Kuukausikatsaus elokuuhun

Elokuun loppuvaiheilla Lauttasaaressa

Viimeistä päivää viedään ja pian tämäkin kuukausi on vaipunut unholaan uuden kuukauden tieltä joten perinteitä noudattaen on aika tehdä lyhyt katsaus taakse jäävään kuukauteen.

Arki rullasi pääsääntöisesti perinteiseen tapaan, mutta kuun loppuvaiheilla tein tori.fi:stä pari hyvää objektiivilöytöä joiden myötä valokuvailua on tullut tehtyä jälleen tavallista enemmän. Toisesta objektiivista olen jo tehnyt muutaman postauksen ja ensi viikolla tulee vielä kuvia yhdestä kuvailusessiosta mutta toisesta objektiivista en ole vielä mitään kirjoitellut. Kunhan säät on sopivat ja töiltä ja muilta menoilta ehdin olisi tahtotilana päästä kuvailemaan silläkin 🙂

Töitä tuli tehtyä enimmäkseen etänä mutta myös yksi livepäivä tuli tehtyä kun kokoonnuimme isommalla työporukalla jonnekin päin Espoon maaseutua. Muutoin työt on etäilyä ja en vieläkään ole siihen kerennyt kyllästymään joten ainakin allekirjoittaneelle etätyöt sopii hyvin.

Leffoja katselin tässä kuussa 20. Alkukuun aikana katsoin paljon ja loppukuusta en sitten kerennytkään juuri lainkaan sillä ulkonakin on tullut pyörittyä ja sosiaalista elämää muutenkin vietettyä joka tietenkin on rajoittanut aikaa mitä jäänyt elokuville.

Hämähäkin seitti aamukasteen aikaan

Kuun alkuvaiheille mahtui myös visiitti Lahteen AYC:hen eli Adventist Youth Congressiin. Tapahtuma kesti paljon pidempäänkin kuin itse kävin sillä pääsin vain perjantaina ja lauantaina paikan päälle. Perjantaina 5 pv ajoin töiden jälkeen Lahteen ja olin siellä myöhään yöhön ja sitten sapatinpäivänä heti uudelleen sinne, eli kävin kotona yön. Vantaalta Lahteen onneksi on lyhyt matka niin tuollaista väliä pystyy suhaamaan nopeastikin.

Muutenkin seurakuntaelämä rullasi omalla painollaan, sapattisin pääsi usein seurakunnassa käymään ja myöskin perjantain raamatuntutkiskeluihin muutamia kertoja joten sen suhteen kuukausi oli myöskin tavallinen, mitä nyt pienryhmätoiminta on ollut poissa ihmisten reissuissa olemisten ja muiden syiden takia. Saapa nähdä miten pienryhmälle käy kun väkeä muuttaa pois, käytännössä ryhmä muovautuu ainakin jollain tapaa uudenlaiseksi jossain välissä.

Tästä on hyvä jatkaa siis kohden pian alkavaa syyskuuta. Ilmat viileni tällä viikolla jo kertaheitolla joten syksy alkaa saapumaan. Toivon mukaan maailma on värikäs jotta kameran kanssa pääsee enemmänkin kulkemaan pihalla etsimässä mielenkiintoista kuvattavaa. Hyvää alkavaa kuuta jokaiselle 🙂

Selfie-testausta Fujinon XF 23 mm F1.4R -objektiivilla

Selfie, Fujifilm X-T2 & Fujinon XF 23 mm F/1.4 R -objektiivilla

Kuten viime viikolla täällä blogissa kirjoitin hankin tori.fistä käytettynä Fujinon 23 mm F/1.4 R -objektiivin (lue täältä). Kaupungilla otettujen kuvien lisäksi objektiivilla on kerennyt ottamaan jo kotistudiokuvat itsestäni joita tässä postauksessa näytän ja tämän lisäksi erillinen kuvaussessiokin on jo objektiivilla tullut heitettyä kaverin kanssa. Tästä on tarkoitus tehdä erillinen postaus myöhemmin.

