Leffalauantai: mother!

Jennifer Lawrence roolissaan äitinä

mother! (IMDB) on Darren Aronofskyn ohjaama kauhu/draama/mysteerielokuva vuodelta 2017. Sen pääosarooleissa nähdään mm. The Hunger Gamesista tuttu Jennifer Lawrence sekä Vicky Christina Barcelonssakin nähty Javier Bardem.

Elokuvan tarinassa kerrotaan pariskunnasta joka asuu kahdestaan omassa rauhassa sivussa kaikesta hälinästä. Pariskunnan mies on runoilija ja nainen hoitaa kotia. Arki on rauhallista eikä siinä tapahdu mitään ihmeempiä kunnes eräänä päivänä ovelle saapuu vieras joka jää runoilijamiehen luvalla oleskelemaan kylään vastoin vaimonsa tahtoa.

Vieraasta paljastuu vähitellen erikoisia piirteitä jotka saavat talon rouvan olon epämukavaksi. Oloa ei helpota myöskään se että pian taloon tulee myös tuon vieraan miehen vaimo ja hänkin asettuu taloksi. Miehen vaimo on monin paikoin varsin tyly talon emäntää kohtaan mutta talon isäntää kohtaan hän sen sijaan käyttäytyy varsin hyvin.

Vähitellen taloon alkaa tulemaan yhä enenevissä määrin ventovieraita ihmisiä ja meno alkaa käymään aina vain villimmäksi. Vähitellen vieraiden käytös talon isäntää kohtaan alkaa saavuttamaan aina vain hurmoksellisempia piirteitä ja talo alkaa vaikuttamaan yhä enemmän kultin kokoontumispaikalta kuin kodilta.

Javier Bardem roolissaan Hänenä

mother! on omalaatuinen ja ajatuksia herättävä elokuva. Elokuvan katsottua on vaikea sanoa suoraan varmaksi mistä tässä kaikessa on edes kyse, sillä metaforia ja symboliikkaa tarjoillaan katsojalle kasvavassa määrin tarinan edetessä.

Elokuva ammentaa tarinaansa symboliikkaansa vahvasti kristinuskon viitekehyksestä joka monelle länsimaalaisessa kulttuurissa kasvaneelle on tuttua jo lapsuudesta asti. Esimerkiksi runoilijan kohtaama ihannointi ja jopa vieraiden häntä kohtaan suorittama suoranainen palvonta, syntymä, kuolema sekä anteeksiantamus ovat vahvasti tarinassa läsnä.

Lisäksi Aronofskyn mukaan elokuvan pienellä alkukirjaimella kirjoitettu nimi ei ole pelkästään tyylikeino ja onpa myös elokuvan lopputeksteissä kaikki muut roolihahmot kirjoitettu pienellä kirjaimilla paitsi Javier Bardemin roolihahmo johon viitataan lopputeksteissä nimellä Hän. Kaikki roolihahmot jäävät myöskin nimettömiksi joka tuskin sekään aivan sattumaa on.

Kiintoisana piirteenä tarinan merkityksestä voinee mainita sen, että oma tulkintani oli ainakin poikkeava kollegani tulkinnasta tästä elokuvasta ja sen merkityksestä. Tästä voinee ainakin päätellä sen että elokuva ei ole ainakaan katsojalleen liian valmiiksi purekseltua tavaraa.

Mies (Ed Harris) ja nainen (Michelle Pfeiffer)

Omaan makuuni tämä elokuva toimi todella hyvin. Pidin sen monitulkinnallisesta tarinasta ja tavasta jolla se ohjauksellisesti katsojille kerrottiin. Tämän elokuvan myötä vahvistui myös mielikuvani siitä, että Jennifer Lawrence on varsin osaava näyttelijä jonka roolisuorituksia seuraa mielellään jatkossakin. Pidin erityisesti siitä kuinka hän osasi myös paikoitellen vähäeläisellä sekä hienovaraisellakin tulkinnalla välittää roolihahmonsa tunteita siten että katsojakin pystyy ymmärtämään hänen tunnetilojaan.

