Indie Game: The Movie on kanadalaisten James Swirskyn ja Lisanne Pajotin vuonna 2012 julkaisema dokumenttielokuva jossa syvennytään muutamien indie-pelinkehittäjien elämään pelikehitysprojektin aikana.
Dokumenttissa tehdään läpileikkausta Edmund McMillenin ja Tommy Refenesin elämästä heidän kehittäessään Super Meat Boyta, Phil Fishin elämästä hänen työstäessä Feziä sekä Jonathan Blowista joka on Braid-pelin menestyksen takana.
Dokumentti on aihepiirinsä lisäksi mielenkiintoinen myös siksi, että se sai rahoituksensa joukkorahoituspalvelu Kickstarterin kautta. Toisin sanoen tavalliset kansalaiset antoivat rahaa tätä projektia varten joka sitten kyseisen rahoituksen turvin pystyttiin tuottamaan.
Pelin kehittäminen ei ole aina kevyttä.
Elokuva oli kiintoisa katsaus kulissien taakse. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka paljon työtä, aikaa ja uhrauksiakin indie-pelien kehittäminen tekijöiltään toisinaan vaatii, mutta samaan aikaan oli myös huolestuttavaakin huomata kuinka paljon työ vaatii tekijöiltään kestävyyttä henkiseltä puolelta.
Dokumentissa oli tuotu hyvin esille kuinka stressaavaksi indie-pelin kehittäminen voi toisinaan käydä. Valaisevana esimerkkinä tästä toimi FEZ-pelin suunnittelija Phil Fish joka vaikutti dokumentissa paikoin hyvinkin stressaantuneelta ja siltä että sanomansa “Menetän järkeni” voisi hetkellisesti ainakin pitää paikkansa. Pelin kehitys kesti useita vuosia, ihmiset valittivat pelin kehityksen pituudesta Internetissä joka kehittäjää selvästikin ärsytti, pelin demon esittelyssä messuilla oli epäselvyyttä asioiden laillisista puolista edellisen liikekumppanin taholta ja vieläpä demotilaisuudessa pelissä ilmeni isoja bugeja jotka vaativat ohjelmiston käynnistämistä kesken demotilaisuuden, joten kaikki ei todellakaan mennyt niin hyvin kuin voisi liene toivoa.
Edmund McMillen, pelisuunnittelija Super Meat Boyn takana.
Kiintoisana, hieman yllättävänkin lisänä tässä elokuvassa oli Steamin kautta myöskin keräilykortit sekä saavutukset. Kaikkiaan keräilykortteja löytyy tästä elokuvasta seitsemän joista neljä sai elokuvan loppuun katsomisen aikana.
Elokuvaan on onnistuttu välittämään monenlaisia tunteita joita pelin kehittämisen ja julkaisun aikana tekijänsä ovat kohdanneet. Indie Game: The Movie -elokuva on siis suositeltavaa katsottavaa kaikille jotka ovat kiinnostuneet näkemään pelinkehittäjien näkökulmaa tuotoksistaan.
Posti tuo joskus muutakin kuin laskuja, ainakin Festerille.
Viime kuukauden puolella tämän blogin toinen kirjoittaja, lisko, kirjoitti arvostelun kotimaisen Prank Entertainmentin tuotoksesta Fester Mudd (lue arvostelu). Koska liskon arvostelu tästä pelistä oli positiivinen ja koska olin jo muutoinkin luonut tätä peliä kohden kiinnostuneita katseita, päätin itsekin lopulta tarttua muulia suitsista ja ostaa tämän pelin ja katsoa mistä puusta tuotos on veistetty.
