Aleksin Blogi

Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: Dorm Daze

    Dominique (Boti Bliss) ja Cliff (James DeBello)

    Dorm Daze (IMDB) on vuonna 2003 julkaistu rikos/mysteerikomedia jonka painopiste nojaa vahvasti komedialliseen puoleen. Sen on ohjannut David Hillenbrand sekä Scott Hillenbrand ja sen pääosarooleissa nähdään mm. Tatyana Ali, Boti Bliss sekä James DeBello.

    Elokuva sijoittuu nimensä mukaisesti opiskelijoiden asuntolaan. Asuntolaan on tulossa ranskalainen vaihto-opiskelija Dominique joka ei osaa englantia juuri lainkaan. Samaan aikaan eräs asuntolan pojista odottaa veljelleen tilaamaansa prostituoitua asuntolaan ja molempien naisten saapuessa lähes samoihin aikoihin ei henkilöiden sekoittumiselta voida välttyä. Lisäksi asuntolassa asuvan miehen ystävä Cliff tulee myös käymään asuntolaan ja hänkin esiintyy vaihto-opiskelijana joka ei ymmärrä juurikaan englantia jotta voisi vältellä puhumasta vieraiden ihmisten kanssa. Pian asuntolassa on jo useampia ihmisiä joita luullaan vaihto-opiskelijaksi eikä täyttä varmuutta kenelläkään paikalla olijalla ole kuka on oikea vaihto-opiskelija joka ei ymmärrä kunnolla englantia.

    Jotta sekaantumisia sattuisi enemmän saa asuntolassa asuva Gerri (Mariah Delfino) kirjekuoressa Lorenzo-nimellä esiintyvältä mieheltä käsilaukun jonka sisällä on paljon rahaa. Rahat on tarkoitettu oikeasti Britneylle, naamioitumiskyvyistään tunnetulle ammattirikolliselle. Lorenzo ja Gerri tapaavat ja pian Lorenzo on myös asuntolan sekaantuneissa kuka-kukin-on kuvioissa mukana. Rahat sisältävä käsilaukku sattuu myös ulkoisesti olemaan samanlainen kuin Clairen (Tatyna Ali) isoäidiltään saama perintolaukku joka on kateissa toisen asuntolan asukkaan lainattua sitä, joten pian laukkua etsitään useamman ihmisen toimesta eri motiiveiden vuoksi ja molemmat laukut vaihtavat monet kerrat omistajaa.

    Styles (Patrick Renna) ja Dominique (Marie Noelle Marquis)

    Dorm Daze on monilta elementeiltään varsin tavallinen high school -maailmaan sijoittuva komedia. Kuitenkin se erottuu tyylillisesti hyvin paljon monesta muusta samaan maailmaan sijoittuvista lajitovereistaan siinä että sen painopiste ei ole dokaamisessa, cheerleadereissa, urheilijoissa ja seksissä vaan se selkeästi nojaa humoristiseen tarinaan ja positiivisella tapaa absurdeita mittasuhteita saavuttavaan juoneen.

    Henkilöt tarinassa menevät sekaisin useammaltakin ihmiseltä, väärät esineet löytävät vääriä omistajia, rakkauskirjeet ja muut kirjeet sotkeutuvat keskenään ja löytävät tiensä sellaisten käsiin joiden ei niitä kuulu saada ja osittain kuullut keskustelut eri tilanteissa saavat kaikki aikaan sellaisen hämmennyksen ja sekasorron että asiat menevät aina vain sekavammaksi elokuvan henkilöiden kannalta. Onneksi elokuvan katsojalle kuviot kuitenkin pysyvät selkeinä monitahoisista kommelluksista huolimatta.

    Pidin tästä elokuvasta. Se oli omassa tyylilaijissaan mukavaa vaihtelua tavallista monitahoisemmalla juonikuviollaan jossa käänteitä ja koomisia tilanteita väärinymmärryksien vuoksi on paljon mutta ne saadaan kuitenkin katsojalle kerrottua siten että ne eivät käy sekavaksi. Ohjaus oli tavallista tasoa ja näyttely oli myöskin toimivaa joten kokonaisuutena Dorm Daze on toimiva elokuva niihin hetkiin kun haluaa katsoa jotain helposti lähestyttävää kepeää ja humoristista viihdettä.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 7342 annettuun ääneen”]4,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: The Cell

    Catherine Deanen roolissa nähdään Jennifer Lopez

    The Cell (IMDB) on vuonna 2000 julkaistu sci-fin, kauhun ja trillerin sekoitus. Sen on ohjannut mm. myöhemmästä Mirror Mirror -elokuvasta tunnettu Tarsem Singh. Pääosarooleissa nähdään Jennifer Lopez, Vince Vaughn sekä Vincent D’Onofrio.

