Avaruuden kaipuu

Muutama päivä takaperin siivoillessani sain ajatuksen että heivaan makuuhuoneesta tietokonepöydän pois. Aikaisemmin kuvassa näkyvässä syvennyksessä on ollut tietokonepöytä joka on ollut hieman liian syvä ja tullut siten hieman yli tuosta syvennyksestä. Varsinaisesti tietokonepöytä ja tietokone makuuhuoneessa ei häirinnyt mutta pöydän muoto ja koko tuli hieman ongelmalliseksi imuroidessa sillä imurin kanssa sen takaa ei mahtunut ottamaan järkevästi eikä sivuiltakaan onnistunut imuroida sillä imuri ei mahtunut väliin jäävään rakoon – toisin kuin pöly joka kyllä löytää tiensä kaikkialle sinnekin minne itse imureineen ei.

Koska pöytä oli suhteellisen massiivinen pistin sen osiksi ja parvekkeelle muiden puutavaroiden kanssa odottamaan parempaa sijoituspaikkaa. Jotenkin makuuhuone on nyt ollut miellyttävämmän näköinen nyt kun siellä ei ole tietokonetta ollut näköpiirissä. Makuuhuoneen elektroniikka rajoittuu tällä hetkellä yöpöydällä oleviin kaiuttimiin, Chromecast audioon, Jensenin Omni Wifi-pötikkään, CD-soittimeen ja kuulokevahvistimeen. Toki myös kattovalo ja pöytävalaisin on, mutta muuten elektroniikkaa ei hirveästi ole siellä käytössä. Ehkä se on hyvä muutenkin, mutta ennen kaikkea itselleni sen visuaalinen aspekti on merkittävin. Vähemmän roinaa näkyvissä, sielu lepää. Toki seinähyllyillä on vielä rompetta mutta vähitellen niitä siivoilen sitten fiksumpiin paikkoihin.

Periaatteessa jokin pieni taso jossa olisi viherkasveja voisi toimia tuolla hyvin, mutta täytynee miettiä jos keksin jotain muuta. Pitänee selailla sisustusjuttuja netistä jokin päivä ja funtsailla. Siihen asti syntynyt lisätila saa olla sellaisenaan tuomassa iloa elämään. Muutenkin se muistuttaa itseäni siitä että koetan löytää keinoja saada asuntoani askeettisempaan sisustukseen kuitenkin käytännöllisyyden ehdoilla. Esimerkiksi tarkoitan sillä siis sitä että olohuoneessa äänentoistojärjestelmän laadusta en rupea tinkimään edes visuaalisen miellyttävyyden ehdoilla.