Tee itsellesi palvelus – älä pelaa tätä
No niin. Spoilasin ensimmäiset ajatukseni tästä pelistä heti ensimmäisen kappaleen väliotsikkoon. Anteeksi.
Ajattelin vaihteen vuoksi pelata jonkin pelin lävitse pleikkari kakkosella, sillä en ole koskaan yhtään peliä sillä vielä lävitse pelannut. Koska hyllystäni sattui löytymään Nemoa etsimässä eli Finding Nemo, ja koska How long to beat -sivusto antoi pelaamiseen käytettäväksi ajaksi noin kolmisen tuntia, ajattelin että tässäpä hyvä ja rento peli pelattavaksi.
Kuten arvata saattaa, ei kaikki mennyt niin kuin Stromsössä.
No onhan siinä jotain hyvääkin, toki
Peli tulille ja Nemon seikkailua kokemaan. Ensialkuun simppeleitä tehtäviä joissa pullikoidaan lätäkössä ja viedään Nemoa koululle päin yksinkertaisten tehtävien saattelemana, aivan kuten lapsille suunnatulta peliltä saattaisi odottaakkin.
Asiat menevät matkalla vähän pieleen ja Nemo joutuu sukeltajan haaviin. Elokuvasta tuttua tarinaa, mikäli leffa on tullut katsottua.
Nemon isä päättää lähteä pelastamaan poikaansa Nemoa ihmisten kynsistä, ja näinpä seikkailua päästään kokemaan myöskin Nemon isän Marlinin näkövinkkelistä. Marlinin matkaan tarttuu myös huonon lähimuistin omaava Dory, joka saa myöskin toimia pelaajan kontrolloitavana kalana.
Alkupään tehtävät ovat mukavia. Rentoja ja kepeitä tehtäviä joissa pääsääntöisesti vain uiskennellaan oikeita reittejä. Kevyttä viihdettä, siis.
Leppoisan alun jälkeen valitettavasti meiniki ei jatkunut enää tasaisen leppoisana, vaan vastaan alkaa tulemaan haastavia tehtäviä. Erääseen tehtävään jumituin pariksi tuntia (!), vaikkakin osasyy oli televisiokuvan kirkkausasetuksissa. Kenttä oli synkkä ja pimeä kuin norjalaisen metallistin mieli, eikä sieltä tahtonut löytää mitään valoisaa.
Huomattuani että omat asetukseni ovat pielessä (videokaappausohjelman asetuksissa), helpottui kenttä merkittävästi. Tämän jälkeenkin silti junnasin samassa kohdassa “tovin jos toisenkin”. Ainakaan ei tarvinnut puolisokkona sukellella.
Raivon partaalle ajavat tehtävät
Kun vihdoin ja viimein pääsin haastavan kohdan ohitse, ajattelin että tuskinpa näitä enää pahemmin tulee. Voi kuinka väärässä ihmislapsi voikaan olla!
Pelissä tulee vastaan puzzletehtäviä. On yhdeksän ruutua joissa kahdeksan palaa. Yhtä palaa kerrallaan voi liikuttaa aina vapaaseen ruutun. Kuinka ollakaan, yhteen tällaiseen tuli jumituttua myös kymmeniksi minuuteiksi. Ensialkuun koetin nopeasti vain rätkäistä kohdan ohi, mutta havaittuani taktiikkani huonoksi (summassa koetella josko osuisi kohdalle), jouduin vaivaamaan päätäni. Suomeksi sanoen, nämä tehtävät olivat suhteellisen syvältä. Näitäkin kerkesi tulemaan vastaan useampia pelituntien aikana.
Seuraava hermojani koettanut kohta tuli vastaan vähän tästä eteenpäin. Tehtävä missä Marlin ja Dory pomppivat meduusojen päällä ja pistävät kilparallit menemään. Dory lähtee vauhdilla etenemään ja Marlinin pitää voittaa hänet nopeuskilpailussa. Dory on aivan jäätävän nopea uimaan, mutta Marlin onneksi osaa pomppia vauhtia meduusojen päällä.
Itse pelaajana tietenkin mennään tällä hitaammalla kaverilla, ja tietenkään pomppiminenkaan ei mene niin helposti, sillä ajoituksen on oltava hyvä. Jos ajoitus painaa nappia padilta heittää joko ennakkoa tai hieman jäljessä, hyppely loppuu kesken ja pitää etsiä seuraava meduusa jonka päältä taas ottaa vauhtia ja jatkaa pomppimista.
Arvaatkaapa menikö tässä tehtävässä kauan? Kyllä, aivan oikein. Meni. Reilusti yli tunti vai menikö peräti yli kaksi. Saattaa olla että tehtävä koetteli kärsivällisyyttäni muutamat kerrat.
Edes jotain positiivista sanottavaa?
Loppuun on hyvä heittää jotain positiviistakin sanottavaa. Peli on mukavan näköinen ja siinä on mielyttävät musiikit. Se ei sisällä väkivaltaa, vaikkakin saattaa silti aivan perheen pienimmille olla hieman liian jännä pelattavaksi (mm. hai jahtaa ja pakoon pitäisi päästä).
Hyvä puoli pelissä on myös se, että se on tekstitetty ja puhuttu suomeksi.
Kokonaisuutta ajatellen Finding Nemo olisi voinut olla hyvä peli, ellei sitä olisi pilattu aivan suhteettoman vaikeilla tehtävillä joihin jumittuu suhteettoman pitkiksi ajoiksi.
Peli ei anna myöskään vaihtaa vaikeustasoa, eikä se myöskään anna mahdollisuutta ohittaa näitä tarpeettoman vaikeita kohtia. Nämä kaikki huonot puolet painavat vaakakupissa niin paljon, että en voi tätä peliä suositella kenellekään sunnuntaipelaajalle joka haluaa vain viihdyttävää peliä. Peli on soveltuvampi hardcore-pelaajille (PS2-versio, PC-versio ilmeisesti on merkittävästi helpompi ainakin joidenkin foorumeiden mukaan).
Tämän pelin kohdalla nostin kädet ilmaan ja jätin pelin lopulta kesken. Kenties joskus vielä kärsivällisyyteni antaa myöten pelata tämän loppuun. Sitä ennen etsin parempaa pelattavaa.
Kehuttavaa
- Paikoitellen viihdyttäviä hetkiä tarjoava
- Puhuttu ja tekstitetty suomeksi (vaikka kaikki kohtia ei ole tekstitetty)
- Ei väkivaltainen eikä raaka, mukavaa vaihtelua
Moitittavaa
- Aivan järjettömän vaikea vaikeustaso joissain tehtävissä
- Samaa toistavia tehtäviä
- Paikoitellen epäselvät tehtävät
Leave a Reply