Jo heti pelin alkumetreillä tuodaan ilmi että peli on tehty kunnianosoituksena vanhan koulukunnan Point-and-Click-tyyliä edustaville seikkailupeleille. Tämä on helppo havaita pelin graafisesta ilmeestä sekä tietenkin tekstistä “This game is a tribute to the golden era of adventure gaming.”. En tiedä muista, mutta minulle kyseinen lause tarkoittaa sitä että peliltä on lupa odottaa paljon. Lapsuudessa tuli vanhalla uskollisella IBM:n 286:lla tahkottua mm. Indiana Jones kolmosta ja nelosta sekä Monkey Islandien kahta ensimmäistä osaa joten tämän genren pelit ovat jollain tapaa mielenkiintoani herätteleviä tapauksia.
Jokaisella meistä on omanlaisensa tavat nostattaa fiilistä.
Varsinaisen pelin alettua on ilahduttavaa havaita että pelin ulkoasu on juuri sellainen millaisen sen toivoi tässä pelissä olevankin. Peli on graafiselta ilmeeltään erinomainen tribuutti wanhojen hyvien aikojen seikkailupeleille.
Käyttöliittymän toiminnallisuus on toteutettu samaan tapaan kuin esimerkiksi Monkey Islandin ensimmäisissä osissa. Alhaalta vasemmalta voidaan listasta valita toimenpiteitä joita tehdään ja alhaalta oikealta voidaan selata tavaraluetteloa.
Liikkuminen pelissä tapahtuu hiirellä naksutellen eri kohtiin joihin sitten Fester siirtyy mikäli tämä on mahdollista. Hiiren oikealla painikkeella voidaan klikata esineiden ja asioiden päällä kentällä jolloin suoritetaan vaihtoehtoinen toiminto. Käytännössä tämä on useimmiten Look at, eli pelihahmo katsoo klikattua kohtaa ja kertoo siitä jotakin. Esimerkkinä ylempänä esitetyssä kuvassa Fester on katsonut hirttopuuta jonka seurauksena hän sitten ilmaisee kuvassa näkyvän repliikin.
On tainnut perjantaipullo jos toinenkin humahtaa kurkusta alas.
Tämän tyylilajin peleissä joita olen aiemmin pelannut on ollut hyvä tarina ja humoristinen yleisote. Oli sangen ilahduttavaa huomata että tämä peli jatkoi samalla erinomaiseksi havaitulla linjalla näiden molempien osalta.
Tämän trilogian ensimmäisen osan tarina kertoo Fester Muddista joka saa vuosien jälkeen kirjeen veljeltänsä Budilta. Hän kertoo löytäneensä kultaa niin paljon että siitä riittäisi heille molemmille. Bud pyytää Festeriä tulemaan avukseen kaivamaan kultaa joten niinpä matkaa alkaa kohden kirjeessä kerrottua määränpäätä. Perille päästyä veljeä ei kuitenkaan tahdo löytyä mistään joten Festerin täytyy lähteä selvittämään asiaa tarkemmin omin päin.
Tarina oli omaan makuuni hyvä ja episodin lopussa jäi tunne että tahdon tietää enemmänkin. Tämä on hyvä merkki, sillä tulevan trilogian toista osaa tahtoo näin ollen päästä hypistelemään mahdollisimman pian kun se valmistuu ja julkaistaan.
Lämpimikseen on kiva rupatella.
Peliin oli saatu mukavasti upotettua myös old school Point and Click -pelien tyylistä huumoria; koomisia heittoja hahmojen suusta asioita katsellessa, hienosti nimettyjä tuotteita, juonen kannalta irrelevantteja keskusteluita sekä tietenkin koomisia skenaarioita.
Äänet ja musiikit olivat erittäin hyvin tehty fiilikseen sopivaksi. Äänet antoivat hyvän mausteen koko episodin ajan eikä ne missään vaiheessa käyneet rasittaviksi ja musiikit olivat laadukasta jälkeä kaikilta osiltaan. Musiikki toimi myös täydellisenä tunnelmanluojana kun baarimikko ryhtyi kertomaan kauhutarinaa ja pianisti ryhtyi pimputtelemaan taustalle tarinaan sopivia kappalevalintojaan.
Hämärältä sivukujalta löytyi filosofi.