    Elokuvan tarinassa kerrotaan mieleltään sairaasta rikollisesta Carlista (Vincent D’Onofrio) jolla on tapana tappaa naisia, tehdä heistä nukkemaisia ja kuvata heidän kuolemastaan myös snuff-filmi jota hän voi myöhemmin katsella samalla kun roikottaa itseään metallisissa ketjuissa kehossaan olevista koukuista ruumiin yllä luultavasti siitä seksuaalisia nautintoja hakiessaan. Uusimman uhrin ollessa vielä kateissa mutta oletettavasti yhä elossa poliisi ja FBI pääsevät hänen jäljilleen. Virkavallan harmiksi Carl on kuitenkin mieleltään niin järkkynyt että hän ei ole enää kiinni tässä ajassa ja todellisuudessa ja niinpä uhrin löytämiseksi ja pelastamiseksi joudutaan etsimään uudenlaista apukeinoa.

    FBI on yhteydessä kokeellista hoitomuotoa käyttävään yritykseen jossa hoitavan henkilön ja potilaan mielet yhdistyvät teknologian keinoin ja he kokevat yhteisiä kokemuksia yleensä potilaan mielessä. Hoitohenkilökuntaan kuuluva Catherine (Jennifer Lopez) astuu skitsofrenisen Carlin mieleen pyrkien selvittämään viimeisen uhrin olinpaikan ennen kuin ajastettuna tapahtuva hukuttamiskuolema lasisessa kopissa videoituna päättää vielä yhden ihmisen hengen.

    Carl Stargher (Vincent D’Onofrio)

    Matka sairaan ja häiriintyneen mielen syövereihin on vaarallisuudestaan huolimatta kiehtova kokemus Catherinelle, sillä hän saa nähdä Carlin historiaa ja löytää sieltä traumoja joiden vuoksi miehestä on tullut niin mielenvikainen yksilö.

    The Cell yllätti itseni positiivisesti mielenkiintoisella tarinallaan. Pidin kuinka siinä oli kiintoisalla tavalla saatu yhdistettyä toimivalla tapaa Sci-Fi-elementtejä perinteiseen kauhu/trilleri-elokuvaan ja sitä kautta saatu luotua monipuolisempi ja syväluotaavampi tarina. Juonen mielenkiintoisuutta lisäsi myös tapa kuinka sairaita tekoja tekevästä Carlista annetaan kuitenkin inhimillinen ja persoonallinen kuva ja avataan sitä mitkä asiat ovat johtaneet hänen mielensä järkkymiseen ja sitä kautta myös mielipuolisiin ja sadistisiin tekoihin.

    Elokuvan onnistuminen alitajunnan ja todellisuuden välisen suhteen ja niistä toiseen siirtymisen kuvaajana uskottavasti on iso vahvuus, sillä sitä kautta tarinassa mielikuvituksen luomalle epätodelliselle maailmalle jää enemmän liikkumatilaa tarinan miljöön rakentamisessa. Mielipuolen kuin terveemmänkin yksilön alitajunnan maailmaan mahtuu monenlaista erikoista asiaa ja niiden kuvaus oli omaan makuuni tyylillisesti miellyttävää. Ne antoivat elokuvalle persoonallisuutta ja vapaammat kädet kuvata hieman taiteellisempiakin visioita rikkomatta elokuvan realistisempia aspekteja.

    Alitajunnan maailmassa nähdään visuaalisesti mielenkiintoisia kohtauksia

    Kokonaisuutena The Cell on omalaatuinen ja mielenkiintoinen kauhutrilleri jossa on paljon kiehtovia piirteitä. Vaikka elokuvan tarina onkin häiriintynyt ja sairas oli ilahduttavaa nähdä kuinka siinä ei lähdetä nojaamaan perinteiseen pahat on pahoja vain pahuuttaan -tyyliseen ajatteluun vaan siinä avataan Carlin hamoa siten että hänestäkin tulee käsitys ihmisestä joka kokemansa kaltoinkohtelun seurauksena on tullut sairaaksi persoonaksi.

    Pidin myös elokuvan visuaalisesta tyylistä sci-fi-maailman kohtauksissa missä nähdään eksoottisia ja astetta taiteellisempiakin mielen maisemia. Esimerkiksi kaikki asiat mitä Carlin mielessä näkyi eivät olleet synkkiä vaan osa oli enemmänkin puhtaan taiteellisia hakien ympäristöönsä surrealistisia vivahteita.

