Taustaa
Lara Croft and the Temple of Osiris on toiminnallinen seikkailupeli joka on julkaistu PC:lle, Playstation 4:lle sekä Xbox Onelle joulukuussa 2014. Nintendo Switchin versio on julkaistu 2023. Pelin on kehittänyt Crystal Dynamics ja sen on julkaissut Square Enix Europe.
Tarinassa kerrotaan kuinka Lara ja hänen kanssaan ollut aarteenmetsästäjä joutuvat Setin kirouksen alaiseksi. Isiksen ja Horuksen avustuksella Lara alkaa keräämään osia Osiriksesta jotta hänet saadaan herätettyä henkiin. Osiriksen avustuksella Lara käy taisteluun Setiä vastaan ja nujerrettuaan hänet hän kumppaneineen vapautuu kirouksesta.
Juoni on hyvinkin suoraviivainen eikä siinä ole juurikaan syvyyttä, mutta tämän tyylilajin pelissä en sellaista muutenkaan erityisemmin odota sillä painopiste on enemmänkin viihdyttävässä toiminnassa eikä henkeäsalpaavassa tarinassa. Kuitenkin tarina on toimiva ja ajaa hyvin asiansa.
Pelaaminen
Pelasin tämän käyttäen Xbox Onen ohjainta ja kontrollit olivat sellaiset että niihin tottuu nopeasti. Kuitenkin muutamia päiviä kun oli pitänyt taukoa pelaamisesta ja palasi pelin ääreen joutui hieman taas hakemaan nappeja, mutta onneksi mitenkään kovin kauaa niitä ei joutunut etsimään kun ne taas tuntuivat tutuilta kouraan.
Vaikeusaste oli onnistunut kaltaiselleni kasuaalille pelaajalle. Missään kohtaa ei joutunut aivan suhteettoman pitkäksi aikaa jumittamaan, mutta useammassa kohdassa jouduin ottamaan kohtauksen uusiksi useampaankin kertaan eli mitenkään läpihuutojuttu ei ollut kyseessä.
Pelissä tarjoillaan pitkin matkaa pienimuotoisia puzzleja joissa saa hieman toisinaan miettiä, mutta niiden läpäisemiseksi ei tarvitse kuitenkaan olla Albert Einstainin geeneillä varustettu nero.
Ajattelua vaativat tehtävät olivat esimerkiksi sellaisia, että kun Lara astuu johonkin kohtaan kenttää aukeavat muualla portit, mutta kun hän nousee siitä paikaltaan pois, menevät portit jälleen kiinni. Pelaajan tehtäväksi jää silloin miettiä miten saa sinne tuotua kentässä jossain päin näkyvän esineen painoksi joka pitää porttia alhaalla.
Toisenlaiset aivonystyröitä hellästi hierovat tehtävät olivat taas sellaisia että tietyissä paikoissa nousee esiin peilejä, mutta kun Lara siirtyy paikaltaan pois peilit menevät piiloon. Tässäkin pitää etsiä oikeita esineitä pitämään laattaa alhaalla niin että peilit pysyvät ylhäällä. Kuitenkin pelaaja joutuu etsimään myös itselleen oikeanlaisen sijainnin jotta hän saa Osiriksen sauvalla ohjattua valon peilien kautta haluttuihin kohteisiin.
Kovin pitkään ei mitään puzzlea joutunut miettimään, paitsi jos itsellä jäi huomaaamatta jokin kentässä muualla näkyvä olennainen asia. Näitä tapauksia tapahtui muutaman kerran, mutta onneksi YouTubesta löytyi läpipeluuvideoita missä näki mitä itsellä oli jäänyt huomaamatta.
Matkan varrella löytyy parempia aseita, sormuksia ja kaulakoruja joita voi inventaario-valikon kautta käydä ottamassa käyttöön. Eri sormukset ja kaulakorut antavat erilaisia etuja, kuten vaikkapa enemmän vahinkoa tekeviä ammuksia, nopeampaa tulitusta, suuremman pommin räjähdyksen vaikutusalueen ja muuta sen kaltaista. Monessa puettavassa asiassa kuitenkin on myös miinuksia, eli niistä pystyi sitten valitsemaan omaan pelityyliin sopivimpia valintoja.
Käytännön tasolla omasa pelaamisessa en kovin montaa kertaa sormuksia tai kaulakoruja vaihtanut, mutta useammankin kerran valikosta niitä aina kävin katsomassa silloin kun laatikosta löysi jonkin uuden esineen. Pidin kuitenkin tästä ominaisuudesta, sillä pienimuotoinen ja erittäin matalalla kynnyksellä lähestyttävä hahmon kehittäminen on mukava lisä myös tämänkaltaisiin peleihin.
Loppusanat
Lara Croft and the Temple of Osiris on viihdyttävä peli, aivan samalla tapaa kuin vuoden 2010 edeltäjänsä Lara Croft and the Guardian of Lightkin oli. Tarina ajaa asiansa ja pelattavuus on hyvä, ainakin ohjaimella pelattuna.
Kokonaisuus on mukavan tasapainoinen. Välillä on kiireellisiä kohtia joissa paetaan nopealla vauhdilla takaa tulevia isoja olentoja, välillä taas mennään verkkaisemmin ja pelaaja pääsee käyttämään enemmän aivojaan kuin sorminäppäryyttään. Lisäksi pienimuotoiset boss fightit jo ennen loppuvastusta olivat hyvää vaihtelua.
Grafiikat on mukavat ja musiikit miellyttävät, joten kokonaisuutena tämä oli viihdyttävä kokemus. Pelin läpi pelaamiseen meni itselläni Steamin laskurin mukaan 6.9 tuntia.
Leave a Reply