Maailma on matkalla kohden digitaalista tyranniaa

Johdanto

Olen muutamia kertoja aikaisemmin vuosien mittaan täällä blogissa puhunut siitä, kuinka digitaalinen valvontayhteiskunta on vaarassa kehittyä. Näitä artikkeleita ovat ainakin Ratkaiseva hetki -video ja pohdintaa koronapassista (lue täältä), EU:n kehittämä digitaalinen henkilöllisyys on valmisteilla (lue täältä) sekä Sähköinen henkilökortti kännykkään – onko se välttämättä hyvä idea? (lue täältä).

Lisäksi olen samankaltaisiin teemoihin liittyen kirjoittanut myös mikrosiruista ihon alla (lue täältä), joten digitaalisen maailman tulevaisuuden uhkakuvista kirjoittaminen ei ole mitenkään uusi aihe täällä blogissani.

Aikaisemmin kirjoitukseni ovat sijoittautuneet tulevaisuuteen ja siellä mahdollisesti ilmeneviin uhkakuviin, mutta tämänkertainen teksti käsittelee sitä kuinka digitaalinen valvontayhteiskunta on jo täällä ja kehittyy kovaa vauhtia vielä lisää.

Suurin ja uhkaavin skenaario valvontayhteiskunnasta ei ole vielä tapahtunut eikä nämä tässäkään tekstissä kerrotut asiat ole tapahtuneet vielä Euroopan Unionin alueella, minkä vuoksi monet näistä ovat suomalaisille lukijoille vielä asioita joista ei mahdollisesti ole kuullut mitään.

Kuitenkin askeleet kohden digitaalita dystopiaa ovat tässä vaiheessa jo valitettavan selkeät eivätkä enää ainoastaan tulevaisuuden uhkakuvia, sillä samoihin aikoihin Internetin massiivista kontrollointia on alettu toteuttamaan tai ollaan toteuttamassa tämän vuoden puolella niin Isossa Britanniassa, Yhdysvalloissa kuin myös Australiassakin. Tämän lisäksi Euroopan Unioni jatkaa myös kansalaistensa vapauksien ja yksityisyyden kannalta epätoivottuja kehityksen suuntia, joten on selvää että mihin suuntaan maailma on etenemässä.

Ikätunnistautumiset ovat tulleet Internetiin

Isossa Britanniassa on tullut vastottain käyttöön Online Safety Act jonka tarkoituksena on sen omien sanojensa mukaan suojella lapsia (lue lisää Wikipediasta). Laki on tehty jo 2023 mutta se on otettu käyttöön viime kuun puolella.

Mitä tämä käytännössä on tarkoittanut Internetiä käyttävien yksilöiden kannalta on se, että heidän on täytynyt alkaa todistamaan ikäänsä erilaisiin palveluihin esimerkiksi lähettämällä kuvia omista henkilöllisyyspapereistaan kuten passista tai ajokortista. Ainakin Australiassa myös muita todentamistapoja on olemassa kuten luottokorttitarkistus, valokuvasta iän arvioiminen automaattisten työkalujen avulla yms. joten luultavasti myös muissa maissa joihin tämänkaltaiset lainsäädännöt tulevat koskettamaan tarjoavat useampia erilaisia todentamisen tapoja.

Koska kyse on näennäisesti ollut lapsien suojelusta ja siitä että lapset eivät joutuisi kohtaamaan pornoa tai muita lapsille haitallisia asioita selatessaan Internetiä, voisi naiivimpi helposti kuvitella että tämä iän tarkistaminen koskettaisi ainoastaan pornografista sisältöä tarjoavia sivustoja. Palvelut joissa ihmisten on pitänyt todistaa ikäänsä eivät ole kuitenkaan rajoittuneet pornosivuille, vaan iän todistaminen on tullut Isossa Britanniassa asuville eteen ainakin X:ssä (entinen Twitter), YouTubessa, Redditissä sekä Discordissa.