Darren Aronofskyn mother! on erinomainen todiste siitä että Black Swanin ja Requirem for a Dreamin ohjaajalla on kykyä luoda useitakin ajatuksia herättäviä mestariteoksia. Mikäli elokuvan paikoitellen ahdistava ja painostava tunnelma sekä muutama vastenmielinen kohtaus ei järkytä on tämä elokuva ehdottomasti katsomisen arvoinen. Itselläni tämäkin elokuva meni suoraan Suosituksia-sivulle.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 6,6/10)

Leffalauantai: Horrible bosses 2 (Kaameat pomot 2)

Ensimmäisestä osasta tutut sankarit nähdään myös jatko-osan päätähtinä

Sean Andersin ohjaama Horrible bosses 2 (IMDB) on rikoskomedia vuodelta 2014. Elokuva on julkaistu Suomessa nimellä Kaameat pomot 2 ja sen pääosarooleissa nähdään ensimmäisestä elokuvasta tutut päätähdet Jason Bateman, Jason Sudeikis sekä Charlie Day. Lisäksi myös sivurooleissa nähdään ensimmäisessä osassa nähdyt Jennifer Aniston sekä Kevin Spacey. Ensimmäisen elokuvan arvostelun voit lukea myös täältä blogista.

Miehet etsivät ratkaisua ongelmaansa ja saavat ajatuksena suorittaa heitä huijanneen firman omistajan pojan kidnappauksen. Kidnappauksen myötä he aikovat kiristää lunnasrahoina tarvitsemansa rahasumman jotta voisivat turvata yrityksensä toiminnan. Koska heidän taitonsa rikollisina ei ole juurikaan kehittynyt siitä mitä se oli ensimmäisessä osassa kun he pyrkivät tappamaan pomonsa, ei tälläkään kertaa kaikki mene suunnitelmien mukaan. Neuvoaja kysellään niin vankilaan joutuneelta ex-pomolta (Kevin Spacey) kuin kriminaali Dean “Motherfucking” Jonesiltakin (Jamie Foxx).

Jennifer Aniston nähdään myös tässä elokuvassa roolissaan Dr. Julia Harrisina

Tarina oli mielenkiintoinen ja siinä oli sopivasti yllättäviä käänteitä. Henkilöhahmot olivat viihdyttäviä vaikka tässäkin sivuhahmot tuntuivat mielenkiintoisemmilta kuin päähahmot. Ehkä syynä on osittain se, että päähenkilöiden toiminta oli tarpeettoman yliampuvaa hieman turhankin usein joka hieman söi hahmojen mielekkyyttä.

Elokuva on siis varsin samaa tyyliä kuin ensimmäinenkin osa joten kyseessä on selkeästi komediapainotteinen rikostarina. Se on kepeän humoristinen ja viihdyttävä elokuva jonka katsomisessa ei tarvitse liikaa käyttää ajatustoimintaansa sitä seuratakseen. Näyttelytyö oli kaikin osin hyvää tasoa eikä tämänkään osan ohjauksessa ole mitään valittamista.

Kokonaisuutena Horrible bosses 2 on toimiva elokuva niihin hetkiin kun haluaa nähdä helposti lähestyttävän viihdyttävän rikoskomedian jossa ei tarvitse liikaa alkaa pohtimaan elämää suurempia kysymyksiä. Tai vaihtoehtoisesti niihin hetkiin kun vain haluaa katsella Jennifer Anistonia.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 6,3,0/10)

Leffalauantai: Stealth (Stealth – Näkymätön uhka)

Stealth (IMDB) joka Suomessa tunnetaan nimellä Stealth – Näkymätön uhka on toiminnallinen sci-fi-elokuva vuodelta 2005. Elokuvan on ohjannut mm. elokuvista The Mummy – Tomb of the Dragon Emperor sekä xXx tunnettu Rob Cohen. Pääosarooleissa nähdään Josh Lucas, Jessica Biel sekä Jamie Foxx.

