Tänään törmäsin Facebookissa pyöriessä IKEAn tekemään mainokseen. Mainos on kyllä niin hieno että pitää ihan jakaa se täällä blogissa muidenkin nähtäväksi. Mainio parodia Applen mainoksista!
Author: stargazers
-
Linkin Parkkia 20 eri tyylillä
Kaverini linkitti YouTubesta löytyvän videon misä joku mies vetää Linkin Parkin kappaleen In the end käyttäen kahtakymmentä erilaista laulutyyliä. Hienosti tehty video jossa mukavasti myös kappaleen taustat mukautuvat tyyliin. Respect!
-
Kuukausikatsaus elokuuhun
Kuvassa vilkkaasti liikennöity Lapinlahden rautatieasema Totuttuun tapaan maailma jatkoi rullaamistaan ja kuukausi vaihtui elokuusta syyskuuhun kuten hyvin monena vuotena aiemminkin. On siis aika istahtaa taas koneen ääreen ja katsastaa menneseen kuukauteen mitä sitä tuli touhuttua vai tuliko yhtikäs mitään.
Elokuun puolella oli tavallisuudesta poikkeavaa aktivteettia ristiäisten muodossa. Pari vuotta onkin tainnut vierähtää kun viimeksi olen moisissa juhlissa käynyt joten mukavahan tuo oli pitästä aikaa päästä moiseen tapahtumaan käymään. Samalla kertaa kun olin reissussa tuli käytyä myös isovanhempien luona joten reissattua tuli sentään ainakin viime kuun puolella jonkin verran.
Muutoin viime kuu meni hyvin pitkälti tietokoneella pelaamisen merkeissä. Viime kuussa aktivoiduin ja pelasin pari pidempää peliä lävitse sekä muutamia lyhyempiä. Kaikkiaan seitsemän peliä tuli läpi kaluttua ja niistä myöskin arvostelut kirjotettua. Arvosteluista muutamat löytyvät täältä blogista sekä sen lisäksi uudessa elvenpath.net blogissa.
Pelaamisen lisäksi viime kuussa tuli tosiaankin myös uusi blogi aukaistua. Tällä hetkellä sisältö on pääosin itseni kirjoittamaa sinnekin, mutta onpa siellä jo yksi kaverinikin kirjoittama arvostelu. Kuten yleensä, tuokin blogi päivittyy kiireiden ja fiiliksen mukaan. Joskus pelaan enempi, joskus vähempi ja samoin on laita blogin toisella kirjoittajallakin.
Sosiaalista elämää on tullut elettyä samaan tapaan kuin aina ennenkin, eli kavereita on tullut nähtyä. Oli sangen mukavaa myös kun kaverini pääsi käymään kahvilla täälläkin vielä ennen lähtöään lähetystyöhön ulkomaille. Toivon mukaan matka menee hyvin ja työ on hedelmällistä 🙂
Muuttoapunakin tuli toimittua toiselle kaverille kun hän muutti tänne Jyväskylän suuntaan. Mukava homma että lisää saatiin Keski-Suomeen kaveriporukkaa taasen maisemiin!
Hieman myös sisustukseen tuli sijoitettua viime kuun puolella kuten aiemmasta blogimerkinnästä voi havaita. Kaksi pöytää tuli hommattua ja nyt molemmat pöydät ovat olleet sangen ahkerassa käytössä. Käyttö muuttuikin erilaiseksi kuin mitä alunperin kaavailin eivätkä pöydät olekaan vierekkän olohuoneessa, mutta molemmat ovat löytäneet sijoituspaikkansa asunnosta ja tällä hetkellä ratkaisu on vaikuttanut sangen toimivalta. Olohuoneeseen jäi toinen pöytä ja makuuhuoneeseen meni toinen pöytä.
Muuten ei mitään sen suurempaa ja ihmeellisempää tapahtunut menneessä kuussakaan. Tavallista elämää joka rullailee omalla painollansa. Ainoastaan huonona puolena voisi viime kuukauden puolelta mainita että mystinen kuumeilu alkoi taas tekemään tuloaan monen hyvän kuukauden jälkeen ja lämpötilat on sahaillut taas kauppareissujen jälkeen korkeimmillaan jopa 37.6:een asteeseen ja olotilakin on toisinaan sen mukainen. Noh, sillä mennään mitä on annettu joten eipähän tuossa. Omituisesti on useampana vuotena ollut että kesällä on paljon vähemmän oireillut kun syksyä kohden, liekö sitten jotain tekemistä säiden kanssa. Mene tiedä.
Kaikkiaan kuitenkin hyvä kuukausi ja uusikin kuukausi on hyvin alkanut jo kulkemaan eteenpäin. Ei muuta kuin mukavaa alkanutta kuukautta kaikille lukijoille ja muillekin, toki!
