Vahinko ei tule kello kaulassa, mutta toivon mukaan ei myöskään seinällä
Tänään kävin paikallisessa K-Citymarketissa etsimässä kalenteria ja seinäkelloa ja ilahduttavasti molemmat löytyivät samalla reissulla.
Kalenteriksi hommasin pienen taskukalenterin, mutta seinäkelloksi valitsin ison ja pyöreän. Kelloja oli muutamia erilaisia ja tämä sattui olemaan sopivasti tarjouksessa 9 euron hintaan joten otin sen.
Seinäkellon hankinta on ollut jonkin aikaa mielessä sillä en kotona ollessa nykyään pidä yleensä Apple Watchia tai mitään muutakaan kelloa kädessä. Illalla sitten ennen unille menoa laitan Apple Watchin ranteeseen jotta saan seurattua unimääriäni. En myöskään aina istu tietokoneella enkä aina ole myöskään puhelimen lähellä, joten seinäkello on ratkaisuna kaikkein helpoin ja käytännöllisin vaihtoehto etenkin iltaa ajatellen jotta tietää missä vaiheessa päivää on menossa.
Olen monena iltana makaillut sohvalla ja kuunnellut musiikkia ennen unille menoa, joten nyt jatkossa kellon näkee sohvalla röhnöttäessäkin jopa ilman silmälaseja. Hyvä niin.
Unettomuutta…
Varsinainen syy miksi kello on hyvä nähdä ja tietää ajan kulku illalla/yöllä on se, että olen koettanut saada uniongelmia korjattua. En ole uniongelmista hetkeen tänne mitään kirjoittanut, mutta kuukausi tai pari takaperin oli uniongelmia sen verran paljon että olin myös yhden päivän sairaslomallakin sen takia.
Ehkä kolmisen viikkoa oli pohjalla vähäunisuutta missä joinain öinä nukuin n. 5,5 h, joskus n. 5 h, joskus hieman päälle 4 h ja pahimmillaan yksittäisenä yönä uni jäi alle 3 h. Sinänsä sekään ei varsinaisesti ollut ongelma itsessään suoraan, sillä olin päivät kuitenkin virkeänä, mutta unettomuus heikentää immuniteettiä ja olinkin jatkuvalla syötöllä kuumeessa, flunssassa ja yskässä. Lisäksi vähäunisuus vaikuttaa tietenkin myös mentaalisiin kykyihin ja jos vähäunisuutta jatkuu pitkän aikaa on sillä muita haittoja, joten unettomuus on itsessäänkin tietenkin ongelmellista pidempään jatkuessa vaikka ei muuten sairastelisikaan.
Olen koettanut nyt lääkärin neuvojen mukaisesti mennä aina samaan aikaan unille ja herätä samaan aikaan, riippumatta siitä paljonko on unta saanut.
Yleensä neuvot mitä unettomuuteen tai uniongelmiin tarjotaan on ollut se että pitää mennä sänkyyn vasta kun nukuttaa ja jos ei nukuta sängyssä, pitää nousta jalkeille ja mennä sänkyyn takaisin vasta kun nukuttaa jne. Käytännössä nämä kummatkin neuvot on olleet ainakin itselleni hyvinkin pitäkälti toimimattomia sellaisenaan, sillä ne ovat hyvinkin ristiriitaisia.
Silloin kun on unettomuutta niin jos menen unille vasta kun unettaa, saattaa se tarkoittaa sitä että menen aamuviideltä sänkyyn. Samoin jos menen aina samaan aikaan unille, mutta jos en lyhyen ajan sisällä nukahda niin se ei myöskään toimi että olen jalkeilla ja menen vasta sitten takaisin sänkyyn kun nukuttaa, koska tämäkin voi tarkoittaa helposti pitkälle aamuyöhön valvomista.
Nyt olen tehnyt lääkärin ohjeen mukaisesti siten, että menen aina samaan aikaan sänkyyn ja samaan aikaan nousen ylös. Kuitenkin jos en nukahda 15-20 minuutissa nousen jalkeille, mutta en pysy jalkeilla niin pitkään kunnes alkaa nukuttamaan vaan olen jalkeilla ainoastaan jonkin aikaa. Omassa tapauksessani se on ollut normaalisti ehkä 15-60 minuuttia ja sitten menen koettamaan uudelleen unta. Jos en taaskaan 15-20 minuutissa nukahda nousen taas jalkeille, olen taas valveilla sen 15-60 minuuttia tai jotain siltä väliltä. Tätä sitten toistan niin monesti kun on tarvetta, jos on tarvetta.
Nyt lähiviikot olen nukkunut poikkeuksellisen hyvin, vaikkakin seassa on ollut kaksi vähäunista yötäkin – yhtenä yönä taisi olla hieman alle 6 h ja yhtenä yönä 4,5 h. Kuitenkin ne ovat olleet nyt poikkeuksia eikä sääntöjä, joten ainakin hetkellisesti on asiat menneet parempaan unen suhteen.
