Author: stargazers

  • Leffalauantai: Pandorum

    Avaruusalus Elysiumilla matkustajat joutuvat kohtaamaan epämääräisiä ja vihamielisiä olentoja.

    Pandorum on kauhu/sci-fi-elokuva vuodelta 2009. Sen on ohjannut Christian Alvart ja pääosissa nähdään Dennis Quaid, Ben Foster, Antje Traue sekä Cam Gigandet.

    Ihmiskunnan elinolosuhteet maa-planeetalla ovat käyneet huonoiksi eikä resursseja tahdo riittää kaikille. Avaruudesta on kuitenkin löytynyt uusi planeetta nimeltään Tanis jonka ympäristöolosuhteet vaikuttaisivat otolliselta ihmiselämälle. Ihmiset lähettävät planeettaa kohden massiivisen Elysium-avaruusaluksen täynnä ihmisiä ja maasta otettuja luontokappaleita jonka avulla ihmiskunnan on tarkoitus aloittaa uusi elämä uudella planeetalla.

    Kaksi matkustamon jäsentä herää alukselta ja heidän muistinsa palautuu vähän kerrallaan. Heidän oltua unessa on jotain mennyt pieleen ja heidän täytyy selvittää kuinka he saisivat korjattua tilanteen. Alusta tutkiessaan heille selviää että he eivät ole ainoat valveilla olevat, eikä kaikilla muilla hereillä olevilla ole kovinkaan hyvä tahto heitä – tai ketään muutakaan – kohtaan.

    Pandorumin tarinasta on helppoa löytää samankaltaisuuksia niin paljon vanhemmasta Alienista (lue arvostelu) kuin myös uudemmasta Passengersistakin (lue täältä), unohtamatta myöskään yhteneväisyyksiä Raamatussa kerrottuun vedenpaisumuskertomukseen ja Nooan arkkiin. Tarinan ei tietenkään tarvitse olla erityisen uniikki ollakseen toimiva ja tämänkin elokuvan tapauksessa juoni on tarpeeksi toimiva antaakseen toimivan viitekehyksen sen tapahtumille.

    Visuaalinen puoli on toimiva. Pääsääntöisesti varsin tummanpuhuva miljöö on omiaan luomaan synkkää ja lohdutonta eloonjäämiskamppailua. Väripaletin käyttö on onnistunutta ja siten omiaan tukemaan tarinan tunnelmaa.

    Henkilöhahmot sitä vastoin tuntuvat turhauttavan huonoilta ja heidän käytöksensä on lähinnä kliseisen rasittavaa. Uusiin henkilöihin törmätessään heidän suhtautumisensa on teennäisen aggressiivista egoilua ja alussa ei yhteistyöstä meinaa tulla mitään. Voi olla että oikeassakin elämässä kriisin keskellä ihmiset todella toimisivat samalla tapaa, mutta tässä tapauksessa käytös oli tarpeettoman korostetun teennäiseltä tuntuvaa.

    Toinen puoli mistä en erityisemmin pitänyt oli nopeiden kohtauksien sekavuus. Monet toimintakohtaukset olivat nopeita leikkaukseltaan, mutta niissäkin tapauksissa missä leikkaus ei ollut liian nopeaa oli kohtauksen seuraaminen muutoin hankalaa välissä näytettyjen outojen kuvavalintojen vuoksi.

    Juoneen oli saatu mukaan myös muutamia itseäni yllättäneitä asioita jotka toimivat hyvin. Elokuvan nimi Pandorum kuvaa tarinassa tautia joka ihmisille on toisinaan tullut pitkillä avaruuslennoilla kohtalokkain seurauksin, sillä siihen sairastuva alkaa käymään psykoottiseksi kohdattuaan emotionaalista stressiä. Tarinassa nähdään kuinka yksi henkilöistä saa pandorumin ja sen seuraukset olivat mielenkiintoiset ja positiivisella tapaa yllättävät tarinan näkökulmasta, vaikkakaan ei tietenkään henkilön itsensä tai aluksella olevien muiden henkilöiden näkökulmasta. Lisäksi pidin loppuvaiheista missä selviää lisää miten matka Tanikselle on edennyt.

