Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • Leffalauantai: Spider-Man: Homecoming

    Hämähäkkimies uhkaa jäädä alakynteen

    Spider-Man: Homecoming (IMDB) on vuonna 2017 julkaistu toimintaseikkailu jonka on ohjannut Jon Watts. Pääosissa nähdään Tom Holland, Michael Keaton, Robert Downey Jr., Marisa Tomei, Laura Harrier, Jacob Batalon sekä Jon Favreau.

    Hämähäkkimies eli Peter Parker (Tom Holland) elättelee toiveita pääsystä osaksi Avengers-tiimiä. Jostain syystä isompaan supersankarin rooliin ei tunnu hänelle kuuluvan kutsua mutta pienempiäkin rikollisia on onneksi kiinni otettavana. Peterin lähinurkilla tapahtuu erikoisia sillä avaruusteknologialla varustettuja aseita käytetään ryöstössä ja niitä myöskin kaupataan pimeästi.

    Peter koettaa varoittaa Tony Starkia (Robert Downey Jr.) mutta varoitukset vaikuttavat menevän kuuroille korville. Hämähäkkimiehenä asiaan puuttuminen ei tuota haluttua tulosta ja niinpä Tony ottaa Peterille antamansa hämähäkkimiespuvun pois sillä hän ei vaikuta tarpeeksi kypsältä sopiakseen rooliinsa supersankarina.

    Rikolliset eivät kuitenkaan lepää ja pian Peter joutuu vanhaan asuunsa varustautuneena tarttumaan toimeen estääkseen rikollisten isompia rötöksiä.

    Liz (Laura Harrier) ja Peter (Tom Holland) menossa tanssiaisiin

    Hämähäkkimies-elokuvia on vuosituhannen vaihteen jälkeen tehty jo Sam Raimin toimesta kolme kappaletta, Marc Webbin toimesta kaksi kappaletta ja Marvelin studion kanssa kolme kappaletta. Näiden varsinaisten Spider Man -elokuvien lisäksi Peter Parkeria on nähty myös muutamissa muissakin Marvelin elokuvissa joten hahmo on Batmanin tapaan laitettu mahtumaan moniin filmatisointeihin. Siinä missä Batmanin uudemmatkin elokuvat olleet hyviä ei samaa voi hyvällä tahdollakaan valitettavasti sanoa tämän supersankarin vierailusta valkokankaalla.

    Homecoming on huono elokuva. Sen tarina on kyllä perus toimivaa tasoa, mutta kaikki sen ympärille rakennettu erikoistehosteita lukuunottamatta on yksinkertaisesti keskinkertaista huonompaa tasoa.

    Tarinan iso kuvio kulkee tomivasti ja siihen keskittymällä tästä olisi kyllä saanut asiallisen elokuvan, mutta ikävä kyllä tämä ei ole riittänyt tekijöille vaan sekaan juoneen on liimattu väkisin typerän teennäistä silppua joka ei tue millään tapaa tarinaa vaan lähinnä aiheuttaa turhautumista.

    Henkilöhahmot ovat mitäänsanomattomia, kenestäkään ei saa mitään kunnollista otetta sillä ketään ei avata eikä rakenneta missään vaiheessa edes auttavasti ja väkisin vääntämällä väännetty Peterin ja Lizin välinen kömpelösti kuvattu ihastuminen ja suhteen eteneminen edes jossain määrin jättää vain katsojan miettimään miksi ihmeessä tällaista roskaa on pitänyt ympätä mukaan.

    Huonosti rakennetut hahmot ja heidän etäisesti kuvatut keskinäiset suhteensa maustettuna ajan hengen mukaisilla woke-kulttuurin elementeillä laittaa muistelemaan vuoden 2002 erinomaista Spider-Man elokuvaa samalla kun mielessään miettii Kummisedästä tuttua “Look how they massacred my boy” -siteerausta.

    Erikoistehosteet onneksi edes olivat toimivat. Ne on kautta linjan tyylikkäät eikä perusasioissa kuten leikkauksissa, valaistuksissa, puvustuksissa tai kameratyöskentelyssä kuitenkaan onneksi ole mitään valittamista. Tekijätiimi on ollut osaavaa tasoa joten sitäkin enemmän tämänkaltainen riman alitus tuntuu harmilliselta.

