Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • Kokeilussa: Rost & Co – Ryhti-kahvi

    Rost & Co:n Ryhti-kahvi

    Ostin muutamia viikkoja takaperin lähikaupastani Lauttasaaresta Rost & Co:n valmistamaa Ryhti-kahvia. En kaupassa pannut merkille mutta kyseessähän oli tietenkin kahvipapuja eikä valmiiksi jauhettua kahvia, joten pussi sai odotella muutamat viikot kaapissa sitä että saan hankittua jonkin vekottimen jolla kahvipavut saa jauhettua hienommaksi.

    Kävin kaverini luona Espoossa jokunen viikko takaperin ja häneltä sain lainaksi käsikäyttöisen kahvimyllyn jotta saan päräytettyä kahvipavut hienompaan muotoon. Siitä vielä meni viikko tai pari ennen kuin sain aikaiseksi kokeilla kuinka kyseistä vekotinta käytetään, mutta vihdoin viimein sen sain tehtyä ja pääsin testaamaan uusia ulottuvuuksia kahvinryystämisen saralla.

    Käsikäyttöinen kahvimylly

    Kahvimyllyn käyttö on hyvin yksinkertaista. Kansi auki, pavut sisään ja pyörittämistä. Ja lisää pyörittämistä. Ja lisää pyörittämistä.

    Kaikesta yksinkertaisuudesta huolimatta voi tämänkin prosessin saada menemään pieleen. Onnistuin itse torspoilemaan ja laitoin alussa kahvit alempaan osaan myllyä enkä ylempään jonne ne olisi kuulunut. Aikani pyöriteltyä kampea ja ihmeteltyä miksi mitään ei tapahdu aloin tajuamaan että pieleenhän se meni.

    Facepalm oli lähimpänä tuntemuksenani kun epäonnistuin kahvimyllyn käytössä

    Tajuttuani pieleen menneen operaation otin ylemmän osan kannen auki ja heitin pavut sinne. Sen jälkeen kansi kiinni ja uutta pyörittelyä kehiin. Johan alkoi lyyti kirjoittamaan! Tässä vaiheessa prosessi kävi suoravaiivaisen helpoksi mutta silti työlääksi. Papujen jauhaminen hienommaksi oli yllättävänkin raskasta ja tätä kirjoittaessa jauhamista seuraavana päivänä huomaan vieläkin että kädessä jolla kampea pyöritin on lihakset hieman kipeänä. Fiksumpaan asentoon ja yleiseen ergonomiaan olisin voinut toki panostaa enemmän mutta en sitä siinä vaiheessa tullut miettineeksi. Oppia ikä kaikki, tietää ainakin jatkoa ajatellen vähän katsoa missä liikeradassa kampea pyörittää.

    Lopputuloksena kahvipavuista sain puruja ja pääsin päräyttämään kahveet tulille. Muutaman kahvikerran jälkeen maku on ihan toimiva, mutta yllättävänkin mieto. Kahvin väri on tummepaa kuin mitä olen normaalisti nähnyt, mutta silti maku oli kohtalaisen pehmeä. Hieman hämmentävä maun ja ulkonäön välinen kombinaatio, mutta ei se mitään. Ihan juomakelpoista tavaraa tämä on, joten voisin harkita josko ostaisin jonkun koneen jolla papuja voisin jauhaa jatkossa eikä aina joutuisi käsin pyörittelemään.

    Jauhetut purut

    Lisätietoja tästä kahvista saa Kaffecentralen.com sivulta.

  • Leffalauantai: BloodRayne

    BloodRayne-elokuvan DVD-kansi

    Tämänviikkoisen leffalauantain teemana on jälleen vampyyrielokuvat joista katsottavaksi päätyi BloodRayne (IMDB).

    BloodRayne on vuodelta 2005 oleva actiontyylinen vampyyrielokuva joka perustuu samaa nimeä kantavaan videopeliin. En valitettavasti ole ainakaan vielä tuota peliä pelannut itse, mutta täytynee harkita että jossain vaiheessa myös siihen tutustuisin.

    Elokuvan on ohjannut Uwe Boll jolla on myös muuta kokemusta videopeleihin pohjautuvista elokuvista, mm. Alone in the darkista. Pääosassa nähdään Raynen roolissa Kristanna Loken joka allekirjoittaneelle oli täysin tuntematon nimi ennen tätä elokuvaa. Ennen rooliaan Raynenä hänet on nähty pääsääntöisesti televisiosarjoissa, mm. Star Trek: Voyagerissa.

    Terävät kulmahampaat purevat hyvin allekirjoittaneen elokuvamieltymyksiin

    Tarinassa kerrotaan Raynestä, naisesta joka on vampyyrin ja ihmisen risteytymä eli toisin sanoen dhampir. Rayne on joutunut friikkisirkukseen näytille vampyyriominaisuuksien vuoksi, sillä hänellä on uskomaton kyky parantua haavoistaan heti kun hän on saanut verta juodakseen. Sirkus ei ole ilmeisesti kuitenkaan hänen unelmaduuni sillä hän pakenee paikalta heti tilaisuuden koittaessa ja siinä sivussa useampi matkalla eteen estämään tullut työtoveri pääsee hengestään.

    Rayne tapaa vapaudessa ennustajanaisen joka kertoo hänelle menneistä. Rayne päättää lähteä kostamaan äitinsä kokemat julmuudet Koganille, vampyyrien kuninkaalle joka sattumoisin on myös Raynen isä. Tervehenkinen perhe tekee tervehenkisiä tekoja.

    Kostoretkellään Rayne tutustuu ihmisiin joilla on samanlaiset intressit käydä päättämässä Koganin elämä. Jonkinsorttista politikointia ja ryhmien välistä valta-asetelmien näytelmää nähdään siellä täällä ja lopulta monen mutkan kautta elokuva saa ennalta arvattavan kaltaisen lopun.

    Saattaa olla että jäljet kaulassa ei jäänyt fritsuiksi

    Elokuva on saanut IMDB:ssä todella huonot arvostelut. Tätä kirjoittaessa arvosana on ainoastaan 2,9 ja Metacriticissäkin jatketaan samalla linjalla sillä siellä elokuvan arvosanaksi on tullut 18 pistettä. Elokuva on siis kaikkea muuta kuin kehuttu ja arvostettu ja metacriticissä kriitikoiden antamissa arvosteluissa on korkeimmillaan ollut 40 pistettä.

    BloodRaynen taistelukohtaukset olivat kyllä paikoitellen sellaisia että ne tuntuivat hieman kököiltä omaan silmääni, mutta tämä on oikeastaan ainoa aihe mitä löydän tästä elokuvasta valittamista paikoitellen sekavahkon juonikuvion lisäksi.

    Rayne ei ristiä pelkää

    Kriitikoiden ja IMDB:n arvosanoista huolimatta tämä oli omaan makuuni hyvä elokuva jonka katsoi mielellään ja jonka voin katsoa uudemmankin kerran. Se on tuttu ja turvallinen vampyyrileffa jossa on mukana tarpeeksi klassisen vampyyrielokuvagenren elementtejä.

    Kannattaa kuitenkin tätä arvostelua lukeissa muistaa että mikäli vampyyrielokuvat eivät ole se “oma juttu” voi olla että tästä elokuvasta ei paljoa irti saa, mutta mikäli vampyyrifilmit on jotain mistä saat kicksit on tämä elokuva silloin näkemisen arvoinen.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: 2,9/10)

  • Perjantaipullo: Budejovický Budvar Dark

    Budejovický Budvar Dark on 4.7 % tumma tsekkiläinen lager

    Viimeviikkoisen Budejovický Budvarin jälkimainingeissa on hyvä jatkaa saman tsekkiläisen Budweiser Budvar -panimon oluilla. Tämänkertaiseen arvosteluun tarttui Lauttasaaren K-Marketista matkaan 4.7 % vahva tumma lager.

    Olut on väriarvoltaan 90 EBC ja katkeroiden määrä on 24 EBU. Tarkempia teknisiä tietoja oluesta löytää Sinebrychoffin sivuilta.

    Kaadettaessa Budvarin Dark vaahtoaa todella voimakkaasti ja vaahto kestää kauan tuopissa. Omaan mieltymykseeni olut on rasittavan vaahtoava, mutta onneksi vaahtoavuus on ainoa negatiivinen asia mitä tästä oluesta löydän.

    Olut on tuoksultaan varsin mieto eikä se oikein herätä kovin vahvoja tuntemuksia. Ruisleivän tuoksua tästä on kuitenkin etäisesti havaittavissa. Maku on miellyttävä, tasainen ja sopivan mieto olematta laimea. Se on myös jollain tapaa jopa raikaskin tummaksi olueksi. Makunsa osalta tämä on hyvä tumma lager.

    Hintaa tällä oluella oli Lauttasaaren K-Marketissa 3,49 eur.

    Musiikkina tämän kanssa toimi erittäin hyvin vanha Claymanin aikainen In Flames kappaleella Only for the weak sekä Dark Tranquillity kappaleella Lost to apathy.

  • Ruokapaikat: Mount Ganesh (Joensuu)

    Riisiä ja kanaa

    Tämän viikkoisen ravintola-arvostelun kohteena on Joensuun keskustassa sijaitseva nepalilainen ravintola Mount Ganesh. Olin Joensuun suunnalla reissussa jokunen viikko takaperin ja tuolloin tuli kaverini kanssa käytyä tämä paikka testaamassa.

    Mount Ganesh sijaitsee Kauppakatu 23:ssa Takataskun läheisyydessä.

    Ravintola on kohtalaisen tilava ja rauhallisen oloinen paikka. Pidin paikan sisustuksesta ja valaistuksesta, jotenkin niissä oli mukavan lämmin tunnelma.

    Ruokailu tapahtui perinteiseen tyylin muiden kokemieni nepalilaisten ravintoloiden tapaan, eli ensin mentiin pöytään istumaan jonka jälkeen valitsimme lounasmenusta haluamamme annoksen ja kerroimme sen tarjoijalle joka tuli ottamaan tilausta vastaan. Sen jälkeen ateriaa odotellessa kävimme hakemassa salaattia alkupalaksi.

    Pääruokaa odotellessa oli tarjolla perinteiseen tapaan salaattia niin halutessaan

    Salaattivalikoima oli keskitasoa eli muutamaa erilaista lautasen täytettä löytyi normaalilla linjalla – kurkkua, ananasta, maissia jne.

    Ruoka tuli kohtalaisen nopeasti pöytään, eli salaatin jälkeen pääsi melko pian nauttimaan pääruoasta. Otin täälläkin tutun ja turvallisen riisiä ja kanaa sisältävän annoksen. Mukaan tuli myös odotettuun tapaan naan-leipää.

    Ruoka maistui hyvälle. Liha oli sopivan pehmeää ja siinä oli hyvin makua mukana. Riisistäkään ei löydy mitään pahaa sanottavaa, joten pääruoka oli onnistunutta. Jogurtti joka tuli annoksessa mukana oli tavallista imelämpää joka voi varmaankin jakaa helpommin mielipiteitä, mutta itselleni se upposi hyvin alas. Lisäksi annoksessa oli omassa nurkkauksessaan jotain muuta vihreää kastiketta jota en tiedä mitä se oli, mutta sen maku oli hyvinkin omalaatuinen. En oikein osaa sanoa oliko se hyvää vaiko vähemmän hyvää, mutta aika uusi makuelämys itselleni.

    Mount Ganesh ulkoa kuvattuna

    Ruoan maun lisäksi myös sen annoskoko oli omaan mieltymykseeni sopiva – annoksen jaksoi ongelmitta syödä mutta myöskään nälkää ei jäänyt.

