Author: stargazers

  • Perjantaipullo: Kirin Ichiban

    Kirin Ichiban on Kirin Breweryn lageria jota pannaan Saksassa. Vahvuutta löytyy 5,0 %, katkeroita 20.0 EBU ja kantavierretta 11.2 °P. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa kuten Citymarketeissa ja sitä löytää myös Alkosta.

    Oluen aukaistua erottaa perinteisen kepeän ja raikkaan lagerin tuoksun joka löytyy myös tuoppiin kaadettuna. Tuoksu ei ole vahva mutta löydettävissä kohtalaisen vaivattomasti. Vaahtoavuus on maltillista ja tuoppiin oluen saa kaadettua reippaalla otteella ilman pelkoa ylikuohumisesta. Vaahto myös katoaa pian pinnalta pois kokonaan.

    Suutuntuma on raikas ja hento. Maku on aavistuksen terävään kallellaan oleva mutta säilyttää silti maltillisuuden. Siinä on myös hivenen metallinen sivumaku. Lageriksi tämä on keskimääräistä makeamman makuinen joka sopi omaan mieltymykseeni mutta se ei kuitenkaan toimi kaikille. Kirin Ichibanissa on kesäinen raikas olemus ja toimii perusbissenä esim. bulkkilagereiden korvaajaksi. Juomakelpoinen mutta ei mikään mestariteos.

    Musiikiksi sopii hyvin kepeä rock, mm. Audioslave – Like a stone tai Wheatus – Teenage dirtbag.

  • Kävin sitten piikillä

    Tiistaina työterveyshoitajan luona käydessäni juttelemassa yleisesti vuosittaisista verikokeiden laboratoriotuloksista puheeksi tuli siinä samalla rokotukset ja se onko itselläni jäykkäkouristusrokotus otettu milloin viimeksi. Kuten yleensä muulloinkin näissä asioissa olin tälläkin kertaa täysin pihalla eikä itselläni ollut minkään valtakunnan käryä aiheesta joten siinä sitten otimme samalla käyntikerralla sellaisenkin.

    Kuulemma monesti tällaiset otetaan intissä, mutta koska olen kämmenissä ja jalkapohjissa olevan ihottumani vuoksi lentänyt intistä pihalle kolmessa päivässä ei sielläkään kerennyt piikille päästä/joutua. Nyt on sitten tämäkin asia hoidettu alta pois seuraavaksi pariksikymmeneksi vuodeksi eikä tarvitse tätäkään fundeerata.

    Googlailin myöhemmin mikä ihme edes on jäykkäkouristus ja Wikipedian artikkelissa oleva Sir Charles Bellin maalaus aiheesta toi lähinnä mieleen eksorsismin tarpeessa olevan henkilön tai vähintäänkin vahvat vibat The Last Exorcism: Part II:n kansikuvasta 😀

  • Vaihteen vuoksi urheilua

    Myllypuron liikuntahallilla

    Eilen työterveyshoitajan kanssa jutustellessa tuli puheeksi liikunta ja se että itseäni kiinnostaa lähinnä juoksu mutta yleensä ongelmana on ollut että ulkona liikkuessa tulee lähes aina vain kipeäksi kun kylmä ilma käy henkeen. Häneltä sain kuulla että Myllypurolla on halli jossa on edullista käydä pyöriskelemässä ja sinne pääsee kaiken lisäksi varsin kätevästi metrolla.

    Sopivasti olin viime viikonloppuna uudet lenkkarit ja collegepöksyt hankkinut joten tänään sitten otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin katsastamaan millainen mesta kyseessä mahtaa olla. Samalla tuli ensimmäistä kertaa koetettua millaiset nuo Niket mahtaa olla käytössä.

    Hallille pääsi varsin helposti myös Vantaalta, eli käytännössä ensin junalla Malmille ja siitä sitten vaihdoin bussiin joka tuli suoraan hallin viereen. Aikani etsin mistä löydän oikean paikan ja neuvoa kysyttyäni sain neuvot missä on kassat ja pukuhuoneet. Hintaa oli kertakäynnillä vain 3,50 euroa joten hinta ei ainakaan päätä huimaa. Samoin myynnissä on 10 kerran lippuja 28 eurolla joten jos enemmänkin tätä innostuu harrastamaan voi suoraan hommata tuollaisenkin.

    Uudet lenkkarit

    Koska vuosiin en ole hölkkää tai juoksua harrastanut otin varsin kevyesti. Heitin ensin kilometrin hölkkäämällä, sen jälkeen kävelin kilometrin ja siitä vielä yhden kilometrin heitin hölkäten. Tämän jälkeen makailin aikani radan laidalla ja kävin kerran tai kahdesti kevyesti kävellen vielä ringin heittämässä.