    Kyllähän tämän loppuun pystyi katsomaan, mutta ei tätä valitettavasti voi mitenkään suositella.

    Arvosana: 3/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 642 206 annettuun ääneen”]7,4/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Obolon Premium

    Ukrainalaisen Obolonin panimon Obolon Premium Lager on 5,0 % vahvuinen lager josta löytää katekeroita 17.0 EBU ja kantavierrettä 12.1 °P. Olutta myydään ainakin Alkon tilausvalikoiman tuotteena. Lisää tietoa löytää Alkon sivuilta (katso täältä).

    Tölkki on suhteellisen tylsä ja varsin keskinkertaisen oloinen ja siitä tulee lähinnä mieleen marketin tusinalagerit. Kuohuaminen on suhteellisen runsasta vaikkakin vakaata. Vaahto joka pinnalle muodostuu ei kuitenkaan kestä pitkään pinnalla. Väri on kullankeltainen ja ainakin itseäni miellyttävän sävyistä.

    Suutuntuma on pehmeä ja keskitäyteläinen. Humalointi on keskiasteista ja maku on raikkaan maltainen. Suhteellisen tavanomainen lager vailla kovin suurta sanomista mihinkään suuntaan. Toimiva ja varma valinta etsiessä tasaisen hyvää suorittajaa kesäillan lageriksi.

    Musiikkina tämän kanssa menee mm. Daddy DJ – Daddy DJ tai Dr. Bombay – Calcutta (TaxiTaxiTaxi).

  • Ötökkäruokaa on hyväksytty EU:ssa elintarvikkeeksi

    Kuvankaappaus Euroopan komission Twitter-tililtä (katso täältä)

    You will eat ze bugs!

    Jossain määrin salaliittoteorioita tai muutoin vain erilaisia nettifoorumeita seuraavat ovat saattaneet kuulla lähivuosina ilmaisua “You will eat ze bugs” joka käännettynä tarkoittaa että “Tulet syömään ötököitä”. Hyvin usein tämän siteerauksen yhteydessä on näytetty myös World Economic Forumin ekonomistin Klaus Schwabin kuvaa ja useita eri variaatioita meemikuvissa on ollut Schwabista ja ötököiden syönnistä.

    Ötököiden syöminen kuulostaa useankin mielestä luultavasti vastenmieliseltä ja kaukaa haetulta ajatukselta, mutta kiintoisaa kyllä viime perjantaina Euroopan Komission Twitter-tilillä on kerrottu siitä kuinka kolme eri hyönteistä on hyväksytty jonkinsorttiseksi elintarvikkeeksi. Twitter-tweetin löytää ainakin tämän kirjotushetkellä vielä täältä. Siltä varalta että tweetit poistuu laitan tähän postaukseeni kuvankaappauksena tweetin ja sen alle Europpan Komission laittamat kommentit.

    Tweetin alla olleet Euroopan Komission itse kirjoittamat kommentit

    Mikäli oikein käänsin nämä nimet (korjatkaa jos huomaatte virheen!) niin ravinnoksi kelpaavaksi luokiteltujen hyönteisten listaan kuuluvat kotisirkka (katso täältä), jauhopukki (katso täältä) sekä idänkulkusirkka (katso täältä).

    Perusteluina näiden hyönteisten kelpuuttamiseksi jonkinsortin ruoka-aineeksi on tweeteissä kerrottu se että ne ovat rikkaita ravintoaineiltaan, niissä on paljon rasvaa, vitamiineja, kuituja, proteiineja sekä mineraaleja. Lisäksi perusteluina on ollu ympäristösyitä kuten vähemmän kasvihuonekaasuja. Hyönteisten syönnin sanotaan olevan myöskin turvallista.

    National Library of Medicinen sivulla löytyvästä julkaisusta kuitenkin saattaa saada erilaisen kuvan hyönteisten syönnin turvallisuudesta (lue täältä) joten en aivan varauksetta turvallisuusväittämään uskoisi.