Koska kyseessä on seikkailupeli, on siinä luonnollisesti myös puzzleja ratkottavana. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että etsitään tavaroita, käytetään niitä oikeissa paikoissa oikeisiin asioihin ja sitä kautta edetään pelissä eteenpäin. Kaikki tehtävät olivat sellaisia että niistä selvisi aivan tavallisella päättelyllä kun hieman niitä mietti. Toisin sanoen ongelmat olivat hyvinkin loogisia.
Mikään kohta ei ollut ylivoimaisen vaikea, vaikkakin itse jumituin joissain kohdissa suhteettoman pitkiksi aikaa ongelman vaikeusasteen huomion ottaen. Syy jumittumiseen ei ollut tehtävän vaikeudessa vaan omassa huolimattomuudessani. Kuten aina seikkailupeleissä, huolellisuus on yksi askel etenemiseen. Itse junnasin tarpeettoman monta kertaa samoissa paikoissa miettien ongelmaa joka lopulta ratkesi kun tutkin ympäristöt uudemman kerran verkkaisemmalla tahdilla. Itseltäni oli vain jäänyt huomaamatta yksi kohta huoneesta joka oli etenemisen kannalta olennainen. Tämän kun huomasi ja sai löydetystä paikasta tarvitsemansa esineen, pääsi sen avulla sitten taas juonessa eteenpäin.
Pelin pelaamiseen meni itselläni hieman yli viisi tuntia, joka on sinänsä kohtalaisen paljon ottaen huomioon että lisko pelasi tämän pelin lävitse hieman päälle parin tunnin. Samoin How Long To Beat -sivustolla ihmiset ovat keskimäärin pelanneet tämän parissa tunnissa lävitse, vaikkakin täytyy ottaa huomioon että kyseisellä sivulla on tätä kirjoittaessani ollut vasta 10 läpipelaajaa. Kuitenkin tästä voidaan silti huomata että tämä ei ole mikään mahdottoman pitkä peli vaikka pelaisi verkkaisemmallakin tahdilla.
Too much information, jopa Festerille.
Itse pelasin tämän pelin Steamin kautta Windowsilla. Steam-versioon on saatu mukaan myös saavutukset joita on mahdollista kerätä 15 erilaista. Itse sain näistä 14 kerättyä ilman yrittämistä joten on realistista saada kaikki saavutukset kerättyä jo ensimmäisellä pelikerralla, etenkin jos lukee ne saavutukset joita pelissä on edes olemassa.
Kaiken kaikkiaan Fester Mudd: Curse of the Gold – Episode 1 on erittäin hieno tribuutti vanhoille hyville seikkailupeleille. Se on toteutettu niin teknisesti kuin tarinallisestikin erinomaisesti ja sitä oli ilo pelata. Toivon mukaan jonakin kauniina päivänä tämä peli saa vielä jatko-osansa markkinoille, sillä kyseessä oli kaikin puolin erinomainen tuotos jonka jatko-osatkin tahtoisi päästä näkemään ja kokemaan.
24.04.2025 – HUOM! Tekstissä viitataan toiseen blogin kirjoittajaan, sillä tämä teksti oli aikoinaan elvenpath.net nimisellä sivustolla. Aleksinblogi.net sivustolla ei ole ollut muita kirjoittajia.
Tänään törmäsin Facebookissa pyöriessä IKEAn tekemään mainokseen. Mainos on kyllä niin hieno että pitää ihan jakaa se täällä blogissa muidenkin nähtäväksi. Mainio parodia Applen mainoksista!
Kaverini linkitti YouTubesta löytyvän videon misä joku mies vetää Linkin Parkin kappaleen In the end käyttäen kahtakymmentä erilaista laulutyyliä. Hienosti tehty video jossa mukavasti myös kappaleen taustat mukautuvat tyyliin. Respect!