    Valitsemallani annoksella oli hintaa lounasaikaan 9,50 euroa joten hintataso on normaaleiden ihmisten realistisesti maksettavissa hinnoissa.

    Kaikenkaikkiaan Mount Ganesh oli hyvä kokemus. Sen ruoka oli hyvää, annoskoko oli sopiva, hintataso edullinen, paikka oli tilava, viihtyisä sekä tunnelmallinen ja myös henkilökunnan palvelu oli ystävällistä. Tänne voi mielellään tulla vielä toisenkin kerran.

  • Kokkailut: Pastaa, herkkusieniä ja pekonia ruokakermassa uunissa laitettuna

    Valmis ruoka-annos jossa pastaa, herkkusieniä ja pekonia uunissa laitettuna ruokakerman kera.

    Tämän viikkoiseksi kokkailuksi tuli tarve tehdä jotain lopuista aiemmista kokkailuista ylijääneistä aineisosista. Samalla halusin päästä koettamaan uunivuokaa josta kuun alun postauksessa kirjoitin. Kävin Ruoholahden K-Marketilla kotiin tullessa ja ostin matkalla pastaa, sillä en ollut varma olisiko kotona entuudestaan ollut sitä tarpeeksi.

    Kaverin vierailun jälkeen laitoin iltapalaksi tällaisen kevyen aterian. Aterian teko alkoi laittamalla vettä kiehumaan ja heittämällä loput kaapissa olleista pekoneista pannulle lämpenemään. Veden kiehumista odotellessa oli hyvin aikaa puolittaa herkkusienet ja laittaa ne samalle pannulle pekonien kanssa. Koska pekonit olivat jo pannulla tirisseet hetken aikaa, ei lisärasvalle ollut tarvetta.

    Pekonit ja herkkusienet olivat hyvin paistettuja ennen vuokaan lisäämistä

    Kun vesi kiehui heitin pastat veteen ja laitoin ajastimen noin kymmeneen minuuttiin. Näiden valmistumista odotellessa pistin paistinpannun jo toki pienemmälle ja viipaloin valmiiksi tomaatin siivut. Nostelin tomaatit, lehtisalaatin ja raejuuston lautaselle valmiiksi odottamaan pääaterian valmistumista.

    Kun pastat olivat olleet tarpeeksi kauan vedessä, kaadoin vedet pois ja kippasin pastan uunivuokaan. Sen päälle heitin sitten pannulta pekonit ja herkkusienet ja kaadoin ruokakerman loput päälle. Siis ruoan päälle, en itseni. Tämän jälkeen pistin vuoan uuniin ja laitoin tässäkin ajastimen noin kymmeneen minuuttiin, ehkä 12 minuuttia tai jotain niitä main taisi olla.

    Ateria vuoassa odottamassa uuniin menoa. Ennen uuniin laittamista lisäsin vielä kuvan ottamisen jälkeen ruokakerman annoksen päälle.

    Viimeisenä vaiheena oli enää odotella aterian valmistumista. Kun ruoka oli valmis ja nostettu uunista pois annostelin lautaselle ateriani ja heitin päälle Grana Padano juustoraastetta eli samaa mitä aikaisemmillakin kerroilla olen käyttänyt päälle makua antamaan ja koristeeksi.

    Mikäli mitään ainesosia ei olisi ollut kaapissa, olisi hintaa tullut noin 9,50 euroa riippuen tietenkin tomaatin koosta. Käytännössä muuten hinta olisi ollut siis sama kuin viimeksi mutta mukana lisäksi olisi ollut pasta joka maksoi 0,99 eur. Tästäkin on hyvä huomioida että koko pussia ei tullut laitettua ja yhdestä vuoallisesta riittää hyvinkin ruokaa noin viiteen annokseen (ainakin itselläni).

    Uunin jälkeen ruoka on saanut hieman väriä pintaan