Peliarvostelu: Battlefield 3 (XBox 360)

Jaskan tavoin taisteluun

Vuonna 2011 lokakuussa julkaistiin Electronic Artsin toimesta DICE:n kehittämä sotapeli Battlefield 3. Peli on saatavana niin Windowsille kuin myös Playstation 3:lle sekä XBox 360:lle.

Battlefield 3 on nimensä mukaisesti osa Battlefield-pelien sarjaa jonka ensimmäinen osa, Battlefield 1942, nähtiin jo vuonna 2002. Pelisarjan muiden osien tavoin tämäkin peli on pelaajan silmistä kuvattua räiskintää.

Battlefield 3 on saanut kriitikoilta hyvän vastaanoton eikä tuotos ole joutunut tyytymään pelkkiin kehuihin vaan peliä on myös myyty yli 20 miljoonaa kappaletta.

Pieni ihminen suuressa maailmassa

Vaikka Battlefield 3 on monelle sotapelin ystävälle tunnettu peli erityisesti verkkopelaamisensa osalta, on pelissä mukana myös kampanja-moodi jossa voidaan yksinpelinä pelata sotatarina lävitse.

Tarina pyörii Yhdysvaltojen merijalkaväen ympärillä heidän taistellessaan People’s Liberation and Resistenceä (PLR) vastaan. Taisteluita käydään niin merellä, maassa kuin ilmassakin.

Juonensa puolelta peli on suhteellisen tasapaksua perushuttua. Sen jaksoi kyllä käydä läpi ja mielenkiinto pysyi juonen osalta edes kutakuinkin yllä, mutta mistään mestariteoksesta ei voitane puhua.

Käytännön tasolla pelaaminen on juonen osalta hyvin suoraviivaista etenemistä tehtävästä toiseen lineaarisessa järjestyksessä. Suurimmaksi osaksi suoritettavat tehtävät ovat ase kourassa kulkemista erinäisissä ympäristöissä suorittamassa hengenpoisto-operaatioita vihollisen sotilaille vastoin heidän tahtoaan.

Sisätiloissa ja ulkomaastoissa käytävien lähitaisteluiden lisäksi osissa tehtävistä pääsi käyttämään kulkuvälineitäkin. Käytännössä siis tankeilla tuli rällättyä pitkin aavikkoa lasauttamassa vihollisten tankkeja kappaleiksi. Lisäksi myös hävittäjän kyydissä tuli istuttua ja ihmeteltyä ja siinä sivussa toimittua ampujan paikalla pudottamassa vihollisten koneita alas.

Kuka täällä komentaa, ketä täällä totellaan?

Kontrollien osalta peli oli erittäin helposti lähestyttävä tuttavuus. Napit olivat loogiset ja kontrollit toimi kuten niiden odottaakin toimivan vailla isompia ongelmia käytettyjen nappien suhteen.

Käytännössä suurimmat haasteet mitä kontrolleissa vastaan tuli oli alkuvaiheessa hankala tähtääminen ja osuminen vihollisiin. Kyseessä kuitenkaan ei ole pelin vika, vaan tämä selittyy yksinkertaisesti sillä että en ole koskaan aikaisemmin pelannut yhtäkään FPS-peliä käyttäen peliohjainta muutamaa minuuttia pidempään. Jotenkin aiemmin olen mieltänyt räiskintäpelien pelaamisen ohjaimella kerettiläiseksi hapatukseksi josta pitäisi rankaista selkäsaunalla, joten kuten arvata voi, haasteita oli tähtäämisen kanssa alkuvaiheessa useampaan otteeseen.

Peli tuli pelattua muutama päivä takaperin hommaamallani XBox 360 -pelikonsolilla, joten myös käytettävä peliohjain oli itselleni uusi tuttavuus. Pari viimeksi lävitse pelaamani peliä tuli paukuteltua Playstation 3:n ohjaimella joten pientä opettelua oli siis erilaisen ohjaimen osalta. Olen toki aikaisemmin muutamia kertoja koettanut XBox 360:n ohjainta, mutta käyttötunnit ohjaimella jäänee alle kolmeen ennen tämän pelin läpikäymistä. Onneksi ohjaimesta toiseen siirtyminen oli pienempi haaste kuin hiirestä peliohjaimeen siirtymä tämän tyylin peleissä.

Musiikit ei jäänyt pelin aikana erityisesti mieleen, mutta onneksi pelin sävellyksien soundtrackin löytää myös Spotifystä josta sitä voi käydä kuuntelemassa. Ihan asiallista musiikkia, mutta jotenkin pelin aikana meni täysin huomaamatta ohi muutamaa kohtaa lukuunottamatta. Oliko ne sitten niin onnistuneesti tehdyt että ne täydensivät äänimaailmaa ja siksi jäi huomaamatta vai oliko oma huomioni muuten vain jossain muussa, mene tiedä.

Äänet olivat asia mistä erityisesti pidin tässä pelissä kauniin grafiikan lisäksi. Paikoitellen äänet olivat erittäin realistisen kuuloisia ja loivat aitoutta tunnelmaan. Ampumisen jälkeen hylsyn kilahtaminen kovaa lattiaa vasten oli äänensä osalta hienoa kuultavaa.

