Leffalauantai: The Others

Grace ja lapset

The Others (IMDB) on vuonna 2001 julkaistu kauhu/mysteeri/trilleri jonka ohjauksesta on vastannut Alejandro Amenábar. Pääosaroolissa Grace Stewartina nähdään Nicole Kidman.

The Othersissa kerrotaan perheestä joka asuu kartanossa omaa poikkeavanlaista elämäänsä. Perheeseen kuuluu äiti Grace (Nicole Kidman) sekä hänen kaksi lastaan, Nicholas ja Anne. Talon isäntä Charles on lähtenyt sotaan mutta ei ole vielä sodan päättymisen jälkeenkään palannut takaisin perheensä luokse eikä toivo hänen paluustaan ole kovin korkealla.

Eräänä päivänä Gracen ovelle saapuu kolme henkilöä jotka kyselevät josko kartanossa olisi tarvetta apulaisille. Grace palkkaa heidät ja palvelusväki asettuu taloon heidän kanssaan asumaan. Perheen elämä on kuitenkin tavallisesta poikkeavaa sillä perheen lapset ovat arkoja valolle ja talossa saa pitää vain yhtä ovea auki kerrallaan. Aina kun yksi ovi aukaistaan täytyy entinen ovi sulkea Gracen käskystä. On hyvä huomata että vaikka lapset ovatkin tässä elokuvassa valolle arkoja, kyseessä ei ole millään muotoa vampyyrielokuva vaikka niin saattaisi helposti kuvitella.

Talon apulainen Bertha

Talon lapsista Anne kertoo näkevänsä talossa Casperin, lapsen jota kukaan muu ei näe. Anne pelottelee veljeään Casperilla jonka seurauksena Grace laittaa lapsensa rangaistukseksi lukemaan ääneen Raamattua useamman päivän ajan. Anne väittää että hän ei valehtele ja pian Grace itsekin saa havaita että aivan kaikki talossa ei ole kohdallaan – piano soi itsekseen, yläkerrasta kuuluu melua vaikka kukaan ei ole siellä, ovet aukeavat ja menevät kiinni omia aikojaan ja muita vastaavia selittämättömiä asioita alkaa tapahtumaan.

Tarinansa osalta The Others on mielenkiintoisimpia kauhuelokuvia joita olen katsonut. Tarina on mielenkiintoinen, se pitää yllä jännitystä ja antaa katsojalleen tilaa luoda omia arvioitaan siitä mistä kaikessa on kysymys eikä loppuratkaisu ollut lainkaan sellainen kuin olisin osannut odottaa. Pidin kuinka sen juoni pitää yllä mielenkiinnon läpi koko elokuvan.

Juonensa lisäksi pidin poikkeuksellisen paljon elokuvan ohjauksellisesta tyylistä. Kamerakulmien käyttö oli yleisestä lajityyppinsä elokuvista positiivisesti erottuvaa, se oli monipuolista ja loi omalta osaltaan hyvin kohtauksien tunnelmaa.

Anne (Alakina Mann)

Kokonaisuutena The Others on oman lajityyppinsä helmiä. Se on sopivan jännittävä mutta ei ainakaan itseäni liiemmin pelottanut, se nojaa vahvaan tarinaan ja erinomaiseen ohjaukseen, se ei sorru kauhuelokuvien tarpeettoman usein nähtyihin kliseisiin juuri lainkaan ja näyttelijöiden näyttelytyö on hyvää tasoa.

The Others on erinomainen elokuva joka ensimmäisenä kauhu/jännityselokuvana löysi tiensä myös Suosituksia-sivulleni.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,6/10)

Leffalauantai: 27 Dresses (27 Dresses – Hääkuumetta)

Jane (Katherine Heigl)

27 Dresses (IMDB) joka suomalaisittain on käännetty muotoon 27 Dresses – Hääkuumetta on Katherine Heiglin tähdittämä romanttinen komedia jonka on ohjannut Anne Fletcher.

Fletcherin muihin ohjauksiin lukeutuu mm. The Proposal joten kyseessä ei ole ensimmäinen romanttinen elokuva jonka ohjauksessa nähdään Fletcherin kädenjälkeä eikä myöskään Katherine Heiglille kyseinen elokuvan tyyli ole tuntematon. Aikaisemmin olen täällä blogissa arvostellut kaksi muuta Heiglin tähdittämää romanttista elokuvaa (The Ugly Truth sekä New year’s eve) joten tuttua ja turvallista romanttista elokuvaa oli odotettavissa.