Elokuva kertoo kolmesta hävittäjälentäjästä jotka saavat mukaansa taisteluihin uutta teknologiaa edustavan tekoälyllä varustellun hävittäjän. Kuten niin monesti ennenkin myös tällä kertaa tekoäly alkaa saavuttamaan odottamattomia ja toivomattomia piirteitä. Pian taistelulentäjillä ainoana huolenaan ei ole vain vihollisten sotakoneisto vaan myös oman tahdon saavuttaneen koneen palauttaminen takaisin ruotuun ennen kuin se onnistuu pyrkimyksessään hyökätä väärään kohteeseen.

Oman lisänsä elokuvaan antaa myös taustalla käytävät politikoinnit lentokoneen käytöstä tiedostetuista riskeistä huolimatta ja siitä mitä kaikkea ollaan valmiita uhraamaan haluttujen päämäärien saavuttamiseksi.

Kara Wade (Jessica Biel)

Action-elokuvien kategoriassa Stealth on monella tapaa mielenkiintoinen tuotos. Sen tarina on mielenkiintoinen ja se pitää hyvän tasapainon yllättävien juonenkäänteidensä osalta.

Pidin Stealthissa myös siitä kuinka siinä edes kevyellä pintaraapaisulla analysoitiin tietoisen tekoälyn luomia uhkia ja sitä millaisia vaaroja on mikäli sodankäynti muuttuu liiallisen pelimäiseksi. Tekoäly vailla emotionaalista ja moraalista painolastia päätöksenteossa on vaara, sillä monet iskut siviilikohteidenkin lähellä jää ihmisten moraalin vuoksi tekemättä. Mikäli tämänkaltaiset asiat perustuisivat pelkkään tilastolliseen analyysiin olisi mahdollista että iskuja tapahtuisi paljon useammin ja katastrofaalisimmin seurauksin.

Tekoälyn luomia uhkakuvia on maalailtu kyllä myös monissa muissakin elokuvissa, tunnettuina esimerkkeinä ainakin Terminator tai 2001: Space Odyssey, mutta pidän siitä että myös kepeämmissä elokuvissa joissa painopiste on muualla otetaan jollain muotoa kantaa tämänkaltaisiin kysymyksiin jotka tulevaisuudessa ovat oikeastikin uhkakuvia.

Ben Gannon (Josh Lucas)

On harmillista että mielenkiintoinen tarina menettää osan terästään epätasapainoisen tuntuisen ohjauksen vuoksi. Paikoitellen elokuvan ohjaus oli tyylikästä ja esimerkiksi hidastuksia oli käytetty tunnelmaa maalaillessa mielenkiintoisella tavalla ja musiikit olivat antamassa vielä kohtauksiin sopivaa maustetta tukemaan tilanteen dramatiikkaa. Valitettavasti toisissa tilanteissa ohjaus oli häiritsevän sekavaa, tarpeettoman nopeita leikkauksia sisältävää kameran pyörittelyä jotka tekivät osista kohtauksista lähinnä puuduttavaa katsottavaa.

Lisäksi huonoina puolina voi mainita henkilöhahmojen stereotyyppisen kliseisyyden ja päälleliimatulta tuntuvan ihmissuhdetarinan. On hyvä että jotain yritystä ihmissuhteiden osaltakin on ollut luodessa tarinaan edes vähän merkitystä, mutta tapa jolla se oli luotu oli vaisu, ennalta-arvattava ja kokonaisuutena tasapaksu.

Kaikista huonoista piirteistäänkin huolimatta Stealthista jäi positiiviset mielikuvat. Se oli omassa lajityypissään viihdyttävä elokuva joka jaksoi pitää mielenkiinnon yllä loppuun saakka.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 5,0/10)

Leffalauantai: The Terminator

The Terminator

The Terminator (IMDB) on James Cameronin ohjaama ja Arnold Schwarzeneggerin, Linda Hamiltonin sekä Michael Biehnin tähdittämä toiminnallinen Sci-Fi elokuva vuodelta 1984.

