Aleksin Blogi

Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: Horrible bosses 2 (Kaameat pomot 2)

    Ensimmäisestä osasta tutut sankarit nähdään myös jatko-osan päätähtinä

    Sean Andersin ohjaama Horrible bosses 2 (IMDB) on rikoskomedia vuodelta 2014. Elokuva on julkaistu Suomessa nimellä Kaameat pomot 2 ja sen pääosarooleissa nähdään ensimmäisestä elokuvasta tutut päätähdet Jason Bateman, Jason Sudeikis sekä Charlie Day. Lisäksi myös sivurooleissa nähdään ensimmäisessä osassa nähdyt Jennifer Aniston sekä Kevin Spacey. Ensimmäisen elokuvan arvostelun voit lukea myös täältä blogista.

    Miehet etsivät ratkaisua ongelmaansa ja saavat ajatuksena suorittaa heitä huijanneen firman omistajan pojan kidnappauksen. Kidnappauksen myötä he aikovat kiristää lunnasrahoina tarvitsemansa rahasumman jotta voisivat turvata yrityksensä toiminnan. Koska heidän taitonsa rikollisina ei ole juurikaan kehittynyt siitä mitä se oli ensimmäisessä osassa kun he pyrkivät tappamaan pomonsa, ei tälläkään kertaa kaikki mene suunnitelmien mukaan. Neuvoaja kysellään niin vankilaan joutuneelta ex-pomolta (Kevin Spacey) kuin kriminaali Dean “Motherfucking” Jonesiltakin (Jamie Foxx).

    Jennifer Aniston nähdään myös tässä elokuvassa roolissaan Dr. Julia Harrisina

    Tarina oli mielenkiintoinen ja siinä oli sopivasti yllättäviä käänteitä. Henkilöhahmot olivat viihdyttäviä vaikka tässäkin sivuhahmot tuntuivat mielenkiintoisemmilta kuin päähahmot. Ehkä syynä on osittain se, että päähenkilöiden toiminta oli tarpeettoman yliampuvaa hieman turhankin usein joka hieman söi hahmojen mielekkyyttä.

    Elokuva on siis varsin samaa tyyliä kuin ensimmäinenkin osa joten kyseessä on selkeästi komediapainotteinen rikostarina. Se on kepeän humoristinen ja viihdyttävä elokuva jonka katsomisessa ei tarvitse liikaa käyttää ajatustoimintaansa sitä seuratakseen. Näyttelytyö oli kaikin osin hyvää tasoa eikä tämänkään osan ohjauksessa ole mitään valittamista.

    Kokonaisuutena Horrible bosses 2 on toimiva elokuva niihin hetkiin kun haluaa nähdä helposti lähestyttävän viihdyttävän rikoskomedian jossa ei tarvitse liikaa alkaa pohtimaan elämää suurempia kysymyksiä. Tai vaihtoehtoisesti niihin hetkiin kun vain haluaa katsella Jennifer Anistonia.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 139 343 annettuun ääneen”]6,3,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Stealth (Stealth – Näkymätön uhka)

    Stealth (IMDB) joka Suomessa tunnetaan nimellä Stealth – Näkymätön uhka on toiminnallinen sci-fi-elokuva vuodelta 2005. Elokuvan on ohjannut mm. elokuvista The Mummy – Tomb of the Dragon Emperor sekä xXx tunnettu Rob Cohen. Pääosarooleissa nähdään Josh Lucas, Jessica Biel sekä Jamie Foxx.

    Elokuva kertoo kolmesta hävittäjälentäjästä jotka saavat mukaansa taisteluihin uutta teknologiaa edustavan tekoälyllä varustellun hävittäjän. Kuten niin monesti ennenkin myös tällä kertaa tekoäly alkaa saavuttamaan odottamattomia ja toivomattomia piirteitä. Pian taistelulentäjillä ainoana huolenaan ei ole vain vihollisten sotakoneisto vaan myös oman tahdon saavuttaneen koneen palauttaminen takaisin ruotuun ennen kuin se onnistuu pyrkimyksessään hyökätä väärään kohteeseen.