-
Uusi työpöytä!
Tulipa eilen tehtyä tori.fi sivuston kautta erinomainen löytö. Myynnissä oli toimistopöytiä useampia samanlaisia joten sieltä sitten tuli ostettua kaksi kappaletta moisia.
Pöydät ovat suhteellisen massiivisen kokoisia – 140 senttiä leveitä ja 80 senttiä syviä. Korkeutta on vaikea sanoa koska niitä voi vaihtaa itse jalkoja pyörittelemällä mutta itse pistin ne siten että korkeutta on pöydällä 68,5 senttiä (siis lattiasta pöytälevyn pintaan). Katselen tällä korkeudella jonkin aikaa onko miten hyvä käytännössä ja jos ei, pistän vielä matalammaksi vaikka entuudestaan onkin jo kohtalaisen matala. Kuitenkin käytän tätä pöytää ensisijaisesti nojatuolista käsin, joten haluan että se on sillä korkeudella että rasitusvammaa en saa hankittua itselleni pelaillessa – monia pelejä pelaillessa kuitenkin hiirtä käytetään paljon.
Pöydät ovat muutamien tuntien käytön jälkeen erinomaiset ainakin ensituntumaltaan. Pistin illalla pöytien pohjaan kaksipuoleisella teipillä jatkoroikkiakin jotta sähköjohdot eivät roikkuisi lattialla. Kuten kuvasta kuitenkin näkee, lattialla roikkuu tästäkin huolimatta aivan järjetön määrä johtoja jotka odottavat että niille teen jotakin. Pitää myös hommata lisää jatkoroikkia joissa on 5 tai enemmän pistokkeen paikkoja, koska lattialle piti vielä laittaa yksi jatkoroikka jossa on kolme pistoketta sekä vetäistä yksi muuntaja lattiaa pitkin.
Toisen pöydän pohjaan vetäisin ruuvin johon laitoin roikkumaan Wippies-boksin joka toimii itselleni tässä tapauksessa toki vain switchinä. Eli toisin sanoen saan vedettyä olohuoneeseen vain yhden verkkokaapelin nettiboksilta (joka on olosuhteiden pakossa oltava eteisessä). Se verkkokaapeli menee pöydän pohjassa piilossa olevaan Wippies-boksiin josta sitten menee verkkokaapelit Windows-koneelle, Linux-koneelle sekä Macille. Lattialla onkin tällä hetkellä risteilemässä yksi juuttaan pitkä verkkokaapeli kun en löytänyt paremmin mitoitettua tuohon. Noh, kunhan tässä kaikki tarvikkeet saa hommattua joskus niin saa tämän parempaan kuosiin ajan kanssa.
-
Peliarvostelu: Abyss: The Wraiths of Eden
Mies on kadonnut mystisesti eikä ilmeisesti lähipubistakaan ole löytynyt. Millaiseen peliin tulee tartuttua kun haluaa pelata verkkaisesti etenevän rennon pelin ilman hötkyilyä ja samalla kuitenkin antaa aivoilleen kevyttä evästä muutamaksi tunniksi? Tietenkin kevyeen seikkailu-puzzlepeliin. Tässä tapauksessa pelitarjottimelle tarttui Artifax Mundin tuotos vuodelta 2012 joka kantaa nimeä Abyss: The Wraiths of Eden.
Peli on tyyliltään hidden object -tyylinen seikkailullinen ongelmanratkaisupeli jossa seurataan lineaarisesti etenevää juonta ratkomalla pelissä vastaan tulevia ongelmia. Toisin kuin elävässä elämässä, näissä ongelmanratkaisuiksi paras vaihtoehdoista ei ole se että lakkaa näkemästä asiat ongelmana – ainakin jos tarkoitus on pelissä päästä eteenpäinkin.
Taitaa olla darrapäivä. Abyss: The Wraiths of Eden on hyvin pitkälti samankaltainen toteutukseltaan kuin aikaisemmin läpipelaamani 9 Clues: The Secret of the Serpent Creek. Kontrollit toimivat täysin samalla tapaa tässäkin pelissä joten näppäimistöä ei tarvitse lainkaan pelin aikana kuluttaa ellei tarvitse kesken kaiken käydä valikoissa räpeltämässä tai ottaa kuvankaappauksia pelistä.
Tarinassakin oli jollain muotoa samankaltaisia vivahteita – kummassakin pelissä tematiikka pyörii joko paranormaaleissa tai vähintäänkin tieteellisen maailmankatsomuksen ulkopuolisissa tapahtumissa. Abyssin tarinassa kerrotaan veden alle hautautuneesta Edenistä jossa asiat on mennyt kehnommanpuoleisesti. Muinainen pahuus on ottanut siellä vallan ja kaiken muun huonon lisäksi tuo sama pahuus on pelin päähenkilön kumppanin katoamisen takana.
