Kuten blogista on voinut lukea taas lähiaikoina, olen jatkanut matkaani kohden minimalistisempaa elämää. Matka on sujunut hyvin eikä erikoisempia jumittamisia ole matkalla tapahtunut. Tavaraa on lähtenyt kohtalaisen paljon ja yleisilme asunnossa on muuttunut enemmän itseäni miellyttävään suuntaan, eli asunto alkaa jälleen näyttämään enemmän ihmisen asutukselta eikä vain johtoja ja roinaa täynnä olevalta pölyn kierrätyskeskukselta.
Tavaroistaan eroon hankkiutumisessa on monelle useampia erilaisia syitä mitkä vaikeuttavat prosessia. Tavaroilla on taloudellista arvoa, tunnearvoa tai sitten niistä ei ilkeäisi luopua sillä kokee syyllisyyttä mikäli antaa pois tai myy jotain minkä joku on antanut joskus vaikkapa lahjaksi. Lisäksi omat haasteensa luo entä jos -ajattelu sekä fantasiatodellisuus.
Entä jos -ajattelu on helppoa tunnistaa, sillä useammankin vähennettävän asian kohdalla saattaa alkaa miettimään entä jos tarvitsenkin sitä tai saatan tarvita tätä vielä. Tähän ajatteluun olen törmännyt ehdotuksena netissä mm. sen että miettii mitä tapahtuisi jos tätä ei olisi ja tarvitsisin sitä huomenna. Saisinko jostain uuden tai käytetyn tämän tilalle, miten nopeasti ja mihin hintaan, tai voiko ongelmasta selvitä ilman tätä esinettä.
Lisäksi hupaisampi ehdotus on ollut käsitellä tätä ajattelua myös koirankakkatestillä. Tämä on ajatusmalli siitä, että jos koira tulisi ja vääntäisi tarpeensa tämän esineen päälle, mitä sille esineelle sen jälkeen tekisin. Onko esine niin tärkeä itselleni että kuluttaisin aikaani siihen että siivoaisin koiran köntsät esineestä, vai lentäisikö asia roskiin. Tämä paljastaa suhteellisen nopeasti monenkin asian arvon itselle.
Toinen ehkä hieman hankalammin tunnistettava syy tavarasta poisluopumisen vaikeudelle on fantasiatodellisuus, eli ajatus siitä mitä kuvittelee olevansa tai haluavansa olla, mutta ei silti sitä todellisuudessa ole, eikä realistisesti vaikuta siltä että siihen suuntaan tulisi olemaan myöskään menossa. Tähän kategoriaan kuuluu esimerkiksi urheiluvälineet lajista, jota on kerran tai pari pelannut ja sen jälkeen varusteet ovat olleet kaapissa odottamassa muutaman vuoden että kunhan taas jatkan pelaamista. Oma mielikuva siitä mitä on tai haluaisi olla ei vastaa tällöin todellisuuden nykytilaa, eli sitä mitkä asiat on tällä hetkellä niitä joita käyttää tai aikoo oikeasti tulla käyttämään.
Olennainen asia matkalla minimalismiin luultavasti onkin siis itsensä tunteminen. On helpompaa laittaa tavaraa kiertoon kun tietää mitä oikeasti elämässään haluaa ja tarvitsee.
Lisäksi itsensä tuntemisen merkitys on olennainen siksi, että minimalismin päämäärä ainakin itselleni on parantaa elämänlaatua poistamalla elämästä kaikki tarpeeton, jolloin aikaa jää enemmän itselleni merkityksellisemmille asioille.
Itsensä tunteminen auttaa siihen, että ei heitä pois niitä asioita mitkä itselle merkitsee. Yhä edelleen ainakin osalla ihmisiä on ajatus siitä, että minimalismi on tyhjiä huoneita missä on mahdollisimman vähän tavaraa. Itse en allekirjoita tätä ajatusta, sillä minimalismin tehtävä on vain poistaa kaikki turha ja tarpeeton ja jättää jäljelle kaikki se mikä on merkityksellistä.
Eri ihmisillä eri asiat ovat merkityksellisiä, jolloin suoraan tavaran määrästä ei voi myöskään päätellä onko joku minimalisti vaiko ei. Minimalismi on enemmänkin ajatusmalli ja mielentila jonka seurauksena lähes poikkeuksetta myös ulkoinen todellisuus on siistimpi ja tavaraltaan vähäisempi kuin jos ajatusmalli olisi erilainen. Tietenkin toisen ihmisen minimalismi sisältää enemmän tavaraa kuin jonkin ei-minimalistin elämä saattaa sisältää, koska elämäntilanteet ovat eri ihmisillä erilaisia.
Minimalismi on aivan erilaista pariskunnalla joilla on vaikkapa viisi lasta joista jokainen harrastaa eri harrastuksia kuin vaikkapa yksin elävällä. Yksin elävilläkin minimalismi on täysin eri näköistä sen mukaan, mitä kukakin harrastaa tai pitää tärkeänä.
Jos harrastuksiin kuuluu reppureissaus ja laavuilla öiden nukkuminen ja jos iso osa vapaasta ajasta menee ulkoiluun, on tavaran määrä luultavasti merkittävästi vähäisempää kuin ihmisellä jonka intohimona on ruoan laitto ystäviensä kanssa tai vaikkapa moottoripyöräily ja niiden kunnostaminen. Eri harrastuksissa on eri verran tarvetta tavaroille. Kyse ei siksi olekaan suoraan tavaran määrästä vaan mielentilasta, siitä onko omistamansa asiat sellaisia jotka ovat tarpeellisia tai muutoin elämänlaatua parantavia.