    Oman lisänsä elokuvaan antaa myös taustalla käytävät politikoinnit lentokoneen käytöstä tiedostetuista riskeistä huolimatta ja siitä mitä kaikkea ollaan valmiita uhraamaan haluttujen päämäärien saavuttamiseksi.

    Kara Wade (Jessica Biel)

    Action-elokuvien kategoriassa Stealth on monella tapaa mielenkiintoinen tuotos. Sen tarina on mielenkiintoinen ja se pitää hyvän tasapainon yllättävien juonenkäänteidensä osalta.

    Pidin Stealthissa myös siitä kuinka siinä edes kevyellä pintaraapaisulla analysoitiin tietoisen tekoälyn luomia uhkia ja sitä millaisia vaaroja on mikäli sodankäynti muuttuu liiallisen pelimäiseksi. Tekoäly vailla emotionaalista ja moraalista painolastia päätöksenteossa on vaara, sillä monet iskut siviilikohteidenkin lähellä jää ihmisten moraalin vuoksi tekemättä. Mikäli tämänkaltaiset asiat perustuisivat pelkkään tilastolliseen analyysiin olisi mahdollista että iskuja tapahtuisi paljon useammin ja katastrofaalisimmin seurauksin.

    Tekoälyn luomia uhkakuvia on maalailtu kyllä myös monissa muissakin elokuvissa, tunnettuina esimerkkeinä ainakin Terminator tai 2001: Space Odyssey, mutta pidän siitä että myös kepeämmissä elokuvissa joissa painopiste on muualla otetaan jollain muotoa kantaa tämänkaltaisiin kysymyksiin jotka tulevaisuudessa ovat oikeastikin uhkakuvia.

    Ben Gannon (Josh Lucas)

    On harmillista että mielenkiintoinen tarina menettää osan terästään epätasapainoisen tuntuisen ohjauksen vuoksi. Paikoitellen elokuvan ohjaus oli tyylikästä ja esimerkiksi hidastuksia oli käytetty tunnelmaa maalaillessa mielenkiintoisella tavalla ja musiikit olivat antamassa vielä kohtauksiin sopivaa maustetta tukemaan tilanteen dramatiikkaa. Valitettavasti toisissa tilanteissa ohjaus oli häiritsevän sekavaa, tarpeettoman nopeita leikkauksia sisältävää kameran pyörittelyä jotka tekivät osista kohtauksista lähinnä puuduttavaa katsottavaa.

    Lisäksi huonoina puolina voi mainita henkilöhahmojen stereotyyppisen kliseisyyden ja päälleliimatulta tuntuvan ihmissuhdetarinan. On hyvä että jotain yritystä ihmissuhteiden osaltakin on ollut luodessa tarinaan edes vähän merkitystä, mutta tapa jolla se oli luotu oli vaisu, ennalta-arvattava ja kokonaisuutena tasapaksu.

    Kaikista huonoista piirteistäänkin huolimatta Stealthista jäi positiiviset mielikuvat. Se oli omassa lajityypissään viihdyttävä elokuva joka jaksoi pitää mielenkiinnon yllä loppuun saakka.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 49 000 annettuun ääneen”]5,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: The Terminator

    The Terminator

    The Terminator (IMDB) on James Cameronin ohjaama ja Arnold Schwarzeneggerin, Linda Hamiltonin sekä Michael Biehnin tähdittämä toiminnallinen Sci-Fi elokuva vuodelta 1984.

