Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • Leffalauantai: Codename: The Cleaner (Koodinimi: Siivooja)

    Lucy Liu ja Cedric The Entertainer nähdään Codename: The Cleanerin pääosissa.

    Codename: The Cleaner (IMDB) eli Koodinimi: Siivooja on vuonna 2007 julkaistu toimintakomedia jonka on ohjannut Les Mayfield. Pääosarooleissa nähdään Cedic The Entertainer, Lucy Liu ja Nicollette Sheridan.

    Jake Rodgers (Cedic The Entertainer) herää hotellin sängystä vieressään kuollut FBI:n agentti. Hän ei muista mitä on tapahtunut eikä edes sitä kuka hän on. Paetessaan hotellilta hän pääsee hänen vaimokseen esittäytyvän naisen Dianen (Nicollette Sheridan) kyytiin. Jake ei kuitenkaan muista häntä eikä kotiaan, mutta vähitellen muistikuvia alkaa tulemaan hänen mieleensä. Huomattuaan että Dianella ei ole häntä kohtaan hyvät tarkoitusperät hän pakenee ja törmää uuteen naiseen, Ginaan (Lucy Liu), joka kertoo olevansa hänen naisystävänsä. Vähitellen Jakelle alkaa selvenemään että monet eri tahot etsivät X1-sirua jonka piilopaikan hän tietää jos hän saa sen palautettua mieleensä.

    Tarina on toimivaa tasoa ja toi tyylillisesti mieleen The Hangover (Kauhea kankkunen) -elokuvan missä myös kärsitään muistinmenetyksestä ja vähitellen muistikuvia alkaa palautumaan. Yhtäläisyys tarinassa on siis sangen vähäinen, mutta jostain syystä se itselleni nousi mieleeni tätä katsoessa.

    Juoni on selkeästi rakennettu ja etenee hyvin eikä jää missään vaiheessa paikalleen junnaamaan. Henkilöitä on tarpeeksi mutta ei liikaa, joten tarinan seuraaminen on helppoa eikä vaadi kovin suuria ponnisteluita että tapahtumista pysyy kärryillä.

    Hupaisia elementtejä on kautta linjan, mutta varsinaisesti naurattavia kohtauksia ei ole juurikaan, joten vaikka tämä onkin komedia, on siinä enemmänkin koominen pohjavire kuin naurua aiheuttavia hetkiä. Huumorin laadusta tietenkin voi aina olla mitä mieltä tahansa, toisiin se toimii ja toisiin ei. Mitään erityisen älykästä huumoria ei kuitenkaan kannata lähteä tästä elokuvasta etsimään.

    Pidin ohjaustyylistä ja sen sopivasta rauhallisuudesta. Toimintakohtaukset ovat tarpeeksi nopeita että tuntuvat toiminnalta, mutta tarpeeksi verkkaisia että ne ovat miellyttäviä katsoa. Sinänsä tuntuukin hupaisalta että elokuva joka ei ole toimintaelokuva onnistuu toiminnallisten kohtauksien ohjauksessa paremmin kuin aivan liian moni moderni toimintaelokuva.

    IMDB:ssä arvosana tälle on ainoastaan 4.6 ja Metascoressa kriitikoiden pisteytys on 33/100 joten tämä ei ole nauttinut erityisen suurta suosioita isomman yleisön keskuudessa. Tästäkin huolimatta itse pidin kyllä tästä elokuvasta. Se on mukavan viihdyttävä, rento ja kepeä hyvän mielen hömppä jossa on sopivasti huumoria joka toimii oikeanlaisessa mielialassa.

  • Perjantaipullo: Olutmestari Gluteeniton Pils

    Stadin Panimon Olutmestari Gluteeniton Pils on 5,0 % vahvuinen pilsneri jota myydään ainakin tämän kirjoittamisen aikaan S-ryhmän kaupoissa. Oluesta löytää lisää tietoa Stadin panimon sivuilta (katso täältä).