Kaikkein absurdein paikka mistä tähän mennessä olen kuullut ja lukenut missä käyttäjät ovat joutuneet todistamaan ikäänsä on kuitenkin ollut musiikin suoratoistopalvelu Spotify. Mikäli käyttäjä käyttää Internetiään Isossa Britanniassa ja haluaa jatkossakin kuunnella musiikkia Spotifystä, ei tämä enää onnistu ilman iän todistamista (lue uutinen) – ainakaan ilman teknistä osaamista.

Australiassa on myös säädetty lakeja samoilla perusteilla ja siellä ainakin sosiaalisen median käyttöön vaaditaan 16 vuoden ikää. Myöhemmin rajoituksia laajennetaan koskettamaan myös YouTubea (lue uutinen).

Tämän vuoden joulukuun 27:stä päivästä eteenpäin iän vahvistaminen on tulossa tämän lain perusteella myös hakukoneiden käyttöön, eli jotta käyttäjät voivat jatkossa käyttää hakukoneita kuten Googlea on heidän tunnistauduttava ja todistettava ikänsä palvelua käyttääkseen (lue uutinen). Tässä tosin on vielä epäselvää se että riittääkö Googlelle ikävahvistukseksi käyttäjistä jo luomansa profiilit joita he ovat luoneet keräämästään laajamittaisesta datasta.

Australian ja Ison Britannian lisäksi ainakin YouTubeen on tulossa Yhdysvalloissa tämän kuun 13 päivä myös samanlaisia iän tarkistuksia (lue uutinen). YouTube aikoo käyttää tekoälyä tunnistamaan käyttäjän iän, mutta mikäli arvaus menee pieleen joutuu käyttäjä todentamaan ikänsä luottokortilla, henkilötunnuksella tai ottamalla itsestään kuvan.

Euroopan Unionissa ei asiat kehity sen parempaan

Koska iän validointiin liittyvät asiat ovat tällä hetkellä tapahtuneet vasta muualla kuin EU:n alueella ei silti voi sanoa etteikö myös täällä oltaisi menossa huonompaan suuntaan yksityisyyden suojan osalta.

Techradarin uutisen mukaan (lue uutinen) EU haluaisi päästä skannaamaan ihmisten yksityiset chat-keskustelut, mukaanlukien myös kryptatut viestit. Toisen Techradarin uutisen mukaan EU haluaisi dekrptata yksiyiset tiedot jo vuonna 2030 (lue uutinen), joten asiat eivät näytä yksityisyyden kannalta yhtään sen paremmalta myöskään täällä päin maailmaa.

Tietenkin on mahdollista että nämä säädökset eivät tule voimaan sillä tähän liittyy myös monenlaisia teknologisia haasteita. Jos ja kun ohjelmaan luodaan takaportti jonka kautta poliisit tai muut viranomaiset voivat purkaa suojauksen on se myös avoin portti kaikille muillekin jotka haluavat päästä kyseiseen dataan. Kryptaus joko on kaikille tai sitten se ei ole lainkaan luotettava kryptaus.

On hyvä myös muistaa näiden lisäksi se, että EU on tuomassa digitaalista identiteettilompakkoaan käyttöön vuonna 2026 (lue täältä), joten siinä vaiheessa kun tänne rantautuu myös iän tunnistautuminen eri internetpalveluiden käyttöön ei ole mitään takeita siitä etteikö jossain vaiheessa ainoaksi kelvolliseksi tunnistautumistavaksi laskettaisi tätä EU:n digitaalista identiteettilompakkoa.

Mikäli EU vielä lisää jatkossa vaatimuksen että Internet-yhteydellä ei pääse selaamaan nettiä ennen kuin on ensin kirjautunut johonkin palveluun omalla henkilökohtaisella identiteettilompakollaan, on siinä vaiheessa saavutettu täydellinen valvontajärjestelmä missä kaikki käydyt Internet-sivut voidaan linkittää aina suoraan yksittäiseen henkilöön. Tämä jos mikä olisi vaarallinen kehityksen suunta, mutta tämä on tietenkin vielä tässä vaiheessa vasta uhkakuva siitä mihin asiat voisivat kehittyä.