    Tarina kertoo kuinka vuonna 2029 on käynnissä ihmisten ja koneiden välinen sota joka on alkanut kun koneiden tekoäly on kehittynyt liian itsenäiseksi ja alkanut näkemään kaikki ihmiset uhkanaan. Kuitenkin ihmiset ovat onnistuneet pärjäämään koneita vastaan tulevaisuuden taisteluissa, mutta koneet saavat idean lähettää tappajakyborgi Terminatorin vuoteen 1984 tappamaan ihmisten parhaimman sotilaan äidin ennen kuin sotilas on edes syntynyt. Mikäli hän onnistuu tehtävässään jää kyseinen sotilas syntymättä ja koneet onnistuvat tulevaisuudessa ottamaan vallan ihmiskunnasta.

    Ihmiset ovat huomanneet koneiden ajatuksen ja lähettäneet aikamatkalle perässä myös oman puolensa edustajan, Kyle Reesen (Michael Biehn). Hänen tehtävänään on suojella syntymättömän lapsen äitiä Sarah Connoria (Linda Hamilton) jotta Terminator ei pääse häntä tappamaan ja siten kääntämään tulevaisuuden kulkua ihmisten kannalta epäedulliseen suuntaan.

    Terminator ihmisen näköisenä (Schwarzenegger) opettamassa raggareille tapoja

    Terminator on niitä elokuvia joita jokaisen elokuvaharrastajan olisi hyvä nähdä ainakin kerran elämässään, sillä kyseessä on ehdottomasti kulttiklassikko. Muistelisin että olisin joskus aikaiseminkin tämän elokuvan nähnyt mutta missään vaiheessa elokuvaa ei syntynyt muistikuvia tulevista tapahtumista joten sen näkemisestä on todella kauan tai vaihtoehtoisesti tätä en vain ole sittenkään aiemmin nähnyt. Onneksi tämäkin aukko sivistyksestä on nyt paikattu.

    Vuonna 2018 katsottuna tämä elokuva tuntuu tarinansa osalta merkittävästi ajankohtaisemmalta ja vähemmän kauhuskenaariolta ja enemmän realistiselta uhkakuvalta kuin jos tämän olisi katsonut kymmenen vuotta takaperin. Tekoälyn kehitys on ollut todella nopeaa ja ihmismäisten robottien kehittyminen myös. Samoin on olemassa jo robottikäsiä jne. joten kyborgit alkavat olemaan nykyään jo realistisempia skenaarioita kuin vain pelkkää sci-fiä.

    Pääsääntöisesti pidin tämän elokuvan tarinasta ja ainoa mistä siinä en pitänyt oli aikahyppyyn liittyvä paradoksi sekä muutama tarpeettoman teennäinen – vaikkakin tarpeellinen – kohtaus.

    Kyle Reese (Michael Biehn) sekä Sarah Connor (Linda Hamilton)

    Ohjauksellisesti elokuvasta en löydä valittamasta,Visuaalisesti elokuva oli toimiva ja oman aikakautensa elokuvaksi tyylikäs. Esimerkiksi Terminatorin kävely robottihahmoisena oli nykymittakaavassa hieman kankeaa, mutta oman aikakautensa tuotokseksi varsin tyylikästä tasoa.

    Musiikit, vaatetukset ja 80-luvun takatukat aiheuttavat hieman tahattomia hymähdyksiä. Onneksi kyseisestä pukeutumistyylistä ihmiskunta on päässyt länsimaissa jo eteenpäin 😀 Näyttelytyö on asiallista ja kivikasvoinen Arska sopii rooliinsa hyvin.

    Kokonaisuutena The Terminator on hyvä elokuva joka toimii vielä vuonna 2018. Siinä on omat aikakautensa piirteet jotka hieman luovat hyväntahtosia hymähdyksiä, mutta jokainen elokuva on oman aikakautensa lapsi.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 704 275 annettuun ääneen”]8,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: The Shining (Hohto)

    Jack Nicholson roolissaan Jack Torrancena

    The Shining (IMDB) joka suomessa tunnetaan myös nimellä Hohto on Stanley Kubrickin ohjaama draama/kauhuelokuva vuodelta 1980. Sen pääosarooleissa nähdään Jack Nicholson, Shelley Duvall, Danny Lloyd sekä Scatman Crothers. Elokuva pohjautuu Stephen Kingin samaa nimeä kantavaan romaaniin.