Asetin alussa unille menemisen ajaksi kello 12 yöllä ja heräämisen pistin 08:30. Syy miksi asetin unille menemisen ajaksi itselleni vasta kello 12 on käytännölliset. Se jättää enemmän aikaa sosiaaliselle elämälle jos on tarvetta, se on toimiva niin kesät kuin talvetkin ja käytäntö on osoittanut että olen enemmän luontaisesti yökyöpeli – vaikkakin eri aikaan elämässä tämäkin tuntuu vaihtelevan.
Kello 12 unille käynti on kuitenkin muuttunut hieman parina viime päivänä. Nyt olen mennyt 11:30 sänkyyn ja herätys on ollut kello 08:00. Toisin sanoen jos unen päästä saa kiinni puolessa tunnissa kerkeää unta kiskoa 8 tuntia. Kuitenkin heräilen aina yöllä, joten käytännössä tätä kahdeksaa tuntia ei tule, mutta viimeiset kaksi yötä jolloin olen tätä aikataulua koettanut on olleet erinomaisia unen suhteen. Toissayönä sain unta hieman vajaa 7,5 h ja viime yönä piirun verran vajaa 8 h.
Koska ennenkin on välillä ollut viikoja jolloin nukun paremmin en vielä uskalla sanoa että unettomuus olisi korjaantunut muuta kuin hetkellisesti, mutta ainakin hetkellinenkin paraneminen on parempi kuin ei mitään.
…ja Anathemaa
Monia viikkoja kestäneessä vähäunisuudessa oli kuitenkin myös positiivisiakin vaikutuksia, sillä sen myötä löysin musiikin kuuntelun elämääni jälleen merkittävästi suuremmassa määrässä kuin vuosiin.
Olen nyt kuunnelut viimeiset viikot todella paljon musiikkia niin päivällä taustalla soiden kuin myös keskittyneesti kaikessa rauhassa levyjen kansitaiteita lueskellen. Tietenkin jouluna en niin paljoa kuunnellut sillä en ollut kotonani, mutta silloinkin reissussa ollessa useana päivänä kuuntelin levyllisen tai pari musiikkia mp3-soittimella.
Yön pimeinä tunteina silloin kun uni ei tullut ja päädyin kuuntelemaan musiikia keskittyneesti mp3-soittimellani, huomasin että Anathema-yhtyeen Judgement on aivan mielettömän hieno levy. Vasta kun musiikkia pysähdyin kuuntelemalla kuuntelemaan aloin huomaamaan tämänkin levyn erinomaisuuden ja sen jälkeen levy on soinut monet kerrat CD:ltäkin.
Tämä levy on myös sellainen mitä suosittelen mieluummin kuuntelemaan CD:ltä kuin Mp3:na, sillä biisien vaihdoksessa tulee mp3:ssa kuunnellessa pieni katko kappaleen vaihtuessa toiseen kun taas CD-levyllä kappaleesta Pitiless siirrytään kappaleeseen Forgotten hopes ilman minkäänlaista pätkäisyä.
Mp3 ei ilmeisesti suoraan tue ns. gapless playbackia, eli tauotonta siirtymää kappaleesta toiseen toisin kuin FLAC-formaatti tukee, mutta ilmeisesti jotkut soitto-ohjelmat osaavat jollain tapaa tehdä samankaltaisen ominaisuuden. Mene tiedä niiden toimivuudesta sitten kun en ole testannut, mutta ainakaan oma fyysinen mp3-soittimeni ei moiseen kykene joten CD:llä kokemus on tällaisessa tapauksessa parempi ja autenttisempi sille mitä on levyltä tarkoitettu kuultavaksi.
Entä jos elämän hidastaminen ja musiikki onkin syy paremmille unille?
Normaalisti kun uni ei tule, ajatukset risteilevät päässä hyppien milloin mihinkin. Yleensä myös uniongelmissa ja niiden selvittelyssä tunnutaan ajattelevan että ajatukset joita päässä pyörii on oltava negatiivisia, stressaavia tai muuten sellaisia mitkä painavat mieltä ja estävät unen tulon.
Omassa tapauksessa kuitenkin sängyssä ollessa päässä pyörivät ajatukset eivät ole olleet sellaisia, vaan ne ovat neutraaleja. Niitä on vain aivan liikaa että ne vievät huomion unesta mihin tahansa maan ja taivaan välillä. Pää on vain kuin ylikansoitettu moottoritie ruuhka-aikaan missä liikennettä riittää eikä uni tule kun ruuhkan seuraaminen vie huomion pois unesta (onkohan itselläni vain diagnosoimaton keskittymishäiriö?).
Yksi asia mitä olen lähiaikoina miettinyt on ollut kuitenkin se, että entä jos uniongelmien takana onkin vain liian “kiireinen” elämä. Heittomerkeissä siksi, että elämäni ei ole varsinaisesti mitenkään kiireistä, mutta jatkuva multitaskaaminen ja muu sellainen saa hitaankin elämän tuntumaan kiireiseltä.