    Olut vaahtoaa poikkeuksellisen runsaasti ja kohtalaisen paksu hattaramainen vaahto pysyy pinnalla pitkään joten kaataminen tuoppiin ottaa aikansa. Väri on kaunis vaalean keltainen.

    Tuoksu on tunkkaiseen taipuvainen mutta ei kuitenkaan liialti. Ei silti omaan mieltymykseeni paras tuoksultaan.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen ja raikas pienoisella terävällä otteella. Maku on hivenen makea ja perinteisen pilsnerin makuinen ilman ihmeitä. Jälkimaku jättää kuivahkon ja kitkerän maun mutta ei kuitenkaan liialti.

    Perus toimiva olut.

  • Plussa-kortti saapui

    Vihdoin hankin Plussa-kortin

    Ajatuksena on ollut hankkia Plussa-kortti sitten joskus varmaankin viimeiset parikymmentä vuotta ja kerran sinä aikana olen hakemuksen tehnytkin, mutta en tiedä minne se sitten jäi kun sieltä ei koskaan kuulunut mitään. Voi olla että se on hävinnyt matkalla tai sitten olen itse vain unohtanut sen toimittaa alunperinkään eteenpäin. Aikaa on siitäkin varmaan vuosikymmen joten en voi enää muistaa asiaa kovin tarkasti – eikä sillä kyllä ole myöskään mitään merkitystä.

    Oli miten oli, viime perjantaina sain viimein aikaiseksi täyttää netissä Plussa-kortti-hakemuksen ja saman tien Plussa-kortin mobiilisovelluksen saikin jo käyttöönsä. Tänään posti sitten toi myös fyysisen kortin korttini, joten vähitellen alan siis itsekin jo selvästi siirtymään vanhuuden puolelle kun tällaisiin hupatuksiin vihdoin ja viimein on lähtenyt.

    Mielikuvanani on ollut se, että Plussa-pisteitä kertyy todella huonosti verrattuna S-Ryhmän bonuksiin. En tästä tiedä sitten onko näin, mutta eiköhän se mahdollisesti ajan saatossa selvene.

    Varsinaiset Plussa-pisteet ei ollut se minkä vuoksi kortin kuitenkaan hankin, vaan se että sillä saa toisinaan merkittäviäkin alennuksia tuotteista joita muutenkin ostaisin tai tuotteelle kelvollisista vaihtoehdoista.

    Esimerkiksi leipää ostaessa vaihtelen muutenkin tuotteita eikä usein ole erityistä pakottavaa tarvetta saada juuri jotain tiettyä leipää (ja jos on, ostan sitten sen normaalilla hinnalla), samoin kahveissa tulee testattua eri vaihtoehtoja jne. joten jos näitä saa hyvänä Plussa-tarjouksena edullisempaan hintaan on niitä sama sitten ostaa.

    Kahvista oli henkilökohtaisena mobiilietuna ainakin merkittävä säästö, sillä kolme Costa Rica -kahvipakettia sai yhteishintaan 10 euroa. Normaalihinta paketille on vajaa 7 euroa, joten tässä kertyi yli 10 euroa säästöä koska kahvi on kuitenkin tuote jota ostan muutenkin. Samoin kahveissa ostelen useita eri merkkejä milloin mihinkin vaihdellen, joten en ole merkkiuskollinen sen suhteen.

    Jos jokaisen kuukauden aikana alennusta onnistuisi kerryttämään esimerkiksi vaikka sen 10 euroa niistä tuotteista joita normaalistikin ostaisi (leipä, juusto, kahvi yms.) on kortin tuottama rahallinen arvo merkittävästi S-Bonusta parempi.

    Jotenkin mielikuva siitä että S-Bonukset olisivat kannattavampi kortti ei ainakaan nopeasti laskien vaikuttaisi pitävän paikkaansa. Esimerkiksi heinäkuussa oli S-ryhmän kaupoissa ostokset 486,21 euroa joista bonusta kertyi 8,73 euroa. Vime kuussa sitä vastoin ostosten määrä oli S-ryhmän paikoissa 196,85 euroa josta Bonusta kertyi ainoastaan 1,64 euroa.

