Bombardier Premium British Ale on Eaglen panimon ale-olutta. Vahvuutta on 5.2 %. Muita tietoja sitten valmistajan omilta nettisivuilta ei löytynyt eikä mistään muualtakaan tullut tietoja vastaan. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa.
Pullon aukaistua löytää tyypillisen alemaisen tuoksun josta kuitenkin tuoppiin kaadettua löytää merkittävästi enemmän aromeita. Tuopissa erottuu raikas, imelä ja pihkainen aromi joka saa aikaan halun myös maistaa olutta. Tuopissa oluen kaunis värisävykin pääsee hyvin oikeuksiinsa.
Suutuntuma on kepeä ja laimeaan kallistuvaa sorttia. Hetken olutta suussa pidettyä sen maku pääsee parhaiten oikeuksiinsa nostaen esiin aavistuksen hedelmäisyyttä ja maltaisuutta. Kumpikaan ei nouse liiaksi esiin vaan tunnelma pysyy tasapainoisena. Juomakelpoinen olut joka omaan makuun olisi toiminut myös hieman täyteläisemmälläkin suutuntumalla.
Musiikkina tämän kanssa menee mm. Orden Ogan – F.E.V.E.R. tai Finsterforst – Nichts als Asche
Tänään tuli kaksi vuotta täyteen työsuhdetta Goforella!
Kyseessä on elämäni selkeästi pisin työsuhde, sillä aikaisemmin muissa firmoissa ollessa olen jo 1,5 vuodessa viimeistään saanut tarpeekseni syystä tai toisesta ja lopettanut työt tai vaihtoehtoisesti lopettanut työt epämääräisten sairasteluiden takia (vuosia sitten oli useasti epämääräisiä kuumeiluja, nykyään merkittävästi harvemmin vaikka välillä yhä niitäkin).
Kaksi vuotta ei ole kovin paljoa monellekaan, mutta allekirjoittaneelle tämä on merkittävä saavutus. Tästä voi siis ainakin päätellä että olen viihtynyt nykyisessä työssäni poikkeuksellisen hyvin. Tästä on hyvä jatkaa 🙂
NAIM audion räkki täynnä tavara, mutta ei vinyylisoitinta
Viime viikolla perjantaista sunnuntaihin oli hifi-messut Helsingissä jossa myös itse lähdin pyörähtämään saatuani sinne lipun AV-lehden tilauksen myötä. Mukaan lähti myös työkaverinikin joten yksin ei tarvinnut käydä katsomassa ja ihmettelemässä mitä kaikkea hifi-maailmaan mahtuu tätä nykyä.
Suurimpana ja silmiinpistävämpänä trendinä oli vinyylien määrä. Vinyylisoittimia oli todella monessa kuuntelulaitteistossa niin kaiuttimien kuin kuulokkeidenkin kohdalla. Lisäksi vinyyleitä myös löytyi myytävänä parilla eri esilleasettajalla joten luultavasti vinyyli ei ole ihan hetkeen katoamassa hifipiireistä. Eipä sillä, onhan vinyyli tehnyt kovaa takaisintuloa ja itsekin omistan vinyylisoittimen (lue täältä) ja viimeksi sillä olen eilen musiikkia kuunnellut joten ei ne myöskään koristeeksi ole tehty omassakaan hifisetupissani.
Toinen asia mikä pisti silmään oli hintatasot. Näitä kaiuttimien ja laitteistojen hintoja katsoessa tulee mieleen että ostaako vaihtoehtoisesti muutaman yksiön Varkaudesta ja Jämsästä vai hyvän kuuloisen kaiutinparin. Hintaa joillakin kuulemillani kaiuttimilla oli n. 50.000 euroa joten kiitettävän arvokkaista kaiuttimista oli kyse. Vastaan tuli myös integroitu vahvistin jossa oli samassa DAC/Streamer ja tehoja 2x300W hintaan 16.000 euroa. Silläkin hinnalla voisi ostaa asunnon Keminmaalta 😀
Avaruusajan teknologialta näyttävät kaiuttimet
Oli esillä toki myös tavan kuolevaisten hintaluokissa olevia laitteita monessa eri tuotekategoriassa. Mukava silti tämänkaltaisilla messuilla päästä kuulemaan selkeästi hinnakkaampia laitteistoja jotta tietää minkälaista soundia irtoaa kun lyö muutaman touhutonnin lisää tiskiin. Tietenkään messuilla kuunnellessa ei laitteistot pääsee täyteen oikeuteensa sillä huoneiden akustiikat eivät ole optimaalisimmasta päästä. Hyvältä onneksi ne oli silti saatu kuulostamaan.
