Teemu Kunnon kirjoittama Minimalismi on 144 sivuinen teos minimalismista ja siihen jollain tapaa linkittyvistä aiheista. Kirjan on kustantanut Otava.
Teos on jaettu yhdeksään kappaleeseen joissa toisissa pohditaan mitä on minimalismi, miten tavaraa voidaan karsia, miten minimalismi liittyy elämänhallintaan ja kuinka minimalismia voi ajatella myös ihmissuhteissaan.
Suurimmat osat teoksen kappaleista olivat mielenkiintoisia, mutta kappaleen kahdeksan Minimalismia ihmissuhteisiin oli paikoitellen omasta näkökulmasta jo hyvinkin kaukana teoksen ytimestä ja minimalismista. Alla kaksi eri siteerausta sivulta 132 joka on esimerkki siitä mitä tarkoitan:
“Onneksi viime aikoina on ilahduttavasti ja lisääntyvässä määrin keskusteltu myös avoimista suhteista, polyamoriasta ja monista muista erilaisista järjestyleiystä, joita ihmissuhteissa voidaan tehdä”.
“Perinteinen protestanttinen monogaaminen parisuhde- ja ydinperhemalli on vihdoin menettämässä otteensa, vaikka sitä on yritetty pitää elossa tekohengittämällä jo pitkään. Ihmissuhteissa ei ole kyse kapitalismista, toisen omistamisesta eikä kilpaillusta markkinoista, joissa vain vahvimmat voittavat ja muut jäävät nuolemaan näppejään, vaan vastuullisten aikuisten vapaaehtoisuuteen perustavasta välittämisestä.”
Tätä osuutta lukiessa tuntui että minimalismin kattotermillä koetetaan saada tuotua positiivisessa valossa modernia liberaalia arvomaailmaa. Itse pyrin minimalistisempaan elämäntapaan monessa elämän osa-alueessa, mutta tämänkaltaiseen arvomaailmaan en pääse millään muotoa kiinni, enkä näe sen liittyvän millään muotoa edes minimalismiin.
Kaikesta huolimatta kirja on muutoin viihdyttävää luettavaa eikä yllä siteeraamieni kohtien lisäksi kovin usein eksytty kauas aihealueesta ainakaan omasta katsantokannastani arvioiden. Lukemisen arvoinen teos.
Leave a Reply