Ravintola Food House Länsi-Pasilassa on sisustukseltaan viihtyisä paikka
Tämän viikon ruokapaikka-avostelu on poikkeuksellisesti keskiviikkona normaalin torstain sijaan, sillä huomiselle on tulossa kuukauden viimeisen päivän vuoksi kuukausikatsaus.
Tällä kertaa ruokapaikkatestiin päätyi Länsi-Pasilassa sijaitseva Food House -niminen kiinalainen ravintola. Liikuskelin siellä suunnalla käydessäni kaverini Petrin luona, joten samalla lähdin kokeilemaan paikallista ruokapaikkaa.
Paikka on viihtyisä ja tunnelmallinen, vaikkakin ikkunasta pihalle katsottaessa ei ympäristö maailman kaunein olekaan. Normaalia sivukaupungin maisemaa. Ravintola on merkittävästi suurempi kuin mitä mikään aikaisempi paikka josta olen kirjoittanut. Istumapaikkoja on paljon, joten ainakaan lauantaina ilta-aikaan ei ollut pelkoa tilan loppumisesta.
Kung Po -kanaa Food Housen tyyliin
Ovesta sisään tultua kysyttiin syömmekö paikan päällä vai otammeko mukaan. Koska aioimme jäädä syömään paikan päälle menimme pöytään istumaan johon sitten henkilökunta toi ruokalistan.
Kuten Lauttasaaren Long Riverissä, myös täällä otin ateriakseni Kung Po -kanaa. Täällä Kung Po -aterian hinta oli 13 euroa eli mikään kovin kallis ravintola ei ole kyseessä. Ruoan kanssa valitsin juomaksi ison Lapin Kullan kolmosen, joten myös olutta täältä löytyy. Myös nelosolutta olisi sitä haluaville ollut saatavilla.
Olimme noin kuuden ilta-aikaan paikalle saavuttuamme sillä hetkellä ainoat asiakkaat, joten ruokaa ei tarvinnut odotella kauaa tilauksen jälkeen.
Kulhollinen riisiä riitti hyvin kahdelle ihmiselle eikä sitä edes jaksanut kokonaan syödä
Riisiä tuotiin yksi kulhollinen jaettavaksi ja sen lisäksi tietenkin kummallekin tuotiin omat ruoka-annoksemme. Riisiä oli yhdessä kulhossa jo riittävästi kahdelle, emmekä kaverin kanssa jaksaneet edes koko riisikulhoa tyhjentää loppuun. Kesken ruokailun tarjoilija tuli vielä kysymään tahtoisimmeko lisää riisiä, joten sen loppuminen ei ainakaan ollut ongelma.
Oma ruoka-annokseni oli maultaan todella hyvä. Kana oli maukasta ja annoksessa oli varmasti monen ihmisen makuun sopivasti mausteita. Ehkä hieman mausteisempaa ja vahvempaakin se olisi voinut olla omaan makuuni, mutta enemmän vahvuutta tässä oli kuitenkin kuin Long Riverin Kung Possa.
Jos tapana ei ole syödä lainkaan mausteisia ruokia, on tässä mitä luultavammin aivan tarpeeksi vahvuutta. En itsekään syö paljoa vahvoja mausteita sisältäviä ruokia, mutta kuitenkin olen tottunut edes jonkin verran perinteistä suomalaista maustamista vahvempiin ruokiin vuosien varrella, joten ehkä sen takia tässäkin olisin vielä vähän vahvempaa voinut syödä. Mausteisuushan on tietenkin riippuvainen valitsemastaan ruoka-annoksesta, joten en tarkoita tätä makumieltymykseni ilmaisua negatiivisesti tätä annosta kohtaan.
Kung Po annosteltuna lautaselle riisin kera
Annoskoko oli kohtalaisen suuri. Luultavasti olisin pärjännyt jo puolta pienemmällä annoksella, mutta ilman ähkyä sen sain kuitenkin loppuun syötyä. Puolessa välissä annosta mietin kyllä jo että olisikohan parempi ottaa loput mukaan, mutta koska syömisessä oltiin jo vauhtiin päästy niin sama se oli syödä paikan päällä kokonaan.
Loppupäätelmänä Food House on ravintola jonne voin mennä mielellään toisenkin kerran syömään. Ruoka oli hyvää, paikan sisustus oli viihtyisä ja ravintola muutenkin tilava, annoskoko oli kiitettävän kokoinen, palvelu toimi eikä hinnassakaan ollut valittamista. Hyvä ja toimiva kiinalainen ravintola.
Serkkuni tekemä syntikkataso on näppärä käytännöllisyyden ja siisteyden tuomisessa harrastuksiin
Tuli joitain toveja takaperin serkkuni kanssa puheeksi jossain keskustelussa ohimennen liukukiskot. Siitä sitten puheeksi tuli että itselleni olisi kätevä jos olisi liukukiskoilla oleva syntikkateline.
Aikaisemmin syntikka on ollut välillä pöydällä, mutta se vie liian paljon tilaa pöydältä ollakseen kätevä, sillä esimerkiksi kuvassakin näkyvät kaiuttimet jäävät sitten ikävästi sen taakse. Kaiuttimet olisi pitänyt nostaa aina jotenkin korkeammalle jotta ne eivät jäisi syntikan taakse, ja vaikka sen olisikin ratkaissut ostamalla kaiuttimille pienet jalustat (jotka on kyllä tarkoitus joskus ostaa muutenkin), ei se olisi ratkaissut kuitenkaan tilankäytöllistä ongelmaa. Syntikka vie tilaa pöydältä kohtalaisen paljon ja silti audio interface olisi kuitenkin jäänyt sen taakse.
Kauan sitten takaperin olen käyttänyt pöydän päälle väsäämääni telinettä joka on kanssa siisti ja käytännöllinen, mutta se ei toimi nykyisen tietokoneeni kanssa järkevästi. Tai toimisi jos en olisi näin pätkä. Ongelmaksi siinä muodostui korkeus. Koska iMaccini on 27″ on se sopivalla korkeudella jos istun penkillä normaalisti. Kuitenkin kun mäkin + kaiuttimet nostaa pöydän pinnasta parikymmentä senttiä korkeammalle ei se enää ole millään muotoa ergonominen asento itselleni, sillä joudun katsomaan jo ylöspäin. Koska oletettavaa on että en enää pituutta kasva ja korkeammalla penkillä ei enää jalat yllä lattiaan, voi helposti päätellä että tämän nykyisen pöydän ja tietokoneen kombinaatiolla pöydän päälle tuleva teline ei ole järkevä jos ei halua rasitusvammaa niskaansa.
Serkkupoika sitten teki taitavana puutöiden taitajana meikäläiselle kuvassa näkyvän syntikkatelineen. Nyt on kätevästi syntikka aina pöydän alla piilossa kun sitä ei käytä, ja sen saa kiskaistua soitettavalle etäisyydelle aina tarvittaessa.
Iso hyöty käytännöllisyyden lisäksi on tietenkin telineen asunnon siisteyteen tuoma positiivinen vaikutus, sillä enää syntikka ei ole nurkissa pyörimässä edessä, vaan sen saa pois silmistä ja pois mielestä silloin kun sitä ei käytä.
Skyrim on alunperin jo vuodelta 2011 oleva avoimen maailman roolipeli joka on julkaistu tuolloin Xbox 360:lle, Playstation 3:lle sekä Windowsille. Kuitenkin vuoden 2016 lokakuussa pelistä tehtiin julkaisu uudemmallekin konsolisukupolvelle, joten nykyään Skyrimiä on mahdollista pelata myös Xbox Onella ja Playstation 4:llä. Pelasin itse tämän Xbox One S:llä.
Skyrim on itselleni peli, jonka olen aloittanut luultavasti alusta useammin kuin mitään muuta juonellista peliä. Muutaman kerran se on jäänyt PC:llä kesken kun olen onnistunut hävittämään tallennukset koneen uudelleenasennuksessa, tai sitten on vain tullut liian pitkä tauko pelaamisessa ja en ole enää muistanut mitä tarinassa on tapahtunut ennen sitä ja olen sen vuoksi pelin aloittanut uudestaan.
Viimeisimmän kerran kun aloin sitä pelaamaan PC:llä muutama kuukausi takaperin, oli pelissä vielä silloinkin vuosia ollut aivan järjetön bugi jonka vuoksi se oli täysin pelikelvoton omalla koneellani ilman säätämistä. PC:ssäni on kiinni 144 Hz pelinäyttö eikä Skyrimin fysiikkaengine osaa toimia oikein sen kanssa ellei näytön hertsimäärää rajoita jollain ulkoisella ohjelmalla 60:een tai vaihda Windowsista näytön hertsimäärää 60:een. Koska tämä kuuluu kategoriaan “ylimääräinen säätäminen” menin paikalliseen GameStopiin ja kävin ostamassa tämän Xbox Onelle.
Matkalla linnanjuhlille
(SPOILERIVAROITUS): Päätarinan osalta Skyrimissä kerrotaan kuinka Vanhimpien kääröissä (Elder’s Scroll) olevat ennustukset lohikäärmeiden paluusta Alduinin johdolla alkavat tapahtumaan. Pelaaja itse on ns. Dragonborn, jumalten valitsema sankari joka pystyy tappamaan lohikäärmeet ja imemään niiden sielut. Pelaajan tehtäväksi jää siis tappaa tuo suuri muinainen peto Alduin.
Skyrimin tarina oli omaan makuuni kohtalaisen tylsä ja mitäänsanomaton, mutta pääsääntöisesti sitä oli kuitenkin viihdyttävää pelata eteenpäin vaikka mistään henkeäsalpaavasta hyvän ja pahan taistelusta ei tunnelmaan kiinni päässytkään. Päätarinassa tunnelma lässähti omaan makuuni ehkä eniten siinä vaiheessa kun vuoren huipulla nökötti lohikäärme jota mentiin tapaamaan ja tämä alkoi puhumaan. Melkein tekisi mieleni käyttää ilmaisua epärealistinen, mutta eipä kai fantasiaroolipeli lähtökohtaisestikaan ole ehkä se realismin suurin huipentuma.
Laukkanen ja syksy saa
Tarina tuli tahkottua kuitenkin loppuun puhuvien lohikäärmeiden latistamasta tunnelmasta huolimatta. Lopputaistelu oli visuaalisesti hieno mutta helppo jos oikeanlaisia lohikäärmehuutoja käytti avukseen. Pääsin sen heti ensimmäisellä yrittämällä läpi, joten mistään kovin vaikeasta taistelusta ei voinut puhua. Kuitenkin pelissä sen jälkeen satuin kuolemaan vielä vähän aikaa taistelun päättymisen jälkeen ja jouduin jatkamaan pelitallennusta siitä kohdasta missä olin vasta menossa Alduinin luo uudelleen. Uudella taistelukerralla en tätä voittanut heti ensimmäisellä yrittämällä, mutta toisella Alduin kaatui uudemman kerran.
Suurin typeryyden aihe Skyrimissä oli aivan järjetön tallennustapa. Peli tallentelee kyllä automaattisia tallennuksia, mutta jostain syystä päätarinan loppuvihollisen kukistettua peli ei luonutkaan mitään automaattista tallennuspistettä. Pelissä pystyy tekemään itse pikatallennuksen sekä tallennuksen. Pikatallennuksessa erona tallennukseen on se, että siinä ei tarvitse valita tallennusslottia vaan peli luo quicksaven suoraan. Pikatallennuksia pystyy olemaan vain yksi, mutta varsinaisia tallennuksia pystyy olemaan yli sata.
Talviyö Skyrimissä
Kaikkein rasittavin episodi pelatessa liittyi myös tallennuksiin. En tässä vaiheessa ollut tehnyt käsin muita kuin pikatallennuksia, sillä peli oli siihen saakka tehnyt kohtalaisen järkevästi omat automaattiset tallennuksensa. Eräässä tehtävässä kaikki omat tavarat piti jättää pois ja antaa ne toisen henkilön haltuun että hän tuo romut sitten perässä mitä olen kirstuun jättänyt. Jotenkin onnistuin sen kämmäämään ja kirstu oli tyhjä eikä mukanani ollut mitään kättä pidempää. Tämän jälkeen kun hiiviskely meni itselleni perinteiseen tyyliin ns. päin persettä, alkoi aseistautuneita vartioita pakoon juoksenta. Iskua tuli ja kuolin.
Jostain erittäin hienosta syystä pikatallennus oli onnistunut itselläni tallentumaan sellaiseen kohtaan missä heti latauksen jälkeen tulee nuoli selkään ja kuolema koittaa. Samoin automaattitallennukset olivat sellaisia, että vihollisia oli kaikissa lähietäisyydellä ja energiat lähellä nollaa. Käytännössä olin jäädä kuolonsilmukkaan jossa mikään tallennuspiste ei anna jatkaa elävänä peliä eteenpäin. Hyvin monen yrityksen (ja hyvin monen ärräpään) jälkeen selvisin kuin selvisinkin pakoon ja piiloon huoneeseen jossa pystyin healaamaan energiani täyteen loitsuilla. Sen jälkeen opin ainakin että Skyrimissä pitää käsin tehdä eri tallennuspisteitä paljon jos haluaa eliminoida riskin tämänkaltaiselle onnettomuudelle jatkossa.
Fantasiamaailman kauneutta
Kaikkien rasittavuuksiensa vastapainoksi Skyrim tarjosi onneksi paljon myös hyvää. Siinä on roolipeliltä odotettava hahmon kehittämismahdollisuus, eli kun kokemuspisteitä tulee ja hahmo siirtyy seuraavalle tasolle, saa hän käytettäväkseen kykypisteitä joita pystyy antamaan haluamaansa taitoon. Esimerkkeinä siis taitopisteen voi pistää yhden käden miekkoihin, jolloin iskut sellaisella tekee viholliseen enemmän vahinkoa kuin tavallisesti, tai taitopisteen voi laittaa vaikka magiaan jolloin loitsut kuluttavat vähemmän manaa jne.
Toinen mistä pidän Skyrimissä on sen suuri maailma ja järjetön määrä sivutehtäviä. Sivutehtäviä riittää kymmeniksi jollei jopa sadoiksi tunneiksi jos niitä haluaa lähteä tahkoamaan, ja itse pelasinkin niitä aina satunnaisesti siellä täällä kerätäkseni lisää kokemuspisteitä ja viedäkseni hahmoni kehitystä eteenpäin. Suuressa maailmassa kolikon kääntöpuolena oli kuitenkin monin paikoin hieman tunne turhan tyhjästä ja autiosta maailmasta. Tuntui että siirtyessä paikasta A paikkaan B saisi olla paljon enemmän tapahtumia kuin mitä niitä oli, ainakin maan päällä. Toki luolastoissa sitten tekemistä riitti yllin kyllin.
Musiikit on myös jotain mistä pidin kovasti. Musiikit on eeppiset ja mahtipontiset, sellaiset joita kuuntelee mielellään muutenkin kuin vain pelin aikana.
Trolling is a art – Moot
Päätarinan loppuun pelattua tuntui hieman typerältä myös se, että siinä ei tullut mitään lopputekstejä tai mitään hienoa videota, vaan pelaaminen vain jatkui Skyrimin maailmassa normaaliin tapaan. Tämän seurauksena piti aivan netistä käydä katsomassa että pelasinko päätarinan tosiaan läpi sillä siitä jäi niin vahva “Tässäkö tämä nyt sitten oli? -fiilis.
Kokonaisuutena Skyirimistä jäi kohtalaisen keskinkertaiset fiilikset. Se oli pääsääntöisesti viihdyttävä, mutta ei lähellekään niin hieno ja mahtava kuin esim. Witcher 3. Graafisesti se ei näyttänyt mitenkään järisyttävän hienolta (joka tosin ei yllätä sen alkuperäisen iän huomioonottaen), tarina oli tasapaksu ja puhuvat lohikäärmeet hieman typerän tuntuinen ratkaisu. Taisteleminen ja seikkailu maailmassa oli kuitenkin viihdyttävää, maisemat olivat mukavia vaikkakin turhan tyhjän tuntuisia ja pelaamista riittää päätarinan jälkeenkin vaikka kuinka paljon.
Kuun alkuvaiheilla tuli hankkimani älyvaa’an lisäksi hankittua kuntoilua motivoimaan myös Apple Watch series 2 älykello.
Alunperin katselin aktiivisuusrannekkeita mm. Polarilta, samoin katselin myös Öuraa, eli sellaista pientä sormusta joka tallentaa myös monenlaista tietoa terveydestä. Duunikaverillani on käytössä tuo Öura ja tuntui tykkäävän, joten täytynee siihen laitteeseen myös itse tutustua joskus tarkemmin josko sillä saa monipuolisempia analyysejä. Toisella duunikaverilla on käytössään tuo Apple Watch, joten toki tästä vaihdoimme ajatuksia ja vaikutti siltä että laite saattaisi olla omaan tarpeisiini sopiva.
Apple Watch ei ollut itselläni edes harkinnassa alunperin, sillä en edes muistanut että silläkin saa urheilutuloksia talteen. Lähinnä ainoat tiedot joita itse halusin ovat askelmittari ja lenkkien tallentaminen GPS:n kanssa. Kävin tutkimassa Apple Watchin series 2:sta tietoja netissä ja samalla itselleni selvisi että nykyisessä Apple Watchissa on GPS sisäänrakennettuna, joten lenkkituloksien tallentamiseen reitin kanssa ei tarvitse roudata matkapuhelinta mukana. Tämä oli itselleni olennaisin tieto, sillä on mukavampi käydä aamulenkillä jos mukaan tarvitsee vain kellon. Lenkit jos jotkut ovat hetkiä jolloin ei halua kännykkää turhaan roudata mukana. Lenkin tarkoitus on rentoutua ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä, enkä muutenkaan pidä ajatuksesta olla kaiken aikaa puhelimella tavoitettavissa.
Musiikki
Lenkillä ollessa kuuntelen monesti myös musiikkia joten oli itselleni tärkeää että pystyn samaa harrastamaan myös jatkossa vaikka puhelinta en kuljettaisi mukana. Apple Watchilla tämäkin itselleni tärkeä ominaisuus onnistuu. Kellossa on sisäänrakennettua muistia jonkin verran ohjelmille ja lisäksi siihen pystyy synkronoimaan iTunesista koneella olevia mp3-tiedostoja maksimissaan 2 GB edestä. Määrä kuulostaa pieneltä ja sitä se nykymittakaavassa onkin, mutta itse en näe tämän suhteen mitään ongelmaa. Sinne mahtuu niin monta levyä että vaikka joka aamu lenkillä käydessä kuuntelisin niistä yhden, ei levyjä tarvitse olla vaihtamassa pariin viikkoon.
Apple Watch rasiassaan
Tällä hetkellä kellossani on “ainoastaan” 11 albumia musiikkia, neljä levyllistä Taylor Swiftiä ja seitsemän levyllistä Within Temptationia ja tilaa olisi vielä usealle albumille. Perspektiiviä tilan riittävyydestä saanee siitä, että esim. nuo Taylor Swiftin neljä levyä vie tilaa vain hieman päälle 300 MB ja Within Temptationin levyt noin 450 MB, joten sinne mahtuisi vielä ainakin toiset 11 levyllistä musiikkia jos välttämätön tarve olisi. Lenkillä kuitenkin itselleni riittää hyvin pienempikin määrä, koska en tee mitään maratooneja vaan noin 30 minuutin aamulenkkejä.
Normaalisti musiikkini on kaikki FLAC-muodossa Roonissa enkä tavallisesti käytä iTunesia, mutta onneksi nämä FLAC-tiedostot pystyy helposti muuntamaan myös mp3-muotoon tällaisia käyttötarpeita varten. Koneellani oli entuudestaan jo iTunesissa monia levyjä joita olin aikoinaan synkronoinut iPhoneen, joten ei ollut iso vaiva siirtää musiikkeja siitä Apple Watchiin.
Musiikit synrkonoituvat langattomasti laitteeseen kun kello on latautumassa, joten mistään kovin nopeasta prosessista ei sinänsä ole kyse. Kuitenkin lataamisen aikana ainakin itselläni musiikit siirtyi kaikki sinne ilman ongelmia.
Bluetooth
Koska kyseessä on kello on loogista että siinä ei ole kuulokeliitäntää. Käytännössä musiikit joita sinne on tallentanut pystyy kuuntelemaan erikseen ostettavilla Bluetooth kuulokkeilla tai kaiuttimilla. Omassa käytössäni on kuulokkeina Sennheiserin Momentum Around-Ear Wirelessit ja ainakin ne toimivat, samoin toimi myös UE Boom -matkakaiutin.
Kello ennen ranteeseen laittamista
Kummankin laitteen Bluetooth-parittamisen kanssa oli alussa kuitenkin hieman ongelmia. Laitteet löytyivät, mutta paritus ei toiminut. Käytin kellon lentokonemoodissa joka katkaisee yhteydet ja sen jälkeen laitoin sen takaisin normaaliin tilaan. Heti sen jälkeen kun laitteiden parituksen teki sai ne toimimaan. En tiedä mistä sitten vika johtuu. Asunnossani on kyllä useita Bluetoothilla toimivia laitteita päällä, joten voi olla että ne antoivat häiriötä signaaliin.
Ekosysteemin edut
Kello tarjoaa Apple-käyttäjille käteviä lisätoimintoja. Itselläni on käytössäni Mac OSX jossa on aina salasana koneelle kirjauduttaessa. Kone menee automaattisesti lepotilaan jos se on käyttämättä tarpeeksi kauan ja lepotilasta herättyä kone pyytää aina uudelleen salasanaa. Kuitenkin Apple Watchin avulla koneelle kirjautuminen onnistuu ilman salasanan syöttämistä. Kone ilmoittaa vain että kirjautuminen tapahtuu Apple Watchia käyttäen. Näppärää.
Kello tarvitsee iPhonen toimiakseen. Tämä ei ole itselleni ongelma, sillä olen käyttänyt iPhonea jo 3GS-mallista alkaen. iPhonen ja Apple Watchin yhteentoimivuus on erinomainen. Esimerkiksi jos joku soittaa, näen kellosta suoraan kuka soittaa. Pystyn myös vastaanottamaan puhelun ja lopettamaan puhelun kellon kautta, ja pystyn myös käyttämään kelloa puhumiseen ja kuuntelemiseen. Monesti kännykkä ei ole käden ulottuvilla vaan jossain pöydällä, jolloin tämä ominaisuus on erinomainen – ainakin toimiessaan. Itselläni tämä bugaa vielä hieman, sillä välillä yhteys katkeaa kellon ja kännykän väliltä eikä puhelu enää kuulukaan kellosta vaan hyppää takaisin kännykkään. En ole varma johtuuko se langattomasta verkostani, mutta luultavasti johtuu sillä välillä sen kanssa on muitakin haasteita muillakin laitteilla.
Kello ladataan magneettisella mötikällä joka laitetaan kiinni verkkovirtaan iPhonen laturin tapaan
Kellon ja kännykän yhteistyö on hyvää myös terveystietojen synkronoinnissa. iPhonessa on “Terveys”-ohjelma johon kellosta siirtyy dataa aktiivisuudestani. Terveys-ohjelman kautta sitten pystyn katselemaan päivän, viikon, kuukauden ja vuoden tasolla tietoja liikkumisestani. Myös Apple Watchille saatava erillinen kolmannen osapuolen ohjelma AutoSleep osaa synkronoida kellon tiedoista Terveys-ohjelmaan myös nukkumiseni, heräämiset jne. yön aikana. Tämä tietenkin vaatii että nukkuu kello kädessä, mutta itse teen näin jotta saan paremman unianalyysin.
Myös monet kännykkäohjelmat ovat tehneet apuohjelman Apple Watchille. Esimerkiksi WhatsApp-viestit tulevat kelloon (mutta kuvat eivät) ja niihin voi vastata suoraan ilman että kännykkää joutuu kaivamaan taskustaan. Koska kellossa ei ole näppäimistöä eikä niin pienellä näytöllä olisi edes kätevää kirjoittaa, voi pikavastauksena antaa emojin tai käyttää Siriä ja puhua vastauksen. Kotona ollessa olen käyttänyt tätä puheentunnistusominaisuutta paljon, eli olen vastannut viesteihin ihan vain puhumalla. Puheentunnistus on jo aivan järjettömän hyvällä tasolla ja kaikki perusviestintä onnistuu sillä ongelmitta. Tietenkin pieniä virheitä tulee sinne tänne, mutta tunnistus on täysin riittävä perusviestintään. Toki töissä ollessa tai julkisilla paikoilla ei kellolle tule alettua juttelemaan vaan näissä tilanteissa kaivaa kännykän taskusta vastaamista varten.
Muita käteviä ominaisuuksia on kalenterimerkintöjen selausmahdollisuus suoraan kellossa, vaikkakin sitä voi tehdä maksimissaan viikoksi eteenpäin. Samoin joskus kun odotan sähköpostiin vastausta tarkistan nopeasti kellon kautta onko maili jo tullut vaiko ei. Myös tekstareita on tällä tullut luettua ja vastattua puhetunnistusta käyttämällä, joten kellon käyttötavat on monipuoliset.
Siri
Olen käyttänyt Siriä arjessa jo pidemmän aikaa kännykän kautta moneen perustoimintoon. Esimerkiksi unille mennessä olen sanonut “Herätä minut aamulla kello viisi” jonka jälkeen herätys on mennyt päälle, tai “Ajastin 10 minuuttia” kun makkarat on uunissa ja ne pitää muistaa myös ottaa pois sieltä ajallaan. Kellon tapauksessa Sirin käyttö on saanut aivan uudet mahdollisuudet, sillä sen käyttö on vieläkin helpompaa koska kello on kädessä lähes kaiken aikaa. Kun kelloa nostaa siten että näyttöön tulee kuva, riittää vain että sanoo “Hei Siri” jonka jälkeen sanoo mitä Sirille aikoo sanoa.
Vahinko ei tule kello kädessä. Kello odottamassa parittamista kännykän kanssa.
Esimerkkejä joita olen käyttänyt oikeassa elämässä kellossani on “Hei Siri, paljonko ulkona on lämpöä” jonka jälkeen kellon näyttöön on tullut lämpötila Helsingissä, pieni kuvake onko pilvistä, saiteista vai aurinkoista ja sen lisäksi myös tekstinä kuvaus, esimerkiksi “Lähinnä pilvistä”. Myös päivän ylin ja alin lämpötila tulee samalle näytölle näkyviin.
Toinen missä Siri kellossa on enemmä kuin sata jänistä on Philips Hue -älyvalojen hallinta. “Hei Siri, sytytä olohuoneen valot” sytyttää valot olohuoneeseen, “Hei Siri, sammuta kaikki valot” sammuttaa asunnostani kaikki valot tai “Hei Siri, vaihda olohuoneen valot punaiseksi” vaihtaa olohuoneessa olevien lamppujen värisävyn punaiseksi ja “Hei Siri, aseta olohuoneen kirkkaus 30 prosenttia” himmentää valaistuksen kohtalaisen himmeäksi jne. Tämä jos mikä on on itselleni tunne siitä että tieteiselokuvat ovat tulleet todeksi arjessa.
Myös “Soita numeroon X” tai “Soita Y” toimivat Sirin kautta suoraan. Samoin käytän myös toisinaan tekstiviestien lähettämisessä Siriä, eli “Lähetä viesti henkilölle X” jonka jälkeen sitten sanelen mitä haluan tekstata. Puheentunnistus on tullut pitkän matkan lapsuusvuosistani.
Akkukesto ja muuta yleistä
Akkukesto on ainoa miinuspuoli jota tässä kellossa olen löytänyt, eikä sekään ole omassa käyttötavassani ollut ongelma. Lataan normaalisti kelloa aina sopivissa hetkissä, eli esim. illalla töiden jälkeen muutamaa tuntia ennen unille menoa. Haluan tosiaan saada yöllä unianalyysiä, jonka takia lataan mieluummin illalla kuin yöllä. Samoin toinen omaan elämänrytmiini sopiva paikka ladata kelloa olisi tietenkin myös aamulenkin jälkeen kun on tekemässä muita askareita, eli keitän aamukahvit, käyn suihkussa, kirjoitan päiväkirjaa jne. mitä arjessa normaalisti tulee tehtyä. Kuitenkin vielä on riittänyt, että lataan kelloa aina pari tuntia päivässä hieman ennen unille menoa jolloin lataus onkin jo 100 % täysi.
Hyvänä puolena kellossa on myös sen vesitiiviys. Olen käyttänyt kelloa myös suihkussa, sillä kello kestää vettä muistaakseni 50 metriin saakka. Tämä on erittäin hyvä asia, koska tällöin kellon käyttöä ei tarvitse varoa normaalissa elämässä lainkaan.
