Rock Paper Scissorsin panimon RPS Rock Blanc on 5,0 vahvuinen suodattamaton vehnäolut.
Tölkki on pelkistellyn yksinkertainen. Nimeä Rock en myöskään tölkin kyljestä ainakaan etualalta bongannut muualta kuin panimon nimestä, mutta koska oluesta löytää tiedon panimonkin sivulta nimellä RPS Rock Blanc on se sen vuoksi täällä blogissakin samalla nimellä.
Tuoppiin kaataminen käy käden käänteessä eikä olut vaahtoa juuri lainkaan. Tuoksu on poikkeuksellisen hyvä ja raikas passionhedelmän tuoksu.
Ulkoinen ilme on samea ja haalea väriltään eikä yhtä miellyttävä kuin tuoksunsa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kepeän sitruksinen ja siinä on sopivasti trooppista makeutta. Kokonaistuntuma on kuitenkin suhteellisen kuiva ja laimea eikä se iske kovin paljoa omaan mieltymykseen. Kyllä tätä helposti voi siemailla, mutta se ei kuitenkaan ole niitä mitä ensisijaisesti tuoppiin valitsisin.
Eilen oli kaunis keli ja vapaapäivä joten pakkasin mukaani kameran ja suuntasin Minini kohden Loviisaa. Koivukylästä Loviisaan on etäisyyttä noin 80 kilometriä eli noin tunnin ajomatka joten etäisyys on suhteellisen lyhyt ajaa. En ollut aikaisemmin siellä käynyt ainakaan kaupungilla, joten jätin auton keskustaan parkkiin ja lähdin kameran kanssa katsomaan kaupunkia.
Räpsin tavalliseen tapaan kaikkea sekalaista turistimeiningillä joten kuvatkin ovat sen mukaisia. Tällä kertaa kuitenkin kuvasin kuvat värillisenä. Kaikki kuvat on otettu Leica X1 -kameralla ja kuvat ovat kameran JPEG-kuvia eikä niihin ole tehty muuta käsittelyä kuin kuvan koon kutistaminen blogiin järkevämpään kokoon.
Varsinainen kohde jonka olisin Loviisassa halunnut nähdä ja kuvata oli kirkko, mutta valitettavasti kirkko oli pressuissa enkä siitä saanut mitään tolkullista kuvaa sen vuoksi. Pitänee joskus mennä uudelleen kuvaamaan kirkko kun sen remontti on ohitse.
Kirkko oli pressuissa. Oletan ainakin pressun muodosta että sen takana luuraa kirkko.
Elokuvan valaistus on monin paikoin miellyttävää katsottavaa
Robert Rodriguezin ohjaama Once upon a time in Mexico on vuonna 2003 julkaistu toiminnallinen rikostrilleri. Pääosissa nähdään Johnny Depp, Antonio Banderas, Willem Dafoe, Salma Hayek sekä Danny Trejo.
Meksikossa on tapahtumassa vallankaappausyritys jonka taustalla tapahtuu monenlaisia juonitteluita ja useiden eri tahojen välisiä välienselvittelyitä. Taustalla on säätämässä niin huumerikollisia, CIA:ta kuin myös entistä FBI:n agenttiakin. Toisten toimintaa motivoi raha, toisten valta ja joillekin kyseessä on puhtaasti henkilökohtaisista syistä minkä takia he tulevat mukaan kuvioihin taistelemaan kuka ketäkin vastaan.
Juoni on konseptin tasolla toimiva, mutta valitettavasti toteutus jättää toivomisen varaa, sillä tarinassa on aivan liian monta henkilöä osallisena painoarvoltaan liian suuressa roolissa joka heikentää sen selkeyttä siitä ketkä ovat todella juonen kannalta merkittäviä hahmoja.
Elokuvan alkuvaiheilla Johnny Deppin esittämä Sands vaikuttaa olevan selkeä protagonisti, mutta jossain vaiheessa kuvioissa alkaa pyörimään useita henkilöitä siten että hänen hahmonsa jää vähitellen vain sivustakatsojan rooliin kun tarinaa viedään eteenpäin. Valitettavasti aivan yhtä selkeää johtohahmoa ei enää nouse esiin, minkä vuoksi kokonaisuudesta jää lopulta käteen ainoastaan sekalainen tarina hahmoilla joihin ei ole syntynyt missään vaiheessa tarpeeksi kosketuspintaa.