    Loppupäätelmänä The Cell on lajityypissään näkemisen arvoinen elokuva. Sen sairas maailma voi olla paikoitellen ahdistava joillekin katsojille joten aivan varauksetta elokuvaa en uskalla jokaiselle suositella, mutta mikäli tämän tyylin elokuvat kuuluvat niihin joita pystyt katsomaan ja pidät niistä on tämä leffa jota ei kannata ohittaa.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 88 192 annettuun ääneen”]6,3/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Eden Lake

    Jenny (Kelly Reilly)

    Eden Lake (IMDB) on brittiläinen vuonna 2008 julkaistu kauhu/trilleri jonka ohjauksesta on vastannut James Watkins. Watkinsin ohjausuralle mahtuu ainoastaan kolme elokuvaa joista Eden lake on ensimmäinen. Lisäksi hän on ohjannut McMafia televisiosarjaa useita jaksoja sekä yhden jakson myös Black Mirroria (Jakso Shut up and dance).

    Pääosarooleissa elokuvassa nähdään Kelly Reilly joka on nähty myös Caroline Bingeyn roolissa elokuvassa Pride & Prejudice sekä Michael Fassbender joka tunnetaan myös elokuvasta Steve Jobs. Lisäksi isossa rooleissa nähdään Jack O’Connell, Finn Atkins, Jumayn Hunter sekä Thomas Turgoose.

    Elokuvan juonessa kerrotaan pariskunnasta Jennystä (Kelly Reilly) sekä Stevestä (Michael Fassbender) jotka lähtevät rauhaisaan viikonlopun viettoon Eden Lake -nimellä tunnetulle järvelle. Pariskunnan harmiksi rauhaisa viikonloppuelämä uhkaa jäädä kaukaiseksi haaveeksi paikalla mesoavan nuorisojengin vuoksi. Pariskunnalla tulee nuorison kanssa erimielisyyksiä ja pian yhteenotolta ei enää voida välttyä.

    Pariskunta saa huomata että Eden Laken nuorison kanssa napit vastakkain joutuminen on paljon pahempi tilanne kuin normaalisti nuorten kanssa riitoihin joutuminen ja pian alkaakin eloonjäämiskamppailu jossa sairaaseen kidutukseen ja väkivaltaan kykenevä nuoriso näyttää kuka alueella määrää.

    Steve (Michael Fassbender)

    Eden Lake on tarinaltaan toimiva ja sangen mielenkiintoinen vaikkakin se on samaan aikaan myös erittäin sairas ja vastenmielinen. Se on niitä elokuvia joissa kauhu nojaa uhkakuvaan joka voisi todellisuudessakin tapahtua ja sen myötä se voi olla kokemuksena merkittävästi monia muita kauhuelokuvien lajeja ahdistavampaa.

    Väkivallan ja voimakkaiden kohtauksien takaa elokuvasta löytyy kuitenkin merkittävästi enemmänkin ajattelemisen aihetta joka saa tämän elokuvan erottumaan edukseen. Sen kuvaus häiriintyneestä ja sairaasta nuorisosta on toteutettu hyvin ja se antaa katsojalleen mielenkiintoisen vaikkakin pintapuoleisen kuvauksen heidän kotioloistaan. Perheenjäsenten lyhyistäkin kuvauksista huolimatta heidän persoonistaan saa tarpeeksi paljon irti jotta katsojana voi ymmärtää syitä ja seurauksia häiriintyneelle käytökselle.

    Erityisen paljon pidin elokuvassa sen nuorisojengissä tapahtuvan henkilöhahmojen välisestä dynamiikasta ja sen toimivasta kuvauksesta. Porukasta erottuu selkeästi johtohahmo jonka ympärillä kaikki muut pyörivät, mutta tilanteen eskaloiduttua yli terveiden rajojen muiden mukana olijoiden epävarmuus ja halu perääntyä joutuu kuitenkin kohtaamaan johtohahmon auktoriteetin ja oman heikkouden nousta sitä vastustamaan.

    Paige (Finn Atkins) ja Cooper (Thomas Turgoose)

    Mikäli normaalisti katsoo tämän tyylilajin elokuvia on tämä ehdottomasti näkemisen arvoinen. Sen ohjaus on hyvä, sen tarina on kiinnostava ja näyttelytyö on erinomaista. Se onnistuu luomaan ahdistavan ja painostavan ilmapiirin suhteellisen realistisella ilmaisutyylillään ja on siten omiaan olemaan kauhun lajityypissä merkittävästi säväyttävämpi kokemus kuin monet muut kauhun alalajit. Lisäksi sen henkilöiden välisten suhteiden kuvaukset ovat merkittävästi parempaa tasoa kuin suurimmassa osassa elokuvia mitä olen nähnyt muissakaan lajityypeissä.

