Leffalauantai: Dark shadows

Kulmahampaat kehiin ja verta imemään

Tämän viikon elokuva jatkaa viime viikon Bloodraynen tapaan vampyyrileffojen hengessä. Elokuvaksi valikoitui vuodelta 2012 Tim Burtonin ohjaama kauhukomedia Dark Shadows (IMDB).

Kuten monessa aikaisemmin näkemässäni Tim Burtonin elokuvassa myös tässä on tuttu näyttelijäkaarti kasassa. Elokuvan pääosaroolin Barnabas Collinsina esittää Johnny Depp ja muissa pääosissa nähdään Eva Green, Michelle Pfeiffer sekä Helena Bonham Carter. Myös musiikkirintamalla on kuultavana Burtonin hovisäveltäjä Danny Elfmanin taidetta joten ainekset onnistuneelle elokuvalle on ilmassa.

Kaikkien muiden näkemieni Tim Burtonin elokuvien tyyliin myös tämä elokuva on hyvin tummanpuhuva. Visuaalinen puoli ja vahvat kontrastit on lähes Burtonin tavaramerkki ja samalla linjalla mennään tässäkin elokuvassa. Hyvä niin sillä pidän itse paljon senkaltaisesta tyylistä.

Jokaisessa vanhassa talossa on salaisia huoneita, niin myös Collinsien kartanossa

Tarinassa kerrotaan Barnabas Collinsista ja hänen epäonnisesta rakkaudestaan ja elämästään vampyyrinä. Noita Angelique (Eva Green) rakastuu häneen, mutta Barnabas torjuu hänen rakkautensa toisen naisen vuoksi. Tämä ei kuitenkaan ole noidan mielestä sopivaa ja niinpä hän edesauttaa Barnabaksen rakastetun kuolemaan ja tekee Barnabaksesta vampyyrin. Koska vampyyriksi muuntaminen ei olisi ollut vielä tarpeeksi paha kosto saa Angelique kylän ihmiset vielä hautaamaan vampyyrin elävältä maahan.

Parisataa vuotta kuluu haudassa maaten kunnes vuonna 1972 työmiehet onnistuvat osumaan arkkuun jossa vampyyri viettää pitkää untaan. Vapauteen päästyä jano on kova ja raatoja tulee siinä sivussa useampia. Angelique joka itse on yhä elossa saa kuulla tapahtumista ja tajuaa että tutut kasvot vuosisatojen takaa on jälleen kuvioissa mukana.

Barnabas etsii kotikartanonsa ja havaitsee siellä asioiden muuttuneen. Kartanossa pitää majaansa sukulaisia ties monennestako polvesta ja tänne hän itsekin jälleen majoittuu. Aikomuksena hänellä on palauttaa Collinsien suku jälleen kukoistukseensa.

Angelique (Eva Green)

Barnabas rakastuu talossa majaansa pitävään vasta saapuneeseen työntekijään Victoria Wintersiin (Bella Heathcote). Tämäkään ei sovi Angeliquelle ja vuosisatojen takaiset kuviot alkavat toistumaan muodossa tai toisessa.

Vaikka tarina on synkähkö eikä visuaalinen puolikaan liiemmin iloisuudellaan hehku on elokuvaan saatu mukaan toimivaa komiikkaa. Huumori on kepeää mutta toimivaa ja nojaa pitkälti kulttuurillisiin eroihin joita parissa sadassa vuodessa on tapahtunut mutta joista Barnabas ei ole tietoinen. Esimerkiksi kuinka nykyajan naisiin tehdään vaikutus verrattuna kuinka ennen tehtiin sekä kuinka Alice Cooper on rumin nainen jota Barnabas on saanut nähdä.

Fritsut on kevyttä settiä tämän käsittelyn jälkeen

Kokonaisuutena Dark Shadows on kaikesta tummasta tunnelmastaan huolimatta kohtalaisen kepeä ja viihdyttävä elokuva. Se seuraa kauhuelokuvien vanavedessä jättäytyen kuitenkin turvallisen etäälle lajityyppinsä pelkotiloja aiheuttavista filmatisoinneista. Sen paikoitellen viljelty huumori on hyvällä maulla tehtyä ja toimii mukavasti tasapainottamaan elokuvan synkkyyttä tekemättä elokuvasta kuitenkaan puhdasta komediaakaan. Näyttelytyö on pääsääntöisesti hyvää ja luontevaa, vaikkakin muutamissa kohtauksissa jotain häiritsevää luonnottomalta tuntuvaa kehonkieltä oli aistittavissa.

