Porter nimellä kulkeva Sinebrychoffin valmistama imperial porter on 7.2 % vahvuinen olut jossa katkeroita on 39 EBU ja kantavierrettä 17.5. Ostin tämän kanssa laivalta mutta kaikki maakravutkin voivat oluen käydä noutamassa Alkon valikoimasta.
Pullon aukaistua erottaa tuoksua etsiessä miedosti portereille ominaisen aromin joka ei myöskään tuopista hyppää vahvasti esille. Olut ei vaahtoa juuri nimeksikään kun sen kaataa tuoppiin joten oluen maisteluun pääsee varsin nopeasti.
Tein alussa etikettivirheen ja otin oluen jääkaappikylmänä nautittavaksi ja löysin tietoa että näin ei kuuluisi tehdä. Hieman lämmettyään optimaalisempaan lämpötilaan maku parani ja oluesta erotti enemmän sen luonnetta ja siihen tuli hieman myös miellyttävää pehmeyttä.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, hieman paahteinen sekä perinteikkäästi varsin tummasävyinen mutta ei kuitekaan tunkkainen. Alkoholin maku nousee kohtalaisen selkeästi esiin mutta ei kuitenkaan käy häiritsemään eikä pilaa nautintoa. Harmillisesti kuitenkin jokin pieni häiritsevä pistävän väkevä sivumaku nousi esiin joka hieman vei parasta terää makunautinnosta pois, mutta tästäkin huolimatta oli tämäkin porter juomakelpoinen.
Musiikiksi tämän kanssa sopii hieman tummanpuhuva mutta kepeähkö goottirock, esim. Inkubus Sukkubus – Wytches tai Sisters of Mercy – Lucretia my Reflection.
Tämänkertainen ruokapaikkatestaukseni sijoittui Vantaan Tikkurilassa Tikkuraitti 15:ssa sijaitsevaan Oklahomaan. Käytännössä paikka sijaitsee aivan Prisman vieressä joten sijaintinsa osalta paikka on hyvin löydettävissä.
Sisälle paikkaan astuttua huomaa että Oklahoma on varsin viihtyisä ja tunnelmallinen paikka josta tulee heti fiilis tasokkaammasta ruokapaikasta. Kepeä musiikki soi taustalla sopivan hiljaisella mutta kuitenkin mukavasti tunnelmaa luomassa.
Menin alussa tiskille josta sitten neuvottiin että pöytään voi istua. Pöydän valittuani tuotiin ruokalista josta sitten valikoin ateriakseni Texas Burger -aterian. Ateriavalikoimassa olisi ollut tarjolla pihvejä, leikkeitä, salaatteja ja muitakin vaihtoehtoja mutta koska ensimmäistä kertaa tänne menin valitsin hampurilaisaterian jotta osaan arvioida paikkaa paremmin koska monessa muussakin ravintolassa olen hampurilaisaterian valinnut.
Lähikuva hampurilaisesta
Oklahomalla on ilahduttavasti myös tyylikkään näköiset nettisivut joista löytää tarkemmin ruokalistat ja voi tehdä myös halutessaan pöytävarauksen.
Ruokaa ei joutunut kovin kauaa odottamaan vaikkakin toki hieman enemmän kuin kebab-paikoissa tai muissa pikaisemman aterioinnin paikoissa, mutta kuvien aikaleimojen perusteella n. 20 minuutissa oli ateria jo pöydässä joka on omasta mielestäni ravintolassa aivan normaali odotusaika. Ravintoloihin kuitenkin mennään hakemaan kokonaisvaltaista kokemusta eikä kiireellä hotkaisemaan evästä ääntä kohden. Odotellessa ruokaa oli jo kuitenkin tilaamani olut tuotu pöytään joten kuivin suin ei tarvinnut odotusaikaa viettää.
Ateria oli kokonaisuutena makunsa puolesta hyvää tasoa. Ranskalaiset maistuivat sille mille yleensä ravintoloiden ranskalaiset perunat maistuvat. Hampurilainen oli isokokoinen, siinä oli sopivasti välissä täytteitä ja pihvi oli maukas.