    Henkilökohtaisesti asia ei tietenkään itseäni liikuta sillä en aio syödä yhden yhtä hyönteistä vapaaehtoisesti. Tähän on tietenkin syynä se, että Raamatussa kaikki siivelliset pikkueläimet on kerrottu olevan saastaisia.

    5. Moos. 14:19 Myöskin kaikki siivelliset pikkueläimet olkoot teille saastaiset, niitä älköön syötäkö.

    Vaikka näin ei Raamatussa kiellettäisi, en näkisi kyllä muutenkaan mitään tarvetta ruveta hyönteisiä syömään. Kiitos mutta ei kiitos. Mielenkiinnolla kuitenkin seuraan tuleeko ötökkäruoka jossain vaiheessa enemmänkin näkymään katukuvassa näiden hyväksynnän myötä.

    Alunperin näihin EU:n komission Twitter-viesteihin törmäsin Ylilaudalla, mutta tästä hyönteistensyöntiaiheesta on tullut jo jokin aikaa sitten nähtyä Paul Joseph Watsonin video YouTubessa (katso tästä). Lisäksi tästä löytyy video Rebel Newsin Odysee-tilillä (katso tästä) josta löysin myös linkin heidän artikkeliinsa (katso tästä) mistä myös tuon linkin löysin National Library of Medicinen sivulle.

  • Kokeilussa: Reavon UBR-X100 UHD-soitin

    Reavon UBR-X100

    Lyhyesti taustaa ja syitä laitteen hankintaan

    Maaliskuussa hankin erillisen UHD-soittimen aikaisemmin käyttämäni Xbox-pelikonsolin sijaan elokuvien katsomista varten. Xbox on yhä tietenkin pelikonsolina, mutta elokuvien katsomisen levyiltä videotykille heijastaen olen hoitanut siitä saakka tällä Reavon UBR-X100-soittimella (katso valmistajan sivut) joten käyttökokemusta on monen kuukauden ajalta.

    Xbox One sekä Series X olivat molemmat olleet kohtalaisen hyviä laitteita myös elokuvien katseluun ainakin kuvanlaatunsa ja yleisen toimivuutensa osalta. Ainoastaan yksittäisiä DVD-levyjä Xboxilla tuli vastaan joissa kuvasta tuli pelkkää vihreää ulos, mutta näitä tapauksia oli harvoin. Jos elokuvia katsoo satunnaisesti on Xboxia helpompaa suositella soittimeksi kuin Reavonia jonka hyödyt tulee vasta jos enemmän elokuvia katselee.

    Merkittävimmät hyödyt itselleni tässä laitteessa on ollut sen käytettävyys sekä aluekoodivapaus tai ainakin sen vaihtelumahdollisuus.

    Kokemuksia ja vertailua Xboxiin

    Useampiakin kuukausia laitetta nyt jo käyttäneenä on käyttökokemukset olleet pääsääntöisesti positiiviset.

    Xboxilla isoin rasittavuuden aihe itselläni oli se että jos elokuvaa katsoessa halusi painaa pausen oli ohjain todennäköisesti mennyt jo virransäästötilaan ja ohjain piti erikseen käynnistää ennen kuin elokuvan pystyi laittamaan pauselle.

    Jos elokuvat katsoo yleensä aina alusta loppuun asti pausettamatta kertaakaan tästä tuskin on suurtakaan harmia, mutta jos tapana on käydä kesken elokuvan vaikkapa jääkaapilla, hakemassa vettä tai mitä tahansa muuta normaalia (tai vaikka epänormaaliakin) alkaa tämä ohjaimen päälle ja pois päältä laittaminen jossain vaiheessa tuntumaan siltä että olisipa näppärä jos tähän olisi saatavana erillinen kaukosäädin.

    Mikäli elokuvia katsoo enemmän konsolilla voi tietenkin Xboxille hankkia erillisen kaukosäätimenkin. En ole koettanut, mutta ainakin PDP Media Remote for Xbox -nimistä vekotinta on myynnissä Verkkokauppa.comissa (katso täältä) joten pelkästään tämän syyn takia ei ole erillistä soitinta luultavastikaan järkevää hankkia.