Ennakko-olettamukseni oli että tämä ei olisi lähelläkään vampyyrifilmiä mutta ilahduin positiivisesti. Kulmahampaita nähtiin ja veri virtasi kuten kunnon vampyyrielokuvaan kuuluu. Kuitenkaan ristejä, valkosipuleita, alastomuutta, seiväitä ja muita vastaavia lajityypille kohtalaisen yleisiä elementtejä ei tässä nähty.

Katsomisen arvoinen elokuva jokaiselle vampyyrielokuvien ja/tai Tim Burtonin elokuvien ystävälle.

Arvosana: 8/10

Leffalauantai: BloodRayne

BloodRayne-elokuvan DVD-kansi

Tämänviikkoisen leffalauantain teemana on jälleen vampyyrielokuvat joista katsottavaksi päätyi BloodRayne (IMDB).

BloodRayne on vuodelta 2005 oleva actiontyylinen vampyyrielokuva joka perustuu samaa nimeä kantavaan videopeliin. En valitettavasti ole ainakaan vielä tuota peliä pelannut itse, mutta täytynee harkita että jossain vaiheessa myös siihen tutustuisin.

Elokuvan on ohjannut Uwe Boll jolla on myös muuta kokemusta videopeleihin pohjautuvista elokuvista, mm. Alone in the darkista. Pääosassa nähdään Raynen roolissa Kristanna Loken joka allekirjoittaneelle oli täysin tuntematon nimi ennen tätä elokuvaa. Ennen rooliaan Raynenä hänet on nähty pääsääntöisesti televisiosarjoissa, mm. Star Trek: Voyagerissa.

Terävät kulmahampaat purevat hyvin allekirjoittaneen elokuvamieltymyksiin

Tarinassa kerrotaan Raynestä, naisesta joka on vampyyrin ja ihmisen risteytymä eli toisin sanoen dhampir. Rayne on joutunut friikkisirkukseen näytille vampyyriominaisuuksien vuoksi, sillä hänellä on uskomaton kyky parantua haavoistaan heti kun hän on saanut verta juodakseen. Sirkus ei ole ilmeisesti kuitenkaan hänen unelmaduuni sillä hän pakenee paikalta heti tilaisuuden koittaessa ja siinä sivussa useampi matkalla eteen estämään tullut työtoveri pääsee hengestään.

Rayne tapaa vapaudessa ennustajanaisen joka kertoo hänelle menneistä. Rayne päättää lähteä kostamaan äitinsä kokemat julmuudet Koganille, vampyyrien kuninkaalle joka sattumoisin on myös Raynen isä. Tervehenkinen perhe tekee tervehenkisiä tekoja.

Kostoretkellään Rayne tutustuu ihmisiin joilla on samanlaiset intressit käydä päättämässä Koganin elämä. Jonkinsorttista politikointia ja ryhmien välistä valta-asetelmien näytelmää nähdään siellä täällä ja lopulta monen mutkan kautta elokuva saa ennalta arvattavan kaltaisen lopun.

Saattaa olla että jäljet kaulassa ei jäänyt fritsuiksi

Elokuva on saanut IMDB:ssä todella huonot arvostelut. Tätä kirjoittaessa arvosana on ainoastaan 2,9 ja Metacriticissäkin jatketaan samalla linjalla sillä siellä elokuvan arvosanaksi on tullut 18 pistettä. Elokuva on siis kaikkea muuta kuin kehuttu ja arvostettu ja metacriticissä kriitikoiden antamissa arvosteluissa on korkeimmillaan ollut 40 pistettä.

BloodRaynen taistelukohtaukset olivat kyllä paikoitellen sellaisia että ne tuntuivat hieman kököiltä omaan silmääni, mutta tämä on oikeastaan ainoa aihe mitä löydän tästä elokuvasta valittamista paikoitellen sekavahkon juonikuvion lisäksi.

Rayne ei ristiä pelkää

Kriitikoiden ja IMDB:n arvosanoista huolimatta tämä oli omaan makuuni hyvä elokuva jonka katsoi mielellään ja jonka voin katsoa uudemmankin kerran. Se on tuttu ja turvallinen vampyyrileffa jossa on mukana tarpeeksi klassisen vampyyrielokuvagenren elementtejä.

Kannattaa kuitenkin tätä arvostelua lukeissa muistaa että mikäli vampyyrielokuvat eivät ole se “oma juttu” voi olla että tästä elokuvasta ei paljoa irti saa, mutta mikäli vampyyrifilmit on jotain mistä saat kicksit on tämä elokuva silloin näkemisen arvoinen.

