Joitain viikkoja takaperin hankin olohuoneeseeni pimentävät verhot. Pimentävät verhot ovat tässä kuvassa siis nuo tummemmat verhot jotka ovat noiden vaaleiden verhojen takana. Syynä pimennysverhojen laittamiseen myös olohuoneessa on halu katsoa päivälläkin leffoja vaikka aurinko paistaisi sekä tietenkin se että asunto pysyy hieman viileämpänä kun verhoja pitää kiinni ainakin sinä aikana kun ei ole kotona.
Kuten kuvasta voi havaita sälekaihdin repsottaa varsin rumasti ikkunassa ja melkein jossain vaiheessa olisi hyvä nähdä sen verran vaivaa että ottaisi sen pois kokonaan. Tuollaisena se on yksinkertaisesti ruma ja sitä katsellessa tulee mieleen lähinnä Neuvostoliitto ja pula-ajat. Ehkä jossain vaiheessa skarppaan siis sen verran että sen alas kiskaisen.
Nykyisellään asunnossani on huonona puolena verhokiskojen toimimattomuus. Käytännössä verhoja ei voi vain aukaista ja laittaa kiinni kovin triviaalisti vaan sitä varten kuvassa Skyrim-julisteen vieressä on tikkaat. Aina kun haluan avata verhot tai laittaa ne kiinni joutuu tikkaille kiipeämään ja klipsejä siirtämään käsipelissä auki ja kiinni. Ei ole siis kovin vaikea arvata että verhot pysyvät pääsääntöisesti kiinni.
Ostaessani pimennysverhoja en tajunnut mitata kuinka monta niitä pitäisi olla vierekkäin jotta saan olohuoneen ikkunan peitettyä. Tämän seurauksena jäi yksi ylimääräinen verho joka onneksi nopeasti löysi tiensä käyttöön. Tajusin että tämähän olisi enemmän kuin hyvä laittaa “oveksi” (jotta saa pimeäksi huoneen leffojen katsomiseen) ja aikani fundeerailtuani keksin myös tavan miten sen saan värkättyä.
Kaapissani oli muutamia metallisia jalustoja kiinni puulevyssä (joskus puulevy oli korokkeena näytölle jotta syntikka mahtui sen alle) joten irrotin niistä muutaman ja vetäisin kaksipuoleisella teipillä seinään. Näiden varaan sitten sain tungettua moppitangon (!) johon verhon virittelin.
Kuten kuvasta voi havaita ei tällä luultavasti sisustuskilpailuissa ensimmäistä sijaa ansaittaisi, mutta siihen asti tämä saa kelvata kunnes olen saanut tähän mietittyä nätimmän ratkaisun.
Tarkkaavaiset saattoivat myös huomata tuosta kuvasta että verho kaipaa pesua sillä vasemmassa ylänurkassa on ketsuppia. Tämä on seurausta siitä kun kävelin makaronilautasen ja lasin kanssa olohuoneeseen ja siirsin verhoa katsomatta onko se kunnolla kiinni ja perinteiseen tapaan räveltäen sain verhotangon alas, makaroneja puolet lattialle ja verhon ketsuppiin. Se meni varsin hyvin, 5/5. Pitääkin muistaa laittaa tämä joku päivä pesuun.
Pitää vielä jossain vaiheessa tehdä jonkinlaiset stopparit jotta moppitanko ei tule alas. Kerran se putosi omaan päähäni ja kerran kaverikin sen sai alas pudotettua joten ehkä tätä voisi vielä funtsailla josko hieman hioisin käytettävyyttä. Siihen asti näillä mennään 🙂
Leave a Reply