    Toimivista aspekteistaankin huolimatta kokonaisuutena Pandorum jää keskinkertaisen elokuvien kategoriaan, ehkä jopa hieman sen alle. Siinä on hyviä piirteitä ja toteutus on monin paikoin toimivaa, mutta se ei myöskään erityisemmin säväytä sillä se ei tarjoa tarpeeksi uutta tai poikkeuksellisen mielenkiintoista erottuakseen massasta.

    Kyllä tämän katsoo helposti kerran tai vaikka parikin, mutta mitään suurta ja merkittävää tästä ei löydy vaan ainoastaan kepeää ja synkänpuhuvaa viihdettä sopiviin hetkiin.

  • Perjantaipullo: Stallhagen ESB

    Ahvenanmaalaisen Stallhagenin panimon Stallhagen ESB on 5,8 % vahuinen ale. Katkeroaineita siinä on 28.0 EBU ja kantavierrettä löytyy
    14.0 °P. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (katso täältä).

    Oluen vaahtoaminen on erittäin vähäistä eikä vaahtoa kerkeä juuri edes huomaamaan kun se on jo kadonnut pinnalta yhtä nopeasti kuin palkka tilipäivänä. Väri on kauniin ruskea ja tuoksu on miellyttävän makea. Tuoksusta tuli ensimmäiseksi itselleni jostain syystä mämmi eikä mielikuva muuttunut useammankaan nuuhkaisun myötä.

    Suutuntuma on täyteläinen, vaikkakin itselleni menee rajoille olisiko tämä keskitäyteläinen vaiko täyteläinen. Maussa on makeutta ja pähkinäisyyttä ja humalointi nousee miellyttävästi esiin. Jälkimaku on hieman kuiva mutta miellyttävä.

    Kokonaisuutena hyvin toimiva olut omaan makuuni.

  • Muutama kuva Tallinnan reissulta

    Da Vinci -näyttelystä Tallinnasta

    Viime viikon torstaina kävin päiväreissun Tallinnassa. Kävimmme työkavereiden kanssa katsomassa immersiivisen Da Vinci -näyttelyn joka oli ihan toimiva ja mielenkiintoinen konsepti.

    Valokuvia ei tullut tällä kertaa reissulla otettua kovin paljoa sellaisia joissa ei olisi reissulla olleita henkilöitä, mutta edes muutamia sekalainen otos tuli otettua. Edellisellä kertaa Tallinnassa käydessäni matkaan tarttui Canon 70D (lue täältä), mutta tällä kertaa valikoin reissulle mukaan Leica D-Lux (Typ 109):n ja käytin sen kanssa Mustavalko-profiilia.

    Aikaisemmin olen pääsääntöisesti kuvannutDynaaminen mustavalko -profiililla, mutta on mukavaa koettaa välillä mitkä asiat toimivat ja mitkä eivät toimi omaan makuun tällä Mustavalko-profiililla mikä on merkillisesti Dynaaminen mustavalko -profilia maltillisempi kontrastiensa osalta.

    Laitan tähän muutaman kuvan reissulta. Kaikki kuvat on suoraan kamerasta ja ainoa miten niitä on muokattu on kuvan koon pienentäminen Lightroom Classicin Export-vaiheessa.

  • Leffalauantai: Bangkok dangerous

    Palkkamurhaaja Joe (Nicolas Cage)

    Nicolas Cagen tähdittämä Bangkok dangerous (IMDB) on vuonna 2008 julkaistu toimintaelokuva jonka on ohjannut Danny Pang sekä Oxide Chun Pang. Muissa merkittävissä rooleissa nähdään Shahkrit Yamnarm, Charlie Yeung sekä Panward Hemmanee.