Arvosana: 7/10 (IMDB: 2,9/10)

Leffalauantai: Scott Pilgrim vs. the World (Scott Pilgrim vastaan maailma)

Scott Pilgrim vs. the World elokuvan suomenkielinen DVD-kansi

Scott Pilgrim vs. the World (IMDB) joka suomalaisittan kääntyy muotoon Scott Pilgrim vastaan maailma on vuonna 2010 valmistunut toimintakomedia puoliromanttisella tarinalla. Sen on ohjannut Edgar Wright.

Pääosaroolia Scott Pilgriminä esittää Michael Cera ja Ramonaa, naista johon Scott rakastuu esittää Mary Elizabeth Winstead. Ainoastaan Mary Elizabeth Winsteadin elokuvia olen aikaisemmin nähnyt, sillä hänet nähdään myös mm. Abraham Lincoln: Vampire Hunterissa sekä Junossa.

Elokuvan tarina kertoo lyhykäisyydessään Scott Pilgrimistä, 22-vuotiaasta rokkibändissä bassoa soittavasta nuoresta miehestä joka seurustelee 17-vuotiaan opiskelijan Knives Chaun (Ellen Wong) kanssa. Scott kuitenkin kohtaa Ramonan ja rakastuu tähän ensisilmäyksellä.

Scott (Michael Cera) ja Ramona (Mary Elizabeth Winstead)

Scottin ja Knives eroavat mutta suhde Ramonan kanssa paljastuu odotettua haastavammaksi, sillä hänellä on takanaan seitsemän ilkeää exää. Voidakseen olla yhdessä Ramonan kanssa täytyy hänen kohdata ja voittaa kaikki nuo ilkeät exät.

Juonensa osalta elokuva on perinteistä keskitasoa, mutta onneksi elokuvan vahvuudet eivät tule ensisijaisesti sen tarinasta. Elokuvassa on yhdistelty poikkeavalla ja kiinnostavalla tavalla action-elokuvien, tietokonepelien ja komedian elementtejä jotka nivoutuvat yhteen tyylikkäällä tavalla luoden elokuvalle persoonallisen ja positiivisesti erottuvan ilmeen.

Esimerkkeinä tietokonepelimäisistä viittauksista elokuvassa on exien kohtaaminen jotka muuttuvat taistelupeleistä tuttuihin boss fighteihin, samoin taistelukohtauksissa ilmaan leijailevat pistelaskurit ja lisäelämät.

Elokuvassa nähdään tietokonepelimäisiä vivahteita

Myös sarjakuvamaisia piirteitä on elokuvassa paljon, esimerkiksi ilmaan lentelee tekstejä samaan tapaan kuin sarjakuvissa vihollista lyödessä ja muita vastaavia piirteitä. Tämänkaltaiset visuaaliset seikat antavat tälle elokuvalle selkeästi erottuvan persoonallisen tyylin joka varmasti jakaa mielipiteitä. Omaan makuuni tämä toimi hyvin.

Scott Pilgrim vs. the World on viihdyttävän actionkomedia jota voi suositella mikäli haussa on kevyeen illanistumiseen sopivaa komediaa omaperäisellä ilmeellä.

Arvosana: 8/10

Leffalauantai: Avatar

Avatar-elokuvan suomenkielinen DVD-kansi

Avatar (IMDB) on James Cameronin ohjaama vuonna 2009 julkaistu scifiä ja fantasiaa sisältävä toimintaseikkailu. Sen pääosanäyttelijöinä on Sam Worthington (Jake Sully) sekä Zoe Saldana (Neytiri).

Avatarissa kerrotaan ihmisten ja Na’vi-rodun taistelusta kaukaisella maailmalla Pandoralla. Ihmiset ovat kehittäneet Na’vin näköisen olennon, Avatarin, jonka kehoon ihminen sitten pystyy menemään. Tämä kuitenkin vaatii että Avatar on tehty juuri kyseisen ihmisen geeneihin sopivaksi. Jake Sully on sotilas joka on menettänyt veljensä ja hänet värvätään mukaan Pandoran keikalle, sillä hänen ja operaatiossa mukana olleen veljensä geenit ovat samanlaiset ja siten Avatarin ohjaamiseen sopivat.

Jake tutustuu Avatarina ollessaan Na’veihin ja ennalta arvattavalla tavalla rakastuu yhteen heistä. Vähitellen hän alkaa kokemaan heidän elämän ja maailmansa kauniimpana ja parempana kuin omansa, jonka seurauksena hän lopulta päätyy puolustamaan Na’vien arvoja ja kulttuuria riistäviä ihmisten sotilaita vastaan.

Eiffel 65:n hittiä mukaillen, I’m blue daba-diba-badiibaa.

Elokuva on pitkä, IMDB:n mukaan 2 h 42 min. Pituudestaan huolimatta se ei käynyt puuduttavaksi vaan piti katsojan otteessaan. Avatar oli ennalta arvattavuudestaan huolimatta mielenkiintoinen ja jollain tapaa myös koskettava elokuva. Sisäinen hippini koki Jaken ymmärryksen avartumisen hyväksi ja koskettavaksi jutuksi.