    Elokuvan juoni kertoo kirjailija Jack Torrencesta (Jack Nicholson) joka ottaa vastaan talvihoitajan pestin syrjässä olevaan Overlook-hotellille. Hän menee hotellille pitämään sitä kunnossa yhdessä vaimonsa Wendyn (Shelley Duvall) sekä poikansa Dannyn (Danny Lloyd) kanssa. Ajatuksena Jackilla on saada talven aikana kirjoitetuksi kirjaansa sillä etäinen hotelli kaukana kaikesta antaa mitä ihanteellisimman ympäristön keskittyä taiteen tuottamiseen.

    Ikävästi hotelli sattuu olemaan rakennettu intiaanien hautuumaan päälle ja siellä on aikaisemmin tapahtunut useamman ihmisen murha. Aikaisempi talvihoitaja on kokenut mielenterveydellisiä ongelmia ja päästänyt päiviltä niin vaimonsa kuin kaksi tytärtänsä ennen oman henkensä riistämistä. Tästä huolimatta Jackia ei paikka kauhistuta joten perhe siirtyy kolmistaan etäisen hotellin rauhaan viettämään talvea ja pitämään hotellia kunnossa.

    Hotellilla ollessa alkaa tapahtumaan omituisia asioita eikä Jackin mielenterveydestäkään voi varmuudella antaa pelkästään positiivista näkemystä. Vähitellen tunnelma muuttuu hotellilla painostavammaksi ja paikan turvallinen syrjäisyys menettää turvallisuuden tunteensa hulluuden ja harhojen hiipiessä asukkaiden seuralaiseksi.

    Wendy Torrancen roolissa nähdään Shelley Duvall

    Shining on kiistatta oman aikansa merkittävimpiin lukeutuvia kauhuklassikoita joka jokaisen elokuvia harrastavan täytyisi nähdä vähintään kerran elämässään. Vaikka tämänkin elokuvan teosta on jo useampia kymmeniä vuosia on se säilyttänyt arvonsa merkittävänä teoksena eikä syyttä.

    Tarina on mielenkiintoinen ja se rakentuu hitaasti mutta varmasti kohden suuntaa missä sairas mieli ottaa voiton terveestä katastrofaalisin seurauksin. Näennäisen suoraviivaisen juonen lisäksi se antaa katsojalleen useampia kysymyksiä pohdittavaksi, kuten esimerkiksi sen kuka Jack Torrence lopulta on – onko hänellä enemmänkin kokemusta tästä hotellista vai onko hän todella ensikertalaisena ikävien tapahtumien äärellä.

    Hohdon vetovoima ei tule pelkästään hyvästä juonesta, vaan myös mieleenpainuvasta ojauksesta. Stanley Kubrick on saanut paljon arvostusta ohjaajana ja Shiningiä katsoessa on helppoa ymmärtää syitä sille. Elokuva on tyylikäs kautta linjan ja siinä on saatu mukaan painostava tunnelma. Sen kuvaukselliset ratkaisut ovat toimivia ja pitkät leikkaukset ja sen myötä rakentuva verkkainen tunnelma on omiaan vahvistamaan hitaasti hiipivää kauhua.

    Redrum! REDRUM!

    Omaan makuuni Shining on toimiva elokuva monilta eri aspekteiltaan. Erityisesti itseäni puhutteli elokuvan ohjauksellinen tyyli ja sen taidokas tunnelman rakentaminen. Näyttelytyö on erinomaista ja etenkään Nicholsonin ja Duvellin roolit eivät jätä katsojaa kylmäksi missään vaiheessa.

    Näitä näkemyksiä vasten peilaten tuntuu erityisen ironiselta että elokuva on ollut aikoinaan ehdolla Razzie-palkintoon huonoimmasta ohjauksesta sekä huonoimmasta naispääosaroolista.

