Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • 200 elokuvan rajapyykki arvosteluissa saavutettu

    Jennifer Lawrence elokuvassa Passengers (lue arvostelu)

    Yleistä historiaa leffalauantai-postauksista

    Viime lauantaina arvostelemani Burn After Reading (lue täältä) rikkoi merkkipaalun tässä blogissa, sillä se oli 200:s elokuva josta olen kirjoittanut arvostelun.

    Ensimmäinen elokuva-arvostelu tässä blogissa oli elokuvasta The Moth Diaries (lue täältä) ja se julkaistiin 22.06.2017 – neljä vuotta takaperin, ainoastaan yhden päivän erolla. Kuten ensimmäisestä arvostelusta voi helposti havaita oli elokuvien arvostelu alkuvaiheessa täysin erilaista kuin mitä se on nykyään. Tyyli tekstissä oli myös lähempänä päiväkirjamaista ilmaisua kuin nykyistä tekstiä leffalauantai-postauksien osalta.

    Alkuvaiheen arvosteluissa ei ollut lainkaan kuvia itse elokuvasta ja ainoat kuvat olivat DVD:n tai BluRayn kansikuvista. Arvostelu elokuvasta Blended (Lomapainajainen) kuitenkin oli poikkeus tähän tyyliin ja postaukseen pääsi myös kuvia varsinaisesta elokuvasta (lue täältä). Kuitenkin tämänkin jälkeen kolmessa seuraavassa arvostelussa nähtiin kuvissa vain elokuvan kotelo, mutta The Martian (Yksin Marsissa) muutti suunnan ja kuviin päätyi elokuvan kansikuvan lisäksi myös kuvankaappauksia elokuvasta (lue täältä).

    Alkuvaiheessa antamani arvosana ei erottunut kovin selkeästi tekstistä, mutta The Martian -elokuvan arvostelussa ja sen jälkeen on nähty postauksen lopussa lihavoidulla tekstillä arvosana jonka olen elokuvalle antanut.

    Viimeinen arvostelu jossa nähtiin postauksessa mukana myös kotelon kansikuva oli vampyyrielokuvasta BloodRayne (lue täältä) ja ensimmäinen arvostelu missä kansikuvaa ei ollut eikä sen jälkeen ole ollut oli elokuvasta Dark Shadows (lue täältä).

    Alkuvaiheen kuvattomuus arvosteluissa johtui siitä, että en ollut aivan varma kuvankaappauksien käytön tekijänoikeuksellisista puolista. Selvitin asiaa ja muutaman kuvan käytön pitäisi olla ihan OK, joten siirryin lisäämään myös kuvia varsinaisesta elokuvasta.

    Sekalaisia tilastoja elokuvien katseluun ja arvosteluihin

    Margot Robbie elokuvassa Suicide Squad (lue arvostelu)

    Arvosteluita on blogissani julkaistu nyt yhteensä 200 kpl. Elokuvia olen katsonut vuodesta 2017 alkaen yhteensä 812 kpl jos ei ole tilastoinnissani virheitä, joten lähes joka neljännestä elokuvasta on arvostelu tullut kirjoitettua. Tosin voi olla että tuohon 812 joukkoon lasketaan jotkut elokuvat useampaan kertaan sillä joitain elokuvia olen katsonut useampaankin kertaan. Oli miten oli, suuntaa antavasti siitä voi päätellä elokuvien katselun määrää.

    Suosituksiin saakka näistä katsotuista elokuvista on päätynyt 4 vampyyrielokuvaa sekä 28 muuta elokuvaa (katso täältä). Kuusi elokuvaa on suosituksia-listalla, mutta en kuitenkaan ole niistä saanut kirjoitettua jostain syystä arvostelua (kaksi vampyyrielokuvaa, neljä muuta).

    Elokuva-arvostelut joihin on suoraan päädytty hakukoneella, suoralla linkillä tai muuten sivuni kautta klikkaamalla eivät yleisesti ottaen ole kovin suuria katselukertoja keränneet. Eniten katselukertoja on kerännyt arvostelut elokuvista OtherLife (lue täältä) (176 kertaa), Final Girl (lue täältä) (145 kertaa) sekä The Shining – Hohto (lue täältä) (109 kertaa).

    Top 10 arvostelut sivun katseluiden määrän mukaan ovat seuraaavat:

    1. OtherLife
    2. Final Girl
    3. The Shining
    4. The Divergent Series: Insurgent
    5. Eden Lake
    6. John Carpenter’s Vampires
    7. Requiem for a dream
    8. The Others
    9. Helmiä ja Sikoja
    10. The Exorcism of Anna Ecklund

    Toki arvostelun lukukertoja ei voi päätellä suoraan näistä lukemista, koska jos käyttäjä selaa sivuani esim. etusivun kautta ja lukee arvostelun suoraan sivuja rullaamalla eikä klikkaamalla yksittäiseen postaukseen ei sitä näy tilastoissa.