Tarinansa osalta 27 Dresses kertoo ainaisena morsiusneitona pysyvästä Janesta (Katherine Heigl) joka on salaisesti rakastunut pomoonsa Georgeen (Edward Burns). Janen sisko Tess (Malin Akerman) saapuu toisesta kaupungista vierailemaan hänen luokseen muutamaksi viikoksi ja tietämättä siskonsa tunteista Georgea kohtaan tutustuu hän itse Georgeen ja rakastuu häneen eikä tunne jää yksipuoleiseksi. Tilanne on epämukava ja kiusallinen Janelle mutta hän pystyy kuitenkin elämään asian kanssa.

Tess (Malin Akerman)

Pian Janen elämään astuu myös toimittaja Kevin (James Marsden) joka hääaiheisia artikkeleita hän on lukenut jo pidemmän aikaa. Tutustuttua selviää että Kevin vaikuttaa merkittävästi kyynisemmältä kuin mitä hänen kirjoittamistaan teksteistään voisi uskoa. Vähitellen Janen ja Kevinin välit alkavat lämmetä samaan aikaan kun sisarensa välit lämpenevät Georgeen. George ja Tess päättävät avioitua ja pian ikuisella morsiusneidolla on edessään häiden järjestäminen siskolleen ja miehelle jota hän on salaa rakastanut jo pidemmän aikaa.

27 Dresses on kaikilta osiltaan perinteinen kepeä romanttinen hömppäelokuva joka ei omassa lajityypissään eroa juurikaan muista vastaavista teoksista, ei hyvässä eikä sen enempää pahassakaan. Juoni on ennalta arvattava ja kliseinen, siinä on lajityypilleen yllättäviksi käänteiksi perinteiseen tapaan vähemmän yllättäviä käänteitä ja ennen kaikkea siinä on lämminhenkistä hyvää mieltä mukaan mahtuvan draaman seassa.

Näyttelytyö elokuvassa on perinteisen hyvää tasoa. Katherine Heigl on osaava näyttelijä joka soveltuu varsin hyvin kepeiden romanttisten elokuvien päätähdeksi eikä James Marsdenin roolisuorituksessakaan ole moittimista. Henkilöhahmot jäävät toki yhtä etäisiksi mitä muissakin kepeällä ja viihdyttävällä otteella tehdyissä romanttisissa elokuvissa on tapana, mutta tätä toki ei pidä nähdä moitteena elokuvaa kohtaan – enemmänkin kyseessä on lajityypille olennainen ominaispiirre joka kuuluu asiaan.

Kevin (James Marsden)

Tekninen toteutus elokuvassa on perushyvää Hollywood-tasoa eli kaikki elokuvan peruselementit toimivat ja pitävät hyvin pakan kasassa. Kamerakulmia käytetään perinteisillä tavoilla jonka ansiosta katsojan on helppoa seurata tarinan kuljetusta, henkilöhahmoja on sopivasti mutta ei liikaa, juonesta kerrotaan kaikki olennainen ja aivot voi jättää rennosti narikkaan kun käpertyy sohvan nurkkaan katsomaan viihdettä.

Kokonaisuutena 27 Dresses on omassa lajityypissään hyvä ja viihdyttävä elokuva jonka voi katsoa useammankin kerran. Mikäli romanttiset elokuvat ovat lajityyppinä millään muotoa kiinnostavia on tämä elokuva tuttu ja turvallinen valinta, mutta mikäli tämän tyylin elokuvat ei ole oma juttu ei tämänkään katsomatta jättämisellä menetä mitään elokuvahistoriallisesti merkittävää.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 6,1/10)

Leffalauantai: Jurassic Park III

Jurassic Park III on Joe Johnstonin ohjaama toiminnallinen seikkailuelokuva vuodelta 2001. Johnstonin muita tunnettuja ohjauksia on mm. Jumanji vuodelta 1995 sekä Captain America: The First Avenger vuodelta 2011. Pääosarooleissa nähdään Sam Neill, William H. Macy, Téa Leoni sekä Trevor Morgan.