Avatar on ehdottomasti visuaalisesti yksi kauneimmista – ellei jopa kaunein – elokuvista jonka olen koskaan nähnyt. Sen esittelemä fantasiamaailma oli paikoitellen jopa henkeäsalpaavan upea. Tyylikäs värien käyttö yhdessä eeppisen musiikin kanssa oli kokemuksena todella hieno. Paikoitellen Pandorasta ja sen värimaailmasta tuli myös mieleeni Skyrimin (arvostelu) fantasiamaailma sen upeimmissa näkemissäni kohdissa.

Pandora tarjoaa lapsilleen kauniin luonnon joka pitää huolta omistaan

Avatar on saanut IMDB:ssä tätä kirjoittaessa arvosanaksi 7,8 joka on kohtalaisen hyvä arvosana mutta ei aivan vastaa silti sitä mitä itse annan tälle. Mielenkiintoinen tarina yhdistettynä visuaaliseen kauneuteen erinomaisten musiikkien säestyksellä viihdyttävässä elokuvassa ansaitsee omalla arvoasteikollani korkeamman arvosanan.

Lajityypissään Avatar on loistava elokuva joka kestää useammankin katselukerran.

Arvosana: 9/10

Leffalauantai: Batman Begins

Lepakko poikineen

Batman Begins (IMDB) on Christopher Nolanin ohjaama vuonna 2005 valmistunut toimintaseikkailuelokuva. Pääosaroolin Bruce Waynenä eli Batmanina näyttelee Christian Bale.

Elokuvassa kerrotaan kuinka Bruce Waynestä tulee Batman. Brucen vanhemmat on tapettu ja se on jättänyt pysyvät traumat pienen pojan mieleen. Bruce kasvaa vanhemmaksi ja tekee tuttavuutta Ra’s Al Ghuliin ja hänen sotureihinsa. Hän saa heiltä oppia taistelutaitoihinsa sekä ymmärrystä siitä kuinka saada rikolliset pelkäämään. Bruce ei kuitenkaan pysty sopeutumaan Ra’s Al Ghulin jokkoihin, sillä hän on liian armollinen rikollisia kohtaan. Niinpä hänen ja Ra’sin joukkojen tiet eroavat vähemmän rauhaisalla tavalla.

Bruce tahtoo kostaa vanhempiensa kuoleman, mutta hänen vahempiensa tappaja pääsee hengestä hänen silmiensä edessä toisten rikollisten toimesta. Gotham City on läpeensä korruptoitunut kaupunki ja Batmanin on aika astua esiin oikeutta tuomaan.

Kumivaate on periaate, sen tietää myös Batman

Elokuva on toimiva toimintaelokuva jossa on tarpeeksi tasapainoa toiminnan ja rauhallisten osuuksien välissä. Elokuva ei ammu yli toiminnalisten osuuksien määrällä, vaan tarinaa rakennetaan tasaisesti ja luonnollisesti juonessa edeten.

Hyvänä puolena Batman Beginsin tunnelma ei ole liian synkkä eikä monotoninen vaikka Batman ja Gotham yleisesti sangen tummissa vesissä pyöriikin. Mukana on myös valoisampia osuuksia jotka antavat elokuvan tummille sävyille vahvempaa kontrastia ja dramaattisempaa merkitystä.

Toimintaelokuvien tuttuun tyyliin henkilöhahmot jäävät hieman etäisiksi hyvistä näyttelijäsuorituksista huolimatta. Ainoa mitä näyttelyssä hieman pisti omaan korvaan oli Batmanin ääni, sillä se ei jotenkin kuulostanut katu-uskottavalta. Se oli kohtalaisen matala ja se luultavasti koetti olla karski ja macho, mutta jotenkin siinä oli hieman (uskoakseni) tahatonta koomista vivahdetta. Onneksi kuitenkin tämä ei pilannut elokuvan tunnelmaa.

Rachel Dawesin roolissa nähdään Katie Holmes

Kokonaisuutena Batman Begins on hyvä ja viihdyttävä actionleffa. Se on yli kahden tunnin kestollaan kohtalaisen pitkä elokuva, mutta hyvällä tarinankuljetuksellaan se ei onneksi kuitenkaan käynyt puuduttamaan missään välissä. Se on rentoa viihdettä jossa ei katsojana joudu haastamaan itseään ajattelemaan sen suurempia, joten kepeänä toimintapläjäyksenä tätä on helppo suositella.

Arvosana: 8/10 (IMDB: 8,3/10)