Tarpeettoman monet hahmot tekevät myös juonen seuraamisesta paikoitellen sekavaa. Henkilöt juonivat kuka ketäkin vastaan, pettävät toisensa eikä kaikkien tekojen motivaatioista saa selkeyttä, mikä johtaa lopulta vain siihen että osa kohtauksista tai niiden osista tuntuu irtonaisilta ja merkityksettömiltä. Toki hahmosta ja hänen irrationaalisesta toiminnastaan saa jonkinlaista mielikuvaa hahmon persoonasta, mutta kokonaisuutta ajatellen se ei anna juurikaan mitään merkittävää jota ei olisi voitu kertoa paremminkin. Esimerkkinä tällaisesta osasta kohtausta on se kun ravintolan kokki ammutaan absurdin syyn vuoksi keittiöön.
Toiminnalliset kohtaukset ovat visuaalisesti toimivia, mutta sisällöllisesti kliseisiä. Muutamat henkilöt on taisteluissa joilla osumatarkkuus on priimaa kun taas loput painivat sihtinsä osalta samassa sarjassa kuin Stormtrooperit Star Warseissa.
Vaikka monet asiat tässä elokuvassa on keskinkertaista tasoa, on siinä myös paljon toimiviakin elementtejä. Valaistus on monin paikoin tyylikästä, musiikki on hyvää, näyttelytyö toimii ja toimintakohtauksissakin on kliseisyydestä huolimatta viihdyttävyyttä.
Kun ottaa huomioon nimekkäät ja osaavat näyttelijät on harmillista että Once upon a time in Mexico ei nouse keskinkertaisuuden yläpuolelle, sillä tarvittavia aineksia olisi ollut joista olisi voitu keittää parempikin soppa.
Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko Double Neipa tarttui tämänkertaiseen testiin. Olut on 7,7 % vahvuinen New England India Pale Ale ja sen löysin Ilolan ABC:n yhteydessä olevasta Alepasta.
Tölkki on tyypillinen ja tunnistettava Kukko-olut ilman sen suurempia ihmeitä. Tölkin aukaistua voi erottaa helposti voimakkaan ja miellyttävän raikkaan eksoottisen hedelmäisen tuoksun.
Tuoppiin kaataminen on vaivatonta sillä olut ei kovin paljoa kuohua ja kuohu katoaa nopeasti pois. Väriltään olut on samea eikä omaan silmääni erityisen houkuttelevan näköinen.
Suutuntuma ja maku onneksi paikkaavat sen mitä näön miellyttävyydessä menettää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja siinä on sopivasti jämäkkyyttä. Makukentästä nousee mukavasti esiin trooppisten hedelmien vivahteet. Maku on miellyttävä ja raikas, kepeän kesäinen. Erittäin onnistunut olut.
Eilinen päivä meni mukavissa merkeissä seurakuntaveljen polttareita viettäen. Osa aloitti polttareiden vieton jo sapatin iltana mutta itse liityin seuraan vasta seuraavana aamunpäivänä kun ohjelmassa oli Airsoft-ammuntaa. Muutamia tunteja juoksentelimme Kärkölässä pelipaikassa metsikössä jonka jälkeen vielä söimme eväitä nuotiolla laavulla.
Ammuskeluiden ja grillailujen jälkeen suuntasimme Helsinkiin kauppakeskus Redille missä oli vielä polttarisankarille varattu tuulilentotunneli Föönistä (FÖÖNI – Redi). Samalla muutamat muutkin kävivät ottamassa ilmalennot, mutta allekirjoittanut pysytteli kahvilan puolella muutamien muiden kanssa katselemassa tuulitunnelissa lentelijöiden lentoja.
Aikaisemmin olen itsekin tällaista koettanut toisaalla, mutta tällä kertaa jätin välistä. Ehkä vielä jokin kerta tällaiseen tulee uudelleenkin lähdettyä.
Tuulitunnelissa mukana ollut työntekijä lennätti väkeä myös korkeammalle ilmaan
Kotiin tuli palattua varmaankin ennen kahdeksaa ja olin siinä vaiheessa jo aivan poikki. Osa syystä varmasti tuli siitä, että ennen Kärkölään menoa olin tehnyt jo 7,84 km aamulenkin ja koko päivän askelmääräksi tuli kaikkinensa yli 20.000 askelta joten ei ihme.