Jurassic Parkin kolmannessa elokuvassa tapahtumapaikkana on Isla Sorna, saari jossa dinosauruksia vaeltaa vapaana eläen omaa elämäänsä. Ensimmäisestä Jurassic Park -elokuvasta tuttu arkeologi Dr. Alan Grant (Sam Neill) kohtaa rikkaan pariskunnan jonka kanssa tehtävä sopimus antaa toivoa siitä että normaaleja arkeologisia töitä voidaan jatkaa hyvän taloudellisen diilin myötä. Pariskunta pyytää Grantin oppaaksi kun he lentävät lentokoneella sen ylitse katselemaan dinosauruksia.

Matkan aikana selviää että pariskunta ei ole aivan totuudessa täysin pysynyt ja ainoana tarkoituksena ei olekaan mennä turvallisesti yläilmoista ihastelemaan esihistoriallisten eläinten elämää. Pian matkaseurue onkin jo maan kamaralla etsimässä kadonnutta poikaa Ericiä (Trevor Morgan) dinosaurusten asuttamalla maalla.

Siinä missä Steven Spielbergin ohjaama ensimmäinen Jurassic Park vuodelta 1993 oli monessa mielessä mullistava elokuva omana aikanaan ei samaa voi enää sanoa Jurassic Park III:sta. Dinosauruksia oli jo nähty muutamaan otteeseen eikä kolmannessa osassa aikaisemmat osat nähneelle katsojalle enää tule samanlaista haltioitunutta uutuuden viehätystä nähdessä valtavien dinosaurusten temmellystä telluksella. Tästä huolimatta dinosaurukset olivat tässäkin osassa varsin ilahduttavaa katsottavaa ja niissä oli tyyliä.

Jurassic Park III:n juoni on kohtalaisen tasapaksu eikä tätä elokuvaa katsoessa kannata lähteä etsimään mitään mestarillista käsikirjoitusta. Kuitenkin se on tarpeeksi uskottava antaakseen selityksen ja syyn juonen tapahtumille joka on aivan tarpeeksi tämän tyylilajin tuotokselle, sillä joskus on mukava vain katsoa elokuvaa joka nojaa puhtaasti viihteelliseen antiin tyylikkäällä toteutuksella pyrkimättä olemaan elämää suurempaa taidetta.

Ohjauksellinen puoli oli Johnstonilla toimivaa tasoa. Tapahtumat on selkeitä ja helposti seurattavia, juonessa on helppoa pysyä, kohtauksien tunnelma pysyy hyvin kasassa järkevästi toteutetuilla leikkauksilla ja musiikit tukevat elokuvan tunnelmaa hyvin.

Kokonaisuutena Jurassic Park III on kepeää viihdettä ja se toimii hyvin niinä hetkinä kun haluaa vain istahtaa perus toimivan toimintaelokuvan ääreen ilman että tarvitsee sen suuremmin vaivaa nähdä ymmärtääkseen mitä tarinassa tapahtuu.

Se ei tarjoa katsojalleen monipuolista tarinaa eikä herätä syvällistä pohdintaa mistä kaikessa oli kyse. Sen sijaan se nojaa puhtaasti dinosauruksiin ja niiden luomaan viihdearvoon. Ja mikä parasta, tämä toimii hyvin.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,9/10)

Leffalauantai: Sunshine

Sunshine (IMDB) on vuonna 2007 julkaistu sci-fi trilleri jonka on ohjannut mm. Slummien miljonääristä tuttu Danny Boyle. Elokuvan pääosarooleissa nähdään mm. Cillian Murphy, Chris Evans sekä Hiroyuki Sanada.

Sunshinen tarina kertoo kuinka aurinko on alkanut hiipumaan ja sitä kautta koko ihmiskuntaa uhkaa vaara tulla tuhoutuneeksi. Jotta ongelma saataisiin korjattua ja ihmiskunta pelastettua lähetetään avaruuteen Icaros II -niminen alus miehistöineen päivineen. Aluksen matkassa on myös jonkinsorttinen ydinräjähde joka on tarkoitus suunnata aurinkoa kohden ja aiheuttaa sitä kautta auringon uudelleen syttyminen ihmiskunnan pelastukseksi. Matkan varrella kuitenkin Icaros II havaitsee matkallaan signaalia avaruudesta joka paljastuu aikaisemmin matkalle lähteneen mutta sille tielle jääneen Icaros I:n lähettämäksi.