Sioux Pancakes
Ateria oli täyttävä, mutta koska menin tänne syömään vasta noin puolen viiden maissa enkä ollut aamupalan jälkeen syönyt mitään muuta testasin vielä jälkiruoaksi ottaa Sioux Pancakes nimellä olleen jälkiruoan. Siinä tuli jokinmoisia pannukakkuja, pekaanipähkinäjäätelöä, vaahterasiirappia ja marjakompotti.
Jälkiruoka oli niin makunsa kuin ulkoisen näkönsä osalta varsin miellyttävää tasoa. Pidin sen sommittelusta lautasella ja sen sopivasta koosta.
Oklahoman sisustus ja yleistunnelma oli hyvä eli paikka oli rauhallinen ja viihtyisä jossa on ravintolan teemaan sopivasti myös jenkkiläistä tyyliä.
Oklahoman sisustus oli viihtyisä
Palvelu paikassa oli hyvää ja ystävällistä eli sellaista millaista ravintolassa odottaakin palvelutason olevan.
Aterian hintataso on ravintola-aterioiden hintatasoa. Texas Burger -ateria irtosi 19 eurolla ja Sioux Pancakesilla oli hintaa 8 euroa ja puolen litran Karhun nelonen tuopissa maksoi 7,40 euroa. Kokonaishinnaksi siis jäi 34,40 euroa joka on paikan tasoon nähden mielestäni varsin sopiva.
Koknaisuutena Oklahoma jätti positiivisen kokemuksen eli tulen tänne mielellään menemään toisenkin kerran testailemaan pihvejä tai muitakin aterioita. Paikka on siisti ja tunnelmallinen, ateria oli hyvä eikä myöskään palvelusta löytänyt mitään valittamista. Käytännössä siis kyseessä on selkeästi ravintola jossa ruoan lisäksi on myös yleiseen kokonaisviihtyvyteenkin panostettu.
Heinäkuu 2018 jäi taakse ja elokuu pyörähti kuvitellun kalenterini sivuilta esiin joten on aika kirjoittaa perinteinen kuukausikatsaus. Viime kuussa kuukausikatsaus taisi unohtua kokonaan mutta väliäkö hällä, jatketaan siis nyt perinnettä tavalliseen tapaan.
Heinäkuussa oli kaksi ensimmäistä viikkoa kesälomaa. Kuten täältä on voinut lukea, kesälomalla tuli tehtyä kaverini kanssa reissu Puolaan autolla Viron, Latvian ja Liettuan halki ajaen. Matka oli sunnuntai-aamusta lauantai-aamuun eli lähes viikko reissussa tuli oltua.
Matka oli varsin mainio ja uusia maita ja paikkoja tuli nähtyä paljon. Kunhan on taas lisää vapaata aikaa ja taloudellisesti mahdollista lähden mielelläni uudenkin kerran autolla eurooppaan. Kiinnostusta olisi myös asua Puolassa kuukausi tai kaksi jotta pääsisi paikallista kulttuuria näkemään enemmänkin. Ehkä siis joskus näin täytyy tehdä!
Reissun jälkeisen lomaviikon vietin kotona vatsataudissa. En hakenut sairaslomaa loman aikana koska kotona hönöttämisessä ajan olisin pääosin muutenkin käyttänyt. Lomalla on hyvä myös olla vain ja öllöttää tekemättä mitään älykästä aktiviteettia.
Työt jatkuivat tavalliseen tapaan loman jälkeen ja loppukuu meni tutuissa merkeissä töissä eli ei merkittäviä muutoksia missään projekteissa tai muuta. Tuttua ja turvallista meininkiä siis.
Viime kuun puolella tuli myös iPad Prolla testailtua videoeditointia Luma Fusionilla. Täytyy myöntää että olen varsin vakuuttunut kuinka paljon sillä pystyy jo perusasioita ja hieman edistyneempiäkin videoeditointijuttuja tekemään. Toki se on vielä kaukana siitä mitä Final Cut ja vastaavat, mutta kuitenkin kaikki tarvittavat perusominaisuudet löytyy. Kunhan aikaa löytyy täytyy enemmänkin opetella videoeditointia ja videoiden kuvailua sillä on hyvä opetella uusia asioita.
Elokuvia tuli katsottua viime kuussa 16 joka on sinänsä kohtalaisen paljon, toisaalta kohtalaisen vähän. Sieltä löytyi myös Tyttö ja helmikorvakoru joka löysi tiensä myös tuonne Suosituksia-sivulleni. Arvostelu tulee muutaman viikon sisällä.