  • Kesäloma!

    Kuva eiliseltä

    Tänään alkoi vihdoin neljän viikon mittainen kesäloma!

    Perjantaina oli viimeinen työpäivä ennen lomaa josta osa päivästä meni työporukan piknikkiin, joten lomailun makuun pääsi heti alkumetreiltä. Piknikillä tuli istuttua varmaankin puoleen kahdeksaan Pasilassa jonka jälkeen suuntasin kotiin. Oli hyvä palata ihmisten aikaan kotiin sillä heti sapatinpäivänä oli häät joihin olin kutsuttu vieraaksi sekä valokuvaajaksi.

    Lauantaina suuntasin hyvissä ajoin jo kohden Asikkalan kirkkoa missä häät järjestettiin. Sen verran hyvissä ajoin olin perilläkin että olin jo paikalla ennen kuin samassa paikassa järjestettävät aikaisemmatkaan häät olivat edes alkaneet. Onneksi parkkipaikalla jonkun itselleni tuntemattoman miehen kanssa jutellessa tuli puheeksi kumman puolen tuttavia hän on, morsiamen vai sulhasen. Hän oli morsiamen, johon totesin että ai Lauran? Hän oli että kenen? Taisin sanoa uudelleen, mutta hän oli jonkun Anna-Maijan tai vastaavan. Siinä vaiheessa koin ahaa-elämyksen että tässähän on vielä yhdet häät ennen niitä häitä joihin olin menossa 😀 Olisi ollut lievästi eeppisen kiusallinen tilanne pärähtää häihin ja havaita kirkossa että ei hyvää päivää enhän näistä tunnista kumpaakaan 😀

    Sekaannus johtui varmasti itselläni myös siitä, että parkkipaikalla oli jo matkailuautoilla samoihin häihinkin tullut pariskunta joten automaattisesti oletin että nämä muutkin varmaan sitten tulevat samaan tapahtumaan. Onneksi en kerennyt pitkään siellä kameran kanssa pyöriytyä vaan kerkesin feidata paikalta pois odottelemaan oikeita häitä. Häät olivat kauniit ja mukavat ja myöhään yöllä olin kotona 🙂

    Lomasuunnitelmia ei ole juuri lainkaan, ainoastaan muutama suunnitelma mutta muutoin on tarkoitus mennä ihan vain fiilispohjalta. Katsellaan mitä kesäloma tuo tullessaan!

    Nautitaan kesästä kun vielä voidaan 🙂

  • Leffalauantai: Burn After Reading

    Brad Pitt roolissaan Chad Feldheimerinä

    Burn After Reading on veljeskaksikko Ethan ja Joel Coenin ohjaama komediallinen rikosdraama vuodelta 2008. Pääosissa nähdään Brad Pitt, George Clooney, Frances McDormand, John Malkovich sekä Tilda Swinton.

    CIA:lla työskennellyt Osbourne Cox (John Malkovich) siirretään syrjään työtehtävistään alkoholiongelman vuoksi. Osbournen vaimo Katie (Tilda Swinton) ei ota asiaa kevyesti ja pian hän on jo suunnittelemassa avioeroa. Syynä eroon kuitenkaan tuskin on ainoastaan miehensä työttömyys vaan kuvioihin hänellä itsellään mahtuu salasuhde yhteisen perhetuttavan Harryn (George Clooney) kanssa.

    Samaan aikaan toisaalla eräänä päivänä kuntosalilta löytyy salaperäinen CD jossa vaikuttaa olevan huippuluokan salaista tietoa. Kuntosalin työntekijä Chad (Brad Pitt) aikoo yhdessä kollegansa Linda Litzken (Frances McDormand) ottaa yhteyttä CD:n tietoja mahdollisesti omistavaan tahoon. Tuo taho on Osbourne Cox ja pian useiden ihmisten elämänpolut alkavat risteämään.

    Linda Litzken roolissa Frances McDormand

    Komediankin lajityyppiin kuuluvaksi listattu Burn after reading on mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu rikos/draamaelokuva, mutta sen komediallisuudesta voi olla montaa mieltä. Paikoitellen siitä löytyy mustan komedian sävyjä ja kokonaisuutena tarinan absurdeissa tapahtumissa on kyllä reilusti ironiaa, mutta tällaisenaan en tätä osaa komediaksi sijoittaa. Humoristisempaa elokuvaa etsivälle ei tätä aivan ensimmäisenä tulisi ehdotettua.

    Pidin kuinka hyvin käsikirjoituksessa oli kirjoitettu erilaisista taustoista tulevien ihmisten elämäntarinoiden yhteen nivoutuminen. Roolihahmot ovat mielenkiintoisia ja näyttelytyö kaikin puolin toimivaa joten perus varmaan Hollywood-tasoa on nähtävissä alusta loppuun saakka. Ohjauksellisestikaan tästä ei mitään valittamisen aihetta löydä.

