Kamerunilaisen Union Camerounaise De Brasseriesin eli UCB:n panimon Kadji-Beer on 5,0 % vahvuinen vaalea lager.
Tuoppiin kaadettaessa on todella voimakas vaahtoaminen joka säilyy hyvän tovin myös pinnalla. Vaahto on hattaramaisen ohutta vaikka näyttääkin paksummalta.
Väri on tuopissa vaalea kuten etiketin ilmaisu Blonde antaa osviittaa ja tuoksu on makea ja raikkaan kepeä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja maussa löytyy varsin miellyttävää makeutta.
Toimiva olut joka voisi toimia varsinkin kesän kuumina päivinä parvekkeella tai terassilla istuessa.
Frederic – The Resurrection of music on pelillisesti suoraviivaisia piano-taistoja
Forever Entertainment S.A.:n kehittämä peli Frederic – The Resurrection of Music on lyhyt, noin puolentoista tunnin mittainen rytmipeli jossa tarinaa kerrotaan kauniilla välianimaatioilla pianotaisteluiden välissä.
Tarina alkaa siitä kun tunnettu puolalainen säveltäjä Frederic Chopin herää haudastaan moderniin aikaan. Hänet on herätetty jonkun toimesta ja hänen täytyy saada selville kuka tai mikä on aiheuttanut hänen heräämisensä.
Asiaa selvittäessä hänen tiensä kulkee useaan eri maahan missä hän kohtaa erilaisia vastustajia jotka hänen täytyy voittaa pianon soitossa. Voitettuaan kaksintaistelun hän saa lisää tietoa ja pääsee jatkamaan matkaansa kohden päävastustajaa joka selviää vasta viime hetkillä.
Pelin animaatiot ja tarina on toimivaa tasoa ja myös kappaleet joita soitetaan on miellyttäviä. Harmillista kyllä, varsinainen pelaaminen sitä vastoin on näppäimistöllä erittäin hankalaa.
Pelasin pelin helpoimmalla vaikeustasolla ja turhautuminen iski siinäkin näppäimistöllä pelaamisen kanssa. Jotenkin en päässyt sinuiksi nappien kanssa missään vaiheessa ja hiemankaan nopeammassa kohdassa missä nuotteja tipahti enemmän tuli järjetön määrä virheitäkin. Pelasin kuitenkin helpoimmalla pelin läpi, sillä kiinnosti nähdä miten tarina tulee etenemään.
Näppäimistön vaihtoehtona pelissä pystyi valitsemaan myös hiirellä pelaamisen ja valikossa taisi löytyä myös kosketuslaitteen käyttömahdollisuus. Itselläni ei ole tietokoneessa kosketusnäyttöä joten se jäi kokeilematta, mutta välillä koetin hiiren ja näppäimistön yhtäaikasta käyttöä. Pelaaminen ei sujunut sillä sen helpommin joten siirryin takaisin pelkän näppäimistön käyttöön. Kosketusnäyttö olisi luultavasti helpoin ja intuitiivisin valinta tämänkaltaisen pelin kanssa.
Vaikka pelillisesti tämä olikin turhauttavaa tahkottavaa ainakin itselleni näppäimistöllä pelattuna oli tämä kokemuksena silti sopivan viihdyttävä hyvän tarinan ja mielenkiintoisten välivideoiden vuoksi.
Peli on löytyy Windowsille, MacOSX:lle sekä Linux/Steam OS:lle ja sen voi ostaa Steamista.