Mastercard ja Visa ovat painostaneet pelikauppoja

Ikävahvistuksien lisäksi digitaalisen dystopian kehittymisen osalta maailmalla on tapahtunut lähiaikoina myös luottokorttiyhtiöiden Mastercardin ja Visan toimesta painostamista pelikauppoja kohtaan.

Ainakin Steam sekä Itch.io ovat poistaneet pelivalikoimistaan massiiviset määrät pelejä jotka ovat sisältäneet luottokorttiyhtiöiden mukaan materiaalia joka olisi heidän brändilleen haitallista.

Ilmeisesti Visaa ja Mastercardia on alunperin lähestynyt feministinen aktivistiryhmä Collective Shout, sillä pelikaupat eivät ole puuttuneet heidän vaatimuksiinsa poistaa pelejä jotka sisältävät mm. raiskauksia, seksuaalista väkivaltaa ja insestiä (lue uutinen). Ilmeisesti tämänkaltaisia pelejä poistettaessa on myös muitakin pelejä poistunut, joten tavalliseen tapaan sensuuri ei ole jäänyt vain tietyn tyyppiseen materiaaliin.

Olipa tämänkaltaisesta sisällöstä mitä mieltä tahansa, on tämä kuitenkin erittäin huolestuttava merkki siitä kuinka kahdella luottokorttiyhtiöllä on vaarallisen suuri valta kontrolloida monien tahojen toimintaa.

Jos ja kun materiaali jota on poistettu luottokorttiyhtiöiden painostuksesta on ollut kuitenkin lakien mukaista sisältöä – kuten ilmeisesti on ollut, sillä ne olisi luultavasti poistettu jo aikaisemmin pelikauppojen toimesta – herää kysymys siitä kuinka paljon luottokorttiyhtiöillä on valtaa joka ei heille kuulu.

Mitä aiheita saa ja ei saa peleissä käistellä on asia joka kuuluisi ratkaista eri maissa omilla lainsäädännöillä, eli yksityisten luottokorttiyhtiöiden moraalikoodistolla. Se että pelissä on tämänkaltaisia teemoja ei automaattisesti myöskään tarkoita sitä että ne kerrotaan positiiviseen sävyyn. Tietenkin osassa tai vaikka suurimmassakin osassa näistä peleistä on nämä aiheet voinut olla sellaisia että ne olisi esitetty positiivisessa valossa, mutta tätä on vaikea sanoa tutkimatta tarkemmin.

Mikäli tämänkaltaisia teemoja ei saa käsitellä, herää kysyms alkaako Mastercard ja Visa jossain vaiheessa vaatia myös digitaalisen Raamatun poistamisen kirjakauppojen valikoimista, sillä myös siellä kerrotaan raiskauksista (1. Moos. 34:2-7) ja insestistä (1. Moos. 19:31-36)?

Pelaajat eivät ole kuitenkaan ottaneet Mastercardin ja Visan toimintaa kevyesti ja massiiviset määrät ihmisiä on soittaneet näiden yhtiöiden asiakaspalveluihin aiheuttaen niihin tuntien ruuhkia.

Hyvä niin, sillä on parempi että kansalaiset puuttuvat hyvissä ajoin tämänkaltaiseen toimintaan ja aiheuttavat suoraan taloudellisia ongelmia niille tahoille jotka ovat ajamassa digitaalista tyranniaa. Ainoa tapa miten kansalaiset voivat realistisesti äänestää yksityisten firmojen tekemää mielivaltaa vastaan on aiheuttaa niillle suoria kustannuksia kyseenalaisen toiminnan seurauksena.