    Elokuvan loppu on toimiva ja tuo jollain muotoa tunnelmaltaan mieleen Coenin veljesten vuoden 1998 komedian The Big Lebowski sekä samojen ohjaajien vuoden 2007 parhaan elokuvan Oscarin kahmaisseen No Country For Old Manin, sillä myöskään tässä asioita ei liikoja selitellä ja kaiken jälkeen käteen katsojalle jää elämän epävarmuus ja satunnaisuudelta tuntuvien tapahtumaketjujen hämmentävä lopputulema.

    Kokonaisuutena tämä elokuva on viihdyttävä, mutta se jättää silti kaipaamaan jotain enemmän. Kuitenkin tällaisenaankin tämän katsoo kerran tai vaikka useammankin.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 315 576 annettuun ääneen”]7,0/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Mönchshof Bockbier

    Saksalaisen Kulmabacher Brauerein panimon Mönchshof Bockbier on 6.9 % vahvuinen Bock eli vahva lager. Katkeroita siinä on 25.0 EBU ja kantavierrettä 16.2 °P. Vahvuutensa vuoksi olutta Suomessa saa ainoastaan Alkoista joissa se kuuluu vakiovalikoiman tuotteisiin. Lisätietoja oluesta löytää Alkon sivulta (katso täältä).

    Pullo on ulkoisesti miellyttävä ja luultavasti korkkityypistään johtuen hieman kotikaljamaista tunnelmaa mieleen nostattava. Iloisesti poksahtavan oluen aukaistua löytää makean ja leipäisen tuoksun.

    Tuoppiin kaataminen ottaa hieman aikaa runsaasta vaahdosta johtuen. Vaahto mikä pinnalle muodostuu on paksua, kermaisaa ja miellyttävää niin suulle kuin silmillekin. Väri on omaan silmääni poikkeuksellisen kaunis punertavassa sävyssään.

    Suutuntuma on alkon sivun mukaan keskitäyteläinen, mutta oman makukenttäni mukaan sijoittaisin tämän lähemmäksi täyteläistä kuin keskitäyteläistä. Runsaan täyteläinen ja voimakas ote sopii hyvin tämän pukin olemukseen eikä se siltikään vie oluen pehmeää tuntua pois. Pidän!

    Maku on makea eikä humala nouse liiaksi esiin vaan pysyy tasapainoisesti taka-alalla. Alkon kuvaus kertoo tämän olevan maitosuklainen, mutta en kyllä tästä sellaista itse onnistu löytämään. Sitä vastoin kuvauksen ilmaisu luumuhilloisuudesta osuu paremmin nappiin ja se on makeuteensa ja makuunsa luultavasti osuvin ilmaus mitä itsekään tästä osaan ilmaista.

    Kokonaisuutena poikkeuksellisen hyvä olut jonka mielellään nautin toisenkin kerran.

    Musiikkina tämän kanssa menee hyvin mies ja kitara -tunnelma, mm. Sibanda & Peter Luha – It’s a man’s word tai Coldplay – The Scientist.

  • Valokuvailua Kasavuoren kallioilla

    Vaikka kamera on kulkenut lähivuosina ahkerasti mukanani vaikka sun missä, oli silti pitkä aika mennyt kun olin kameran kanssa liikahtanut pihalle asioikseen maisemia kuvailemaan. Eilen illalla töiden jälkeen lähdin parin seurakuntasisaren kanssa kohden Espoossa sijaitsevia Kasavuoren kallioita.

    Kyseisestä paikasta olin kuullut viikkoa tai pari aikaisemmin kollegaltani joka asustelee Espoossa. Paikka näytti kuvien perusteella todella kauniilta ja sellaiselta että olisi hienoa käydä siellä myös jokin ilta kuvailemassa auringon laskua tai aamulla aikaiseen auringon nousua, mutta töiden jälkeen kirkkaana kesäpäivänäkin kohde oli käymisen arvoinen.

    Auton sai parkkiin noin kilometrin päähän jonka jälkeen suunnistimme kohden päämäärää. Päämäärästä aukeni kauniit maisemat joissa sielu lepää. Maisemia katsellessa paikoitellen tuli vahvasti Kolimaisia vivahteita vaikkakin toki maisemat siellä on aivan erilaiset (katso tästä levyni kansikuva jossa maisema Kolilta).

    Reissu oli todella mukava ja sää suosi joten tämä paikka voi hyvinkin olla joskus toisenkin kerran käymisen arvoinen paikka kameraa mennä ulkoiluttamaan 🙂

    Kaikki kuvat on otettu Fujifilm X-T2 -kameralla, objektiivina on ollut Fujinon 18-55 F/2.8-4.0 joka kameran mukana tuli aikoinaan kittiputkena.