Tarina kertoo kuinka vuonna 2029 on käynnissä ihmisten ja koneiden välinen sota joka on alkanut kun koneiden tekoäly on kehittynyt liian itsenäiseksi ja alkanut näkemään kaikki ihmiset uhkanaan. Kuitenkin ihmiset ovat onnistuneet pärjäämään koneita vastaan tulevaisuuden taisteluissa, mutta koneet saavat idean lähettää tappajakyborgi Terminatorin vuoteen 1984 tappamaan ihmisten parhaimman sotilaan äidin ennen kuin sotilas on edes syntynyt. Mikäli hän onnistuu tehtävässään jää kyseinen sotilas syntymättä ja koneet onnistuvat tulevaisuudessa ottamaan vallan ihmiskunnasta.

Ihmiset ovat huomanneet koneiden ajatuksen ja lähettäneet aikamatkalle perässä myös oman puolensa edustajan, Kyle Reesen (Michael Biehn). Hänen tehtävänään on suojella syntymättömän lapsen äitiä Sarah Connoria (Linda Hamilton) jotta Terminator ei pääse häntä tappamaan ja siten kääntämään tulevaisuuden kulkua ihmisten kannalta epäedulliseen suuntaan.

Terminator ihmisen näköisenä (Schwarzenegger) opettamassa raggareille tapoja

Terminator on niitä elokuvia joita jokaisen elokuvaharrastajan olisi hyvä nähdä ainakin kerran elämässään, sillä kyseessä on ehdottomasti kulttiklassikko. Muistelisin että olisin joskus aikaiseminkin tämän elokuvan nähnyt mutta missään vaiheessa elokuvaa ei syntynyt muistikuvia tulevista tapahtumista joten sen näkemisestä on todella kauan tai vaihtoehtoisesti tätä en vain ole sittenkään aiemmin nähnyt. Onneksi tämäkin aukko sivistyksestä on nyt paikattu.

Vuonna 2018 katsottuna tämä elokuva tuntuu tarinansa osalta merkittävästi ajankohtaisemmalta ja vähemmän kauhuskenaariolta ja enemmän realistiselta uhkakuvalta kuin jos tämän olisi katsonut kymmenen vuotta takaperin. Tekoälyn kehitys on ollut todella nopeaa ja ihmismäisten robottien kehittyminen myös. Samoin on olemassa jo robottikäsiä jne. joten kyborgit alkavat olemaan nykyään jo realistisempia skenaarioita kuin vain pelkkää sci-fiä.

Pääsääntöisesti pidin tämän elokuvan tarinasta ja ainoa mistä siinä en pitänyt oli aikahyppyyn liittyvä paradoksi sekä muutama tarpeettoman teennäinen – vaikkakin tarpeellinen – kohtaus.

Kyle Reese (Michael Biehn) sekä Sarah Connor (Linda Hamilton)

Ohjauksellisesti elokuvasta en löydä valittamasta,Visuaalisesti elokuva oli toimiva ja oman aikakautensa elokuvaksi tyylikäs. Esimerkiksi Terminatorin kävely robottihahmoisena oli nykymittakaavassa hieman kankeaa, mutta oman aikakautensa tuotokseksi varsin tyylikästä tasoa.

Musiikit, vaatetukset ja 80-luvun takatukat aiheuttavat hieman tahattomia hymähdyksiä. Onneksi kyseisestä pukeutumistyylistä ihmiskunta on päässyt länsimaissa jo eteenpäin 😀 Näyttelytyö on asiallista ja kivikasvoinen Arska sopii rooliinsa hyvin.

Kokonaisuutena The Terminator on hyvä elokuva joka toimii vielä vuonna 2018. Siinä on omat aikakautensa piirteet jotka hieman luovat hyväntahtosia hymähdyksiä, mutta jokainen elokuva on oman aikakautensa lapsi.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 8,0/10)

Leffalauantai: The Shining (Hohto)

Jack Nicholson roolissaan Jack Torrancena

The Shining (IMDB) joka suomessa tunnetaan myös nimellä Hohto on Stanley Kubrickin ohjaama draama/kauhuelokuva vuodelta 1980. Sen pääosarooleissa nähdään Jack Nicholson, Shelley Duvall, Danny Lloyd sekä Scatman Crothers. Elokuva pohjautuu Stephen Kingin samaa nimeä kantavaan romaaniin.

