Kofeiinittomuus ei korjannut unettomuutta, mutta kannatti sitä silti koettaa

Vuosia jatkunutta vaihtelevaa huonounisuutta

Kahvipapuja. Kuva: Canon 2000D ja Canon EF-S 18-55 mm F/3.5-5.6 III

Olen nukkunut pidemmän aikaa enemmän tai vähemmän huonosti, joten päätin koettaa kokeilumielessä olla ilman kofeiinia useamman kuukauden ajan jotta näen onko syynä kofeiinin käyttö.

Kofeiinia kuluu arjessa normaalisti kohtalaisen paljon, sillä keitän kahvia päivässä tavallisesti 2-8 kuppia joka vastaa mukeina 1-4 mukillista maidon kanssa. Lisäksi toisinaan aina saatan juoda Coca Colaa tai Pepsiä, mutta niitä yleensä kuitenkin vain maksimissaan pari kertaa viikossa, energiajuomia yleensä vain silloin kun olen autoilemassa jossain pidemmällä reissulla.

Tässä kontekstissa huonosti nukkumisesta käyttämäni ilmaisu pidemmän aikaa tarkoittaa vuosikausia, sillä päiväkirjamerkinnöissäni yli kymmenen vuoden takaa olen jo kirjoittanut siitä että olen nukkunut huonosti ja yöunet on jääneet vähiin. Huonosti nukkuminen ei ole itselleni siis mikään uusi juttu, ja niin kauan kuin muistan olen nukkunut huonosti – tai ainakin silloin kun ulkoiset odotukset (lue: työ) ohjaavat elämäni rytmiä.

Huonoilla unilla tässä tarkoitan sitä, että unen määrä jää reilusti alle kahdeksan tai seitsemän tunnin. Monesti unet ovat jääneet alle kuuteen tuntiin ja todella monet kerrat myös alle viiteen tuntiin yössä.

Esimerkiksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä unet olivat 5 h 11 min, sunnuntain ja maanantain välisenä yönä (eli viime yönä) unet olivat 5 h 4 min, perjantain ja lauantain välisenä yönä nukuin todella hyvin eli 08 h 46 min, mutta sitä edeltävät yöt olivat 04 h 48 min ja 06 h 16 min. Tässä kuuden tunnin ja 16 minuutin unissa oli lisäksi mukaan laskettu luultavasti myös puolen tunnin päiväunet joten monina öinä uni on jäänyt vähiin. Unen määrät on mitattu Apple Watchilla.

Unettomuutta ei ole kuitenkaan jokaisena yönä ja välillä voi mennä moniakin päiviä 6,5 h – 8 h unimäärillä. Kuitenkin vaihteluväli on todella suurta ja satunnaista joten tämän vuoksi päätin koettaa onko kofeiini syyllinen tämänkaltaiseen huonounisuuteen.

Lisäksi on hyvä mainita että unettomuus ei varsinaisesti ole myöskään ollut muistaakseni mikään erityinen haaste silloin kun voin nukkua silloin kun siltä tuntuu. Harmillista kyllä oma sisäinen biologinen kelloni ei ole samaa mieltä kuin sosiaaliset normistot ovat siitä että milloin on hyvä aika nukkua ja milloin valvoa, sillä jos nukun milloin nukuttaa niin helposti saatan valvoa aamuyöhön kahteen, kolmeen ja joskus jopa viiteen ja voin nukkua aamulla kymmeneen tai yli puoleenkin päivään. Kuten arvata voi tämänkaltainen uniaika ei ole kovin sopiva yleisesti työelämää ajatellen joka kulkee eri rytmissä.

Muutamaa päivää vaille kolme kuukautta olin ilman kahvia, mutta lopputulos oli että unet menivät samalla tapaa kuin ennenkin – välillä nukun hyvin, mutta välillä en juuri lainkaan. Tämän havainnon vuoksi palasin takaisin nauttimaan kahvista, sillä hyvä kahvi on miellyttävä nautinto.

Jotain tästäkin opin

Kuppi kahvia maidon ja Filipinos-keksien kanssa. Kuva: Canon 2000D ja Canon EF-S 18-55 mm F/3.5-5.6 III.

Muutaman kuukauden kofeiinittomuus ei mennyt hukkaan ja tästäkin kokeilusta opin jälleen jotakin.