    Eden Lake on omassa lajityypissään erinomainen elokuva jota on helppoa suositella kaikille tämänkaltaisia kauhuelokuvia katsoville. Kuitenkin sen sisältämät ahdistavat, painostavat ja järkyttävätkin kohtaukset ovat sellaisia että aivan varauksetta tätä ei pysty muille suosittelemaan.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 68 570 annettuun ääneen”]6,8/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Love happens

    Burke (Aaron Eckhart)

    Love happens (IMDB) on vuonna 2009 ilmestynyt romanttinen draamaelokuva jonka ohjauksesta on vastannut Brandon Camp. Camp on ohjaajana itselleni tuntematon tapaus ja katsottuani hänen ohjaushistoriaansa ei kyseessä ole mikään ihme, sillä tämän elokuvan lisäksi hänellä on ohjattuna ainoastaan Benji-niminen elokuva vuodelta 2018. Pääosarooleissa Love happenissa nähdään Aaron Eckhart, Jennifer Aniston sekä Dan Fogler.

    Elokuvan juonessa kerrotaan Burkesta, kirjailijasta joka on kirjoittanut itsehoitoteoksen jonka kantavana teemana on sloganiksikin jäänyt “A-OK” jonka tehtävänä on kertoa että asiat on OK ja pärjäämme. Hän itse on menettänyt vaimonsa auto-onnettomuudessa ja tietää omakohtaisesti kuinka vaikeita asioita ihmiset joutuvat kohtaamaan elämänsä varrella. Puhuessaan Seattlessa hän joutuu kuitenkin yleisönsä ongelmien lisäksi kohtaamaan omiaan.

    Love happens on juonensa osalta toimiva kasvutarina joka näyttää kuinka toisia auttaessa todellisuudessa saatamme itse olla niitä jotka kaipaavat auttamista ja kuinka toisia auttaessamme autamme samalla lopulta myös itseämme.

    Eloise (Jennifer Aniston)

    Burke on menettänyt vaimonsa jo useampia vuosia takaperin ja tapaa reissussa ollessaan mielenkiintoisen oloisen Eloisen (Jennifer Aniston). Eloisen kanssa hän kuitenkin joutuu ottamaan ensimmäisiä askeleita uusissa ihmissuhteissa eikä uusi alku deittimaailmassa ole kovin helppo ja mutkaton. Hän kuitenkin uskaltaa kertoa avoimesti tästä myös Eloiselle ja sitä myöten kohtaamaan omia pelkojaan.

    Kurssilaisissa Walter (John Carroll Lynch) on selkeästi hahmo jonka kautta Burke peilaa itseään ja omaa menetystään. Walter on menettänyt lapsensa onnettomuudessa josta hän kuitenki syyttää itseään. Burke saa Walterin kuitenkin kohtaamaan omat pelkonsa ja syyllisyyden tunteensa ja ottamaan siten askeleita kohden parantumista. Askel kerrallaan myös Burke joutuu kohtaamaan omat elämänsä käsittelemättömät haavat.

    Kokonaisuutena Love happens on viihdyttävä ja koskettava lämminhenkinen kasvutarina mielenkiintoisella juonella. Se on hieman surullinen mutta samalla kuitenkin myös lohdullinen ja maanläheinen. Elokuvan vahvinta antia onkin sen inhimillisyys ja koskettavuus, tarina johon on helppoa uppoutua mukaan. Se ei elokuvallisesti tarjoa mitään uutta eikä ihmeellistä, mutta viihteellisenä draamana se on lajityypissään hyvä elokuva. Sen ohjaus on toimiva, näyttelytyö on hyvää tasoa ja jos muuten ei tämän tyylilajin elokuvat iske on Jennifer Aniston jo itsessään hyvä syy tämänkin elokuvan katsomiselle.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 28 219 annettuun ääneen”]5,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Jumper

    David (Hayden Christensen)

    Jumper (IMDB) on vuonna 2008 ensi-iltansa nähnyt toiminnallinen seikkailu sci-fi jonka on ohjannut mm. Bourne Identityn ja Mr. & Mrs. Smithin ohjauksestakin vastannut Doug Liman. Pääosassa elokuvassa nähdään mm. Star Warsin episodissa II ja III Luke Skywalkerin roolissa nähty Hayden Christensen. Muissa merkittävissä rooleissa nähdään Rachel Bilson, Jamie Bell sekä Samuel L. Jackson.