    Tämä oli varsin mukava kokemus ja juuri sellainen mikä lajina tuntuu sopivalta – se ei tarvitse erikoisempia varusteita, se on simppeli päästä alkuun ja ei tarvitse liikaa keskittyä kun voi vain olla ja pyöriä menemään. Tietenkin ne ketkä harrastavat juoksua varmasti tekevät tämän paljon paremmin ja ammattimaisemmin, eli miettivät hengitystä tai askeleita tai mitä ikinä, mutta itselle riittää että pääsee vain harrastamaan jotain sellaista mikä tuntuu mielekkäältä.

    Aikaa tuohon kolmen kilometrin rupeamaan kului 21 minuuttia joten siitä saa hyvin käsityksen että ei kovin kovalla tahdilla tullut rinkiä heitettyä. Yhtä kaikki, jostain se on aina aloitettava.

  • Kokeilussa: Bellarom French blend -kahvi

    Vantaan Koivulylän LIDL:ssä pyörähtäessäni matkaan tarttui vaihteen vuoksi taas uutta kahvia josta en ole tänne blogiin aikaisemmin kirjoittanut. Kahvi jota ostin on Bellarom French blend ja sitä myydään 227 g pusseissa. Bellaromin French blend on 100 % arabica-pavuista jauhettua.

    Vahvuudeksi on laitettu medium 4. Kuitenkin makunsa puolesta tämä on selkeästi hyvinkin tummaa kahvia ja mikäli vaaleampia kahveja on tottunut juomaan voi olla että tämä ei erityisesti viehätä.

    Omaan makuuni tämä kuitenkin toimii varsin hyvin. Se on tummapaahtoista ja pehmeää kahvia jossa on luonnetta maussa. Jälkimaku on ehkä hieman kitkerä mutta ei kuitenkaan häiritsevä. Kuitenkin maku on sellainen että mieluusti ottaa lasillisen raikasta vettä tämän jälkeen. Kokeilemisen arvoinen kahvi tummien kahvien ystäville.

  • Musamaanantai: Britney Spears – oops!…I did it again

    Musamaanantain tämän kertaisena levynä toimii Britney Spearsin levy oops!…I did it again joka on itselleni tärkeä levy sillä se on myös ensimmäinen uutena täydellä hintaa ostamani CD-levy. Ostin levyn Joensuusta jo nyt edesmennestä Anttilasta (Jonnet ei muista!). Muistan vielä kuinka ensimmäisillä kuuntelukerroilla luulin että levyssä on jotain vikaa kun soundi ensimmäisessä kappaleessa särkee paikoitellen ja kävinpä sitä myyjältäkin kysymässä että onkohan tässä jotain vikaa, heh.

    Levy on Britneyn toinen julkaistu studioalbumi ja se julkaistiin vuonna 2000, eli ennen tätä oli julkaistu ainoastaan …bayby one more time vuonna 1999. Levy jatkaa musiikillisesti vahvasti samoilla linjoilla Britneyn ensimmäisen albumin kanssa vaikka toki muutoksen suuntia on jo selkeästi havaittavissa rockahtavampien elementtien lisääntymisessä ja aikuismaisemman suunnan hakiessa muotoaan.

    Kappaleet ovat pääpiirteittäin häpeilemättömän tarttuvaa poppia josta on helppoa löytää vielä vivahteita tuolloin vielä jollain muotoa päätään pinnalla pitäneen Eurodancen tyylisuuntaan. Kappalelistalta löytyy myös hitaampia veisuja kuten Where are you now, When your eyes say it, Girl in the mirror, Dear diary sekä Don’t let me be the last to know.

    Albumille mahtuu monia hittibiisejä joilta tuskin monikaan on päässyt välttymään. Tunnetuimmat kappaleet varmaankin tältä levyltä ovat Oops! I did it again, Stronger sekä Lucky. Myös Don’t let me be the last to konw voi olla useammallekin tuttu ainakin siksi että se on sinkkulohkaisuna pyörinyt aikoinaan radioissa, mutta oman fiilispohjaisen tuntuman mukaan kyseessä on suurelle yleisölle vähemmän tunnettu ralli verrattuna näihin kolmeen muuhun sinkkukappaleeseen.

    Levyn julkaisusta on nyt kulunut jo 18 vuotta mutta ilahduttavasti tämä levy iskee itselleni yhä. Kappeleiden soidessa lähtee helposti laulamaan ralleja mukana ja antaa rytmin viedä mennessään. Vaikka levyssä on paikoitellen havaittavissa nuoruuden korniuttakin on tämä silti levy joka on kestänyt ajan hampaan puremista todella hyvin.

    Heitetään tähän loppuun vielä YouTubesta levyn sinkkukappaleista nimikkoraita.