Ikävahvistuksien uhkakuvia

Yksi syy miksi itse vastustan ikävahvistuksia jotka täytyy toteuttaa henkilökorttia näyttämällä, omalla valokuvallaan tai vaikkapa digitaalisella identiteettilompakolla eri Internet-palveluissa on se, että siihen sisältyy todella paljon riskejä.

Kun sadoista miljoonista ihmisistä kerätään tietoja ja heidän passikuviaan ja muita asiakirjoja tarkistetaan, mikä takaa sen että tiedot on poistettu tarkistuksen jälkeen eikä niitä vuodeta pitkin Internetiä kaikkien rikollisten käsiin? Tai entä jos tietoja mahdollisesti manuaalisesti tarkistavissa henkilöissä on ihmisiä jotka keräävät tietoja ja myyvät niitä rikollisille? Identiteettivarkauksien mahdollisuus on valtava.

Yksi varoittava esimerkki lähiviikoilta onkin Tea-niminen sovellus josta vuosi käyttäjien tiedot ja yksityiset keskustelut pitkin verkkoa. Tean avulla naiset voivat keskustella deittikumppaneistaan ja jakaa muille naisille tietoja siitä onko hän turvallinen, huonotapainen tai mitä tahansa muutakin.

Luultavasti sukupuoli tarkistettiiin henkilöllisyystietoja lähettämällä ja ne olisi pitänyt poistaa, mutta kuinka ollakaan tiedot oli avoimessa Internetissä kaikkien nähtävillä jos vain tiesi mistä etsiä. Ohjelmalla oli käyttäjiä 1.6 miljoonaa ja kuvia siellä on ollut 72,000 kappaletta (lue uutinen). Vuodetuista naisten kuvista onkin jo tehty mm. sivusto jossa sivun käyttäjät voivat arvostella kumpi naisista on kauniimpi ja sen jälkeen näytetään toiset kuvat jne. minkä perusteella on luotu ranking siitä kuka on ollut ohjelman parhaimman näköinen käyttäjä.

Henkilökuvien kohdalla tämänkaltaiset tietovuodot ovat jo ongelmallisia, mutta passien ja muiden asiakirjojen kohdalla joissa on henkilötunnus näkyvillä voivat seuraukset olla merkittävästi vielä julkistakin nöyryytystä laajamittaisemmat.

Toinen uhkakuva mikä tähän sisältyy on se, että iän tarkistuksesta tulee niin normaali käytäntö että ihmiset eivät enää mieti lainkaan onko sivusto edes mahdollisesti luotettava ja turvallinen vaan lähettävät tottumukseta kuvan passistaan tai ajokortistaan sivulle kuin sivulle.

Tämän jälkeen kuka tahansa ilkeämielinen taho voi laittaa pystyyn sivuston joka vaikuttaa asialliselle mutta missä ainoa tarkoitus on vain kerätä henkilöiden passien ja ajokorttien kuvia. Samoin joku voi luoda esimerkiksi pornosivun tai muun sellaisen sivun jonka käytöstä ihmiset eivät välttämättä tahdo kertoa kaikille, mutta sivu kerääkin ainoastaan yksilöivät tiedot ja käyttää niitä kiristämään käyttäjää että he jakavat hänen tiedot kaikille mikäli hän ei maksa suurta summaa rahaa.

Väärinkäytöksien mahdollisuudet ovat moninaiset ja tottumus jaella hövelisti henkilötietojaan pitkin verkkoa on normalisoituessaan suuri uhka. Luultavaa onkin että identiteettivarkauksien määrä tulee ajan myötä lisääntymään merkittävästi.

“Ei minulla ole mitään salattavaa” ja muita argumentteja

“Ultimately, arguing that you don’t care about the right to privacy because you have nothing to hide is no different than saying you don’t care about free speech because you have nothing to say.”

– Edward Snowden

Yllä oleva Edward Snowdenin siteeraus kuuluu vapaasti käännettynä “Argumentointi siitä että et välitä yksityisyydestäsi koska sinulla ei ole mitään salattavaa ei eroa siitä kuin sanoisit että et välitä sananvapaudesta koska sinulla ei ole mitään sanottavaa.”