    Toinen mikä itselläni Xboxilla aina toisinaan tuli vastaan oli mystinen vihreä ruutu. Elokuvan valikot saattoi toimia hyvin, mutta yksittäiset DVD:t aina silloin tällöin olivat sellaisia että kun elokuva lähti käyntiin tuli kuvaksi pelkkää vihreää. Lähtökohtaisesti haluaisin että jokainen sisään heitetty normaali kaupallinen aito DVD, BluRay sekä UHD toimisi ongelmitta ilman säätämistä.

    Laitteen takana on hyvin vähäiset liittimet – LAN, HDMI, HDMI Audio Only, USB sekä digitaaliset ääniulostulot

    Merkittävin ja parhain ominaisuus itselleni kuitenkin tässä Reavonissa on se, että tämä toistaa eri aluekoodilla olevat elokuvat. Xboxilla tämä ei onnistu eikä myöskään monella edullisemmalla erillisellä soittimella.

    Itselläni ei ole vielä kovinkaan monia DVD-elokuvia tai BluRay-elokuvia joissa olisi jokin muu aluekoodi kuin se mikä Suomessa on, mutta kuitenkin yksittäisiä sellaisiakin löytyy. Ilman tätä soitinta ei niitä olisi voinut enää katsoa ostamatta kuitenkin esim. erillistä BluRay-asemaa tietokoneelle jonka olisi vaihtanut ja jättänyt pysyvästi toiselle aluekoodille. Vaikkakin tämä olisi helppoa ja suhteellisen kustannustehokastakin, kuuluu se siltikin suoraan kategoriaan ylimääräinen säätäminen joka ei kiinnosta pätkääkään.

    Jos ostan elokuvan joka on jenkkialuekoodilla haluan vain avata soittimen, tökätä levyn sisään ja alkaa katsomaan elokuvaa ilman että joudun virittelemään tietokoneeseen erillistä toista BluRay-asemaa ja pyörittää leffaa tietokoneelta – etenkin kun tietokoneen BluRayn katsomiseen käyttämäni Leawo tuntuu olevan suhteellisen hidas lukemaan levyjä. Kiitos mutta ei kiitos, käytän mieluummin erillistä aluekoodivapaata soitinta.

    Käytettävyys Reavonissa on ollut yleisesti kohtalaisen hyvä. Isoin miinus tulee kaukosäätimen napeista, sillä tärkeimmät ja eniten käytetyimmät napit eivät ole mitenkään parhaassa paikassa eikä ne ole kovinkaan isot. Lisäksi kaukosäätimen taustavalaisu voisi olla fiksummin toteutettu. Nyt napista siihen saa taustavalon päälle, mutta nappi mistä se tapahtuu on hankalassa paikassa pimeässä kaukosäädintä kopeloidessa.

    Levyt ovat pääsääntöisesti pyörineet ongelmitta. Levyt joissa on rasvatahroja tai naarmuja aiheuttavat tietenkin tässäkin soittimessa ongelmia ja muutamia kertoja on leffat tyssännyt siihen että levy on viallinen. Tämä tietenkään ei yllätä koska naarmuiset ja rasvaiset levyt aiheuttavat ongelmia luultavasti jokaisessa laitteessa.

    Käyttöliittymä on kohtalaisen hyvä, mutta elokuvan ollessa pitkään pausella joutuu aina etsimään mistä napista toiston sai jatkumaan, sillä pause tai play ei sitä tee. En tiedä onko tähän uudempaa firmwarea jossa tämä toimisi näistä napeista kuten loogisesti saattaisi olettaa, mutta onneksi kyseessä on pieni rasittavuus ainoastaan.

    Loppusanat

    Reavon UBR-X100 on asiallinen soitin jonka suurin vahvuus on itselleni ainakin ollut mahdollisuus katsoa aluekoodivapaasti elokuvia. Aluekoodia pääsee ainakin tässä firmwaressa mikä itselläni laitteessa on vaihtamaan menemällä Setup-valikkoon ja naputtelemalla siellä kaukosäätimestä 8 7 6 5 jonka jälkeen voi vaihdella aluekoodit haluamakseen. DVD oli oletuksena 0 jolla pääsin suoraan katsomaan myös jenkki-DVD:t.