Grafiikat oli toinen mikä aiheutti itselleni pienimuotoisen wau-efektin. Harmillista kyllä, tässä arvostelussa nähtävät kuvat eivät tee parhaiten oikeutta pelin kauneudelle, sillä en ole vielä löytänyt järkevää tapaa ottaa pelistä kuvankaappauksia. Kaikki täsä arvostelussa nähtävät kuvat on kännykän kameralla otettuja kuvia televisioruudulta.

Yllätyin todella positiivisesti kuinka kaunista jälkeä XBox 360 -konsolillakin voidaan saada aikaiseksi. Peli ei ollut ilmeisestikään Full HD -tasoa vaan 720p, mutta 23-tuumaisella näytöllä pelattuna voin sanoa että en kyllä huomannut mitään eroa Full HD -tasoisena pelaamiini peleihin. Grafiikat olivat siis tarpeeksi hyvät.

Kentät pelissä ovat laajoja ja niissä on yleensä kohtalaisen paljon tilaa missä pyöriä. Toki jos liian kauas lähti kirmailemaan tuli varoitus että pitää taistelutantereelle palata. Pidin myös siitä kuinka hienosti kenttät tuhoutuvat. On mukavaa että kentässä olevat tolpat, muurit yms. yleisesti ottaen murenevat kun niitä ampuu joten niiden takana piileskely ei ole aina se turvallisin vaihtoehto vihollisilla.

Pelasin pelin käyttäen vaikeustasoa Easy. Vaikka kyseessä olikin pelin helpoin vaikeustaso, ei tämä ollut siltikään itselleni mikään suoranainen läpihuutojuttu. Monet tehtävät meni muutamalla yrittämällä lävitse, mutta vaikeinta kohtaa jouduin tahkoamaan kymmeniä minuutteja ja hyvin monta kertaa uudelleen ja uudelleen. En tiedä onko syy siinä että aikaisepaa kokemusta tämän tyylin peleistä ei ole ohjaimella pelattuna, vai yksinkertaisesti että olen vain suhteellisen rävelö pelaajana, mutta kuitenkin oli hyvä että vaikeustaso ei ollut suhteettoman helppo helpoimmalla tasolla mutta se ei myöskään ollut itkuparkuraivarin partaalle ajava kärsimysnäytelmä joka päättyy konsolin kannalta onnettomaan ragequittaukseen.

No, onko se nyt sitten hyvä?

Isoimpana miinuksena pelin XBox 360 -versiosta on kuitenkin mainittava epävakaus. Levyltä asentamani versio kaatoi XBoxin yhdessä tehtävässä pariin kertaan totaalisesti ja jouduin sammuttamaan konsolin virtanapin kautta. Käytännössä en voinut pelata tarinamoodia lävitse ennen kuin kyseisen ongelman sai poistumaan.

Koska XBox 360 -konsolista ei ole aikaisempaa kokemusta, asensin kaiken varuilta pelin molemmat levyt konsolin kovalevylle ja lisäksi tein Microsoft Live -tilin ja käynnistin pelin kun olin kirjautuneena Live-palveluun. Peliin ilmeisesti latautui jokin päivitys jonka jälkeen kyseinen missio oli mahdollista päästä lävitse ilman konsolin jäätymistä. En sitten tiedä oliko ongelman korjaantuminen seurausta pelin päivittämisestä vai siitä että asensin pelin molemmat levyt kovalevylle, mutta kuitenkin tämänkaltainen ongelma oli iso miinus muutoin erinomaisessa pelissä.

Pituutensa puolesta Battlefield 3 oli lyhyt peli ja sen sai parin päivän aikana pelattua ilman että tarvitsi istua aamusta iltaan asti konsolin äärellä. Kokonaistuntimäärää en osaa tarkemmin sanoa paljonko tähän käytin, mutta arvioisin että noin 10 tuntia.

Loppupäätelmänä siis Battlefield 3 oli yksinpelimoodin osalta mukava tuttavuus. Se onnistui siinä tärkeimmässä mitä peliltä odotankin, eli sitä oli mukavaa ja viihdyttävää pelata. Vaikka juonensa osalta peli oli suhteellisen laimea ei se silti vähentänyt pelikokemuksen mukavuutta. Ainoa merkittävä miinus oli konsolin jumiuttavat bugi pelissä joka pakotti päivittämään pelin ennen kuin tarinaa pystyin käymään edes lävitse. Tästäkin huolimatta peli oli sangen hyvä kokonaisuus.

Kehuttavaa

• Visuaalisesti kaunis
• Hyvän kuuloinen äänimaailma
• Mukavan simppelit kontrollit
• Hyvin mitoitettu vaikeustaso ainakin aloittelijalle

Moitittavaa

• Bugi tehtävässä joka pakotti laittamaan konsolin nettiin ja hakemaan päivitykset peliin jotta tarinaa pystyi edes pääsemään loppuun

Arvosana: 9 / 10