    Palkkamurhaaja Joella (Nicholas Cage) on hoidettavana neljä kohdetta Bangkokissa. Hän hankkii kadulta apurikseen paikallisen Kongin (Shahrkit Yamnarm) asioiden hoitoon jolle selviää vähitellen minkälaisia töitä Joe tekee. Kong saa pyynnöstään oppia Joelta hänen töihinsä, mutta huonolla uravalinnalla on myös hänen ja läheistensä elämään epätoivottuja vaikutuksia. Myös Joe itse joutuu kohtaamaan työnsä varjopuolet ihastuttuaan paikalliseen apteekkariin Foniin (Charlie Yeung), joka kuitenkin saa kauhistuksekseen huomata että Joe ei ole niin viaton kuin hän ensin vaikuttaa.

    Tarinassa nähdään tehokas palkkamurhaaja joka hoitaa töitään kuten asiakkaat odottavat – hän ei liiemmin mieti tai tee moraalisia valintoja itse, vaan hän hoitaa homman kotiin. Erään kohteen tapauksessa hänellä nousee kuitenkin kylmäverisen tappajan rooliaan enemmän esiin humaanimpi puoli ja hän joutuu pohtimaan moraalisia ongelmia kohteen elimoinoinnissa minkä seurauksena kohteen eliminoiminen käy hankalammaksi.

    Vaikka tarinan pääasia onkin palkkamurhaajan toiminta tappajana, on mukana lisäksi myös pienimuotoinen ihmissuhdetarina. Suhde ja sen kuvaus pysyy kuitenkin kohtalaisen pienessä vaikkakin jossain määrin merkittävässä osassa eikä se vie painopistettä liiaksi sivuun. Tarina pysyy hyvin kasassa ja suhdekuvio on toimiva lisämauste antamaan hieman syvyyttä päähenkilön sielunmaisemaan.

    Bangkok Dangerous on monella tapaa keskinkertainen elokuva joka saattaa kuulostaa negatiiviselta, mutta ei kuitenkaan sitä ole. Keskinkertainen on tasaisen varma elokuva joka antaa katsojalle juuri sitä mitä katsoja luultavasti on osannut siltä odottaakin, ainakin mikäli lajityypin elokuvat ovat yleisesti entuudestaan tuttuja.

    Omaan makuuni tämä oli toimiva elokuva jonka voi katsoa vaikka pariinkin kertaan. Se on viihdyttävä, ohjaus toimii kautta linjan ja mikä parasta, leikkaukset eivät ole levottomia vaan elokuvaa on helppoa katsoa. Ison plussan annan tälle myöskin sen yllättävästä loppuratkaisusta.

  • Perjantaipullo: Theakston Old Peculier

    Theakston Old Peculier on englantilaisen Theakstonin panimon 5,6 % vahvuinen ale. Katkeroita siinä on 25.0 EBU ja kantavierrettä 13.0 °P. Lisää tietoja oluesta löytää Alkon sivulta (katso täältä).

    Tuoppiin kaadettaessa vaahtoaminen on maltillista eikä vaahto säily kauaa pinnalla. Väri on tumma, lähes musta. Alkon sivuilla väriksi on ilmoitettu kastanjanruskea, mutta ainakaan Googlen kuvahaulla tarkistaessa miltä kastanjanruskea väri näyttää en saanut mitään kuvaa jossa värisävy olisi lähelläkään tätä. Oli miten oli, väri on tumma kuten postauksen kuvastakin voi nähdä.

    Tuoksu on miellyttävän maltainen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeän pyöreä. Maussa nousee esiin maltainen tumma paahteisuus joka antaa varsin pätevän makukokemuksen. Jälkimaku on lievästi kuiva ja aavistuksen pistävä, mutta niin vähäisessä määrin että siihen tuskin olisin kiinnittänyt huomiota ellen olisi erikseen pysähtynyt miettimään makukokemusta.

    Toimiva olut jota myydään ainakin tämän tekstin kirjoittamisen aikaan Alkon vakiovalikoiman tuotteena.