Kamerana on ollut Fujifilm X-T2 ja valaistuksessa käytin Godoxin Led M150 -valoa (lue täältä). Kuvat on otettu vihreää taustakangasta vasten ja kuvat on muunnettu RAW-muodosta mustavalkoiseksi käyttäen Lightroom Classicia. Pääsääntöisesti mustavalkoisuudessa on alku otettu High Contrast -profiilista josta sitten olen muokannut omaan tahtotilaani sopivammat arvot.

Objektiivin piirto vaikuttaa omaan silmääni hyvältä ja täysin pätevältä studiokuviin. Myönnettäköön että 56 mm F/1.2 jolla olen kuvannut esim. seurakuntaveljeäni (lue täältä) on jossain määrin studiokuvaukseen mukavampi ainakin itseänsä kuvattaessa sillä 23 mm objektiivilla saadakseen tiukan rajauksen joutuu objektiivin tuomaan suhteellisen lähelle itseä joka voi olla tapauskohtaisesti haasteellista tripodin kanssa.

Tietenkin 56 mm voi olla haasteellinen sekin koska objektiivi voi joutua olemaan liiankin kaukana, joten olennaisempaa tietenkin on millaiselta etäisyydeltä kuvaa ja millaisen rajauksen haluaa. Lisäksihän voi rajausta tehdä ihan jo kuvankäsittelyssäkin joten tämä tuskin mikään kynnyskysymys kovin helposti monellekaan on.

Leffalauantai: Mean Creek

Nuoret ottavat koulukiusaaja Georgen mukaan melontareissulleen

Mean Creek (IMDB) on vuonna 2004 valmistunut draamaelokuva. Sen on ohjannut Jacob Estes ja sen pääosissa nähdään Rory Culkin, Ryan Kelley, Scott Mechlowicz, Trevor Morgan, Josh Peck sekä Carly Schoreder.

Sam (Rory Culkin) saa koulussa selkäänsä kiusaajaltaan Georgelta (Josh Peck) mitättömän pienen syyn takia. Sam kertoo isoveljelleen Rockylle (Trevor Morgan) asiasta ja yhdessä kavereidensa kanssa he päättävät antaa Georgelle opetuksen. He kutsuvat hänet mukaansa souturetkelle joelle missä he viettävät Samin tekaistua syntymäpäiväjuhlaa. Ajatuksena on tehdä Georgelle nöyryyttävä käytännön pila kostoksi Samin huonosta kohtelusta.

Reissun aikana mukana olijat huomaavat että George ei ole läpeensä paha ja ilkeä vaan hänestä löytyy myös ystävällinenkin puoli. Sam haluaa perua ihastuksensa Milllien (Cary Schroeder) pyynnöstä heidän alkuperäiset aikeet Georgen nöyryyttämisestä, mutta kaikki eivät ole yhtä innoissaan perumassa suunnitelmaa.

Sam (Rory Culkin) ja Millie (Cary Schroeder)

Mean Creek on mielenkiintoinen ja uskottavan tuntuinen kuvaus nuorten maailmasta missä ongelmien selvittäminen ottaa alkuperäistä ajatusta synkempiä sävyjä. Tarina on mielenkiintoinen ja siihen on helppoa katsojan samaistua, sillä luultavasti jokainen on kouluvuosinaan kohdannut Georgen kaltaisen kiusaajan jonka olisi kuulunut saada läksytys ilkeyksistään.

Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja uskottavia persoonia ja heidän välinen dynamiikkansa on hyvin kuvattua. Mitään ei väkisin väännetä rautalangasta katsojalle mutta olennaisimpia henkilöitä kuvataan tarpeeksi jotta heistä saa selkeät mielikuvat. Erityisesti tapa miten Georgen persoonaa avataan hienovaraisesti erilaisten vihjeiden ja hänen käytösmalliensa kautta katsojalle antaa hyvin ymmärrystä siitä miksi hän saattaa toimia miten hän toimii ilman että missään vaiheessa oltaisi asioita tarpeettomasti selitetty.