Esimerkiksi koristetyynyt, päiväpeitto, televisio, kahvinkeitin tai vaikkapa taulut seinällä eivät välttämättä ole tarpeellisia, mutta niillä on usein ihmisen elämänlaatua parantava vaikutus ja niillä on käyttöä. Ne eivät ole siis romua, vaan asioita jotka on itselleen hyvä jättää.
Itselleni tärkeitä asioita
Tavaran määrää vähentäessä huomaan että on paljon asioita joista on helppo luopua, sillä monet asiat ovat nykyisellään turhia. Ne eivät ole välttämättä olleet turhia silloin kun ne on tullut hankittua, mutta on hyvä tiedostaa että en ole enää se sama ihminen kuin se joka ne asiat on hankkinut. Monet asiat ovat täyttäneet tarkoituksensa ja sen jälkeen elämän muutoksien myötä ne ovat vain jääneet tarpeettomiksi.
Lisäksi elämän aikana omat tarpeet tai ainakin kiinnostuksen kohteet muuttuvat, joten on turha pitää kiinni menneestä jos tietää että enää ei samat asiat kiinnosta ainakaan niin paljoa että niihin liittyviä tavaroita kannattaisi pitää kaapissa odottamassa josko kiinnostus palaa uudelleen. Esimerkiksi omalla kohdallani näihin kuuluu vaikkapa osa tietokoneromppeista. Koska olen vaihtanut serveriäni, voin hyvin laittaa vanhat serverit eteenpäin.
Nykyään myös selkeästi tiedän mitkä asiat itseäni kiinnostaa ainakin tällä hetkellä elämää, vaikkakin tietenkin kausittaista vaihtelua on. Elokuvien katsominen, musiikin kuunteleminen, musiikin soittaminen, tietokoneella pelaaminen, valokuvaaminen, erilaisten oluiden maistelu ja kaikenlainen estetiikan ja kauneuden pohtiminen sisustuksessa, taiteessa yms. ja monet muutkin asiat.
Arvostan esimerkiksi sitä, että asiat on suunniteltu kauniiksi. Designillä on merkitystä, joten ehkäpä jatkossa alan katsomaan enemmänkin asioita myös niiden ulkonäön selvemmin huomioon ottaen vaikka ne maksaisi enemmän. Onneksi aina kauniimmat asiat eivät välttämättä edes maksa enempää, joten tapauskohtaista tämäkin.
Esimerkiksi Applen tuotteet ovat itseäni enemmän miellyttäviä kuin oma PC-pöytäkoneeni, sillä suunnittelijoilla on ollut tyylitajua. Toisin sanoen, jossain vaiheessa vaihdan tietokoneeni kotelon kauniimmaksi, koska miksi suotta katsoa rumaa koteloa kun ongelman voi korjata ostamalla kauniimman tilalle. Lisäksi tietokoneiden kotelot irtoaa monetkin yleensä alle 150 eurolla mitä nyt olen katsellut, joten tällainen elämänlaadun parantaminen tuskin tulee myöskään sysämään konkurssiin.
Kulttuuri ja viihde elokuvien ja musiikin muodossa on myöskin asioita joista nautin, joten jatkossakin tulen pitämään videotykin, surround-setin ja television. Elokuvien katsominen valkokankaalta on kokemuksena niin monin verroin parempi kokemus kuin television kautta katsoessa, että olisi itselleni turha myydä tykkiä, valkokangasta ja surround-settiä, sillä tällöin elokuvakokemus heikkenisi merkittävästi.
Kyllähän elokuvat voi halutessaan katsoa vaikka kännykältä, mutta se tuntuisi samalta kuin söisi Michelin-ravintolan fiinin aterian pahviselta kertakäyttölautaselta räkäisen kuppilan likaisessa pöydässä samalla kun kuuntelee humalaisten huutoa ja kovalla soivaa jukeboksia. Nautittava tuote on kyllä sama, mutta kokemus ei vain ole millään muotoa vertailukelpoinen.
Koska harrastukseni ovat moninaiset ja myöskin sellaisia mistä tulee tavaraa, on siis selvää että mihinkään askeettiseen elämäntyyliin en ole siirtymässä (ellei joskus elämässä vain olosuhteet sellaiseen pakota).
Olen huomannut että olen ihminen joka nauttii monista fiineistä iloista joita ehkä helposti voi pitää jonkinlaisena snobeiluna, vaikkapa erilaisten kahvien, viskien tai oluiden maistelusta tai juurikin elokuvista tai musiikista muutenkin kuin vain viihteenä. Kansankielellä tuttavalllisemmin ilmaisten olen siis elitistinen kermaperse 😀
Olipa kuinka tahansa, tärkeintä onkin että tietää itse mitä on jolloin osaa heittää helpommin pois kaiken sen mikä ei tuota elämään enää lisäarvoa. Tähän mennessä näitä asioita on ollut todella paljon ja luultavasti tulee vielä paljon löytymään lisääkin, joten tästä on hyvä jatkaa matkaa kohden yksinkertaisempaa ja kauniimpaa elämää.
Leave a Reply