Pelailtua tuli harrastettua yhä, pääosin toki Counter-Strikeä on tullut pelailtua ja yksinpelit on jääneet hieman vähemmäksi ajan mennessä kaikkeen muuhun, mutta eiköhän syksyä kohden aikaa löydy taas enemmän yksinpeleillekin.
Kavereita tuli nähtyä tavalliseen tapaan, blogia tuli kirjoiteltua eikä mitään muutakaan poikkeamaa elämässä ja aktiviteeteissä. Tästä siis on hyvä jatkaa aurinkoisissa merkeissä kohden alkanutta kuukautta. Mukavaa elokuuta jokaiselle!
Muutama päivä takaperin siivoillessani sain ajatuksen että heivaan makuuhuoneesta tietokonepöydän pois. Aikaisemmin kuvassa näkyvässä syvennyksessä on ollut tietokonepöytä joka on ollut hieman liian syvä ja tullut siten hieman yli tuosta syvennyksestä. Varsinaisesti tietokonepöytä ja tietokone makuuhuoneessa ei häirinnyt mutta pöydän muoto ja koko tuli hieman ongelmalliseksi imuroidessa sillä imurin kanssa sen takaa ei mahtunut ottamaan järkevästi eikä sivuiltakaan onnistunut imuroida sillä imuri ei mahtunut väliin jäävään rakoon – toisin kuin pöly joka kyllä löytää tiensä kaikkialle sinnekin minne itse imureineen ei.
Koska pöytä oli suhteellisen massiivinen pistin sen osiksi ja parvekkeelle muiden puutavaroiden kanssa odottamaan parempaa sijoituspaikkaa. Jotenkin makuuhuone on nyt ollut miellyttävämmän näköinen nyt kun siellä ei ole tietokonetta ollut näköpiirissä. Makuuhuoneen elektroniikka rajoittuu tällä hetkellä yöpöydällä oleviin kaiuttimiin, Chromecast audioon, Jensenin Omni Wifi-pötikkään, CD-soittimeen ja kuulokevahvistimeen. Toki myös kattovalo ja pöytävalaisin on, mutta muuten elektroniikkaa ei hirveästi ole siellä käytössä. Ehkä se on hyvä muutenkin, mutta ennen kaikkea itselleni sen visuaalinen aspekti on merkittävin. Vähemmän roinaa näkyvissä, sielu lepää. Toki seinähyllyillä on vielä rompetta mutta vähitellen niitä siivoilen sitten fiksumpiin paikkoihin.
Periaatteessa jokin pieni taso jossa olisi viherkasveja voisi toimia tuolla hyvin, mutta täytynee miettiä jos keksin jotain muuta. Pitänee selailla sisustusjuttuja netistä jokin päivä ja funtsailla. Siihen asti syntynyt lisätila saa olla sellaisenaan tuomassa iloa elämään. Muutenkin se muistuttaa itseäni siitä että koetan löytää keinoja saada asuntoani askeettisempaan sisustukseen kuitenkin käytännöllisyyden ehdoilla. Esimerkiksi tarkoitan sillä siis sitä että olohuoneessa äänentoistojärjestelmän laadusta en rupea tinkimään edes visuaalisen miellyttävyyden ehdoilla.
Eternal Sunshine of the Spotless Mind (Tahraton mieli) -elokuvastaan tunnetun Charlie Kaufmanin ohjaama vuonna 2015 julkaistu Anomalisa (IMDB) on miellyttävän raikas yllättäjä niin tarinallisesti kuin tyylillisesti lähivuosina julkaistuiden elokuvien joukossa. Tekniseltä toteutukseltaan se on animaatioelokuva ja lajityypeiltään siihen on listattu IMDB:ssä draamaa, romantiikkaa ja komediaa joista vahvimmin painopisteen laskisin draamalliseen aspektiin.