    Kokonaisuutena Shining on näkemisen arvoinen elokuva joka kestää hyvin useammankin katselukerran. Se on aikansa ja lajityyppinsä klassikko josta monella modernimmallakin kauhuelokuvalla olisi paljon opittavaa. Jos ei muuten niin ainakin siinä että kauhua voidaan luoda hyvin myös ilman tarpeettomia säikäytyskohtauksia.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 752 451 annettuun ääneen”]8,4/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Horrible bosses (Kaameat pomot)

    Kaverukset

    Horrible bosses (IMDB) on Seth Gordonin ohjaama rikoskomedia vuodelta 2011. Sen pääosarooleissa nähdään Jason Bateman, Charlie Day, Jason Suideikis.

    Tarina kertoo kolmesta kaveruksesta joista kukin on tahollaan saaneet tarpeekseen työpaikastaan pomojensa vuoksi. Kevin Spaceyn esittämä pomo on vaativa ja häikäilemätön joka ei juurikaan työntekijöistään välitä, Colin Farrellin esittämä pomo on narkomaani ja Jennifer Anistonin esittämä pomo on seksiriippuvainen flirttailija jonka flirtti kääntyy jo ahdistelun puolelle. Hän myös koettaa saada työntekijäänsä Dalea (Charlie Day) makaamaan kanssaan siitäkin huolimatta että hän on jo kihloissa toisen naisen kanssa.

    Kaverukset päättävät lopulta toimia ja päästää jokainen pomoista hengiltä. He koettavat hankkia palkkamurhaajaa huonolla menestyksellä jonka jälkeen he päätyvät etsimään ammattilaista huonomaineisella kaupunginosalla olevalta baarilta. Siellä he tapaavat rahaa vastaan neuvoja jakavan Dean “Motherfucking” Jonesin (Jamie Foxx) jonka neuvoilla he päättävät itse tarttua toimeen.

    Jennifer Anistonin esittämä Dr. Julia Harris on yksi hirveistä pomoista.

    Horrible bossesin juoni on toimiva ja kiinnostava eikä käsikirjoituksen filmatisointi ole sekään tuottanut huonoa tulosta. Vaikka tarina onkin synkkä on elokuva kokonaisuutena selkeämminkin komediaa.

    Päähahmot ovat monessa mielessä tasaisia tusinahahmoja mutta heidän pienemmässä osassa olevien pomojensa persoonat olivat omaan makuuni mielenkiintoisempia ja värikkäämpiä. Roolisuoritukset ovat kuitenkin kautta linjan tasaisen varmaa laatua ja näyttelijävalinnat osuvia.

    Pidin erityisesti hahmoina Spaceyn roolista jämäkkänä pomona joka oli uskottava, auktoriteettinen ja onnistuneesti mulkvisti sekä Jennifer Anistonin roolista miehiä viettelevänä nymfomaanina. Farrellin roolin olisi suonut olevan hieman suurempi jotta siitä olisi saanut kaivettua vielä nykyistä enemmän irti.

    Kevin Spacey esittää yhtä kaameista pomoista

    Omaan makuuni tämä elokuva toimi hyvin. Se onnistuu mielenkiintoisissa sivuhahmoissa, tarinassa ja kokonaisuuden pitämisessä mielenkiintoisena läpi elokuvan, mutta jättää silti kaipaamaan hieman syvempiä ja kiinnostavampia luonteita päähenkilölle.

    Kokonaisuutena se on rennon kepeä raina illan ratoksi niinä päivinä kun haluaa vain ripustaa aivot narikkaan ja katsoa jotain sopivan kevyttä elokuvaa jossa ei ole liian suurta merkitystä tai tarkoitusta katsojan viihdyttämisen lisäksi.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 195 440 annettuun ääneen”]6,9/10[/simple_tooltip])