Budejovický Budvar on 4.5 % vahvuinen tsekkiläinen vaalea lager
Tämänviikkoiseksi perjantaipulloksi päätyi Budejovický Budvar joka on tšekkiläisen Budweiser Budvar -panimon valmistama lager. Oluen väriarvo on 10 EBC ja katkerot on arvoltaan 20 EBU. Tarkempia lisätietoja oluesta löytyy Sinebrychoffin sivuilta.
Tällä oluella on ilmeisesti useampia eri nimityksiä eri maissa ja se tunnetaan mm. Budweiser Budvarina, Czechvarina sekä Budějovický Budvarina. Itselläni etiketissä lukee kuvan mukaisesti tuo viimeiseksi mainittu.
Olut oli tuoksultaan ja maultaan hyvä. Lasiin kaadettaessa se ei vaahdonnut juuri lainkaan ja vähäinenkin kaatamisesta syntynyt vaahto katosi nopeasti. Tämä oli sinänsä mielenkiintoista sillä Sinebrychoffin sivun mukaan tälle oluelle on tunnusomaista paksu ja tiivis vaahto. Oma havaintoni oli kaikkea muuta.
Olut oli hyvin tutun ja perinteikkään lagerin makuinen. Mikäli pitää esimerkiksi kotimaisista kaupan peruslagereista, ei tämän kanssa luultavasti tule suurempia ongelmia nauttisen suhteen. Maku oli raikas ja siinä erottui miellyttävän tasapainoisesti humalan maku mutta se ei kuitenkaan noussut missään määrin liian vahvasti esille.
Tämän kanssa sopi hyvinkin monenlaiset musiikit, mutta itse pääsin parhaiten tunnelmaan kuuntelemalla Dire Straitsin kappaletta Sultans of Swing sekä WASP:in kappaletta Wild Child.
Näkymä Classic Pizza Sellosta oven läheisyydessä olevasta pöydästä
Tämänviikkoisen ruokapaikka-arvostelun kohteeksi päätyi Espoon Sellossa sijaitseva Classic Pizza. Paikka sijaitsee Kauppakeskus Sellossa kolmannessa kerroksessa ja sinne tuli kaverin kanssa lähdettyä syömään päivällistä kun olin hänen luonaan kyläilemässä.
Classic Pizza on vuonna 1996 perustettu perheyritys joka on lähtöisin Hangosta. Nykyisin Classic Pizzan pizzerioita on jo 15 kappaletta eri puolilla Suomea ja itselleen lähimmän sijainnin voi bongata osoitteesta http://www.classicpizza.fi/ravintolat/
Tulimme paikalle joskus päivällä kahden maissa jolloin tilaa löytyi helposti. Ravintolassa on kyltti jossa pyydetään odottamaan pöytiin ohjausta ja pitkään siinä ei tarvinnut jonottaa kun tarjoilija saapui paikalle ohjaamaan pöytään. Tosin koska oli hiljainen aika pystyi paikan valitsemaan täysin vapaasti.
Pollo Barbecue Classic Pizzan tapaan
Tarjoilija ojensi ruokalistat jonka jälkeen sai kaikessa rauhassa tutkailla mitä sieltä haluaa. Valinnakseni päätyi Pollo Barbeque. Odotellessa pizzaa juomaksi valitsemamme vesi tuotiin jo pöytään. Ruoka valmistui nopeasti joka oli tietenkin hyvä itselleni sillä en ollut vielä siihen mennessä syönyt aamulla mitään.
Pizza oli kookas, hieman aluslautastaan isompi. Onneksi kuitenkin pizzan pohja oli sopivan ohut eikä pizzan suuri koko vienyt nälkää pelkästään pohjaa suurentamalla. Täytteitä oli siis tarpeeksi ja pohjan ja täytteiden välinen suhde oli hyvä. Pizzan koko oli sellainen että nälkä sillä lähti mutta ähkyä ei tullut. Omaan nälkääni se toimi siis juuri sopivasti.
Pizzan koon lisäksi myös maku oli hyvä. Makunsa puolesta se maistui hyvin perinteiselle ravintolan pizzalle enkä äkkiseltään osaa sanoa hirveämmin eroja muihin ravintoloiden pizzoihin nähden. Toisaalta tovi on jo vierähtänyt kun olen ravintolasta pizzan tilannut, joten tämä voi vaikuttaa tietenkin tähän arviooni. Kuitenkin selkeästi maku on erilainen kuin kebab-paikkojen pizzoissa.
Lähikuvaa pizzasta
Vaikka Classic Pizza sijaitseekin kauppakeskuksessa, ei onneksi ravintolassa tullut kovin kauppakeskusmainen fiilis. Tietenkään se ei tarjoa täysin omaa rauhaa ja viihtyisyyttä samalla tapaa kuin ravintolat joissa on seinät joka puolella eristämässä muuta maailmaa.
