Aleksin Blogi

Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: X-Men: The Last Stand

    Erik Lehnsherrin roolissa nähdään yhä Ian McKellen

    X-Men: The Last Stand (IMDB) on vuonna 2006 julkaistu supersankarielokuva joka on suoraa jatkumoa aikaisemmin nähdyille X-Men (lue arvostelu) sekä X2 aka. X-Men 2 -elokuville. Siinä missä aikaisemmissa osissa ohjaajana toimi Bryan Singer on kolmannessa osassa syystä tai toisesta ohjaajaksi vaihtunut Brett Ratner.

    Roolitukset hahmojen osalta on kuitenkin pysynyt muuttumattomina joten pääosarooleissa nähdään yhä Patrick Stewart, Ian McKellen, Halle Berry, Hugh Jackman sekä Famke Janssen.

    Mutanttien ja ihmisten yhteinen taivallus maan kamaralla ei tahdo ottaa onnistuakseen sillä kummallakin osapuolella pienellä joukolla on aina jotakin suunnitelmia toistensa pään menoksi. Tällä kertaa ihmiset ovat onnistuneet löytämään mutantin jonka läheisyydessä muut mutantit menettävät mutanttikykynsä ja tulevat tavallisiksi ihmisiksi. Ihmiset kehittävät tämän pohjalta lääkkeen jolla mutantit voidaan parantaa.

    Kaikki mutanteista ei ota uutista ilolla vastaan, sillä he eivät koe että heidän mutanttiutensa olisi mikään sairaus eikä sitä sen vuoksi pitäisi edes tarvita parantaa. Kun kuolleeksi luultu Jean Grey (Famke Janssen) palaa elämään on hänen mutanttivoimansa aivan uusissa sfääreissä. Siinä missä Charles Xavierin (Patrick Stewart) opeissa hänelle on rakentunut suojamuurit joilla hän voi hillitä kykyjään eikä olla kykyjensä hallittavana, on takaisin palattua nuo suojamuurit kadonneet. Vallanhimoiselle Erik Lehnsherrille (Ian McKellen) näiden voimien valjastaminen omiin tarkoituksiin sopii hyvin ja pian Erikin joukoissa on yksi ylivoimainen mutantti lyöttäytyneenä ihmiskuntaa vastaan.

    Kuolleeksi luultu Jean Grey on palannut (Famke Janssen)

    Ohjaajan vaihdoksesta huolimatta X-ryhmä jatkaa tässä kolmannessa osassaankin tutulla, turvallisella ja hyväksi havaittavalla viihteellisellä supersankarielokuvien linjalla.

    Tarina on aikaisempien osien tapaan toimivaa tasoa, elokuvan rytmi on omaan makuuni miellyttävää ja toimintakohtaukset tukevat tarinaa eikä tunnu itseistarkoitukselta erikoistehosteiden demonstraatiolta. Elokuvan kaikki muutkin peruselementit (ohjaus, tehosteet, valaistukset jne.) ovat mukavaa katsottavaa, vaikka tämänkin filmatisoinnin tapauksessa on paikoitellen erikoistehosteissa huomattavissa elokuvan ikä. Omaan silmääni ne kuitenkin näyttivät yhä hyviltä.

    Kokonaisuutena kolmas osa ei jostain syystä yllä aivan täysin yhtä mukaansatempaavaan tunnelmaan kuin ensimmäinen ja toinen osa, mutta arvosanan puolesta päädyin kuitenkin antamaan tälle saman kuin edellisellekin osalle. On tämä silti selkeästi keskivertoa supersankarielokuvaa viihdyttävämpi elokuva (mikäli aikaisemmat kaksi elokuvaa on nähnyt) ja se onnistuu päättämään trilogian sopivan mielenkiintoisella tavalla.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 486 059 annettuun ääneen”]6,7/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Mercury Rising (Salasana Mercury)

    Art Jeffries (Bruce Willis)

    Mercury Rising (IMDB) joka suomalaisille on tullut tunnetuksi nimellä Salasana Mercury on Harold Beckerin ohjaama toiminnallinen rikosdraama vuodelta 1998. Pääosarooleissa nähdään Bruce Willis, Miko Hughes, Chi McBride sekä Alec Baldwin.

