Sota ei lopu
Homefront on vuonna 2011 THQ:n toimesta markkinoille lykätty ensimmäisen persoonan kuvakulmasta pelattava sotapeli, jonka on kehittänyt nyt jo edesmennyt amerikkalainen pelitalo Kaos Studios.
Kaos Studios ei kovin pitkää pelihistoriaa kerennyt tekemään, sillä puljun toimesta on julkaistu Homefrontin lisäksi ainoastaan Frontlines: Fuel of War vuonna 2008.
Homefront tuli koluttua lävitse pleikkari kolmosella, mutta se on saatavana myös Xbox 360:lle sekä Windowsille.
Kun Korea mukaan sotaan lähti
Tarinan osalta Homefront erottui edukseen moneen muuhun pelaamaani FPS-peliin nähden. Tarinassa ei ollut Venäjä eikä Kiina, vaan vaihtelun vuoksi mukana jenkkien kanssa sotimassa olikin Korea.
Tapahtumapaikkana toimii tulevaisuuden Amerikka. Tulevaisuuteen ei mennä kuitenkaan kovin pitkälle, sillä tarina pyörii 2020-luvun loppuvuosien tietämillä. Varsinainen taustatarina on saanut alkunsa vuodelta 2010 Pohjois-Korean ja muiden valtioiden välisistä jännitteistä.
Vuonna 2013, vuosi Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-ilin kuolemasta, hänen seuraajansa (ja poikansa) Kim Jong-un yhdistää Pohjois- ja Etelä-Korean ja nimeää sen Greater Korean Republiciksi. Valtiossa yhdistyy Pohjois-Korean militaarinen- ja Etelä-Korean taloudellinen vahvuus yhdeksi vahvaksi valtioksi.
Vuoden 2015 Iranin ja Saudi-Arabian välinen sota aiheuttaa öljyn hinnan räjähdysmäisen nousun, jonka vuoksi myös Amerikka joutuu ekonomisiin ongelmiin. Vuonna 2022 tilanne menee vielä kurjemmaksi, talousjärjestelmä menee nurin ja lintuinfluenssa niittää useita miljoonia ihmisiä nurin.
Tilanteet johtavat toiseen, jonka seurauksena korealaiset päräyttävät EMP:llä paljon jenkkien elektroniikkaa hajalle. Seuraavasta kaaoksesta johtuen KPA:n (Korean People’s Army) joukot valtaavat alueita jenkkilästä. Amerikkalaiset onnistuvat osissa alueissa pistämään hanttiin, mutta osa alueista joutuu Korean suurmahdin alaisuuteen ja ne nimetään New Korean Federation of Occupied Americaksi.
Pelin protagonisti hankitaan korealaisten käsistä vapauteen ja hänet värvätään vastarintataistelijaksi. Kerrankin tarina missä Amerikkalainen vapaustaistelu käydään heidän oman maansa kamaralla.
Vapaustaistelua
Pelilliseltä puoleltaan Homefront jatkaa tutulla ja turvallisella FPS-tyylillä – siinä juostaan, kävellään, kyykitään, ammutaan, kerätään raadoilta ammuksia, viskotaan kranaatteja ja teurastetaa väkeä. Mitään uutta ja ihmeellistä ei näiden perustoimintojen osalta tässä(kään) pelissä nähdä.
Mukavana poikkeuksena tämän tyylilajin edustajista on mahdollisuus rupatella muutamia kertoja pelin aikana pienissä kylissä siviileiden kanssa. Tai no, pelaajan on mahdollista mennä siviilien luo ja painaa neliötä, jonka jälkeen siviili kertoo jotain juttua. Nämä olivat mukavaa vaihtelua ja toivat hieman tuntumaa tarinaan.
Juoneen toi mukavaa vaihtelua myös se, että kaikki viholliset eivät tulleet pelkästään korealaisten puolelta, vaan vihollisia nähtiin myös omien kansalaisten joukossa. Tiukan paikan tullen ihminen on ihmiselle susi, ja tässä pelissä myöskin ihmisyyden raadollista puolta tämän asian suhteen tuotiin mukavasti esiin tarinassa.
Graafinen ilme oli pelissä ok-tasoa, sillä paikoitellen pelin grafiikka oli hyvinkin karkeaa – vähän samaan tapaan kuin Battlefield 4:ssö Xbox 360:lla. Onneksi ne eivät missään vaiheessa olleet susirumat, joten toki tämä ei pelikokemusta pilannut.
Äänet ja musiikit olivat perushyvää tasoa, joista ei pahaa sanaa löydä. Paikoitellen musiikit olivat jopa keskivertosotapeliä mukavampaa tasoa.
Ei mahdoton
Vaikeustaso Homefrontissa oli hyvällä mallilla. Hengestään pääsi helpommin kuin Battlefieldeissä, joten taistelukentälle kirmaaminen ase kourassa ei usein tuottanut haluttua lopputulosta. Jo pelin ensimmäiset kaksi vihollista onnistuivat tappamaan itseni kaksi tai kolme kertaa, ennen kuin hyväksyin sen, että täysillä vihollisia päin ase kourassa ei ole järin fiksu taktiikka.
Tehtävät olivat kaikki inhimillisellä tasolla vaikeutensa osalta, ja ne olivat tarpeeksi monipuolisia pelin läpipelaamiseen käytettyyn aikaan suhteutettuna. Vaihtelua oli siis omaan makuuni sopivasti.
Tehtävät olivat perinteisiä maataistelutehtäviä joissa eliminoitiin vastustajia ja ajoneuvoja, tarkka-ammuntaa sekä helikopterilla lentelyä ja kohteiden ammuntaa. Toisinaan tehtävissä piti eliminoida nopeasti esimerkiksi sinkomiehet, ennen kuin he kerkesivät lasauttamaan omassa käytössä olevan ajoneuvon kappaleiksi.
Hyvä peli, parempi mieli
Homefront oli mielenkiintoinen FPS-peli, jonka vahvin puoli kilpailijoihinsa nähden ei ollut pelattavuudessa, vaan keskimääräistä mielenkiintoisemmassa taustatarinassa. Pelattavuuskin oli toteutettu hyvin ja toimivasti, eikä siitä löydä pahaa sanottavaa.
Kokonaisuutena Homefront on viihdyttävä sotapeli, joka tarjoaa mielenkiintoista räiskintää inhimillisellä vaikeustasolla noin viideksi tunniksi. Itselläni pelaamiseen meni noin 5 h 30 min, joten pituuden osalta ei tätä turhan pitkäksi voi moittia.
Kehuttavaa
- Merkittävästi parempi tarina kuin keskiverto FPS:ssa
- Sopivan haastava
- Sopivasti vaihtelua tehtävissä pelin pituuteen nähden
Moitittavaa
- Välillä grafiikat olivat karkeita
Leave a Reply