Auringon uudelleen herättäminen on kohtalaisen epävarma tehtävä eikä lisäräjähteistä olisi haittaa joten aikansa asiaa pohdittua miehistö lähtee ottamaan selvää signaalista, sillä myös Icaros I:llä on ollut matkallaan räjähteitä samaista tehtävää varten.

Monessa mielessä Sunshine on onnistunut elokuva. Sen tarina on viihdyttävä, visuaalinen puoli näyttävä, näyttelytyö perus hyvää tasoa ja pääsääntöisesti ohjauskin toimii. Kaikesta hyvistä puolistaan huolimatta jokaisessa näissä on piirteitä joissa olisi kaivannut hieman toisenlaisia ilmaisutapoja.

Näyttelytyö oli pääosin uskottavaa ja luonnollista, mutta kuitenkin siinä vaiheessa kun pitkään yhdessä avaruudessa samalla aluksella ollut miehistö kohtaa vastoinkäymisiä menehtyneiden muodossa tuntui roolisuoritukset (tai ohjaajan näkemys näihin rooleihin) varsin epäuskottavalta. Kyyneleitä ei paljoa vuodatettu, muu miehistö ei vaikuttanut siltä että mitään olisivat menettäneet ja kenenkään käytös ei muuttunut sen ihmeellisemmin. Mene tiedä onko miehistön jäsenet sitten vain luonnostaan olleet niin tunnekylmiä että pitkään matkakumppanina olleen menehtyminen ei aiheuta juuri minkäänlaisia inhimillisiä reaktioita.

Ohjaus oli monin paikoin tyylikästä ja sen visuaalinen puoli oli näyttävää. Valitettavasti tähänkin ohjauksellisen työn puutarhaan mahtuu käärmeitä jotka söivät sitä kaikkea potentiaalia mitä elokuvassa olisi ollut ammennettavissa maltillisemmalla ilmaisulla. Paikoitellen kohtaukset olivat varsin epäselviä todella nopeiden ja hämmentävien leikkausten vuoksi sillä aina niistä ei saanut selvää siitä mitä parhaillaan on tapahtumassa. Etenkin elokuvan loppuvaiheilla tuli useampia kohtauksia joissa leikkaukset vetivät niin nopealla tahdilla osasta toiseen että kohtauksen kokonaiskuva jäi hämärän peittoon.

Kiinnostavasta tarinastaan huolimatta osan sen mielekkyydestä söi käänteet jotka olivat kokonaiskuvaan suhteutettuna tarpeettoman tuntuisia ja joilla pyrittiin lisäämään jännitystä mission onnistumisesta. Esimerkki tällaisesta kohtauksesta oli vaikkapa se kun miehistölle selkenee että happea ei riittäisikään kaikille ja he alkavat pohtimaan josko pistäisivät yhden kylmäksi.

Kaikesta negatiivisista puolistaankin huolimatta Sunshine on viihdyttävä elokuva tyylikkäällä toteutuksella joka kestää toisenkin katselukerran.

Arvosana: 5/10 (IMDB: 7,3/10)

Leffalauantai: Black Swan

Natalia Portman roolissaan Nina Sayersina

Black swan (IMDB) on vuonna 2010 julkaistu draamaelokuva jonka ohjauksesta on vastannut amerikkalainen Darren Aronofsky. Aronfoskyn muihin tunnettuihin teoksiin kuuluu mm. Requiem for a dream (Unelmien sielunmessu) vuodelta 2000 sekä The Wrestler vuodelta 2008. Black swanin pääosarooleissa nähdään Natalia Portman, Mila Kunis, Vincent Cassell sekä Barbara Hershey.

Elokuvan tarina kertoo balettitanssijasta Nina Sayerista (Natalia Portman) joka saa vihdoin suuren roolin Joutsenlammessa jossa hän pääsee esiintymään Tšaikovskin säveltämän baletin valkoista sekä mustaa joutsenta. Nina on persoonaltaan kiltti, arka ja tunnollinen ja häneltä löytyy myös rooliin vaadittava tanssitaito joten hänet on kuin luotu valkoisen joutsenen roolia varten. Roolin osalta haastavampana puolena Ninan täytyy esittää myös mustan joutsenen osuus joka vaatii enemmän intohimoa ja tunnetta kuin pelkkää teknistä täydellisyttä jonka vuoksi hän joutuu tekemään työtä kasvaakseen rooliinsa vaadittavaksi mustaksi joutseneksi.