Tarinaa rakennetaan mukavan verkkaisella tyylillä ja kohtalaisen vähäinen äänimaailma tukee hyvin tunnelmaa. Myöskin ohjaus ja näyttelytyö on erinomaista, joten elokuva pääsi myöskin Suosituksia-sivulleni (katso täältä).

Arvosana: 10/10 (IMDB: 7,2/10)

Perjantaipullo: Neuzeller Bock

Saksasta tuleva Neuzeller Bock on Klosterbrauerei Neuzellen panimon 6,2 % vahvuinen vahva lager (bock). EBU-arvo oluessa on 14.0 EBU ja kantavierrettä löytyy 16.0 °P. Olut on Alkon vakiovalikoiman tuote ja siitä löytää tietoa lisää Alkon sivulta (katso täältä).

Pullo on yksinkertainen mutta miellyttävän näköinen. Tuoppiin kaataminen ottaa hetken aikaa sillä runsas vaahtoavuus vaatii oman aikansa ennen kuin koko pullon saa tuoppiin tyhjennettyä. Tuopissa oluen kullanruskea sävy pääsee kauniisti esiin.

Tuoksu on lempeän yrttinen ja makeassa pehmeydessään miellyttävä. Suutuntuma on täyteläinen ja runsas. Maku on hunajaisen makea ja siinä erottuu hyvin oluen yrttinen sävy. Kokonaisuutena tämä on hyvä olut jossa alkoholin maku pysyy maltillisesti taka-alalla eikä käy liiaksi makukenttään.

Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mielellään kasarirokkia, mm. Twisted Sister – The Price tai Kiss – Lick it up.

Kokeilussa: Fujifilm Fujinon XF 23mm F1.4R -objektiivi

Yksinäinen tuoli Kalasatamassa

Eilen bongasin tori.fi:n kautta Fujifilm Fujinon XF 23mm F/1.4 R -objektiivin tolkulliseen hintaan joten kävin illalla objektiivin ostamassa aikani objektiivilla otettuja kuvia ja arvosteluvideoita netistä katseltuani.

Painoa putkella on 300 grammaa joten mikään kovin kepeä putki ei ole kyseessä. Suurin aukko menee nimensä mukaisesti 1.4:ään ja pienin 16:aan.

Laitan tähän satunnaisia ensimmäisen illan aikana räpsimiäni ensitestikuvia joista näkee edes suuntaa antavasti millaista piirtoa ja bokehia putkella irtoaa. Toivon mukaan myöhemmin saan asioikseen tehtyä kuvausreissujakin tämän kanssa ja pääsen laittamaan kokemuksia myöhemmin pidemmänkin käytön jälkeen.

Ensimmäiset fiilikset pikaisen testauksen perusteella on onneksi positiiviset – putki vaikuttaa hyvältä kourassa, aukon valinta on mukavan tuntuinen ja käytössä oleva aukko on selkeästi merkitty myös suoraan putkeen joten ilman näytöltä katselua saa helposti väännettyä haluamansa aukon. Kuvan terävyys on hyvä ja bokeh näyttää omaan silmään miellyttävältä joten eiköhän tästä ihan jokapaikan yleisputken saa kittiputken vaihtoehdoksi.

Mini Cooper. Vastavalosuoja ei ollut vielä tässä vaiheessa kunnolla kiinni kuten huomaa reunoista.
Bokeh on miellyttävä ainakin omaan silmääni
Toinen testi bokehista
Vaikka putken pituus on vain 23 mm, saa 1.4:llä mukavan erottelun
Kalasataman taideteoksia tai jotain sellaisia
Mikä lie silta
Ilta Kalasatamassa
Rannan tuntumassa