    Elokuvan tarinassa kerrotaan David Ricestä (Hayden Christensen), pojasta joka huomaa vahingossa hengenvaaralliseen tilanteeseen päädyttyään omaavansa kyvyn teleporttailla paikasta toiseen. Opittuaan kuinka hän voi kontrolloida kykyään hän alkaa käyttämään sitä itseään miellyttäviin tarkoituksiin kuten pankkiryöstöihin. Jossain vaiheessa hän muuttaa muualle kotiseuduiltaan ja elää kohtalaisen leveää elämää pankkiryöstöistä tienaamillaan rahoilla.

    David on ollut lapsuudestaan saakka rakastunut Millieen (Rachel Bison) ja eräänä päivänä hän palaa kotiseuduilleen etsiäkseen hänet. Käy ilmi että Millie on yhä kotikylällään ja työskentelee siellä paikallisessa baarissa jonne David hakeutuu nähdäkseen hänet. Vähitellen David saa tutustuttua Millieen ja heillä vaikuttaisi syntyvän jotain tuttavuutta lähempää.

    Jotta Davidin elämä ei olisi liian helppoa ja onnellista selviää hänelle että teleporttauskykyjä omaavia hyppääjiä on olemassa myös muitakin ja heitä koetetaan tappaa paladiineiksi kutsuttujen henkilöiden toimesta. Vähitellen paladiinit aiheuttavat tappamishalullaan mutkia Davidin elämään ja alkavat olemaan vaaraksi myös Millielle.

    Millie (Rachel Bilson)

    Jumper on elokuvana idean tasolla mielenkiintoinen filmi joka menettää hohtonsa ja kiehtovuutensa löydettyään tiensä valkokankaalle. Vaikka juoni itsessään on mielenkiintoinen sen sisältämät typerät epäloogisuudet syövät viihdyttävyyttä merkittävissä määrin saaden elokuvan kääntymän lähinnä turhauttavan puuduttavaksi rainaksi.

    Elokuvassa itselleni tökki kohtalaisen monikin asia joita yhtenä oli henkilöhahmojen tylsyys ja mitäänsanomattomuus. Kenestäkään hahmosta ei saa minkäänlaista otetta vaan jokainen tuntuu tusinahahmolta vailla tunnetta.

    Toinen mikä aiheutti lähinnä turhautumista oli tarina joka jättää olennaisista piirteistä aivan liikaa kertomatta. Keitä olivat ne mystiset paladiinit ja miksi ihmeessä he haluavat tappaa näitä hyppääjiä? Miksi hyppääjät ovat edes olemassa, mistä he ovat tulleet, mistä he ovat saaneet kykynsä ja mistä myös nuo heitä metsästävät paladiinit ovat tulleet?

    Eniten kuitenkin aivoja nyrjäyttävä piirre tulee sen henkilöiden typeryydestä kykynsä käytössä. Jos ja kun he osaavat teleportata vaikka maailman toiselle puolelle, miksi paladiinien ilmestyessä tappamaan heitä he teleporttailevat pakoon aina vain muutaman metrin välein kauemmaksi eivätkä kerralla hyppää vaikka Utsjoelle, Timbuktuun tai vaikkapa Nairobiin jossa olisivat niin kaukana että olisivat turvassa?

    Paladiini Roland (Samuel L. Jackson)

    Lisäksi turhautuneita huokauksia elokuva kerää myös tilanteissa joissa hyppääjät siirtyvät väkijoukon keskelle mahdollisesti kiitettävän näyttävän sisääntulon kera sillä ympärillä olevat ihmiset eivät vaikuta mitenkään erityisen hämmentyneiltä, kauhistuneilta tai miltään muultakaan sellaiselta mitä normaalilta ihmiseltä voisi odottaa. Samoin myöskään Millie ei vaikuta mitenkään hämmentyneeltä, järkyttyneeltä tai erityisen ihmettelevältäkään kun hänet teleportataan mukana paikkasta toiseen vaan tilanne vaikuttaa hänestä täysin normaalilta tapahtumalta.

    Elokuvallisesti Jumper on suhteellisen mitäänsanomaton tuttavuus. Se on kyllä katsottava ja se on elokuvallisilta elementeiltään tavallisen toimivaa tasoa, mutta sen järjettömät epäloogisuudet ja tunteetttomuus vie tarinasta viehätystä niin paljon että elokuva kääntyy keskivertoa huonomman elokuvan puolelle lajityypissään.

    Arvosana: 3/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 267 700 annettuun ääneen”]6,1/10[/simple_tooltip])