    Willisin tähdittämä Art Jeffries on peitehommissa työskennellyt FBI:n agentti joka laitetaan erään pieleen menneen pankkiryöstötapauksen jälkeen syrjään vainoharhaisuuteen vedoten. Art joutuu tylsään työtehtävään kuuntelemaan puheluita, mutta kauaa hän ei kerkeä hommaan uppoutua kun hänet jo laitetaan etsimään kadonnutta lasta jonka vanhemmat on juuri tapettu.

    Rikospaikalla tilanne näyttää siltä kuin perheen isä olisi ampunut vaimonsa ja itsensä, mutta kaikki ei kuitenkaan täsmää oletettuun tapahtuman kulkuun. Kun perheen kadonnut autistinen poika Simon (Miko Hughes) löytyy saa Art huomata tapauksen tiimoilta enemmänkin omituisia piirteitä sillä pian käy ilmi että myös Simonin henki on vaarassa.

    Artille selkenee vähitellen että tappojen takana ei ole mitkään alamaailman rikolliset vaan Simon on tahattomasti onnistunut olemaan hiekkana paljon suuremmissa rattaissa.

    Nick Kudrow (Alec Baldwin)

    Omaan makuuni rikosdraamaelokuvat lukeutuvat helposti lähestyttäviin viihteellisiin elokuviin joista sen suurempaa puhuttelevuutta ei tule etsittyä eikä kaivattua. Näiden raamien sisälle Mercury Rising mahtuu hyvin vailla ongelmia, sillä lajityypilleen tavalliseen tapaan kyseessä on suoraviivainen elokuva joka etenee alusta loppuun saakka tarinaa sopivalla tahdilla katsojalleen avaten.

    Kliseisesti mutta tyylilajilleen tarpeeksi hyvin toimivasti mukaan kuvioihin on saatu kirjoitettua niin FBI kuin NSA:kin. Olisi kiintoisaa tietää voisiko tämän tyylilajin elokuvaa edes Amerikan maalla tehdä ilman että mukana on jokin kolmikirjaiminen virasto joka on sotkeutunut johonkin mihin sen ei kuuluisi. Mene tiedä.

    Tarina on mielenkiintoinen ja tapa kuinka se katsojalle kuvataan on hyvä. Näyttelytyö oli muutamaa pienessä roolissa ollutta sivuhahmoa lukuunottamatta hyvää tasoa ja Baldwin ja Willis ovat kuin tehty tämän tyylilajin filmatisointeihin, mutta erityisesti silti pidin Miko Hughesin roolisuorituksesta autistisen pojan näyttelyssä.

    Mikäli etsinnässä on kepeä ja viihdyttävä aivot nollalle -rikostoimintaelokuva on tämä toimiva valinta.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 69 303 annettuun ääneen”]6,2/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: X-Men 2

    Halle Berry nähdään Ororo Munroen aka. Stormin roolissa

    X-Men 2 (IMDB) joka tunnetaan myös nimellä X2 on vuonna 2003 julkaistu toiminnallinen supersankarielokuva. Edeltävän osan tapaan (katso arvostelu) ohjauksesta on vastannut Bryan Singer eikä näyttelijäkaartikaan ole kokenut sen suurempia muutoksia, joten rooleissa nähdään yhä Patrick Stewart, Hugh Jackman, Iam McKellen, Halle Berry, Anna Paquin, Famke Janssen sekä James Marsden.

    Ihmisten suhtautuminen mutantteihin on yhä negatiivista ja keskustelut mutanttirekisteristä jatkavat politiikan teemoissa. Negatiivista suhtautumista mutantteja kohtaan ei myöskään paranna teleporttaustaitoisen mutantin hyökkäys presidentin toimistoon.

    Charles Xavierin (Patrick Stewart) luotsaama X-Men-ryhmä haluaa selvittää kuka on tuo mutantti joka on tämän kaiken takana, sillä ihmisiin nuivasti suhtautuva Eric Lehnsherr (Iam McKellen) on yhä vangittuna eikä tämänkaltainen sodan lietsonta ihmisten ja mutanttien välille luultavasti tuottaisi myöskään hänen tarkoitusperiään hyödyttävää lopputulemaa.

    Ryhmä joutuu lyömään väliaikaisesti hynttyyt yhteen Lehnsherrin väen kanssa jotta syylliset saadaan selvitettyä.

    Jean Greyn roollissa nähdään Famke Janssen

    X-Men 2 on onnistunut jatko-osa joka nojaa edellisen elokuvan miljööhön ja tarinaan, joten on suositeltavaa katsoa edellinen osa jotta jonkinlaista kokonaiskuvaa tarinasta sekä henkilöistä ja heidän välisistä suhteistaan saa hahmotettua.

    Tämäkin on suoraviivainen ja helposti lähestyttävä supersankari-elokuva jossa rytmi on ainakin omaan makuuni toimiva. Toimintaa siinä on sopivasti, mutta ei missään vaiheessa liikaa jotta se kävisi puuduttamaan.

    Vaikka tarina on lajityypilleen tavalliseen tapaan suhteellisen pintapuoleinen, on siihen sopivasti saatu upotettua mielenkiintoisuutta lisäävä kerros missä Wolferinen historiaa aukeaa katsojalle ja hänelle itselleen sopivan pienin ja varovaisin askelin että siitä ei kerrota kaikkea, mutta silti samalla tarpeeksi suurin askelin jotta hahmon synty saa jonkinlaista kosketuspintaa.

    Mikäli edellisestä X-Menistä on pitänyt on tämä näkemisen arvoinen jatko-osa, mutta mikäli tämän tyylilajin edustajat ei lainkaan iske ei tämä tule luultavasti suhtautumista lajityyppiin muuttamaan.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 515 139 annettuun ääneen”]7,4/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Monsters, Inc. (Monsterit Oy)

    Valeasuinen ihmislapsi Boo sekä hirviö Mike

    Monsters, Inc. (IMDB) joka suomeksi on käännetty Monsterit Oy on vuonna 2001 julkaistu komediallinen animaatioelokuva. Sen ohjauksesta on vastannut Pete Docter, David Silverman sekä Lee Unkrich ja sen ääninäyttelijöinä on Billy Cyrstal, John Goodman, Mary Gibbs sekä Steve Buscemi.

    Monsterila on hirviöiden asuttama kylä. Kuten ihmistenkin asuttamat kylät, myös tämä kylä tarvitsee jonkinlaista energiantuotantoa jotta sinne saadaan sähköä. Tapa miten energiaa tuotetaan on kuitenkin hyvin erilainen kuin mitä ihmisten kylissä, sillä hirviökylän energiantuotanto tapahtuu Monsterit Oy:ssä toimivien hirviöiden keräämistä pikkulasten pelonhuudoista. Hirviöillä on suuret määrät ovia joiden kautta he voivat hypätä pienten lasten huoneeseen pelottelemaan heitä, ja aina kun lapsi kirkuu pelosta kerätään siitä energiaa säiliöihin kylän käyttööön.

    Ihmislapset pelkäävät hirviöitä, mutta pelko ei ole kuitenkaan ainoastaan yksipuoleista. Jostain syystä hirviöillä on omituinen käsitys siitä että ihmislapsen kosketus voi olla vaarallista ja jo heidän esineidensä kosketuksesta voi tulla saastuneeksi, joten pelottelureissu vaatii rohkeaa mieltä myös hirviöltä. Erään lastenhuoneessa tapahtuneen vierailun seurauksena hirviöiden pahin kauhukuva pääsee tapahtumaan kun ihmislapsi löytää komeron oven kautta tiensä hirviöiden maailmaan.

    Boo

    Vuoden lopuilla tulee 20 vuotta tämän elokuvan julkaisusta. Tietokonepohjaisen animaatioelokuvan mittakaavassa se kuulostaa todella pitkältä ajalta, mutta ilahduttavaa kyllä animaation jälki ei missään vaiheessa jättänyt kylmäksi eikä tuntunut vanhanaikaiselta.

    Tyylikkään toteutuksensa lisäksi Monsters, Inc. on mielenkiintoinen ja viihdyttävä elokuva niin isommalle kuin pienemmällekin katsojalle. Sen tarina on kiinnostava, siinä on sopivasti huumoria eikä siitä ole unohdettu pois myöskään opettavaista kasvutarinaa. Mikä parasta, se onnistuu olemaan kepeän pintansa alla myös aidosti sympaattinen ja koskettava elokuva.

    Henkilökohtaisesti pidän monista animaatioelokuvista, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta. Päinvastoin, tämäkin on erinomainen osoitus siitä kuinka oikein käytettynä animaatioelokuvan tarjoama formaatti antaa monipuoliset työkalut tarinankertojille. Hyvin tehty animaatioelokuva sopii monille lapsille hupaisan tyylinsä vuoksi, mutta samaan aikaan sen tarina saattaa saada jopa aikuisenkin ajattelemaan.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 823 753 annettuun ääneen”]8,1/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: X-Men

    Rogue (Anna Paquin)

    X-Men (IMDB) on vuonna 2000 julkaistu toiminnallinen supersankarielokuva jonka on ohjannut Bryan Singer. Pääosarooleissa nähdään Patrick Stewart, Hugh Jackman, Ian McKellen, Famke Jenssen, Anna Paquin sekä Halle Berry.

    Tarinassa kerrotaan kuinka poliitikot ovat huolissaan mutanttien olemassaolosta. Senaatissa ollaan pian käymässä äänestystä jossa pohditaan pitäisikö mutanteista kerätä tiedot rekisteriin. X-Men mutanttiryhmän johtaja professori Charles Xavier (Patrick Stewart) on idealisti joka tahtoo ihmiskunnalle hyvää heidän ennakkoluuloistaan huolimatta, mutta valitettavasti samaa ei voi sanoa Eric Lensherrin (Ian McKellen) mutanttijoukosta jotka haluavat enemmän valtaa.

    Wolferine (Hugh Jackman) ja Rogue (Anna Paquin) lyöttäytyvät X-Men-ryhmän matkaan vain huomatakseen pian olevansa tärkeässä osassa pahaa tahtovien mutanttien vallanhimoisessa suunnitelmassa.

    Logan eli Wolferine (Hugh Jackman) sekä Storm (Halle Berrry)

    Olin katsonut tämän elokuvan kerran aikaisemmin ja ensimmäisellä katselukerralla olin pitänyt elokuvasta jonkin verran. Ilahduttavasti toisella katselukerralla pidin tästä enemmän kuin ensimmäisellä katselukerralla, luultavasti siksi että näiden välissä on tullut katsottua useampiakin muita supersankarielokuvia jotka ovat antaneet perspektiiviä enemmän tämän lajityypin tuotoksiin.

    Supersankarielokuville tavalliseen tyyliin X-Men on suoraviivainen toimintaseikkailu ilman sen suurempia ihmeitä eli sen tarina on ohut eikä siitä suurempaa syvyyttä löydy etsimälläkään. Hahmoissa ei nähdä juuri minkäänlaista kehitystä eikä tarina varsinaisesti sykähdytä missään vaiheessa. Se vain on mitä on ja se rullaa eteenpäin yhtä iloisesti kuin mummo myrskyssä rollaattorinsa kanssa.

    Vaikka kuvaukseni saattaa antaa negatiivisen kuvan tästä elokuvasta tai supersankarielokuvista yleisestikin, on hyvä mainita että en laske noita piirteitä huonoiksi elementeiksi tämän tyylilajin elokuvissa. Supersankarielokuvat lukeutuvat itselläni kepeisiin viihde-elokuviin enkä niiltä erikoisemmin edes halua sen suurempaa syvyyttä, tarkoitusta tai merkitystä. Viihdyttävyys itsessään on itseisarvo.

    Pidin tästä elokuvasta. Se on tarinaltaan mukavan mutkaton, sen toiminnalliset kohtaukset ovat toimivia ja elokuvan rytmi on hyvä. Tarinalle annetaan tilaa muotoutua kohden loppuhuipennusta eikä toiminta varasta liikaa huomiota kokonaisuudelta. Mikäli supersankarielokuvat lainkaan kiinnostavat on tämä toimiva omassa lajityypissään.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 574 470 annettuun ääneen”]7,4/10[/simple_tooltip])