Ensimmäinen ja tärkein asia mitä opin oli se, että huonounisuuteni ei johdu ainakaan yksistään kofeiinista jos se riippuu siitä lainkaan. Tämä oli se tärkein asia jonka halusin selvittää ja muutamassa kuukaudessa sen sain selville tarpeeksi suurella varmuudella että en nähnyt enää tarvetta koettaa pidempään.

Toinen mielenkiintoinen havainto oli se, että kofeiinin vierotusoireet meni ohi noin viikossa ja oireet olivat moninaiset. Ensimmäisinä parina päivinä tuli pahoinvointia ja päänsärkyä koska niskat menivät jumiin ja muutaman päivän päästä tuli epämääräisiä alaselkäkipuja.

En alaselkäkipuja varmaankaan olisi osannut yhdistää kofeiinin lopettamiseen, mutta luettani netistä että muilla on ollut myös sen kaltaisia oireita tuli asia yhdistettyä itsekin siihen. Nämäkin oireet kyllä meni ohi muutamassa päivässä. Mielenkiintoinen oire kuitenkin, sillä alaselkäkipua ei ole itselläni normaalisti lainkaan.

Kolmas ja mielenkiintoisin tai ainakin yllättävin havainto oli se, että ilman kofeiinia unien määrä lisääntyi todella paljon. Jos normaalisti näen unia jotka muistan herättyäni ehkä kerran tai pari muutamassa kuukaudessa, näin varmaan keskimäärin kahdesta neljään yöhön joka viikko unia jotka muistin. Ainoastaan raakaravintoa syödessä vuosia takaperin oli unien määrässä näin suuri muutos.

Alussa kun kofeiinin jätti pois huomasi myös että todellisuus tuntui erilaiselta, jotenkin selkeämmältä ja kirkkaammalta. Se oli mielenkiintoinen havainto, mutta eron huomasi vain alussa jonka jälkeen keho tottui jo muuttuneeseen olotilaan. Mene tiedä johtuiko olotilan muutos kofeiinista vaiko vain siitä että jotain, mitä tahansa, jättää elämästä pois jota on käyttänyt vuosia. Paha sanoa.

Myöskin alussa kun kofeiinin jätti pois tuntui että ajatukset ovat rauhallisemat, eli ei pyörinyt niin nopealla tahdilla tuhat ja yksi asiaa päässä koko aikaa, mutta ajan saatossa kehon totuttua muutokseen ajatuksien kulku oli edelleen kuin sirkus olisi saapunut kaupunkiin ja apinat soittaisivat lautasilla tahtia karavaanin kulkiessa eteenpäin. Tai jotain sellaista. Whatever.

Yksi olennainen havainto jonka opin liittyy myöskin vireystilaan ja jaksamiseen. Monesti kofeiini mielletään piristäväksi aineeksi, mutta ilman kofeiinia muutaman ensimmäisen päivän jälkeen olo oli pirteämpi jo heti aamusta alkaen. Muutama minuutti heräämisen jälkeen oli jo täysin pirteä ja pirteys pystyi tasaisena pitkin päivää. Kofeiini ei myöskään varsinaisesti taida edes olla piristävä aine jos sitä käyttää jatkuvasti vaan vireystila taitaa perustua vain siihen että nautittu kofeiini paikkaa kofeiinivajeesta aiheutuvan väsymyksen ja luo illuusion virkistävästä aineesta.

Loppusanat

Iltakahvin mittaaminen. Kuva: Canon 2000D ja Canon EF-S 18-55 mm F/3.5-5.6 III.

Vaikka alkuperäinen ongelma jonka vuoksi kofeiinin käytön jätin muutamaksi kuukaudeksi ei sillä korjaantunut, oli muutaman kuukauden kofeiiniton jakso silti kokeilemisen arvoinen.

Positiivisesti yllättävää oli huomata kuinka helppoa kofeiinista luopuminen oli, sillä ainoa haaste oli alussa olleet fyysiset oireet. Mielihalua saada kahvia ei ollut eikä ilman kahvia oleminen aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa. Hyvä niin, koska minkään aineen ei pitäisi olla sellainen että siihen olisi riippuvainen.

Positiivista on ollut myöskin se, että ainakin nyt alussa ensimmäiset päivät kun olen jälleen kahvia juonut on kahvin määrät päivässä olleet aikaisempaa matalammat. Voi tietenkin olla että kun kuukausia kuluu niin kahviakin alkaa taas menemään enemmän, mutta aika sen näyttäköön.

Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *