Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • Leffalauantai: Avatar

    Avatar-elokuvan suomenkielinen DVD-kansi

    Avatar (IMDB) on James Cameronin ohjaama vuonna 2009 julkaistu scifiä ja fantasiaa sisältävä toimintaseikkailu. Sen pääosanäyttelijöinä on Sam Worthington (Jake Sully) sekä Zoe Saldana (Neytiri).

    Avatarissa kerrotaan ihmisten ja Na’vi-rodun taistelusta kaukaisella maailmalla Pandoralla. Ihmiset ovat kehittäneet Na’vin näköisen olennon, Avatarin, jonka kehoon ihminen sitten pystyy menemään. Tämä kuitenkin vaatii että Avatar on tehty juuri kyseisen ihmisen geeneihin sopivaksi. Jake Sully on sotilas joka on menettänyt veljensä ja hänet värvätään mukaan Pandoran keikalle, sillä hänen ja operaatiossa mukana olleen veljensä geenit ovat samanlaiset ja siten Avatarin ohjaamiseen sopivat.

    Jake tutustuu Avatarina ollessaan Na’veihin ja ennalta arvattavalla tavalla rakastuu yhteen heistä. Vähitellen hän alkaa kokemaan heidän elämän ja maailmansa kauniimpana ja parempana kuin omansa, jonka seurauksena hän lopulta päätyy puolustamaan Na’vien arvoja ja kulttuuria riistäviä ihmisten sotilaita vastaan.

    Eiffel 65:n hittiä mukaillen, I’m blue daba-diba-badiibaa.

    Elokuva on pitkä, IMDB:n mukaan 2 h 42 min. Pituudestaan huolimatta se ei käynyt puuduttavaksi vaan piti katsojan otteessaan. Avatar oli ennalta arvattavuudestaan huolimatta mielenkiintoinen ja jollain tapaa myös koskettava elokuva. Sisäinen hippini koki Jaken ymmärryksen avartumisen hyväksi ja koskettavaksi jutuksi.

    Avatar on ehdottomasti visuaalisesti yksi kauneimmista – ellei jopa kaunein – elokuvista jonka olen koskaan nähnyt. Sen esittelemä fantasiamaailma oli paikoitellen jopa henkeäsalpaavan upea. Tyylikäs värien käyttö yhdessä eeppisen musiikin kanssa oli kokemuksena todella hieno. Paikoitellen Pandorasta ja sen värimaailmasta tuli myös mieleeni Skyrimin (arvostelu) fantasiamaailma sen upeimmissa näkemissäni kohdissa.

    Pandora tarjoaa lapsilleen kauniin luonnon joka pitää huolta omistaan

    Avatar on saanut IMDB:ssä tätä kirjoittaessa arvosanaksi 7,8 joka on kohtalaisen hyvä arvosana mutta ei aivan vastaa silti sitä mitä itse annan tälle. Mielenkiintoinen tarina yhdistettynä visuaaliseen kauneuteen erinomaisten musiikkien säestyksellä viihdyttävässä elokuvassa ansaitsee omalla arvoasteikollani korkeamman arvosanan.

    Lajityypissään Avatar on loistava elokuva joka kestää useammankin katselukerran.

    Arvosana: 9/10

  • Perjantaipullo: Schneider Weisse Tap 6 Unser Aventinus

    Schneider Weisse Tap 6 Unser Aventinus

    Tällä viikolla perjantaipullona on hämmentävä tuote, josta en ole edes täysin varma mikä ihme se on. Tuotteen kyljessä lukee Schneiser Weisse Tap 6 Mein Aventinus, mutta Alkon sivuilla ei ole sellaista tuotetta, on vain Schneiser Weisse Tap 6 Mein Aventinus. Etikettikin on hieman erilainen, mutta luultavasti tuote on muuten sama. Kuitenkin sana unser on saksaa ja tarkoittaa meidän kun taas sana mein tarkoittaa minun, joten kyseessä voi olla brändäysjuttu.

    Yhtä kaikki kyseessä on 8.2 % alkoholia sisältävä vehnäolut jota myydään 0.5 litran pulloissa hintaan 4,49 eur. Oluen väriarvo on 52 EBC joten kyseessä on väriltään tummempi olut kuin viimeisinä parina viikkoina perjantaipulloissa on nähty.

    Oluen tuoksu on mieto eikä herättänyt mitään ajatuksia itselleni. Vaahtoavaisuus on kohtalaisen suurta ja vaahto kestää pitkään, mutta tästäkin huolimatta odotus on vaahdon laskeutumisen arvoista.

    Schneider Weisse Tap 6 on hedelmäinen ja pehmeä olut jossa on hieman paksuutta havaittavissa. Paksuudella tarkoitan siis samaa tatsia mitä esim. Guinessissa on, eli sellaista suhteellisen sameaa olutta. Tämä on suhteellisen petollinen olut ihmisille jotka eivät ole tottuneet sille että olut voi olla miedon makuinen mutta sisältää runsaasti alkoholia. Humala ei tässä maistu juuri lainkaan, joten makunsa puolesta tällaista on helppoa hilpaista alas nopeallakin tahdilla.

    Schneider Weisse Tap 6 menee loistavien oluien kategoriaan. Tätä on helppo suositella testattavaksi.

    Musiikkivalinnat olivat tällä kertaa tavallista hankalammat löytää, sillä en meinannut löytää mitään selkeästi tähän sopivaa. Moni artisti oli lähes sopivaa oluen tunnelmaan, mutta silti ei aivan. Koetin Kivimetsän druidia, Ensiferumia, irkkulauluja, mutta lopulta oluen pehmeään makuun ja sen tunnelmaan sopivimmaksi päätyi Devil Dollin kappale Bourbon in your Eyes sekä Arielle Dombasien, The Hillbilly Moon Explasionin ja Nicolas Kerin kappale My Love for Evermore.

  • Ruokapaikat: Mount Everest Vilhonkatu

    Bhendo masu, lammasta currykastikkeessa Mount everestin tyyliin

    Tämänkertainen ruokapaikka on nepalilainen ravintola Mount Everest joka löytyy Helsingin keskustasta aivan rautatieaseman läheisyydestä, osoitteesta Vilhonkatu 9. Käytännössä siis paikka on Rautatientorin vieressä, lähellä kansallisteatteria. Mount Everestin ravintoloita löytyy Helsinigistä myös Lapinlahdenkadulta sekä Luotsikadulta, mutta en ole kumpaakaan näistä aikaisemmin myöskään testannut.

    Keskustan Mount Everest on yleisilmeeltään siisti ja viihtyisä ravintola joka olemukseltaan ja sisustukseltaan on hyvin samanlainen kuin muutkin nepalilaiset ravintolat joita olen koettanut.

    Kävin ravintolassa lauantaina noin kolmen aikaan eikä ainakaan siihen aikaan ollut erikoisemmin ruuhkaa. Istumaan mahtui hyvin. Paikalla oli kyllä myös muitakin ihmisiä mutta otin kuvan siten että he eivät tule kuvaan näkyviin lukuunottamatta kuvassa näkyvää työntekijää.

    Lauantaina kolmen aikaan oli hyvä aika käydä, sillä tähän aikaan mahtui hyvin istumaan vaikka toki muutama yksittäinen asiakas paikalla oli kuvan ulkopuolella

    Tavallisesti nepalilaisissa ravintoloissa tapanani on tilata lähes aina kanaa, mutta tällä kertaa mukana olleen kaverini suosituksesta päädyin ottamaan lammasta currykastikkeessa.

    Olin katsonut ravintolan ulkopuolelta seinästä ruokalistan ja valinnut mitä haluan syödä, joten tilaus oli suoraviivainen ja nopea prosessi. Menin sisään, sanoin minkä annoksen haluan ja menin istumaan. Ruokaa ei tarvinnut odottaa kauaa ja ennen pääruokaa tuotiin jo pöytään papadum-leipä jota oli hyvä syödä pääruokaa odotellessa.

    Pääruoka oli hyvä ja maukas. Se maistui tutulle ja turvalliselle nepalilaisen ravintolan ruoalle eikä se herättänyt kovin suuria ajatuksia tai tunnetiloja. Toisin sanoen, ruoka oli hyvää ja se maistui juuri sille mitä siltä toivoi ja odottikin. Jos pitää nepalilaisesta ruoasta, pitää varmasti myös tästäkin paikasta.

    Keskustan Mount Everest ulkoapäin kuvattuna

    Annoksen koko oli hyvä, vaikkakin se oli oman jaksamisen ylärajoissa. Sen pystyi syömään hyvin ilman ähkyä, mutta kuitenkin sen jälkeen tiesi käyneensä syömässä. Itselleni olisi siis pienempikin annos riittänyt, mutta hyvänä puolena eipä tarvinnut illalla enää syödä muuta isompaa ateriaa.

    Hinta aterialle ei myöskään ollut paha, sillä annos maksoi 14,50 eur.

    Loppupäätelmänä Mount Everest Vilhonkadulla Helsingin keskustassa on hyvä ja normaalihintainen nepalilainen ravintola. Siellä on hyvä ja ystävällinen palvelu, ruoka on hyvää ja tunnelmakin on viihtyisä. Jos pitää nepalilaisesta ruoasta, en näe mitään syytä miksi tätä paikkaa en voisi suositella kokeilemaan.

  • Kokkailut: Pekonilla täytetty uunipaprika nuudelien kera

    Valmis annos

    Tämän kertaisissa kokkailuissa on myöskin hyvin simppeli ruoka, pekonilla täytetty uunipaprika jonka kanssa nuudeleita.

    Aivan ensimmäiseksi vedenkeittimellä tuli kiehautettua vettä nuudeleille. Nuudelit tuli viskattua kattilaan jonka päälle sitten kiehuvat vedet tuli lisättyä. Kansi päälle ja nuudelit sinne hautumaan muun ruoan valmistuksen ajaksi.

    Seuraavana vaiheena oli paistella pekonit. Pekonien paistamisen aloittamisen yhteydessä pistin myös uunin lämpeämään 175 asteeseen.

    Ruoanvalmistuksessa käytetyt ainesosat. Kurkku unohtui kuvasta.

    Pistin Amerikan pekoni -paketista kaksi kappaletta pekonisuikaileita pannulle kärventymään. Toinen näistä sitten katkesi kahteen osaan, mutta toki tällä ei ole tällaisessa ruoassa mitään merkitystä aterian estetiikan kannalta. Pekonien paistuessa pannulla kerkeää hyvin irroittamaan paprikasta keskusosan pois, puolittaa paprikan valmiiksi ja nyppiä pois isoimmat siemenet.

    Kun pekonit olivat kärventyneet valmiiksi oli aika viskata pekonit paprikan sisälle täytteeksi ja laittaa uuniin. Annoin olla paprikan 175-asteisessa uunissa 7 minuuttia, mutta ehkä olisi voinut olla hieman pidempäänkin.

    Kun kaikki oli kokkailujen puolesta valmista kaadoin nuudeleiden loput vedet pois ja kippasin siitä pienen annoksen lautaselle, leikkasin kurkkua lautaselle aterian seuraksi raikkautta tuomaan ja hieman heitin lautaselle mukaan myös raejuustoa. Viimeisen silauksen aterialle antoi paprikan päälle lisätty Grana Padano juustoraaste jonka lisäsin vasta kun ateria oli lautasella.

    Nuudelit lisätty kiehuvaan veteen imeytymään
    Kaksi viipaletta pekonia joista toinen katkesi pannulle nostaessa kahteen osaan
    Pekonin paistumista odotellessa kerkeää paprikasta irroittamaan keskusosan
    Pekoni viskataan paprikan sisälle ja paprikat uuniin

    Raaka-aineiden hinnat eriteltynä:
    – Pirkka lihanuudeli 0,39 eur
    – HK Amerikan pekoni 1,99 eur
    – Kotimainen kurkku 1,52 eur
    – Punainen ulkomaalainen paprika 0,29 eur
    – Valio raejuusto 1,39 eur
    – Pirkka Grana Padano juustoraaste 2,19 eur

    Aineille tuli kertaostoksena jonkin verran hintaa, yhteensä 7,77 euroa mutta täytyy toki muistaa se että yhden aterian hinnaksi ei jää lähellekään tuota.