Pidin myös siitä että monessa hifilaitteistossa on selvästi mietitty myös designiä ja pyritty tekmään laitteista myös kauniita. Nappien määrä oli monessa laitteessa suhteellisen vähäinen toisin kuin monissa perus kuluttajaluokan laitteistossa missä nappeja on enemmän kuin laki sallii ja laitteen ulkonäkö on sen mukainen (lue: ruma).
Iso osa siitä miltä laite kuulostaa lähtee tietenkin siitä miltä se näyttää ja toinen puoli lähtee siitä miltä laitteissa olevat pyöritettävät rullat (äänenvoimakkuus) tuntuu sormituntumalta. Loput hyvästä äänestä lähtee siitä paljonko laite painaa. Kevyt laite kuulostaa huonommalta kuin panssarivaunun painoinen vekotin 😉 (Sarkasmivaroitus)
Tällä kertaa kirkkokuvien kohteena on Söderkullan kirkko Sipoossa. Wikipedian mukaan kirkko on Juhani Aallon suunnittelema ja se on vihitty kirkoksi 26. elokuuta 2018.
Revolutionary Road (IMDB) on vuonna 2009 julkaistu draamaelokuva jonka on ohjannut mm. American Beauty -elokuvan ohjauksestakin tuttu Sam Mendes. Pääosissa nähdään Kate Winslet ja Leonardo DiCaprio. Elokuva pohjautuu Richard Yatesin samaa nimeä kantavaan romaaniin.
Tarina sijoittuu 1950-luvun Amerikkaan. Nuori pari Frank (Leonardo DiCaprio) ja April Wheeler (Kate Winslet) muuttavat lähiöalueelle kahden lapsensa kanssa. Elämä pyörii tutuissa kuvioissa ja ulospäin kaikki näyttää hyvälle mutta vähitellen pariskunnalla tyytymättömyys elämässä kasvaa eikä elämä tunnu sellaiselta kuin he haluaisivat sen tuntuvan. Erityisesti April kaipaa muutosta elämäänsä ja perheen tilanteeseen ja viimein hän saa myös Frankin puhuttua ympäri muutokseen. He päättävät muuttaa Pariisiin etsimään uudenlaista alkua ja uusia tuulia elämäänsä.
Muuttoaikeista kertominen naapureille ja työtovereille ei aiheuta ainoastaan ilahtuneita vastaanottoja ja monenlaisia epäilyksiä herää vähitellen myös Frankin mieleen muuton osalta. Muuttuuko todella kaikki paremmaksi vai onko muutto muualle turhaa ja hyödytöntä?
Leonardo DiCaprio roolissaan Frank Wheelerinä
Revolutionary Road on varsin toimiva ja mielenkiintoinen draamaelokuva jossa parisuhdetta ja sen haasteita on tuotu esiin keskiverrosta elokuvasta poikkeavalla ja merkittävästi realistisemmalla tavalla. Myös hahmojen persoonallisuudet heräävät henkiin uskottavalla tapaa Winsletin ja DiCaprion hyvän näyttelytyön ansiosta.
Vaikka tarina sijoittuukin 1950-luvun lähiöön on elokuvasta helppoa löytää myös nykyaikaan sijoittuvia aspekteja. Yhteiskunta on ympärillä kyllä muuttunut mutta samanlaiset tunteet eivät kuitenkaan ole kadonneet minnekään, niiden syyt ovat luultavamminkin vain muuttanut muotoaan. Ihmisillä on yhä paikkansa yhteiskunnassa ja perheessä, heiltä odotetaan erilaisia asioita mutta odotusten ja omien mielihalujen ollessa ristiriidassa voi ulospäin näkymätön taakka käydä kantajalleen aina vain raskaammaksi kantaa. Mitä meistä enää jäljelle jää mikäli teemme sen mitä meidän kuuluukin tehdä mutta sen seurauksena menetämme yhteyden omaan itseemme, unelmiimme ja haaveisiimme?
Kokonaisuutena Revolutionary Road on hyvä elokuva joka kestää useammankin katselun. Sen tarina on mielenkiintoinen, henkilöhahmoissa on tarpeeksi syvyyttä ja teknisessä toteutukessakaan ei ole mitään valittamista. Lisäksi DVD:llä on mielenkiintoisena lisämateriaalina videota elokuvan tekemisestä josta saa hieman lisää ajatuksia elokuvasta. Katsomisen arvoinen elokuva.