Hyvää:
Viihdyttävä tarina
Kauniit animaatiot
Huonoa:
Näppäimistöllä ja hiirellä pelattuna pelattavuus on tarpeettoman hankalaa
“Kyllä oli maailman turhinta työtä ikkunoiden pesu. Kyllä en ymmärrä miksi niitä pitäisi pestä yhtään sen useammin kuin talon viemäröintijärjestelmä pitää uusia elikkä kuudenkymmenen vuoden välein.” (s. 117)
Tumas Kyrön kirjoittama Mielensäpahoittaja on julkaistu vuonna 2010 WSOY:n kustantamana teoksena. Tämä Sorateiden erikoispainos sitä vastoin on julkaistu vuonna 2015 ja siinä on normaalin teoksen lisäksi alussa uusi tarina missä Mielensäpahoittaja pahoittaa mielensä rallien ja sen ympärille sattuvien tapahtumien vuoksi. Sivuja tässä painoksessa on 176 missä varsinainen sisältö päättyy sivulle 174
Tarinan päähenkilönä on Mielensäpahoittaja, noin 80-vuotias mies jota voisi varsin osuvasti kuvata termillä jäärä. Hänellä on selkeät mielipiteet ja näkemykset siitä miten asiat ovat ja miten niiden pitäisi olla. Kirja koostuu monista lyhyistä kappaleista jotka alkavat lähes poikkeuksetta ilmaisulla “Kyllä minä niin mieleni pahoitin” joka kuvastaa hyvin tarinan henkilön sielunmaisemaa kun hän elää elämäänsä ja löytää aina uusia aiheita mistä voi mielensä pahoittaa.
Maailma on täynnä monia mahdollisuuksia joista voi pahoittaa mielensä ja tähän teokseen onkin hyvin osuvasti ja humoristisesti saatu kuvattua monenlaisia tapoja jotka ovat tulleet monille tutuiksi – jos ei muuten niin vähintäänkin jonkun ihmisen kautta joka on kuin tämän tarinan protagonisti.
Mielensäpahoittaja onkin monessa mielessä muutamaa ikäpolvea itseäni iäkkäämmän suomalaisen maaseutukylän miehen stereotyyppinen kuvaus. Se ei ole kuitenkaan ilkeämielinen kuvaus, mutta se tuo hyvin silti huumorin keinoin tietyn ikäpolven karikatyyriset asenteet ja mielipiteet ilmi. Mielensäpahoittajalla on kyllä monia hyviäkin ajatuksia, mutta hänen jääräpäisyytensä ja kyvyttömyytensä sopeutua maailman muutokseen ympärillään saa hänet olemaan lähinnä yksinäinen erakko.
Itselleni tämä teos toimi hyvin. Se on helppoa luettavaa, siinä on sopivasti naurattavaa huumoria mutta samalla sen humoristisen stereotyyppisen kuvauksen alta löytyy myös ajattelemisen aihetta. Ehkäpä juuri hänen jyrkät näkemyksensä ja ajattelutapansa ovat ne syyt miksi hänellä ei ole paljoakaan sosiaalista elämää.
Ihmisen kohtaaminen tappajalepakon kanssa voi saada vaarallisia sävyjä
Bats (IMDB) on Louis Morneaun ohjaama sci-fi/kauhuelokuva vuodelta 1999. Pääosarooleissa nähdään Dina Meyer, Bob Gunton, Lou Diamond Phillips sekä Leon.
Lepakoita hyvin tunteva tutkija Dr. Sheila Casper (Dina Meyer) sekä hänen kumppaninsa Jimmy Sands (Leon) saavat yllättävän kutsun tutkimaan tapausta missä lepakot ovat isommalla joukolla käyneet ihmisten kimppuun siten että sen seurauksena on ollut ihmishenkien menetyksiä. Sheila ei vaikuta ottavan asiaa ensin todesta sillä tapaus ei vaikuta lainkaan uskottavalta lepakoiden käyttäytymiseltä, mutta pian käy ilmi että tautiviranomaiset ovat mukana selvittämässä tapausta sillä nämä olennot eivät ole aivan tavallisia luonnossa esiintyviä lepakoita vaan tiedemisten toimesta muokattuja siivekkäitä.
Bats on luokiteltu kauhuksi, trilleriksi sekä sci-fiksi mutta mistään pelottavasta tarinasta ei ainakaan voi tämän filmin kohdalla puhua mikäli katsojalla ei ole entuudestaan jo jonkinmoista kammoa näitä yön olentoja kohtaan.
