Tänään luin Helena Anhavan runokirjan “Lakastumisen aika”. 88 sivua + sisällysluettelot oli tällä teoksella annettavanaan.
Kokonaisuutena ajatellen runot olivat hyviä, vaikkakin tämän kirjan runojen tunnelma toki olikin hyvin tummasävytteinen. Kuitenkin ilmaisu oli sellaista, että itse pidin. Toisin sanoen, lukemisen arvoinen runokirja.
Laitetaan loppuun vielä runo sivulta 87.
Kun ilta vaimenee yöksi,
äänet pehmenevät.
Ei ymmärrys ole sanoja,
vain hapuilua
kohti sen hyväksymistä
mitä ei voi muuttaa.
Leave a Reply