Yksi yleinen argumentti jolla valvontayhteiskunnan kehittymisen uhkia pyritään vähättelemään on toteamus siitä että ihmisellä ei ole mitään salattavaa. Tämä saattaa ajatuksena kuulostaa joillekin ihmisille toimivalta perustelulta, mutta tarkemmin argumenttia analysoitaessa on hyvin vaikea uskoa että on kovinkaan montaa ihmistä joilla ei olisi mitään salattavaa.

Jos ihmisellä ei olisi mitään salattavaa, se tarkoittaisi siis sitä että hän voisi ottaa kaikki työpaikkansa sisäiseen käyttöön tarkoitetut asiakirjat, kertoa kaikki niissä oleva tiedot kenelle tahansa ja vaikkapa julkaista ne avoimeen Internetiin. On melkoisen varmaa että työsuhde ei kovin monella ihmisellä jatkuisi enää tällaisen toiminnan jälkeen.

Yleensä ihmiset ajattelevat “minulla ei ole mitään salattavaa” -ajatuksen vain omasta näkökulmastaan siten että heillä ei ole omassa elämässään mitään salattavaa vaikka todellisuudessa heillä on paljonkin salattavaa, mm. vaikkapa ne työpaikkansa tiedot tai muiden ihmisten kertomat salaiset asiat.

Samoin harvassa on varmaankin ne ihmiset jotka ovat avoimesti valmiita kertomaan pankkikorttinsa PIN-koodin, palkkatulonsa määrät ja tilin saldot, terveystietonsa ja vaikkapa kaikkien omien sosiaalisten medioiden käyttäjätunnuksiensa salasanat. Jostain syystä yleensä tässä vaiheessa ihmisillä tuntuukin olevan jotain salattavaa.

Lisäksi mikäli ihmisellä ei ole mitään salattavaa olisi hänen oltava ihminen johon kukaan ei voi luottaa, tai ainakaan kehen kenenkään ei pitäisi luottaa. Jos ihmisellä ei ole mitään salattavaa niin hänellä ei silloin ole myöskään mitään esteitä kertoa kaikkia kuulemiaan muidenkin ihmisten asioita kaikille muillekin.

Koska valvontayhteiskuntaa ajetaan perustellen sitä lapsien suojelulla, on tietenkin selvää että osa ihmisistä yhdistää näiden asioiden vastustamisen siihen että ihmisellä on sairas lapsiin kohdistuva perversio ja hänellä on senkaltaista materiaalia tallennettuna. Tämän vuoksi yleensä näitä lakeja perustellaankin joko lapsien suojelemisella tai terrorismin ehkäisyllä joista lapsien suojelu vetoaa helpommin tavalliseen kansalaiseen, ainakin maissa joissa ei ole juurikaan terroritekoja tapahtunut.

Lapsien suojelun varjolla kaikkien ihmisten yksityisyydensuojan purkaminen on kuitenkin täysin perusteetonta ja vaarallista, eikä se myöskään suojele lapsia. Kun tavallista Internetiä aletaan valvomaan liiaksi, on paljon suuremmat riskit sille että lapset ja sensuuria vastustavat aikuisetkin ajautuvat valtavirta-internetin ulkopuolelle Dark Webiin missä vastaan voi tulla paljon helpommin hyvinkin sairasta materiaalia. En jotenkin usko että tämä on kovinkaan toivottu lopputulos, mutta pidän sitä myös realistisena uhkakuvana.

Valvonnan muita mahdollisuuksia

Mitä enemmän kansalaisia valvotaan – perusteltiinpa sitä millä tahansa -, sitä enemmän valvontaa tekevillä tahoilla on mahdollista estää kansalaisilta pääsy tietämään asioista joita valtaapitävät eivät tahdo kansalaisten tietävän.

Lapsien suojelun lain perusteella Isossa Britanniassa edellytetään jo nyt puuttumaan sisältöön jossa puhutaan (luultavastikin negatiiviseen sävyyn) laittomasta maahanmuutosta ja ihmisten salakuljettamisesta (lue täältä osiosta “Illegal Content”). Ehkä näistä keskusteleminen halutaan estää siksi, että laiton maahanmuutto ja sen aiheuttama rikollisuus kuumentaa kansalaisten tunteita.

Aikaisemmin Britanniassa onkin tuomittu 41-vuotias nainen 31 kuukaudeksi sosiaalisen median maahamuuttovastaisesta ja/tai rasistisesta postauksestaan. Postauksessa hän oli kehottanut sytyttämään tuleen kaikki hotellit jotka olivat hänen mukaansa täynnä ihmisiä joiden karkoittamista hän on toivonut (lue uutinen).

Hänen kommenttinsa asiallisuudesta ja kärkkäästä tyylistään voi olla mitä mieltä tahansa, mutta tuomion kovuus suhteessa tekoon nähden tuntuu täysin suhteetotmalta sillä samassa maassa on lapsen raiskaajalle ja lapsiin kohdistuvien siveettömien kuvien hallussapitäjillekin annettu lyhyempiä tuomioita (lue uutinen).

Kun tämänkaltaisia uutisia tuomioiden jakajien oikeustajusta lukee, on vaikeaa nähdä minkäänlaista hyväksyttävää syytä antaa päättäville tahoille yhtään enempää valtaa ja mahdollisuuksia kansalaisten kontrollointiin ja valvontaan.

On lisäksi hyvä muistaa se, että sen jälkeen kun lait jotka mahdollistavat painostamaan sivustoja poistamaan lain vastaisen materiaalin voidaan poistettavaksi määrätä aina vain enemmän ja enemmän asioita jotka tukevat kulloistenkin päättäjien tahtotilaa.

Tämä ei toimi, ja se on uusi uhka

Yksi tärkeä asia mikä ainakin vielä tällä hetkellä on todellisuutta näissä kaikissa teknisissä ikävalvontaa tekevissä ratkaisuissa on se, että ne eivät edes toimi vedenpitävästi mikäli käyttäjät osaavat ja haluavat ne ohittaa.

Ihmiset ovat ohittaneet ikätarkistuksia lähettämällä kasvokuvansa sijaan kuvankaappauksia tietokonepelin hahmon kasvoista. AI:llä tehty automaattinen tarkistus on arvionut iän aikuiseksi minkä jälkeen käyttäjä on voinut päästä käyttämään palvelua.

Samoin ihmiset ovat ohittaneet maakohtaisia ikärajoituksia käyttämällä VPN-palveluita. VPN-yhteyden avulla käyttäjän nettiliikenne kiertää salattuna VPN-palvelutarjoajan palvelimen kautta jolloin käyttäjä näyttää verkkosivulle tullessaan tulevan toisesta maasta kuin missä hän todellisuudessa on ollut. Näin esimerkiksi Ison Britannian kansalaiset ovat voineet ohittaa ikärajoituskyselyt kun ovat kierrättäneet nettiliikenteensä VPN-palveluiden avulla esimerkiksi Ruotsista, Saksasta tai mistä tahansa muusta maasta jossa samanlaisia rajoituksia ei ole.

Tällä hetkellä mahdollisuuksia näiden kiertämiseen siis on, mutta tämä herättää itselleni ainakin ajatuksen siitä että tämä on uusi uhka minkä vuoksi eri maiden hallitukset tulevat mitä luultavamminkin jatkossa ajamaan vielä nykyistäkin kovempaa valvontaa.

Jos ja kun kaikki Internet-käyttö vaatisi uniikkia digitaalista henkilötunnusta tavalliseen netin käyttöön siten että ensimmäisenä minne tahansa sivulle mennessä heidän täytyisi antaa yhden kerran oma uniikki digitaalinen henkilötunnuksensa, voisi tällä kerralla varmistaa tekoälyn tekemää tarkistusta luotettavammin sen että nettisivuja selaava taho on oikean ikäinen. On hyvä huomata että käytin tässä termiä luotettavammin, en luotettavasti, sillä näihinkin kyllä ihmiset löytävät keinoja kiertää niitä.

Digitaalisella henkilötunnuksella verkkopalveluiden käyttäminen tietenkin mahdollistaisi helposti myös kaikkien käyttäjän vierailemien Internet-sivujen linkittämisen suoraan tähän henkilöön, joten on sanomattakin selvää että tämän jälkeen kansalaisista voitaisi luoda vielä nykyistäkin laajempia profiileja hallituksien ja muiden valvontaa tekevien tahojen toimesta.

Lisäksi on hyvä muistaa myös se että samaan aikaan ainakin Euroopan Unionissa ollaan luomassa digitaalista euroa (lue täältä). Mikäli kansalaisten digitaalinen identiteettilompakko yhdistettäisi digitaaliseen valuuttaan ja samoin kansalaisen kaikesta nettisurffailuista alettaisi tekemään profiileja ja ne tiedot yhdistettäisi, olisi päättävillä tahoilla täydellinen järjestelmä minkä avulla kaikkia väärinajattelijoita tai vääriä sisältöjä tahoja lukevia tahoja voitaisiin kiristää estämällä heiltä pääsy digitaaliseen rahaansa.

Oma olettamukseni on se, että Kiinan mallin mukainen kansalaispisteytysjärjestelmä on tulossa tännekin ja on vain ajan kysymys kuinka nopeasti siihen siirrytään.

Mikäpä voisi mennä pieleen?

Salaliittoja vaiko sattumaa

Kuten voi huomata, todella nopealla aikataululla on tapahtunut hyvinkin monessa maassa samansuuntaisia päätöksiä Internetin valvonnan lisääntymisen suhteen ja myös lisää on tulossa jatkossa. Mielenkiintoista onkin se, kuinka voikaan olla niin että niin monet itsenäiset maat sattuvat lähes samoihin aikoihin keksimään idean siitä että Internetissä pitäisi alkaa tunnistautumaan ikärajoituksilla. Sattumaako?

Mikäli tässä tuntuu olevan jotain epäilyttävää, on hyvä muistaa myös mitä World Economic Forumin eli WEFin aikaisempi johtaja Klaus Schwab on puhunut. Hänen sanojensa mukaan monet päättävissä asemissa olevat ovat Young Global Leadersin väkeä, mm. Angela Merkel, Vladimir Putin ja monet muut kuten alla olevasta videosta voi katsoa.

Tästähän tietenkin voisi joku alkaa epäilemään että suuria yhteiskunnallisesti merkittäviä päätöksiä tapahtuisi suljettujen ovien takana WEF:n jäsenten keskuudessa jotka ovat valittu valtaan, mutta tietenkin tämänkaltaiset epäilykset voi aina kuitata salaliittoteoriana ja voi jatkaa onnellisena elämäänsä kuitenkin samalla ihmetellen ja yllättyen aina vain uudelleen kuinka usein sattuukaan samaan aikaan monet maat keksimään samankaltaisia kansalaisilleen haitallisia päätöksiä.

Koronapassin aikana oli havaittavissa hyvin paljon samanlaista toimintaa. Lyhyellä aikataululla monet maat keksivät ottaa digitaalisen koronapassin ja alkoivat myös rajoittamaan kansalaisten toimintaa lähes samoihin aikoihin monissa eri maissa. Onneksi tämäkin on vain puhdasta sattumaa ja sen epäileminen olisi vain salaliittoteoriaa.

Mikäli lukijalta jäi sarkasmi huomaamatta, oli edellisissä kappaleissa mukana myös sarkasmia.