Tarina itsessään on ihan keskinkertainen ja pohjaidealtaan osittain jopa uskottavaakin sorttia, mutta toteutus ei aivan ole sieltä parhaimmasta päästä. Vaikka kokonaisuus onkin keskinkertaista lähes kautta linjan, on silti toimintakohtaukset monin paikoin rasittavaa katsottavaa erittäin hutiloivan ja nopeisiin leikkauksiin perustuvan kameratyöskentelyn vuoksi. Nopeasti huitova ja heiluva kamera jättää monissa kohtauksissa katsojalle epäselväksi mitä tilanteessa tapahtuu vaikkakin sen kyllä pystyy päättelemään nopeasti lopputuloksestakin.
Kameratyöskentely oli myös rauhallisemmissa kohtauksissa tarpeettoman levotonta omaan mieltymykseeni. Jos kohtauksessa ei tapahdu mitään missä kameran pyörittelystä ympäri henkilöitä olisi hyötyä en erityisen paljoa tällaisista tarpeettomista kameran liikkeistä perusta. Tietenkin sopivissa määrin ne luovat katsojalle tunnetta että jotain tapahtuu kun on jonkinmoista liikettä, mutta mikäli se ei tuota kohtaukseen mitään varsinaista lisäarvoa on se vain tympeää ja merkityksetöntä heilumista jolla tunnutaan vain paikkaavan kohtauksen mitäänsanomattomuutta.
Lepakoita nähdään lyhyitä hetkiä myös lähikuvassa
Henkilöt jäävät katsojalle etäiseksi ja merkityksettömiksi tusinahahmoiksi eikä heihin muodostu minkäänlaista tunnesidettä. Ei sillä, en tämän tyylilajin filmatisoinnissa sellaista erityisemmin odotakaan.
Elokuvassa on kyllä hyvätkin hetkensä ja efektitkin ovat tarpeeksi toimivaa tasoa. Lisäksi hauskana pienenä vivahteena mainittakoon että lepakoiden hyökätessä kaupunkiin voi katsoja bongata kaupungin elokuvateatterissa esityksissä pyörivän elokuvan olevan Nosferatu joka on tunnettu vampyyrielokuvien klassikko.
Vaikka elokuva onkin suhteellisen mitäänsanomaton, on sille silti paikkansa ja aikansa. Se on sopivan viihdyttävä mikäli siihen osaa suhtautua oikeanlaisilla odotuksilla. Itselleni tämä toimi tarpeeksi hyvin vaikka ei tätä erityisen paljoa voi muille kehuakaan.
Régab on Gabonilaisen Sobragan panimon panema 4,5 % vahvuinen lager. Untappd-sivustolla nähtävien kuvien perusteella sitä on saatavana tölkkitavarana, mutta omani löysin pullotavarana läheisestä etnisestä marketista. Mikäli tämä on samaa tavaraa kuin tölkitetty versio, on tässä IBU-arvo 66.
Olut on väriltään kaunis ja kuparin kellertävä. Pinnalle muodostuu vaahtoa kaadettaessa maltillisesti ja se myös katoaa pinnalta nopeasti pois.
Tuoksu on laimea mutta siitä erottuu aavistus makeutta ja viljaisuutta. Suutuntuma on raikas ja hivenen pistävä, mutta pistävyys katoaa nopeasti kun olutta hetken pyörittelee suussaan.
Jääkaappikylmänä maku on tarpeettoman maltillinen ja aavistuksen vetiseen taipuvainen jonka vuoksi se on omaan mieltymykseeni hieman liian mieto niin maultaan kuin myös olemukseltaankin. Kuitenkin tovin tuopissa oltuaan huoneenlämmössä alkaa makukenttään löytyä vivahteita eikä olemus enää tunnu vetiseltä, joten aivan kylmänä tätä en suosittele nauttimaan.
Sinänsä maku on kuitenkin suhteellisen keskinkertainen, joten yksinään nautittuna tämä ei erityisen suurta tunnetta herätä mihinkään suuntaan. Sitä vastoin tämä voisi toimia hyvinkin intialaisen tai nepalilaisen ruoan kanssa, joten mikäli tätä olisi ravintolassa tarjolla voisin sitä helposti raikkautensa vuoksi ruoan kanssa siemailla.