    Erona näissä korteissa on tietenkin se, että toisessa rahan saa takaisin tilille jolloin se näennäisesti saattaa tuntua merkittävämmältä säästöltä kun taas toisessa rahan säästö tulee jo suoraan ostovaiheessa joka tietenkin voi luoda mielikuvan sen kannattavuudesta vaikka taloudellisesti mitattuna asia voi olla kaikkea muuta.

    Oli miten oli, täytynee seurata ajan saatossa minkä verran säästöä kertyy. Käytän kuitenkin kaikkia lähialueeni kauppoja (LIDL, S-Market, K-Citymarket sekä ABC), joten vasta kuukausien saatossa osaa arvioida onko Plussa-kortista ollut minkä verran taloudellista hyötyä.

  • Leffalauantai: Quantum of Solace

    Daniel Craig nähdään Agentti 007:nä Quantum of Solacessa.

    Marc Forsterin ohjaama Quantum of Solace (IMDB) on vuonna 2008 julkaistu toiminnallinen James Bond -agenttielokuva. Pääosaroolissa James Bondina nähdään Daniel Craig ja muissa merkittävissä rooleissa on Olga Kurylenko, Judi Dench sekä Mathieu Amalric.

    Brittiläisen salaisen palvelun MI6:n agentti James Bond (Daniel Craig) joutuu selvittämään mikä järjestö on onnistautunut ujuttaumaan myös heidän talonsa sisälle, sillä Bondin esihenkilön M:n (Judi Dench) läheinen henkivartijakin paljastuu kaksoisagentiksi. Asioita selvittäessään hän pääsee myös luonnonsuojelujärjestön johtajan jäljille jolla on likaisia bisneksiä Boliviassa.

    Wikipedian tietojen mukaan Quantum of Solace jatkaa Casino Royale -elokuvan tarinaa. En sitä tiennyt kun aloitin tätä elokuvaa katsomaan, mutta useaan otteeseen juonessa tunnuttiin viittaavan asioihin joita aikaisemmin on tapahtunut joten pystyin sen myös katsojana arvelemaan että tämä on luultavasti jonkinlaista jatkoa johonkin muuhun aikaisempaan nähtyyn Bond-seikkailuun.

    Koska en ole Casino Royalea nähnyt, katselukokemus hieman kärsi tämän vuoksi juonen osalta, sillä aivan kaikki ei tuntunut aukenevan ilman jonkinlaista pohjatietoa aiemmista tapahtumista. Juoni jäi tämän filmin osalta keskinkertaiselle tasolle josta kyllä saa jotain irti, mutta joka ei kuitenkaan herätä juuri minkäänlaisia tuntemuksia.

    Kuten aivan liian monet muutkin modernit toimintaelokuvat, myös tämä sortui samanlaiseen ohjaukselliseen tyyliin mikä itselläni lukeutuu hermoille käyvän rasittavan ohjauksen kategoriaan. Nopeiden kohtausten leikkaukset ovat aivan suhteettoman lyhyitä ja niitä lyhyitä leikkauksia näytetään peräjälkeen niin nopealla tahdilla että kokonaisuus kohtauksesta on katsojalle vain järjetön sillisalaatti josta kyllä kontekstinsa vuoksi tietää mitä siinä tapahtuu, mutta josta kohtauksien aikana ei kerkeä monin paikoin saamaan mitään selkoa että kuka teki mitä ja kenelle.