Tarinassa kerrotaan Michael Stonesta joka saapuu Cincinnatiin pitämään puhetta konferenssiin asiakaspalvelusta. Tapahtuman ajaksi hän majoittautuu hotelliin mikä toimiikin elokuvan pääasiallisena miljöönä. Hotelli sattuu sijaitsemaan myös samassa kaupungissa missä Michaelilla on ollut 11 vuotta aikaisemmin pidempiaikainen suhde naiseen nimeltä Bella ja Michael päättääkin pitkästä aikaa tarttua puhelimeen ja olla häneen yhteydessä löydettyään puhelinnumeron puhelinluettelosta. Vuosien jälkeenkään jälleennäkeminen ei mene kuitenkaan kovin positiivisissa merkeissä ja pian hän onkin jälleen yksin hotellihuoneellaan.
Michael kuulee käytävällä äänen mikä kiinnittää hänen huomionsa ja hän lähtee koputtelemaan viereisten hotellihuoneiden ovia. Hän tapaa yhdestä huoneesta kaksi naista jotka ovat saapuneet konferenssiin kuuntelemaan hänen puhettaan ja pian kolmikko jo onkin hotellin baarissa viettämässä iltaa drinkkien merkeissä. Illan tultua päätökseensä Michael pyytää toista neideistä, Lisaa, hotellihuoneeseensa vielä jatkoille ja hän tarttuu empimisen jälkeen tarjoukseen. Asiat ohjautuvat seksuaaliseen toimintaan ja pian Michael on valmis jo jättämään vaimonsa ja lapsensa jotka odottavat häntä kotiin palaavaksi.
Bella
Anomalisa on kiehtova kuvaus ihmisyydestä ja epävarmuuden luomasta rikkinäisyydestä joka ajaa ihmiset tekemään tekoja jotka eivät ole järkeviä mutta joiden kautta kuitenkin saa hetkellisen helpotuksen tunteen kokiessaan muutosta entiseen. Mielenkiintoisena havaintona on ääninäyttelijöiden määrä sillä siinä missä hahmoja tulee vastaan useita on koko elokuvassa ainoastaan Michaelilla ja Lisalla uniikit äänet ja kaikilla muilla hahmoilla on yksi ja sama ääninäyttelijä. Tämä oli mielenkiintoinen tyylikeino joka luo katsojalleen tuntua siitä että Michaelia ympäröivä maailma on kaikki samaa harmaata sen eri sävyissä ja ainoastaan Lisa saa Michaelin tuntemaan jotain toisin.
Kiintoisa aspekti löytyy myös ironiassa siitä että Michael on tulossa puhumaan konferenssiin asiakaspalvelusta ja asiakkaiden kohtaamisesta samaan aikaan kun hän on itse kuitenkin täysin irti ympärillään olevista ihmisistä eikä pysty kohtaamaan juuri ketään syvemmällä tasolla. Hän ei tiedä eikä tunne heitä ja on selvää että hän ei tunne myöskään itseään, kuka hän on ja mitä hän tahtoo. Vaikka Michael luuleekin tietävänsä mitä tahtoo kun on valmis jättämään vaimonsa ja lapsensa Lisan vuoksi on katsojan helppoa päätellä että kyse ei ole aidosta tahdosta olla yhdessä Lisan kanssa vaan enemmänkin paosta tilanteesta jossa ei enää tiedä kuinka toimia.
Aikaisempi suhde Bellaan päättyi ilman sen suurempia selittelyitä ja jälleen Michael on samanlaisessa tilanteessa elämässään jolloin on valmis jättämään kaiken taakseen ilman sen suurempia selityksiä joka on omiaan luomaan mielikuvaa itseään tuntemattoman ihmisen tavasta käsitellä elämän haastavia tilanteita helpoimmalla mahdollisella tavalla eli pakenemalla.
Michael ja Lisa
Anomalisaa katsoessa ei voinut välttyä Lost in Translation -elokuvan fiiliksiltä ja paljon näissä onkin samankaltaisuutta. Onneksi kuitenkin tämä elokuva seisoo vakaasti omilla jaloillaan eikä yhtymäkohdat Sofia Coppolan elokuvaan ole siis suinkaan negatiivinen asia.
Pidin tästä elokuvasta. Se on teknisesti mielenkiintoisella tavalla toteutettu filmi joka erottuu selkeästi valtavirrassa edukseen niin tyylillisesti kuin tarinallisestikin ja jossa on kiehtovalla tavalla animaatiohahmoihin saatu enemmän ihmisyyden tuntua kuin monissa ihmisten näyttelemissä elokuvissa.