Näitä tapahtumia seuratessa on tullut mieleen yksi tunnettu salaliittotoria, New World Order eli Uusi maailmanjärjestys. Kyseisen teorian mukaan yksi tai useampi taho pyrkii luomaan yhden kaikkivaltiaan maailmanhallituksen (lue Wikipediasta lisää).

Tämä kuulostaa vielä melkoisen kaukaa haetulta, mutta on kuitenkin jossakin määrin epäilyttävää että erittäin monet itsenäiset – tai näennäisesti itsenäiset – maat alkavat samoihin aikoihin tekemään ja väkisin ajamaan läpi näin suuria ja merkittäviä maansa kansalaistensa elämää radikaalisti muuttavia lakeja. Erityisen epäilyttävää on myöskin se, että monet päättävissä asemissa olevat ihmiset ovat myöskin World Economic Forumin jäseniä.

Voi olla että tämä kaikki on vain puhtaasti sattumaa ja maailma ohjautuu muuten vain sattumalta omia aikojaan juuri samaan suuntaan kuin useita vuosikymmeniä vanhassa salaliittoteoriassa on puhuttu. Sattumaa tai ei, arvioikoon jokainen sen itse.

Loppusanat

Maailma on etenemässä kovaa vauhtia kohden digitaalista valvontayhteiskuntaa missä kansalaisia seurataan ja rajoitetaan Internetissä aina vain enemmän ja enemmän. Moni maa on jo mennyt siihen suuntaan ja moni maa tulee seuraamaan perässä.

Olipa taustalla sattuma tai vaikkapa tahot jotka taustalla ohjaavat valtioiden päättäjiä, ei sillä ole sinänsä mitään merkitystä sillä lopputulos on täysin sama. Maailma ohjautuu kohden digitaalista tyranniaa.

Tässä vaiheessa kun on vielä aikaa ennen kuin kaikki nämä järjettömyydet saavuttavat Suomenkin, on jokaisen hyvä alkaa miettimään omaa digitaalista elämäänsä ja siellä toimimista. Teknologisesti osaavien (tai sellaiseksi haluavien) ja asioista kiinnostuneiden kannattaa ainakin perehtyä jo valmiiksi mikä on VPN, I2P ja Tor. Lisäksi kannattaa tutkia valmiiksi myös mikä on DNS ja miten DNS-asetuksia voi vaihtaa omasta nettiselaimestaan.

Valtavirtaa olevien keskitettyjen viestintäratkaisujen kuten WhatsApp, Discord ja Telegram lisäksi on hyvä perehtyä myös miten toimii IRC.

Vaikka IRC ei olekaan normaalisti suojattua liikennettä, on kuitenkin teknisesti osaavien ihmisten mahdollista laittaa pystyyn oma IRC-serveri eikä käyttäjien tarvitse tunnistautua minkäänlaisella ikätarkistuksella. Mikäli valtiot lisäävät myös vaatimuksia tämänkaltaisiin palveluihin voi IRC-palvelimen konfiguroida niin että sinne pääsee vain käyttäjätunnuksella ja salasanalla suoraan serveriltä SSH-yhteyden takaa jonka jälkeen ylläpitäjät voivat jakaa tunnuksia vain niille tahoille joihin luottaa.

Mikäli digitaalinen seuranta menee liian pitkälle, on yksi vaihtoehto myös katkaista koko yhteys Internetiin omassa elämässään kaikissa niissä asioissa joissa se ei ole välttämätöntä.

Myöskin musiikit, kirjat ja elokuvat voi ja kannattaa ostaa fyysisenä jolloin niiden käyttöä ei voida rajoittaa samalla tapaa lisäämällä pakollisia tunnistautumisia niiden käyttöön. Lisäksi ne voi aina lainata myös muille ja myydä halutessaan vaikka eteenpäin, joten on hyvä muistaa että elämää ja viihdettä on tarjolla myös Internetin ulkopuolella -luultavammin jopa parempaa ja monipuolisempaa kuin nykyisessä valtavirtaisessa Internetissä on.