Loppusanat
Apple Watch series 2 kello on ollut todella positiivinen yllätys. Se tekee lenkkieni ja kuntoilun seurannasta helppoa, joten se sopii täysin siihen käyttöön jota varten sen hankin. Sen lisäksi se on tuottanut paljon lisäarvoa itselleni myös kotona, sillä Siri toimii sen kautta hyvin. Käytännössä monet perusasiat voin hoitaa suoraan kellon kautta ilman että joutuu puhelinta kaivamaan esiin, eli esim. ajastimen käyttö, herätyskellon asettaminen, asunnon valaistuksen säätäminen ja viestien kirjoittaminen puhumalla. Kokemukset ovat sangen positiiviset.
Toisen sukupolven Apple Watch 42 mm näyttökoolla irtosi 1Store Apple-myymälästä hintaan 479 eur.
Låt den rätte komma in (Ystävät hämärän jälkeen) suomenkielinen DVD-kansi
Vaihtelun vuoksi pitkästä aikaa katselin vampyyrielokuvan. Tällä kertaa elokuvaksi valikoitui vuodelta 2008 oleva ruotsalainen romanttinen kauhuelokuva Låt den rätte komma in (IMDB) joka suomalaisittain kääntyy muotoon Ystävät hämärän jälkeen. Elokuvasta on tehty myös jenkkiläinen versio ja olen sen aikaisemmin nähnytkin, joten oli kiintoisaa nähdä millainen vanhempi ruotsalainen filmatisointi elokuvasta on.
Låt den rätta komma in on Tomas Alfredsonin ohjaama teos jossa pääosissa nähdään Kåre Hedebrant sekä Lina Leandersson. Elokuva pohjautuu ruotsalaisen kauhukirjailija John Ajvide Lindqvistin vuonna 2004 julkaistuun samaa nimeä kantavaan esikoisteokseen Ystävät hämärän jälkeen. Teos on julkaistu Suomessa Gummeruksen toimesta.
Oksar (Kåre Hedebrant) ja Eli (Lina Leandersson))
Elokuvassa kerrotaan 12-vuotiaasta koulukiusatusta Oskarista ja hänen ystävyydestään ja ihastumisesta naapuriin muuttaneeseen uuteen tyttöön Eliin. Eli ei ole kuitenkaan aivan normaali 12-vuotias tyttö, sillä hän on ollut suunilleen 12-vuotias jo hyvin monta vuotta. Eli ei myöskään kestä päivänvaloa, hän tarvitsee verta syödäkseen ja hän ei voi tulla sisään mikäli häntä ei kutsuta – tai tarkemmin ottaen hän voi tulla sisään, mutta pian hän alkaa valumaan verta jos hän tulee kutsumatta sisään. Ei ole helppoa olla vampyyri.
Eli elää vanhan miehen Håkanin kanssa. Håkan ja Eli saapuvat Blackbergiin Tukholmaan ja pian alueella alkaa tapahtua mystisiä kuolemia joissa ihmisiä on mm. roikotettu puussa ja valutettu veret pois. Håkan auttaa Eliä saamaan verta syödäkseen, mutta aina kaikki ei mene täysin nappiin ja lopulta Håkanin tappamiset saavat hänen kannaltaan epäonnisen käänteen. Myös Eli itse joutuu lähtemään toisinaan veren metsästysreissulle ja siinä samalla hän myös tartuttaa erään rouvan purennallaan vampyyriksi.
On tärkeää kutsua vampyyri sisään jos haluaa hänen säilyvän elossa
Pidin tästä elokuvasta. Se on kaunis tarina ihastumisesta ja rakastumisesta, välittämisestä ja puolustamisesta, kiusatun lapsen elämästä ja siitä kuinka paha lopulta saa palkkansa tavalla tai toisella. Pidän tästä myös vampyyrielokuvana vaikka se onkin kohtalaisen kaukana klassisesta Dracula-tyylin tarjonnasta.
IMDB:ssä annoin elokuvalle arvosanaksi 8/10 ja tällä hetkellä keskiarvona IMDB:ssä on 7,9, joten aika pitkälti samoilla linjoilla oma näkemykseni on muun maailman kanssa.
Nälkä ajaa vampyyrinkin epätoivoisiin tekoihin
Ystävät hämärän jälkeen on hyvä elokuva ja onpa se saanut jopa kiitosta myös kriitikoilta – vuonna 2016 elokuva äänestettiin BBC:n 117 elokuva-asiantuntijan arvioissa vuosisadan 100 parhaan elokuvan joukkoon.
