
Alkukohtauksessa näytetään kuinka Kuuban presidentti Fidel Castro antaa tuhansien kuubalaisten lähteä maastaan Yhdysvaltoihin. Matkustajien joukossa on mielipidevankien lisäksi myös monia rikollisia joihin Tony Montanakin (Al Pacino) kuuluu. Hänet ja monet muut matkalaiset joilla ei ole oleskelulupaa ja työntekoon oikeuttavaa green cardia viedään Yhdysvalloissa Freedomtowniin.
Jonkin ajan kuluttua Montanan ystävä Manny (Steven Bauer) saa alamaailmasta green cardia vastaan tarjouksen keikasta missä eräs Freedomtownissa oleva henkilö täytyisi päästää hengiltä. Montana tarttuu tilaisuuteen ja päästää henkilön päiviltä jonka seurauksena he saavat itsellensä tien vapauteen Freedomtownista.
Tavallinen työ ei Mannyä ja Tonyä houkuta joten pian alamaailman tekemät työtarjoukset alkavat vaikuttamaan mielenkiintoisemmilta ja näinpä kaksikko astuu rikollisuuden poluille hoitamaan askel kerrallaan isompia tehtäviä.
Osana vallanhaluaan Tony haluaa myös omakseen pomonsa naisen Elviran (Michelle Pfeiffer)
Muutto Kuubasta mahdollisuuksien maahan Yhdysvaltoihin antaa tilaisuuden uudelle alulle, mutta uudetkaan olosuhteet eivät aina kannusta muutokseen rehelliseen elämään. Alkumetreiltä asti Tony Montanan luonteen vallanhimo ja kontrolloimisen halu tulevat hyvin esille sillä pienillä palkkioilla tarjotuista tehtävistä hän alkaa neuvottelemaan kovempipalkkiosia siitäkin huolimatta että tarjotut tehtävät voisivat jäädä saamatta. Hän tietää mihin kykenee ja on valmis myös vaatimaan sen mikä hänelle kuuluu.
Rikolliset kyvyt eivät jää huomaamatta alamaailmassa ja pian hän ja Manny pääsevät osallisiksi asteen verran isompiin kuvioihin huumerikollisuuden alueella. Vaikka Tony rupeaakin tekemään töitä Frank Lopezille (Robert Loggia) alkaa hän pian jo havittelemaan lisää valtaa ja isompia kuvioita. Vallan ja menestyksen halun lisäksi myös Frankin nainen Elvira (Michelle Pfeiffer) on jotain jonka Tony haluaa ja askel kerrallaan hän saavuttaa kaiken sen mistä hän on haavaillut.
Uransa huipulle astuessaan hän näkee taivaalla viestin “The World Is Yours” (“Maailma on sinun”) ja kohtauksen hetki toimiikin jonkinlaisena vedenjakajanas vanhan ja uuden elämänvaiheen välillä. Vallanhimo ja häikäilemättömyys on tuottanut hedelmää ja nähty viesti kiteyttää hyvin rikollisen elämän uran huippukohdan. Hieno iskulause joka lopulta tulee kuitenkin saamaan ainoastaan ironisen sävyn. Maailman omaksi saamisesta tuli itselleni väistämättä mieleen myös Raamatun sanat:
“Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta saattaa itsensä tuhoon ja turmioon?” – Luukas 9:25 (vuoden 1992 käännös)
Hienossa ravintolassa istuessaan Manny ja Elviran kanssa Tony alkaa kyseenalaistamaan kaiken saavuttamansa merkityksen.
Vaikka Tony on tehnyt paljon työtä päästäkseen huipulle alkaa hänen otteensa pian jo luisua aina vain vallanhimoisempaan suuntaan myös siviilielämän puolella. Raha ja valta sokaisevat hänet täysin ja kontrollin halu asioihin myös lähipiirinsä elämässä alkaa saavuttamaan epäterveet mittasuhteet. Ulkoisten puitteiden ollessa hienosti hän alkaa kuitenkin havahtumaan kaiken merkityksettömyyteen. Vainoharhaisuus lisääntyy ja aineiden käyttö kasvaa eikä saavutetut päämäärät enää näytä yhtä hohdokkailta kuin ennen niiden saavuttamista.
Ote herpaantuu ja pian näyttääkin että laki ja oikeus voittavat. Alamaailmassa kuitenkin on myös omat sääntönsä eikä niiden rikkomista katsota läpi sormien vaan niitä katsotaan enemmänkin läpi tähtäimen. Lopun viimeinen epätoivoinen taistelu muistuttaa kyllä katsojaa että tyylikkään puvun taakse verhoutuessaankin Tony on pohjimmiltaan alamaailman kasvatti, tappamaan kykenevä rikollinen joka kuitenkin on valtansa ja asemansa sokaistamana menettänyt terävimmän otteensa.
Vaikka kyseessä on todella pitkä elokuva (2 h 50 min) ei se silti tunnu liian pitkältä. Se on mielenkiintoinen alusta loppuun saakka ja se pitää hyvin otteessaan. Kokonaisuutena tämä on erinomainen elokuva ja pääsipä se myös Suosituksia-listallenikin.
Panimo Hiiden Väki on 4,4 % vahvuinen pilsner. Sen EBC on 7 ja IBU-arvo on 30. Lisää tietoja löytää oluesta löytää Panimo Hiiden kotisivuilta (katso täältä).
Etiketti on omaperäinen, erottuva ja toimiva. Pullon aukaistua löytää hiivaisan tuoksun joka tuoppiin kaadettuna säilyy hyvin mukana. Vaahtoavuus on runsasta mutta ei kuitenkaan sellaista etteikö sen käyttäymistä voisi ennakoida joten tuoppiin kaato ottaa hetken aikaa mutta ei kovin suurta varovaisuutta vaadi.
Olut on samea eikä sen väri erityisesti omaa silmääni miellytä, mutta onneksi suutuntuma on väriä miellyttävämpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä aavistuksen pistävällä sivujuonteella. Maku on kuivahko mutta raikas ja sitruksinen ja siinä on hiivaisan olemuksensa kanssa simamaisia piirteitä. Toimiva olut.
Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mieluusti vaikkapa jonkinsorttista Indie Rockia, esim. Decades – Get me home tai Ruthie – The Tide.