    Nopeat leikkaukset eivät ole ainoa huono puoli näissä nopeissa toimintakohtauksissa, sillä näissä usein kamera myös heiluu kohtalaisen paljon joten kohtauksesta saadaan tehtyä mahdollisimman epäselvä. Ehkä tämä olisi helpompaa seurattavaa jos pohjalle joisi puoli pannullista vahvaa kahvia ja pari energiajuomaa päälle, mutta ilman kehon ulkopuolisia vireystilaa nostattavia aineita tämänkaltainen ohjaustyyli ei toimi lainkaan ainakaan allekirjoittaneelle.

    Rasittavat piirteet kameratyöskentelyssä ei valitettavasti jää tähän, sillä myös rauhallisissa kohtauksissa suositaan monin paikoin jatkuvasti liikkeessä olevaa kameraa ilman että se tuottaa katsojalle mitään lisäarvoa. Tarkoitan siis sitä, että jos henkilöt ovat vaikkapa paikallaan niin siitäkin huolimatta kameraa liikutellaan heidän ympärillään ilman että mitään uutta informaatiota sen kautta välittyy katsojalle kohtauksesta. Taustalta ei tule esimerkiksi näkyviin henkilöä joka on olennainen osa kohtausta ja joka nähdään vain kameran kuvakulman pyörittelyn takia, joten tällaisenaan kameran pyörittely tuntuu vain tarpeettomalta itseistarkoitukselliselta liikkeen luomiselta joka on omiaan luomaan turhauttavan levotonta tunnelmaa kokonaisuuteen.

    Yksi piirre mistä en erityisemmin perusta tämän tyylilajin elokuvissa on kliseisyys joka ei ole lainkaan uskottavaa tasoa. Tässä tapauksessa James Bondia vastassa on välillä korkean kaliiberin vastustajia, mutta heistä ei ole käytännössä minkäänlaista vastusta hänelle. Vihollisten ammunta on yhtä luokatonta kuin Storm Troopereiden räiskintä Star Warseissa, heillä on selkeä ylivoima mutta Bond onnistuu aina karkoittamaan heidät perästään kuin vettä vain.

    Tietenkin tämä on yleistä tämän tyylilajin elokuville, mutta jotenkin se ei itselleni kauhean hyvin toimi. Jos vastassa olisi vähemmän korkean tason osaajia, esimerkiksi perus rikollisia tai rivipoliiseja niin se olisi edes jotenkin toimivampi konsepti kuin se, että vastassa on eliittijoukot joiden kyvyt ovat häpeällisen huonot.

    Oli tässä elokuvassa hyvääkin. Räjähdykset olivat asiallisen näköisiä eikä näyttelytyöstäkään ole valittamista eli se oli tasaisen varmaa Hollywood-tason suorittamittamista. Musiikit, ääniefektit, valaistukset ja muut vastaavat tekniset asiat ovat myöskin mallikkaasti hoidettuja kuten ison budjetin elokuvalta osaa odottaakkin.

    Quantum of Solace on sanalla sanoen huono elokuva. Kyllä se jossain määrin viihdyttää, mutta huonon ohjauksensa takia se aivan liian usein käy turhauttamaan mikä syö katsojakokemusta tarpeettoman paljon.

  • Perjantaipullo: St. Pierre White

    St. Pierre White on 5,0 % vahvuinen vehnäolut. Katkeroita on 14.0 EBU ja kantavierrettä 11.0 °P. Olut on Palmin panimon tuote ja sitä myydään alkon vakiovalikoiman tuotteena. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (katso täältä).

    Olut vaahtoaa suhteellisen paksua vaahtoa kaadettaessa, mutta vaahto haihtuu pois pinnalta nopeasti. Tuoksu on makea ja karamellimainen. Väri on vaaeleankeltainen ja koostumukseltaan samea.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen. Makukentässä nousee miellyttävä makeus esiin joka on juuri sen kaltainen mitä tuoksukin antaa ymmärtää. Maku on raikas ja tasaisen varma. Karamellin makeutta nousee makukentässä esiin sitruksen lisäksi.

    Omaan makuuni selkeästi positiivisesti erottuva olut jonka maistaa mieluusti toisenkin kerran.