On päiviä jolloin palaset loksahtavat kohdalleen. Pelissä oli tarjolla muutamia erilaisia ongelmanratkaisutehtäviä. Tietenkin pelissä oli tarjolla tämän pelityylin lienee yleisimpiä puzzleja, eli kentästä poimitaan tavaroita joita sitten käytetään toisessa paikassa jotta asioissa pääsee eteenpäin. Tämän lisäksi tarjolla oli mm. palapelien kasaamista jahka siihen oli löytänyt puuttuvat palaset, esineiden etsintää ruudulla näkyvästä tavaraläjästä, ruudukossa kulkemista viivojen mukaisesti niin että mitään ruutua ei kulje kahteen kertaan kulkiessaan reitin loppuun ynnä muita perustason puzzleja.
Taso näissä tehtävissä oli yleisesti ottaen perustasolla pelatessa inhimillinen. Ainoastaan muutaman ongelmanratkaisun skippasin kokonaan, vaikkakin vahingossa. Joissain tehtävissä en ollut aivan varma mitä siinä pitää tehdä ja painon Hint-painiketta jonka seurauksena tuli koko puzzle skipattua. Tämä oli hieman hämmentävää, sillä esimerkiksi esineitä etsiessä tavaraläjästä ei kyseisellä painikkeella menty ohi vaan saatiin vinkki missä seuraava esine mahtanee olla. Tässä tarkoituksessa kyseistä painiketta tuli painettua muutamia kertoja tarkoituksellisestikin koska kaikkia sanoja en tiennyt mitä ne ovat suomeksi enkä kaikkia myöskään sanakirjasta löytänyt.
Vaikka puzzleja olikin kohtalaisesti erilaisia niin myös paikoitellen puzzleissa tuli useampaan kertaan samankaltaisia tehtäviä joka meinasi välillä olla puuduttavaa ja johon olisi kaivannut vaihtelua enemmän. Käytännössä siis esineitä etsittiin tavaraläjästä useammankin kerran ja itselläni tuli nämä osuudet hoidettua rätkimällä ensin summassa kaikkia nopeasti näkemiäni esineitä hiirellä toivoen että esineitä löytyy siten ja vasta sen jälkeen aloin ajatuksella etsimään niitä mitä en ollut summassa nakuttelemalla löytänyt.
Mutta missä on oikea pää? Graafiselta ilmeeltään peli on taattua laatua – miellyttävää piirrosjälkeä jota jaksaa katsella niin taustoissa kuin objekteissakin. Ainoastaan muutamassa puzzlessa joutui miettimään että mitä kyseinen esine pyrkii esittämään, mutta toisaalta koska en vaivautunut tarkistamaan sanaa sanakirjastakaan niin voi olla että kyseessä on ollut objekti jota on vaikea saada piirrettyä mitenkään järkevään muotoon. Pääsääntöisesti tässä on siis sangen onnistunut visuaalinen ilme.
Äänien ja musiikkien saralla peli oli myös perustasoa. Pelin musiikit sopivat tunnelmaan tarpeeksi hyvin eivätkä ne isommassa mittakaavassa aiheuttanut suuria tunteita. Ainoastaan joissain tehtävissä jos pidempään tuli pyörittyä samassa paikassa olisi toivonut hieman lisää vaihtelua musiikkeihin. Ääninäyttely pelin kohtalaisen vähäisissä repliikeissä oli myöskin perustasoa vaikkakin paikoitellen olisin toivonut enemmän tunnetta repliikkeihin, mutta mukiinmenevät ne tällaisenakin onneksi olivat.
Pituuden puolesta peli on kohtalaisen lyhyt ja sen pelaa läpi muutamissa tunneissa. Itse käytin pelaamiseen noin neljä tuntia ja 15 minuuttia ja How long to beat -sivustolla tällä hetkellä näyttäisi läpipelaamiseen kuluva keskiarvo olevan ihmisillä kolme tuntia.
Abyssin Steam-versioon on saatu myöskin keräilykortit jotka ainakin itseni mielestä ovat aina mukava lisä peleissä. Abyssin kortteja on kaikenkaikkiaan kuusi kappaletta ja niiden hinnat pyörivät tätä kirjoitellessa 0,08 snt ja 0,12 snt välillä.
Liekö kyseessä retorinen kysymys? Kokonaisuutena peli on mukavan kevyttä ongelmanratkontaa jossa on ihan mukiinmenevä tarinakin. Peli ei ole miltään osa-alueeltaan tajuntaa räjäyttävä mestariteos eikä se ole myöskään minkäänsorttinen pakkohankinta kaikille tämän pelityylin pelaajille, mutta kaikesta huolimatta peli on mukava ja rento välipala jonka ääressä oli mukava viettää muutama tunti elämästään.
Arvostelija: Stargazers