Sellon Classic Pizza on yleisesti ottaen hyvä ja mukava paikka. Palvelu oli hyvää ja ystävällistä, ruoka oli toimivaa eikä hintatasokaan ole järjetön. Hintaa valitsemallani pizzalla oli 16 euroa. Toimiva paikka jonne voin lähteä toisenkin kerran syömään.
Tämänkertaisena kokkailuna on pekonia herkkusienien kera valmistettuna ruokakermaan. Lisukkeeksi ja visuaalisesti edes jonkinmoista kauneutta tuomaan aterian kanssa laitoin muutaman siivun tomaattia sekä ruukkusalaattia. Aterian pintaan heitin Grana Padano juustoraastetta.
Idea tähän kokkailuun lähti siitä, että jääkaapissa oli entuudestaan vielä jäljellä edellisestä kokkauksesta pekonia ja juustoraastetta, joten tietenkin halusin käyttää niitä pois jotta ne eivät pilalle.
Nämä blogipostaukset ovat siis kirjoitettu ainoastaan pari päivää välissä pitäen, eli en ole viikkoa seisottanut aineksia jääkaapissa. En tiedä kuinka kauan pekoni edes kestää jääkaapissa avattuna, mutta en halua myöskään empiirisellä tutkimuksella havaita milloin se on mennyt pilalle. Mieluummin siis kokkailen näitä lähipäivinä kun ainekset ovat vielä tuoreena.
Ruokaan käytetyt ainekset. Pekoni ja Grana Padano juustoraaste oli jäänteitä edellisestä kokkailusta.
Ensimmäisenä vaiheena oli pistää voita pannulle ja pannu lämpiämään. Jos olisin pelkät pekonit tarvinnut pannulla laittaa, olisi pekonin oma rasva riittänyt. Kuitenkin tarkoitus oli pannulla laittaa herkkusieniä, joten lisärasva ei tehnyt lainkaan pahaa.
Pannun kuumetessa on aikaa leikellä valmiiksi herkkusienet siihen muotoon missä ne haluaa tarjota aterialla. Itse pistin simppelisti vain sienet keskeltä halki ja siitä sitten nostelin ne pannulle lämpenemään.
Omaan ateriaan laitoin kolme pientä herkkusientä.
Herkkusienet pilkottuna
Kun herkkusienet oli saanut nostettua pannulle lämpenemään tuli mukaan heitettyä myös pekonia. Tälläkin kertaa käytin kaksi pekonisiivua joka on sopivan kokoinen annos yhteen ateriaan.
Pekonien ja herkkusienien kuumetessa pannulla on hyvin aikaa viipaloida tomaatti valmiiksi. Omaan ateriaani käytin puolikkaan tomaatin josta sai muutaman siivun lautasen reunalle väriä ja raikkautta tuomaan.
Välillä on hyvä vähän myös muistaa kääntää pannulla olevia pekoneita ja herkkusieniä jotta ainoastaan toinen puoli ei lämpeä.
Pekonit ja herkkusienet pannulla voissa paistumassa
En ottanut aikaa kuinka kauan pekonit ja sienet olivat pannulla, mutta fiilispohjalta arvioiden ehkä kymmenisen minuuttia. Loppuvaiheessa heitin sekaan pienen määrän ruokakermaa. Ruokakerman lisäämisen jälkeen lämmitin pannua vielä minuutin tai kaksi jonka jälkeen otin aterian pois pannulta ja annostelin lautaselle.
Annokseen heitin ensin tomaatit reunoille ja sen jälkeen annostelin pannulta valmiin aterian niiden keskelle. Viimeisenä silauksena heitin mukaan hieman vihreää ruukkusalaattia väriä tuomaan ja juustoraastetta pinnalle antamaan lisämakua.
Puolikas tomaatti viipaloituna. Muutamasta siivusta valui sisällöt pois joten niitä en lisännyt lautaselle.
Alla vielä ruoka-aineiden hinnat eriteltynä. Lasken näissä hintoihin mukaan myös pekonin ja juustoraasteen jotta aterian hinnasta saa realistisemman käsityksen. Itselläni nämä olivat siis entuudestaan, mutta hinnoissa en halua lähteä oletuksesta että jotain aineita löytyy entuudestaan kaapista.
Raaka-aineiden hinnat eriteltynä: – Tomaatti 0,45 eur
– Pirkka ruokakerma 0,79 eur
– Pirkka herkkusienet 2,95 eur
– HK Amerikan pekoni 1,99 eur
– Pirkka Grana Padano juustoraaste 2,19 eur
Yhteensä hintaa olisi kertynyt siis 8,37 euroa mikäli kaikki raaka-aineet joutuisi ostamaan.
Pekonit ja herkkusienet pannulla ruokakermassa
Käytetyt raaka-aineiden määrät kuitenkin olivat todella pienet joten käytettäväkseni jäi vielä pekonipaketista reilusti pekonia, juustoraastepussi on lähes täysi yhä, ruokakermaa meni n. neljäsosa tai viidesosa, tomaatista meni vain puolikas ja onpa herkkusieniä ja salaattiakin vielä moneen ateriaan.