Kuvassa vilkkaasti liikennöity Lapinlahden rautatieasema
Totuttuun tapaan maailma jatkoi rullaamistaan ja kuukausi vaihtui elokuusta syyskuuhun kuten hyvin monena vuotena aiemminkin. On siis aika istahtaa taas koneen ääreen ja katsastaa menneseen kuukauteen mitä sitä tuli touhuttua vai tuliko yhtikäs mitään.
Elokuun puolella oli tavallisuudesta poikkeavaa aktivteettia ristiäisten muodossa. Pari vuotta onkin tainnut vierähtää kun viimeksi olen moisissa juhlissa käynyt joten mukavahan tuo oli pitästä aikaa päästä moiseen tapahtumaan käymään. Samalla kertaa kun olin reissussa tuli käytyä myös isovanhempien luona joten reissattua tuli sentään ainakin viime kuun puolella jonkin verran.
Muutoin viime kuu meni hyvin pitkälti tietokoneella pelaamisen merkeissä. Viime kuussa aktivoiduin ja pelasin pari pidempää peliä lävitse sekä muutamia lyhyempiä. Kaikkiaan seitsemän peliä tuli läpi kaluttua ja niistä myöskin arvostelut kirjotettua. Arvosteluista muutamat löytyvät täältä blogista sekä sen lisäksi uudessa elvenpath.net blogissa.
Pelaamisen lisäksi viime kuussa tuli tosiaankin myös uusi blogi aukaistua. Tällä hetkellä sisältö on pääosin itseni kirjoittamaa sinnekin, mutta onpa siellä jo yksi kaverinikin kirjoittama arvostelu. Kuten yleensä, tuokin blogi päivittyy kiireiden ja fiiliksen mukaan. Joskus pelaan enempi, joskus vähempi ja samoin on laita blogin toisella kirjoittajallakin.
Sosiaalista elämää on tullut elettyä samaan tapaan kuin aina ennenkin, eli kavereita on tullut nähtyä. Oli sangen mukavaa myös kun kaverini pääsi käymään kahvilla täälläkin vielä ennen lähtöään lähetystyöhön ulkomaille. Toivon mukaan matka menee hyvin ja työ on hedelmällistä 🙂
Muuttoapunakin tuli toimittua toiselle kaverille kun hän muutti tänne Jyväskylän suuntaan. Mukava homma että lisää saatiin Keski-Suomeen kaveriporukkaa taasen maisemiin!
Hieman myös sisustukseen tuli sijoitettua viime kuun puolella kuten aiemmasta blogimerkinnästä voi havaita. Kaksi pöytää tuli hommattua ja nyt molemmat pöydät ovat olleet sangen ahkerassa käytössä. Käyttö muuttuikin erilaiseksi kuin mitä alunperin kaavailin eivätkä pöydät olekaan vierekkän olohuoneessa, mutta molemmat ovat löytäneet sijoituspaikkansa asunnosta ja tällä hetkellä ratkaisu on vaikuttanut sangen toimivalta. Olohuoneeseen jäi toinen pöytä ja makuuhuoneeseen meni toinen pöytä.
Muuten ei mitään sen suurempaa ja ihmeellisempää tapahtunut menneessä kuussakaan. Tavallista elämää joka rullailee omalla painollansa. Ainoastaan huonona puolena voisi viime kuukauden puolelta mainita että mystinen kuumeilu alkoi taas tekemään tuloaan monen hyvän kuukauden jälkeen ja lämpötilat on sahaillut taas kauppareissujen jälkeen korkeimmillaan jopa 37.6:een asteeseen ja olotilakin on toisinaan sen mukainen. Noh, sillä mennään mitä on annettu joten eipähän tuossa. Omituisesti on useampana vuotena ollut että kesällä on paljon vähemmän oireillut kun syksyä kohden, liekö sitten jotain tekemistä säiden kanssa. Mene tiedä.
Kaikkiaan kuitenkin hyvä kuukausi ja uusikin kuukausi on hyvin alkanut jo kulkemaan eteenpäin. Ei muuta kuin mukavaa alkanutta kuukautta kaikille lukijoille ja muillekin, toki!
