Peliarvostelu: Halo 2 (Xbox)

Vakavat ilmeet kertovat vakavasta asiasta.

Sädekehän sankarit

Tovi takaperin löysin tori.fi sivuston kautta hyvään hintaan alkuperäisen ensimmäisen Xboxin ja läjän pelejä. Pelien joukosta löytyi myös hyvää mainetta niittäneen Halo-pelisarjan toinen osa, omaperäisesti nimeltään Halo 2.

Koska itselläni ei ole mitään kokemusta aikaisemmin tästä pelisarjasta, päätin lykätä tämän ensimmäiseksi Xboxin testipeliksi nähdäkseni onko pelisarja mistään kotoisin – tai onko ainakaan tämä osa.

Halo 2 on ensimmäisen persoonan kuvakulmasta kuvattu science fiction räiskintäpeli. Peli on saatavana niin Windowsille kuin myös Xboxille. Halo 2 on julkaistu vuonna 2004, ja sen on kehittänyt Bungie Studios. Pelin on julkaissut Microsoft Game Studios joka nykyisin tunnetaan nimellä Microsft Studios.

Alieneita ja ihmisiä

Halo 2 on jatkoa vuonna 2001 julkaistulle pelisarjan ensimmäiselle pelille, Halo: Combat Evolvedille. Koska itselläni ei aikaisemmasta osasta ole kokemusta, en tarinasta oikein saanut kaikkea irti. Jos mahdollista, on tämän pelisarjan kohdalla siis parempi pelata ensin ykkösosa jotta saa paremmin käsitystä tästä kakkososan tarinasta.

Minä olin lentäjän poika, lähes sankari siis itsekin.

Erittäin karkeasti ja lyhyesti tiivistäen tarinassa pyritään estämään Halon laukaisu, sillä mikäli se saataisiin käyntiin, tappaisi se kaiken elämän 25.000 valovuoden säteeltä. Pidemmän sepustuksen tarinasta löytää Wikipediasta.

Pelillisesti Halo 2 on hyvin suoraviivainen FPS-peli. Eteenpäin mennään, vihollisia lahdataan ja tarinaa kuljetetaan eteenpäin välianimaatioiden voimin. Paikoitellen olennaisia asioita kuuluu pelin aikanakin, mutta ensisijainen tarinankerrontatapa on välianimaatiot.

Uudempiin FPS-peleihin tottuneena oli itselläni paikoitellen haasteita löytää minne pitää mennä, sillä peli ei heti tarjonnut opastuksia suunnasta. Kuitenkin jos aikansa eksyksissä haahuili, tuli peliin näkyviin jonkinsorttista opastusta minne mennä. Tämä oli toimiva ratkaisu opastuksiin.

Kantikasta menoa

Halo 2 on vanha peli, ja se on helppoa havaita sitä pelatessa. Grafiikat on paikoitellen kantikkaita ja tekstuurit kohtalaisen kälyisiä nykypeleihin tottuneeseen silmääni. Pelin grafiikat toivatkin paikoitellen mieleen vanhan Quaken. Kuitenkin paikkapaikoin grafiikat olivat jopa kauniita katsella, joten mikään susiruma peli ei missään nimessä ole kuitenkaan kyseessä.

Kaksi asetta on parempi kuin yksi. Vanha viidakon sanonta.

Vaikka grafiikat olivatkin monin paikoin kantikkaat ja todella old schoolia, ja vaikka katselinkin niitä 50″ ruudulta, ei se onneksi heikentänyt pelikokemusta lainkaan.

Peli oli koukuttava ja se imaisi puoleensa – niin hyvin, että toisen pelipäivän iltana unille tuli mentyä vasta puolen yhden maissa kun tätä innostuin tahkoamaan. Pelissä oli imua sen verran paljon, että grafiikoiden karkeus unohtui täysin kun kunnolla pääsi pelaamisen vauhtiin.

Musiikit ja äänet olivat tasokasta jälkeä – tosin audiopuolella ei ole pelaamisen kannalta ajatellen tekniikan kehityksen myötä kuitenkaan mitään maata mullistavaa edes tapahtunut ensimmäisen Xboxin julkaisun jälkeen, joten sinänsä ei mikään ihme. Musiikkeja oli mukava kuunnella, ja soundtrackin kappaleiden tyylit oli poikkeuksellisen vaihtelevia moneen muuhun pelaamaani peliin verrattuna.

Tarina jatkuu

Halo 2:n läpipelaamiseen käytin kolme iltaa, joten pelattavaa se tarjosi omaan makuuni sopivasti. How long to beat -sivustolla ihmiset kertovat pelanneensa tämän keskimäärin yhdeksässä tunnissa, mutta itselläni kenties 13 tuntia voi olla lähempänä.

Valoefekti vuodelta 2004.

Myöskin plussaa tulee siitä, että pelin vaikeustaso oli hyvin mitoitettu keskivertopelaajalle, sillä mihinkään kohtaan ei jumiutunut suhteettoman pitkiksi ajoiksi (pelatessa vaikeustasolla Normal).

Lopputiivistelmänä Halo 2 on erinomainen FPS-peli, jonka parissa oli mukava viettää useampi ilta. Vaikka peli on vanha ja se on helppoa havaita sen grafiikoita katsoessa, ei pelikokemus mene tästäkään huolimatta pilalle. Pelissä on imua joka sai ainakin allekirjoittaneen uppoutumaan pelimaailmaan niin hyvin, että kello kolkutteli jo aamuyön tunteja kun toisena iltana päästin ohjaimen hyppysistäni ja siirryin unimaailmaan.

Pelattuani tämän pelin, oli itseni helppoa ymmärtää miksi pelisarja on niinkin suosittu. Kyseessä on omassa genressään erinomainen tuotos jota kelpaa pelata yhä vuonna 2015.

Paikoitellen grafiikat olivat myös kauniita.

Kehuttavaa

  • Kaikin puolin toimiva paketti

Moitittavaa

  • Tekstitysten puute
  • Tarinasta ei oikein päässyt kunnolla pelin aikana perille jos Halo-sarja ei ole entuudestaan tuttu

Arvosana: 8,5 / 10

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *