Traktori entisen Timosauruksen pihalla. Pysähdyimme täällä aamukahville.
Päivä 1 – Vantaalta Lahden kautta Lapinlahdelle
Etätyöt jatkuvat yhä vain joten tämä antoi mahdollisuuden allekirjoittaneelle lähteä vihdoin viimein Lappiin. Enon kanssa vuokrasimme mökin Saariselältä ja lähdimme reissuun.
Ensimmäiset kaksi päivää reissusta meni käytännössä katsoen matkoihin, sillä reissuun pääsi lähtemään vasta työpäivän jälkeen. Perjantain lähdin heti työpäivän loputtua Lahteen enon luo missä siirsimme autostani kamppeet hänen autoonsa ja sillä jatkoimmne saman tien kohden Iisalmen lähellä olevaa Lapinlahtea.
Lapinlahti oli hyvä välimatkan etappi, sillä siellä sijaitsee mummola. Enää siellä ei tosin asu ketään, joten menimme sinne yöpymään. Olimme illasta noin puolen kymmenen maissa jo Lapinlahdella missä tapasimme mökkiä vuokraavan henkilön. Saimme häneltä koodin millä sitten saimme seuraavana päivänä mökin avaimen haettua.
Päivä 2 – Lapinlahdelta Saariselälle
Puolangalla kahviolla oli pihassa tämänkaltaisia poroja.
Toinen matkapäivä alkoi todella aikaiseen, sillä ennen kello kuutta jo suuntasimme auton keulan Lapinlahdelta kohden Saariselkää. Ensimmäinen etappi oli kuitenkin Iisalmi jossa kävimme aamukahvin juomassa entisellä Timosauruksella. Nimi oli kuitenkin muuttunut paikalla Iltalypsyksi, mutta onneksi kahvia sieltä kuitenkin sai tavalliseen tapaan jo aikaisten aamutuntien aikaan.
Tämän jälkeen autossa tulikin istuttua pitkät pätkät vailla taukoja. Seuraava etappi oli Puolanka missä kävimme kahvit juomassa ja leivokset syömässä. Hintataso paikassa oli todella edullinen sillä neljällä eurolla irtosi kahvi ja kotitekoinen tuore pulla. Pulla oli hyvää ja maistui aivan kuin äidin leipomat pullat.
Kahvila sisäpuolelta
Matka jatkui tasaisesti körötellen. Päiväsaikaan kello 14:20 tuli Oikos-talolta (katso täältä) sapatin saarna jonka katselin siinä ajomatkan aikana luurit päässä, mutta muutoin matka meni radiota kuunnellen ja rupatellen.
Rovaniemellä kävimme syömässä. Paikaksi valikoitui jokin nepalilainen ravintola mistä sai niin liha- kuin kasvisruokiakin. Allekirjoittanut on syönyt vuoden alusta asti pelkkiä lihattomia ruokia (kirjoitan tästä ensi kuussa toivon mukaan oman postauksen) joten tämä ravintola sopi tarjontansa puolesta hyvin meille kummallekin. Ruoka oli hyvää eikä hintakaan ollut paha joten vatsa kylläisenä pääsi matkaa jatkamaan.
Loppumatkasta pidimme vielä tankkaustauon jossain Rovaniemen jälkeen sekä teimme ruokakauppareissun Sodankylässä. Sen jälkeen seuraava pysäkki olikin Saariselällä mökin pihassa.
Allekirjoittanut majoittui alakertaan, eno yläkertaan
Mökki vaikuttaa todella mukavalta ja tyylikkäältä. Makuupaikkoja on yhteensä kuusi joista kaksi on alakerrassa ja loput neljä yläkerrassa. Varustelu on erinomaista tasoa ja talosta löytyy jääkaappi, uuni, mikroaaltouuni, leivänpaahdin ja kahvinkeitin, pyykkikone ja astianpesukone, televisio ja lisäksi myös netti on kiitettävän nopeaa tasoa.
Kaapeista löytyy lisäksi monipuoliset astiastot ja ruokailuvälineet, lakanat, pyyhkeet ja peitot ja muut tarvittavat olivat nekin mökissä valmiina joten varustelutasoa ei ainakaan voi moittia!
Ensimmäisenä iltana tuli heti jo saunakin kokeiltua ja hyväksi havaittua. Tästä on siis hyvä jatkaa tutkailemaan Saariselkää ja sen maisemia 🙂
Suicide Squad on David Ayerin ohjaama DC Comicsin sarjakuvahahmojen varaan rakennettu toimintaelokuva vuodelta 2016. Sen pääosissa nähdään Margot Robbie, Will Smith sekä Jared Leto.
Tarinassa kerrotaan kuinka ARGUS-järjestön johtaja Amanda Waller (Viola Davis) saa Washingtonissa tahtonsa läpi voidakseen perustaa pahamaineisista rikollisista koostuvan iskuryhmän jonka tarkoituksena on toimia Yhdysvaltojen eduksi vaarallisia uhkia vastaan.
Pian ryhmän kokoamisen jälkeen ilmaantuukin suuri uhka ilmoille kun ihmisen ruumiissa kontrollin alaisuudessa pidetty noita vapautuu Wallerin hallintavallan alta vapauteen vapauttaen samalla myös veljensä. Veljensä kanssa noita alkaa olemaan pian jo niin suuri uhka kaupungille että rikollisista kasatun iskuryhmän on aika käydä vähemmän vapaaehtoisina taisteluun toisenlaista pahuutta vastaan.
Joker (Jared Leto)
Supersankarielokuvat eivät yleisesti ole sellaisia jotka lukeutuisivat omiin suosikkeihini, mutta lähes poikkeuksetta ne ovat olleet vähintäänkin viihdyttäviä vaikkakin keskinkertaisia katsottavia. Aikaisemmin muistini mukaan ainoastaan Black Panther lukeutui itselläni kategoriaan huono supersankarielokuva ja oma arvioni sille on tyly 3/10, mutta valitettavasti Suicide Squad pääsee myös tälle lajityypissään keskivertoa huonompien elokuvien listalle.
Tarina alkaa suhteellisen latteasti ja vailla erityistä syvyyttä. Pahamaineisia rikollisia näytetään pintapuoleisesti jotta heistä saa edes ohuen hahmokuvan katsoja mieleensä luotua ja kohta rikollisia jo kiristetäänkin toimimaan yhteisen hyvän eteen. Kenestäkään hahmosta ei tässä vaiheessa saa erityisesti mitään mielenkiintoista irti eikä elokuvan edetessäkään hahmoihin tulla juuri syvyyttä saamaan. Taustoja kyllä avataan joidenkin rikollisten kohdalla tarinan edetessä, mutta tapa miten se näytetään on lähinnä tympäisevän teennäistä ja päälle liimattua eikä katsojalle synny minkäänlaista tunnesidettä ketään hahmoa kohtaan.
Hahmojen syvyyden puutteesta huolimatta rikollisjoukosta edes Harley Quinn (Margot Robbie) onnistuu olemaan mielenkiintoinen hahmo alusta loppuun saakka. Kaunis, energinen ja epävakaa pyskopaatti flirttailevalla mutta arvaamattomalla käytöksellä on ainoa hahmo joka edes jollain tapaa onnistuu pitämään katsojan mielenkiintoa sen verran yllä että mukana kulkevat tusinarikolliset eivät saa katsojaa nukahtamaan sohvalle elokuvaa katsoessa.
Visuaalisesti elokuva on kohtalaisen tyylikäs ja ohjaustyyli lajityypilleen tavallisen toimivaa tasoa, vaikkakin paikoitellen sekin käy jo tarpeettoman kliseiseksi – viimeistään siinä vaiheessa kun jo kuolleeksi luultu rakastettu ei olekaan vaihtanut hiippakuntaansa ajasta iäisyyteen, draamaattinen musiikki soi ja sankari kääntyy katsomaan taakseen nähdäkseen tämän “yllättävän” ilahduttavan käänteen.
Kaikista haukuista huolimatta kyllähän tämän katsoi ilman että siihen käyttämäänsä aikaa olisi jäänyt harmittelemaan. Sen visuaalinen puoli toimii, musiikkiivalinnat on hyviä ja Harley Quinnin hahmo on mielenkiintoinen persoona, mutta tasapaksu tarina yhdistettynä läjään täysin merkityksettömiä tusinahahmoja joille on koetettu kliseisesti rakentaa edes jonkinlaista tarttumapintaa onnistumatta siinä tekee tästä lajityypissään hieman keskimääräistä huonomman elokuvan.
LIDL:ssä myytävä Meidän Veikko paahtoi menemään on 5,5 % vahvuinen porter. Olut luultavasti on Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tuotoksia, ainakin Rate Beer -sivustolla olut on sen panimon listalta löytyvä (katso täältä). Muita tietoja oluesta ei juurikaan löydy.
Ulkoisesti pullo on aika tasapaksu, mutta asiansa ajava eikä ainakaan itselläni herätä suurempia tunnetiloja puoleen tai toiseen. Pullon aukaistua tuoksu nousee hieman etsiessä esiin vaikkakin on vähäistä, mutta tuoppiin kaadettuna miellyttävä tumma paahteinen olemus pääsee jo paremmin oikeuksiinsa.
Tuoppiin kaataminen käy vaivattomasti sillä vaahtoavuus on maltillista. Pinnalle muodostuva vaahto katoaa nopeasti myös pois. Tuopissa kaunis tumma sävy erottuu edukseen.
Suutuntuma hakeutuu suhteellisen täyteläiseen suuntaan, vaikkakaan ei aivan täyteläisimpään kastiin kuulukaan. Maussa on tummaa paahteisuutta jota on aavistuksen liiallisestikin eikä jälkimaussa erottuva poltteinen vivahde ole pelkästään edukseen. Kotikaljamaista tuntua hennolla lakritsaisella vivahteella.
Ei omaan makuuni mikään porttereiden kärkikastiin kuuluva tuotos, mutta kyllä tällaisen voi toisinaan nauttia.
Musiikkina tämä kanssa menee rempseästi mm. MØL – JORD tai Ultar – Swarm.
Kuvausmallina tällä kertaa Erno (Instagram) joka nähtiin pari viikkoa takaperin yhteiskuvissakin toisena osapuolena.
Valokuvauskalustona toimi Fujifilm X-T2, objektiivina Fujinon 18-55 F2.8-F4.0, taustalla Falcon Eyesin vihreä kangas ja valaisupuolella YongNuo YN-600 LED-valaisin.
TL;DR Erinomainen äänityslaite. Pieni koko, sisäänrakennettu 8GB muisti, hyvä äänenlaatu ja nopea käytettävyys erinomaisella akkukestolla tekevät tästä äänityslaitteen jota on helppo suositella.
Yleisesti käyttötarpeista
Aina toisinaan on tarve saada pikaisesti äänitettyä ääntä talteen hyvällä laadulla milloin mihinkin tarkoitukseen. Esimerkiksi tehdessäni foley-äänityksiä olen käyttänyt Zoom H4n:ää ja samaista vekotinta tuli käytettyä myös kavereiden kotikeikan äänityksissä viime vuoden puolella ja äänenlaatu on siinä ollut erinomainen.
Monessa pikaisessa kitaralla remputellussa demokappaleen äänityksessä yleensä kännykän mikrofoni on tarpeeksi hyvä omaan käyttööni, mutta kännykän käytössä äänityslaitteena häiritsee enemmänkin sen käytettävyystekijät ja se että puhelimeen voi kesken kaiken tulla puheluita ja notifikaatteja ja muita workflowta häiritseviä elementtejä. Sen lisäksi en halua myöskään että jokainen demoäänityskin mitä tekee päätyy pilvipalveluihin varmuuskopioituna, joten erilliselle laitteelle on siis yhä käyttöä.
Zoom H4n on ollut käytössäni varmaankin seitsemän tai kahdeksan vuotta ja se on tehnyt sen mitä tarvitsen ja paljon enemmänkin. Kuitenkin Zoom H4n ei ole itselleni aivan jokaiseen tilanteeseen sopiva sanelin, sillä se on käytössä hieman hidas ja sen akkukesto on heikko. Lisäksi laite painaa paljon paristojen kanssa (338.9 grammaa Ken Rockwellin sivun mukaan) joten aivan jokaiseen tilanteeseen Zoom H4n ei ole itselleni soveltunut.
Viime vuoden puolella rupesin tutkailemaan joitain vaihtoehtoisia äänityslaitteita jotka sopivat yleisäänityslaitteeksi vähän jokaiseen tilanteeseen. Vaatimuksena oli pieni koko, hyvä akkukesto sekä tietenkin tarpeeksi hyvä äänenlaatu. Näihin kriteereihin Olympus LS-P4 tuntui sopivan ja sellaisen viime vuoden joulukuussa jo itselleni hankinkin. Tämän jälkeen laite onkin ollut jokapäiväisess käytössä, joten arvio laitteesta perustuu muutamien viikon käyttöön.
Koska laite on ollut jokapäiväisessä käytössä on helppoa jo lyhyesti todeta että omaan käyttööni laite on ollut erinomainen.
Speksit ja ääninäytteitä
Olympus LS-P4 on pieni. Vierellä iPhone 11.
Olympus LS-P4 on kooltaan erittäin pieni. Valmistajan sivujen mukaan (katso tuotesivu täältä) korkeutta on 108,9 mm, leveyttä 39,6 mm ja paksuutta vain 14,4 mm. Paino pariston kanssa on 75 grammaa, joten laite on kokonsa puolesta aivan mielettömän hieno vekotin.
Tallennus tapahtuu joko sisäiselle 8 GB muistille tai vaihtoehtoisesti itse asennettavalle mircoSD-kortille. En ole koettanut microSD:n toimivuutta koska 8 GB sisäinen muisti on ollut omassa käytössäni enemmän kuin tarpeeksi, etenkin kun tallennan omat muistiinpanot, jamittelut ja muut vastaavat MP3-formaatissa.
Laite tukee tallennusta MP3:n lisäksi WAV- sekä FLAC muodossa. WAV-muodossa on mahdollista äänittää 96 kHz/24 bit joten laite on suunnattu vakavampaankin käyttöön kuin vain satunnaisten remputteluiden äänitykseen tarpeeksi hyvällä laadulla.
Jotta äänenlaadusta saa edes jotain käsitystä laitetaan alle pari ääninäytettä. On hyvä kuitenkin huomioida näitä kuunnellessa että näissä ei ole pyritty äänittämään erityisen optimaalisesti. Laite on vain tökätty johonkin jossa se on “sinne päin” ja pistetty nauhoitus mp3-muotoisena päälle.
Akustisen kitaran remputtelua, LS-P4 20 cm korkeudella pöytälevystä kamerajalustassaPianoa ja laulua. LS-P4 sohvan käsinojalla epäoptimaalisessa kulmassa (äänikentän sivussa).Aamuista Raamatun lukemista, Roomalaiskirje 2:14-16. Mikrofoni pöydällä alle puolen metrin päässä itsestäni.
Omat käyttökokemukset
Laitteen sisältä tulee USB-liitäntään sopiva adapteri. Tämä on erinomainen ominaisuus.
Kuten aikaisemmin ylempänä kirjoitin, on laite ollut nyt joidenkin viikkojen ajan jokapäiväisess käytössä ja se on ollut itselleni erinomainen apuväline ja se on soveltunut kaikkiin omiin äänitystarpeisiini.
Käytän tätä laitetta unipäiväkirjana, eli heti kun herään ja jos olen nähnyt unta laitan tämän vekottimen päälle ja puhun mitä unta näin. Sen lisäksi käytän tätä aamuisin Raamatun lukemisen sekä Raamatun Sanoma -vihkon tekstien tallentamiseen sekä “päiväkirjan” puhumiseen.
Näiden käyttöjen lisäksi tätä on tullut käytettyä myös kun olen värkännyt jotain demobiisiä jotta on edes jonkinlainen muistikuva millaisella rytmillä kappaleen oli tarkoitus mennä ja minkälaisella sovituksella laulua olin ajatellut laulettavan. Samoin toisinaan olen soittelua ja lauleskelua yleisesti äänitellyt pistämällä tallentimen päälle nauhoittamaan treenailusessiota.
Erinomaisia puolia fyysisten mittojen ja äänenlaadun lisäksi löytyy myös muita. Laitteen sisältä saa sivussa olevalla kytkimellä esiin USB-liittimen jonka avulla laitteen saa suoraan tietokoneeseen kiinni. Tietokoneella laite näkyy USB-tikkuna tai vastaavana ja sieltä voi suoraan kuunnella äänityksensä tai siirrellä tietokoneelle. Tämä on todella suuri plussa sillä tällöin ei ole tarvetta millekään ylimääräisille kaapeleille yms. mikäli koneesta löytyy vanhanaikainen USB-liitäntä.
Pohjapuolelle saa kiinnitettyä kamerajalustaan sopivan adapterin
LS-P4:ssä on viisi kansiota joita voi valita tallennuskohteeksi. Ilmeisesti kansioita ei taida kuitenkaan voida nimetä muulle nimelle joten pitää vain koettaa muistaa mikä missäkin kansiossa on. Itselleni on vähitellen jo muovautunut tietyt kansiosijainnit joten näiden muistaminen ei ole kovin suuri haaste; Folder A on musajamitteluihin, Folder B on kaikkeen sekalaiseen, Folder C on varattu unipäiväkirjoille, Folder D on varattu Raamatun lukemiselle ja Raamatun Sanoma -vihkon sisällön lukemisille ja viimeinen Folder E on tarkoitettu päiväkirjojen tallentamiseen.
Pidän myös siitä että LS-P4:ssä on Bluetooth-tuki. En alussa ajatellut että tästä iloa olisi, mutta laitteen yhdistäminen Bluetooth-kuulokkeisiin tai Bluetooth-kaiuttimeen on osoittautunut hyväksi ominaisuudeksi, sillä tällöin pääsee kuuntelemaan jo hyvällä äänenlaadulla äänitystä ilman että tarvitsee edes koneelle siirtää tai etsiä piuhaa kuulokkeiden kytkemiseen laitteen kyljessä olevaan kuulokeliitäntään.
Akkukesto laitteessa on loistava. Joidenkin nettisivujen perusteella törmäsin väittämään 39 tuntia, mutta en tätä ole itse validoinut. Kuitenkin jokapäiväisellä käytöllä monen viikon ajan ei ole ollut akun kulumisen kanssa ongelmia. Mikä parasta, laite toimi AAA-paristolla ja mukana toimitetaan ladattava AAA-akkuparisto. Kun tämän sanelimen tökkää kiinni tietokoneeseen voi laite myös ladata sisällä olevaa akkuparistoa. Tämä jos mikä on hieno ominaisuus ainakin itselleni, sillä enää ei tarvitse olla ostamassa erillisiä paristoja, mutta mikäli jostain syystä akkuparisto kuolee voin tilalle ostaa väliaikaisesti myös tavallisen AAA-pariston ja käyttää laitetta sen avulla.
Loppupäätelmät
Olympus LS-P4 minitripodissa.
Olympus LS-P4 on äänityslaite josta on tullut itselleni jokapäiväinen käyttöväline. Se tarjoaa mahdollisuuden äänittää WAV, FLAC sekä MP3-muodossa, siihen saa paritettua Bluetooth-kuulokkeet, sen akkukesto on erinomainen ja mikäli sisällä on AAA-akkuparisto voi sitä paristoa myös ladata laitteen ollessa kiinni USB-liitännässä. USB-liitin löytyy laitteen sisältä joten erillisiä kaapeleita ei tarvitse venkslata. Lisäksi laitteessa on 8 GB sisäinen muisti (josta toki osa on laitteen omassa käytössä eikä täysin käyttäjän käytössä) ja siihen voi laittaa lisäksi MicroSD-kortin jolloin tilan ei pitäisi ainakaan olla mikään ongelma.
Liitännöissä löytyy lisäksi pieni mikrofonin sisäänmenoliitäntä sekä pieni kuulokeulostuloliitäntä, mutta näitä en ole vielä itse ainakaan testannut.
Ainoat miinuspuolet mitä olen löytänyt on se, että laitteeseen ei voi tehdä vapaavalintaisia kansioiden nimiä mihin tallennuksiaan tekee. Pieni miinus isojen hyötyjen rinnalla.
Kokonaisuutena Olympus LS-P4 on erinomainen tallennin jota on helppoa suositella.
