Rynkky luo tulta yläpuolellamme
Aikaisemmin läpi pelaamani Battlefield 3 (Lue arvostelu tästä) jätti sen verran positiiviset fiilikset, että päädyin paikallisen Game Stopin tarjonnasta noutamaan pelisarjan vanhempaakin tuotantoa pelattavaksi.
Ruotsalaisen pelitalon DICEn kehittämä ja Electronic Artsin julkaisema sotapeli Battlefield: Bad Company 2 sai luvan toimia pienenä maistiaisena pelisarjan vanhempiin osiin. Peli on vuodelta 2010, joten kovin paljoa taaksepäin Battlefield 3:sta ei tullut pelisarjassa vielä kuitenkaan siirryttyä.
Pelityyliltään tämäkin Battlefieldin osa edustaa ns. FPS-peliä, eli ensimmäisen persoonan ammuntapeliä – ts. peli koetaan pelaajan silmistä katsoen.
Ammuntaa kuin navetassa konsanaan
Yksinpelikampanjan tarina on perinteistä sotapelihuttua. Venäläiset ovat mahdollisesti saaneet käsiinsä vuoden 1944 lokakuussa Japanin merellä tapahtuneen Operaatio Aurorassa nähdyn tehokkaan aseen. Kuten arvata saattaa, jenkkiarmeijan jantterit eivät jää peukaloitaan pyörittämään, vaan lähtevät ottamaan asiasta selkoa. Tuttuun tapaan asioiden selkoa ottaminen tapahtuu tulivoimaan luottaen.
Battlefield: Bad Company 2 on tarinansa puolesta yhtä syvällinen kuin mitä einesmakkara on lihaisa – eipä juuri nimeksikään, mutta meneehän se jos tarpeeksi pistää ketsuppia. Onneksi peli tarjoaa ketsuppia ja muita mausteita pelaajan iloksi.
Pelin tehtävät ja ympäristöt ovat suhteellisen monipuolisia. Sotilaalla on mahdollisuus liikkua kentässä jalkaisin, mutta paikoitellen on mahdollista ottaa myös kentässä näkyviä erinäisiä ajoneuvoja luvattomasti haltuunsa. Myös osa tehtävistä on sellaisia, että erilaisia kulkuvälineitä pääsee koettamaan jo tehtävänkin puolesta. Yhdessä tehtävässä mennään panssarivaunuilla, toisessa kaahataan autolla, yhdessä rallatellaan mönkijöillä kovaa vauhtia ja myös helikopterinkin kyydissä pääsee matkustamaan samalla kun pudottelee vihollisia alas ilmasta.
Tehtäviä päästään näkemään myöskin erilaisissa ympäristöissä. Tarjolla on niin lumista maisemaa kuin myös vihreää valtakuntaa. Joissain tehtävissä myös ympäristön vaikutukset on otettava huomioon. Kylmässä kirmaillessa pelaajalla on hengenlähtö lähellä jo kylmyyden vuoksi. Käytännössä bensatynnyreitä piti räjäytellä jotta tulen äärellä pääsi lämmittelemään tai vaihtoehtoisesti piti rynnätä talojen sisälle lämpimään, sillä ulos ei parannut jäädä vatuloimaan turhan pitkiksi ajoiksi.
Erityisen kiitoksen monipuolisten tehtävien ja ympäristöjen lisäksi annan tässä pelissä taisteluympäristöille ja niiden tuntumalle.
Battlefieldin miljöö luo peliin aitouden tuntua, sillä maisemia voi muotoilla uuteen uskoon hyvinkin laajamittaisesti aseiden ja räjähtävien elementtien avulla. Tämä luo peliin samalla myöskin mukavaa haastetta, sillä pelaajan ei ole turvallista jäädä kyykkimään talon seinän taakse jos lähistöllä on sinkomiehiä, tankkeja tai vaikkapa kranaatteja viskovia vihamiehiä. Esimerkiksi singolla pystyy pasauttamaan talon seinät kappaleiksi, jonka jälkeen seinän hävittyä vierestä onkin hyvä aika ottaa jalat alleen – jos siis kuolema ei vielä sattunut räjähdyksessä koittamaan.
Tämä maisemien aitouden tuntuma onkin lienee itselläni ollut pelaamissani Battlefieldeissä se suurin “The Juttu” josta olen diggaillut kovin.
Rakasta, kärsi ja unhoita – tai ainakin kärsi
Graafiikan ja äänien osalta arvioiden en löytänyt yhtään mitään valittamisen sanaa. Visuaalisesti peli oli kaunis katsoa ja mielyttävä pelata. Äänimaailma oli toimiva ja aidon tuntuinen eikä ääninäyttelyistäkään löydä mitään moittimista.
Pelin musiikit olivat myöskin mukavaa kuunneltavaa ja sopivat hyvin pelin tunnelmaan. Ne eivät hyppineet korville ja monin paikoin niitä ei edes huomaa. Kuitenkin paikoitellen musiikkia oli käytetty mukavasti tehokeinona fiilistä nostattamaan ja ainakin itselleni se toimi hyvin.
Ohjattavuus pelissä oli pääsääntöisesti hyvää tasoa. Ainoastaan muutaman kerran ohjattavuuden kanssa oli pientä häikkää itselläni, sillä jostain syystä sotilaani ei aina meinannut suostua lähteä juoksemaan vaikka kuinka koetin. Onneksi näitä tilanteita ei kovin usein vastaan tullut, eikä tämä juurikaan aiheuttanut hermojeni koettelua.
Toimii kuin junan vessa
Loppupäätelmänä Battlefield: Bad Company 2:sta löytää paljon hyvää sanottavaa. Se on kaunis katsella, sitä on mielyttävää kuunnella eikä myskään ohjattavuudessakaan ole kovin isoja puutteita. Tehtävät ovat monipuolisia, aseita ja ajoneuvoja on useita, miljööt ovat hienoja ja ne reagoivat sangen aidon tuntuisesti tuhojen vaikutuksiin.
Pelin heikoin lenkki löytyneekin sen tarinasta, sillä se on kohtalaisen laimea ja tylsä sotatarina joka ei säväytä juuri suuntaan tahi toiseen. Kyllähän se silti meni siinä sivussa ja oli toki tyhjää parempi.
Vaikka juoni olikin aika laimea, annan silti kiitosta juonessa sille, että edes muutama kohta tarinassa aiheutti jopa yllätyksen ja toi siten mukavaa käännettä. Kiitosta juonessa annan myös siitä, että tarinaa selostavia välivideoita oli omaan makuuni tarpeeksi ja niissä oli tekstitykset.
Samaten pidin siitä, että muutamissa kohdissa pelin aikana oli saatu mukaan myös humoristista vivahdetta – tai ainakin sellaista että itse tuli naurettua. Oletettavasti se siis oli huumoria, tai sitten vain itse nauroin muutoin vain mielestäni hauskoille heitoille.
Kehuttavaa
- Kaunis katsella ja kuunnella
- Maisemien aitouden tuntuma
Moitittavaa
- Keskinkertainen tarina jossa oli tylsä loppu
Leave a Reply