Musta joutsen lavalla

Vaikka Black swan onkin jo pelkän pintapuoleisen balettitanssijasta kertovan tarinansa osalta todella mielenkiintoinen elokuva on sen syvempi kasvutarina se mikä tekee siitä vielä merkittävästi kiehtovamman teoksen.

Nina on kahdestaan äitinsä kanssa elävä nuori nainen jonka sosiaalinen elämä on muilta osin hyvin rajoittunutta sillä elämä pyörii pelkän baletin ympärillä eikä hänellä ole ystäviä jotka soittaisivat ja joiden kanssa viettää aikaa. Muiden balettitanssijoiden seurassakin hän jää yksin ulkopuoliseksi ja elämä pyörii pienissä piireissä vailla muutoksia.

Balettitunneille tulee toiselta paikkakunnalta Lily (Mila Kunis) joka on kuin peilikuva Ninasta. Siinä missä Nina on arka ja varautunut on Lily elämää intohimoisemmin ja rohkeammin elävä musta joutsen. Pienten erimielisyyksien jälkeen Nina ja Lily tutustuvat ja Lily saakin heräteltyä valkoisesta joutsenesta sen pinnan alle tukahdettua mustaa joutsenta joka kaipaa enemmän elämisen tuntua.

Lily (Mina Kunis)

Vähitellen Nina kasvaa myös mustan joutsenen rooliinsa sitä mukaa kun hän uskaltaa löytää itsestään niitä puolia joita hän itsessään on tukahduttanut. Lilyn lisäksi mustaa joutsenta hänestä on esiin herättämässä myös rooliin hänet valinnut Thomas Leroy (Vincent Cassel).

Mielenkiintoinen aspekti elokuvassa on Ninan ja äitinsä Erican (Barbara Hershey) välinen suhde joissa heijastuu äidin vahva vaikutus tyttären persoonalle haitallisella tavalla kilttiin luonteeseen. Äiti on ylihuolehtivainen ja kontrolloiva persoona jolla on omia käsittelemättömiä ongelmia jotka välillisesti tulevat häiritsemään hänen ja tyttärensä välistä suhdetta. Äiti elää tyttärensä kautta omia elämättömiä unelmiaan ja tytär täyttää niitä unohtaen samalla oman itsensä.

Black Swanissa kiehtovalla tavalla tulee esiin myös mielenterveydelliset ongelmat eikä katsojana aina ole varma mitkä kaikki ovat vain Ninan oman pään sisäisiä kuvitelmia ja mitkä ovat tapahtumia jotka muutkin henkilöt jakavat. Se herättää myös ajattelemaan mielenterveydellisten ongelmien sekä padottujen tunteiden ja elämän käsittelemättömien asioiden välistä suhdetta, sitä kuinka oman itsensä tukahduttamisella voi olla monitahoisia seurauksia ihmisten elämään.

Tanssiharjoituksia

Tarinallisen ulottuuvuutensa lisäksi elokuva toimii erittäin hyvin myös tuotannolliselta puoleltaan. Ohjaus on tyylikästä, kuvakulmia käytetään paikoitellen keskiverto elokuvasta poikkeavilla tavoilla, näyttelijöiden roolisuoritukset ovat onnistuneita ja erityisesti Natalia Portmanin pääosarooli on suoritus joka ei jätä katsojaa kylmäksi. Portmanin roolisuoritus on huikea ja siitä välittyy vahvasti tunnetta jollaista valkokankaalla soisi näkevänsä useamminkin. Ei ole mikään ihme että Portman tästä Oscarin kotiinsa kantoi parhaan naispääosaroolin osalta.

Kokonaisuutena Black Swan on henkeäsalpaava mestariteos joka ensimmäisenä elokuvana jätti allekirjoittaneen elokuvan lopputekstien tullessa täysin sanattomaksi. Täydellinen elokuva joka löysi tiensä myös Suosituksia-sivulleni.

Arvosana: 10/10 (IMDB: 8,0/10)