    Söin annoksena ainoastaan puolikkaan paprikan jonka sisällä on yksi pekonisiivu, juustoraasteesta jäi ainakin 95 % pussista jäljelle, kurkkua meni vain viides- tai kuudesosa ja raejuustostakin meni ainoastaan murto-osa purkkia. Myöskin nuudeleita jäi jäljelle yli puolet keitetystä joten aterialle ei jää lopulta paljoa hintaa jos ottaa nämä seikat huomioon.

  • Johdot piiloon

    Bluelounge Cablebox -kaapelikotelo on mahtava keksintö

    Kotonani on paljon elektroniikkaa jonka seurauksena on tietenkin se että johtoja ja muuntajia on aivan järjettömät määrät. Vuosien mittaan olen koettanut jos jonkinmoista tapaa saada johtoja piiloon ja jatkoroikkia tungettua pöytien kaappeihin ja pöytien taakse pois silmistä ja mielestä, mutta valitettavasti niissä ratkaisuissa on omat ongelmansa. Jos ja kun jatkoroikan saa piiloon pois näkyvistä, aiheuttaa se edelleen harmaita hiuksia siinä vaiheessa kun pitäisi siivota. Sähköjohdot keräävät paljon pölyä ja jos niitä ei pääse imuroimaan ei se ole hyväksi huoneilmalle.

    Vihdoin ja viimein Verkkokaupassa käydessäni päätin ostaa kaapelikoteloita. En niitä mennyt etsimään alunperin, mutta koska matkalla sattui osumaan silmään ajattelin että voisinpa kokeilla. Pistin elämän risaiseksi ja ostin kerralla kaksi.

    Toinen johtokotelo menee Macin taakse. Syntikan sustain-pedaalia en toki niputtanut.

    Kotona sitten irrottelin kaikki elektroniikat irti seinistä ja vaihdoin samalla huonejärjestystä samalla kun huonekaluja piti muutenkin siirtää suuret määrät jotta taakse pääsin imuroimaan. Aiemmin huonejärjestys oli olosuhteiden pakottamana toinen, sillä Counter-Strike: Global Offensiveä pelatessa piti kone olla kaapelilla kiinni nettiboksissa koska WLAN-yhteys pätki niin paljon. Ostin kuitenkin Verkkokaupasta paremman WLAN-tikun jolla pelaaminen onnistui ilman ongelmia, joten nyt pystyin huonejärjestyksen valitsemaan muilla perusteilla.

    Johtokotelo tuo ison hyödyn kämppääni sillä kotelon visuaalinen ilme ei ole järin ruma ja sen kehtaa jättää jopa näkyville. Jatkoroikka ei ole kaunis näky ja jatkoroikka jossa on muuntajia on vielä sitäkin rumempi ilmestys. Harmillisesti monessa laitteessa on muuntaja eikä pelkkä virtatöpseli, mutta onneksi tuohon johtokotelon sisälle mahtuu myös muuntajia monta kappaletta ilman ongelmia.

    Television vieressä on pieni taso jonne sai laitettua toisen johtokotelon. Sen sisälle meni konsoleiden ja nettiboksin muuntajat sekä Philips Huen ohjausyksikkö ja sen muuntaja.

    Ajattelin selviäväni kahdella kotelolla, mutta television taakse tunkiessani koteloa ja johtoja sen sisään tajusin että parempi tehdä tämä siististi. Laitoin yhden television taakse ja toisen television viereen jonne tulee konsoleiden johdot. Sen lisäksi piti siis käydä ostamassa kaksi uutta rasiaa vielä tietokoneille.

    Lopputulokseen olen kyllä tyytyväinen. Kotelon ansiosta pöydät voi tunkea paljon lähemmäksi seinää kun sen taakse ei tarvitse jättää tilaa muuntajille. Samoin asunnon siivoamisen kannalta nämä helpottavat arkea.

    Vielä jossain vaiheessa täytyy kehitellä parempia ratkaisuja johtojen piilottamiseen, mutta siihen asti näillä ratkaisuilla mennään. Loppuun vielä kuva television takaa ja konsoleiden alta.

    Television takana televisiotasolla on yksi kotelo jonne sijoitin viiden laitteen virtajohdot sekä television liitäntäboksin

    Johtokoteloita myydään ainakin Verkkokauppa.comissa hintaan 34,90 eur.