    Isoin miinus laitteessa on sen kohtalaisen korkea hinta joka varmasti karsii monia ostajia pois. Ostohetkellä Reavon taisi maksaa noin 900 euroa ja tällä hetkelläkin uuden hinta on Markesilla 839 euroa (katso täältä) joten aivan jokaisen harrastajan soittimeksi tämä tuskin tulee hintansa vuoksi päätymään.

    Omaan käyttöön tämä on ollut hyvä soitin, mutta mikäli elokuvat joita katsoo on ainoastaan eurooppalaisella aluekoodilla on helpompaa suositella Xbox One -konsoleita ja niihin erillistä kaukosäädintä mikäli sellainen siihen toimii. Ilman kaukosäädintäkin Xbox on omalla ohjaimellakin peruskatsojalle helpommin suositeltava vaihtoehto.

    Muokattu 01.07.2025, muutettu väliotsikot toimimaan oikein nykyisen teeman kanssa.

  • The Illusionist (Silmänkääntäjä)

    Eisenheim (Edward Norton) taikoo kuolleen naisen esiin

    The Illusionist (IMDB) joka suomeksi on käännetty nimelle Silmänkääntäjä on vuonna 2006 julkaistu draamallinen mystiikkaelokuva jonka on ohjannut Neil Burger. Pääosarooleissa nähdään Edward Norton, Jessical Biel, Rufus Sewell sekä Paul Giamatti.

    Lapsuudessaan jo taikatemppuihin innostunut Eisenheim tutustuu sosiaalisesti ylemmistä piireistä olevaan tyttöön Sophieen. Heidän ystävyytensä on kehittymässä jo ystävyyttä syvemmäksi kunnes Sophien ja Eisenheimin välit katkaistaan väkisin vastoin heidän tahtoaan sosiaalisten luokkaerojensa vuoksi. Eisenheim lähtee tapahtuman jälkeen kokonaan pois Wienistä vain tullakseen vuosikausia myöhemmin takaisin kaupunkiin taitavana taikurina.

    Aikuisena Eisenheimin (Edward Norton) tekee näyttäviä lavaesityksiä saaden yleisön ihmetyksiin. Eräässä tempussa osalliseksi pääsee myöskin aikuiseksi kasvanut Sophie (Jessica Biel) joka ei heti tunnista Eisenheimiä. Kun hän tunnistaa vihdoin lapsuuden ystävänsä on heillä monia asioita ja tunteitaan selvitettävänä.

    Sophien roolissa nähdään Jessica Biel

    The Illusionist on viihdyttävä elokuva taikuuden ja taikurin kiehtovassa maailmassa. Sen miljöö on jossain määrin poikkeuksellinen, sillä kovin usein en muista nähneeni elokuvia jotka kertoisivat taikureista tai taikatemppujen tekijöistä. Noituutta, velhoutta tai magiaa kyllä elokuvissa sitä vastoin näkee paljonkin, mutta varsinaista taikuutta joka ei nojaa yliluonnollisiin kykyihin tai voimiin ei sen sijaan kovin paljoa ole tullut vastaan näkemissäni elokuvissa. Tämä oli mukavaa vaihtelua ja siten myöskin ilahduttavan raikas ympäristö elokuvan tarinalle.

    Tarinan draama on hyvin rakennettua ja sen mielenkiintoa tukee hyvin näyttelijöiden ammattimainen näyttelytyö. Ohjaus on tasaisen varmaa laatua ja visuaalinen tyyli on miellyttävä. Elokuvan värimaailma on omiaan luomaan sopivan mystistä tunnelmaa joten senkään suhteen mitään valittamista elokuvasta ei löytynyt.

    Vaikka kaikki elementit on tehty perus hyvällä laadulla olisi henkilöhahmojen dynamiikkaan silti kaivannut hieman lisää syvyyttä jotta tarina olisi päässyt täyteen kukoistukseensa. Tällaisenaankin tämä kyllä kääntyy keskivertoa parempien elokuvien kategoriaan, mutta henkilöhahmojen ja heidän välisen dynamiikkansa paremmalla rakentamisella olisi tästä voitu saada vielä enemmänkin irti.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 370 925 annettuun ääneen”]7,6/10[/simple_tooltip])