Entä jos unet ovatkin nyt ainakin muutaman viikon ajaksi parantuneetkin vain siksi, että olen ollut enemmä läsnä hetkessä kun olen pysähtymällä pysähtynyt kuuntelemaan musiikkia ilman että teen mitään muuta lukuunottamatta levyn kansitaiteiden selailua?
Entä jos unettomuuden tarkoitus onkin ollutkin vain pysäyttää itseni muutenkin hidastamaan elämänrytmiä, olemaan enemmän hetkessä läsnä ja palaamaan takaisin yksinkertaisempaan elämään ja kliseisesti ilmaisten “löytämään itsensä” – eli löytämään sen mikä itseäni oikeasti kiinnostaa, sen mitä olen ja mitä haluan tehdä silloin kun ei ole mitään kiirettä eikä mitään odotuksia tehdä mitään muuta kuin vain hoitaa työnsä ja muut aikuisuuteen kuuluvat velvollisuudet?
Entä jos älypuhelimet, notifikaatiot tai jo pelkkä tietoisuus siitä että on aina tavoitettavissa on syy minkä takia elämä tuntuu kiireiseltä alitajuisesti? Kuitenkin älypuhelinta käytettäessä tulee tarkistettua puhelimelta useammin kuin on tarve onko tullut mitään viestejä yms. vaikka lopulta sillä tiedolla ei varsinaisesti edes tee mitään.
Tai entäpä jos nettipalvelut ja niiden jatkuvat muutokset ja pakotetut päivitykset ja muut sellaiset päivän mittaan koetut elämää tarpeettomasti monimutkaistavat asiat ovat vain yksi osa kokonaisuutta mitkä johtavat siihen että aivot eivät kerkeä saamaan lepoa ja elämä on kiireisen tuntuista ja pintapuoleista vailla aikaa ihan vain olemiselle?
Paluu menneseen
Olen nyt joulun reissun jälkeen palannut takaisin elämäntyylissäni kuin eläisin vuotta 2005 tai niitä main. Laitoin jälleen älypuhelimen kaappiin ja virroista pois, otin SIM-kortin Nokia 3210:aan ja luen WhatsAppit, Signalit, Telegrammit ja Instagrammit vain tietokoneella ollessa.
Tällä tapaa kun olen tietokoneella, olen tietokoneella ja tavoitettavissa pikaviestimillä yms., mutta kun olen poissa koneelta olen vain hetkessä läsnä ja elän elämääni – aivan samalla tapaa kuin joskus vuosituhannen alun aikoihin. Silloinkin oli Internet ja silloinkin oli koneella ollessa tavoitettavissa, mutta kun en ollut koneella sitä vain oli ja eli.
On hyvä tarkentaa että kun puhun että elämäntyylissä elän nyt kuin eläisin vuotta 2005 en tarkoita kuitenkaan sitä että hylkäisin modernin maailman mukavuuksista moniakaan. Käytän siis yhä kuitenkin tablettia, VR-laseja jne. muita mukavuuksia, mutta niiden käyttö on muutenkin aivan erilaista kuin älypuhelimen käyttö.
Niiden käyttö on tietoista, eli ne eivät ole laitteita joihin tarttuu “muuten vain” katsoakseen onko niissä mitään notifikaatioita, toisin kuin älykännykkään tulee helposti tartuttua jos se on käden ulottuvilla. Niillä en yleensä kommunikoi kenenkään kanssa, ja jos kommunikoin se on tietoinen valinta, ei siis sellainen että olisin niiden kautta aina tavoitettavissa ja että niistä voisi tulla mitään notifikaatioita jotka veisivät huomion jonnekin pois siitä mitä olen tekemässä.
Ne ovat laitteita joiden käytölle on aina tarkoitus ja niiden käytön aloittaminen on aina tietoinen valinta kun taas älypuhelimella monesti itsellä ainakaan käytössä ei ole syytä vaan sen käyttö on tarkoituksetonta ja ainoastaan totuttua tapaa. Silloinkin kun rupeaa älypuhelimelta katsomaan esimerkiksi nettipankkia on helposti asia unohtunut kun on huomannut notifikaation WhatsAppista tai muusta, tarkistanut sen ja laittanut vain puhelimen sen jälkeen pois vain muistaakseen hetken päästä että unohdin katsoa sen mitä alunperin rupesin katsomaan.
Vuosi 2025 on pian päättymässä, joten näihin tunnelmiin on hyvä päättää vanha vuosi ja astua uuteen vuoteen – todellisuudessa kiinni, hetkessä läsnä, vailla jatkuvaa digitaalisen maailman kohinaa joka ainoastaan luo kiireettömästäkin elämästä kiireisen tuntuisen.
Leave a Reply