Käytännössä tämäkin ateria tulee halvaksi laittaa kotona jos ottaa huomioon kuinka paljon raaka-aineita jää seuraavaan ruokaan jäljelle.
Battlefield 1 on EA Dicen kehittämä ja Electronic Artsin vuoden 2016 lokakuussa julkaisema ensimmäisen persoonan kuvakulmasta koettava ammuskelupeli. Battlefield-pelisarja on edennyt pitkälle, sillä nimestään huolimatta Battlefield 1 on jo sarjansa 14. osa. Se on saatavana PC:lle, Xbox Onelle sekä Playstation 4:lle joista viimeisimmällä itse tämän kampanjan läpi pelasin.
Battlefield 1:n yksinpelitarinassa koetaan erilaisia ensimmäisen maailmansodan aikaisia vaihtoehtosia tapahtumia. Taisteluissa ja tarinoissa käydään eri henkilöiden kokemuksissa eri puolilla maailmansotaa, yhteensä kuuden eri henkilön silmin koettuna.
Sota ei tunne sääliä edes kärryjä kohtaan
Pidin konseptina eri hahmojen ohjaamisesta eri taisteluissa, koska tällä tapaa saatiin luotua pelin päätarinassa monta erilaista minitarinaa järkevällä tarinankuljetuksella. Samoin sitä kautta saa hieman uskottavuutta tarinaan kun yksi ja sama mies ei ole hoida kaikkien sotakoneiden hallintaa.
Monista aiemmista Battlefieldeistä tuttuun tapaan myös tässä on monipuoliset mahdollisuudet erilaisten välineiden käyttöön. Tarinassa päästään lentämään ja siinä sivussa pudottamaan toisia lentokoneita alas sekä tuhoamaan maassa olevia kuorma-autoja, ajamaan panssarivaunulla ja sen lisäksi päästään myös kokemaan perinteistä rintamasotilaan taistelua. Muutamissa tehtävissä on mahdollista ottaa alle myös kauraooppeli ja lähteä laukkaamaan juoksemista merkittävästi nopeammalla orilla.
Yön ritari peitsi tanassa
Aseita on pelissä tarpeeksi monipuolisesti ja ne ovat realistisen tuntuisia. En ole aseiden ammattilainen oikeassa elämässä joten en tarkemmin tiedä ovatko aseet oikeasti realistisen näköisiä ja ovatko ne historiallisesti uskottavia, mutta ainakin omaan historiantuntemukseeni kaikki aseet tuntuivat siltä että niitä olisi voitu käyttää ensimmäisen maailmansodan taisteluissa. Toisin sanoen mitään plasmakanuunoita ja näkymättömyyssuojia ei pelissä nähdä.
Pelaajan kokemat tarinat olivat viihdyttäviä ja kohtalaisen kiintoisia, joten tämänkin Battlefieldin yksinpelikampanja toimi itselleni hyvin.
Teknisesti analysoiden Battlefield 1 oli visuaalisesti ehdottamasti kauneimpia FPS-pelejä joita olen pelannut. En tiedä onko se teknisesti speksejä rikkovaa suorituskykyä tai muuta, vaan tarkoitan lähinnä emotionaalisella tasolla. Battlefieldin maailma oli kaunis katsella ja siitä tuli paikoitellen hyvinkin realistinen fiilis jopa Playstation 4:llä pelatessa. Auringonlaskut horisontissa, kuun loiste öisen aavikon yllä, räjähdykset ja niiden luomat sävyt olivat kaikki kauniita nähdä ja kokea.
Yöllä sodassa kannattaa pysyä varjoissa mikäli ei halua saada lyijymyrkytystä
Myös musiikit oli tässä pelissä erinomaiset. Sävellystyöstä on vastannut Patrik Andrén sekä Johan Söderqvist jotka kumpikin on itselleni entuudestaan tuntemattomia nimiä. Kuitenkin musiikit olivat pelissä niin hienoja ja tunnelmaan sopivia, että mikäli tästä joskus tulee myös CD-versio saatan sen hyvinkin levyhyllyyni hankkia. Nettiä selailemalla kuitenkin selvisi että soundtrackista on tehty vinyyli, joten on ainakin toivoa että nämä saa jonakin päivänä myös CD:llä.
Kaiken kaikkiaan Battlefield 1 on kampanjansa osalta hyvä ja viihdyttävä peli joka tarjoaa tarpeeksi variaatiota pelattavuuteen rikkomatta kuitenkaan pelin flowta.
Tankki täyteen ja menoksi
Pituutta Battlefield 1:n kampanjassa ei ole How Long To Beat -sivuston mukaan kuin keskimäärin noin kuusi tuntia. Itsekin pelasin kahdessa pätkässä pelin läpi, joten pituuden osalta se on tavallista FPS-räiskintää noin tunnin pari lyhempi. Eipä siinä, paremmin itselleni uppoaa laadukkaat 6 tuntia kuin tylsät 10 tuntia pelaamisen parissa.
Suosittelen peliä lämpimästi kaikille tämän pelityypin ystäville.