Elokuvan juoni kertoo kirjailija Jack Torrencesta (Jack Nicholson) joka ottaa vastaan talvihoitajan pestin syrjässä olevaan Overlook-hotellille. Hän menee hotellille pitämään sitä kunnossa yhdessä vaimonsa Wendyn (Shelley Duvall) sekä poikansa Dannyn (Danny Lloyd) kanssa. Ajatuksena Jackilla on saada talven aikana kirjoitetuksi kirjaansa sillä etäinen hotelli kaukana kaikesta antaa mitä ihanteellisimman ympäristön keskittyä taiteen tuottamiseen.

Ikävästi hotelli sattuu olemaan rakennettu intiaanien hautuumaan päälle ja siellä on aikaisemmin tapahtunut useamman ihmisen murha. Aikaisempi talvihoitaja on kokenut mielenterveydellisiä ongelmia ja päästänyt päiviltä niin vaimonsa kuin kaksi tytärtänsä ennen oman henkensä riistämistä. Tästä huolimatta Jackia ei paikka kauhistuta joten perhe siirtyy kolmistaan etäisen hotellin rauhaan viettämään talvea ja pitämään hotellia kunnossa.

Hotellilla ollessa alkaa tapahtumaan omituisia asioita eikä Jackin mielenterveydestäkään voi varmuudella antaa pelkästään positiivista näkemystä. Vähitellen tunnelma muuttuu hotellilla painostavammaksi ja paikan turvallinen syrjäisyys menettää turvallisuuden tunteensa hulluuden ja harhojen hiipiessä asukkaiden seuralaiseksi.

Wendy Torrancen roolissa nähdään Shelley Duvall

Shining on kiistatta oman aikansa merkittävimpiin lukeutuvia kauhuklassikoita joka jokaisen elokuvia harrastavan täytyisi nähdä vähintään kerran elämässään. Vaikka tämänkin elokuvan teosta on jo useampia kymmeniä vuosia on se säilyttänyt arvonsa merkittävänä teoksena eikä syyttä.

Tarina on mielenkiintoinen ja se rakentuu hitaasti mutta varmasti kohden suuntaa missä sairas mieli ottaa voiton terveestä katastrofaalisin seurauksin. Näennäisen suoraviivaisen juonen lisäksi se antaa katsojalleen useampia kysymyksiä pohdittavaksi, kuten esimerkiksi sen kuka Jack Torrence lopulta on – onko hänellä enemmänkin kokemusta tästä hotellista vai onko hän todella ensikertalaisena ikävien tapahtumien äärellä.

Hohdon vetovoima ei tule pelkästään hyvästä juonesta, vaan myös mieleenpainuvasta ojauksesta. Stanley Kubrick on saanut paljon arvostusta ohjaajana ja Shiningiä katsoessa on helppoa ymmärtää syitä sille. Elokuva on tyylikäs kautta linjan ja siinä on saatu mukaan painostava tunnelma. Sen kuvaukselliset ratkaisut ovat toimivia ja pitkät leikkaukset ja sen myötä rakentuva verkkainen tunnelma on omiaan vahvistamaan hitaasti hiipivää kauhua.

Redrum! REDRUM!

Omaan makuuni Shining on toimiva elokuva monilta eri aspekteiltaan. Erityisesti itseäni puhutteli elokuvan ohjauksellinen tyyli ja sen taidokas tunnelman rakentaminen. Näyttelytyö on erinomaista ja etenkään Nicholsonin ja Duvellin roolit eivät jätä katsojaa kylmäksi missään vaiheessa.

Näitä näkemyksiä vasten peilaten tuntuu erityisen ironiselta että elokuva on ollut aikoinaan ehdolla Razzie-palkintoon huonoimmasta ohjauksesta sekä huonoimmasta naispääosaroolista.

Kokonaisuutena Shining on näkemisen arvoinen elokuva joka kestää hyvin useammankin katselukerran. Se on aikansa ja lajityyppinsä klassikko josta monella modernimmallakin kauhuelokuvalla olisi paljon opittavaa. Jos ei muuten niin ainakin siinä että kauhua voidaan luoda hyvin myös ilman tarpeettomia säikäytyskohtauksia.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 8,4/10)