Aleksin Blogi

Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: The Good Girl (Kiltti tyttö)

    Justine Last (Jennifer Aniston)

    Good Girl (IMDB) on draamaelokuva vuodelta 2002. Sen on ohjannut Miguel Arteta ja pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston, Jake Gyllenhaal, Tim Blake Nelson sekä John C. Reilly.

    Justine Last (Jennifer Aniston) on töissä halpahalliketjussa Retail rodeossa. Hän ei viihdy työssään erityisen hyvin eikä hänellä kotioloissakaan ole kovin paljoa hohtoa. Miehensä Phil (John C. Reilly) on maalari joka illat pitkät polttelee kannabista kotona sohvalla oman työkaverinsa Bubban (Tim Blake Nelson) kanssa ja pariskunta on tilanteessa missä kaikki näyttää ulkoisesti hyvältä mutta samaan aikaan tyytymättömyys sisällä kasvaa päivä päivältä.

    Justinen työpaikalla aloittaa uusi nuori työntekijä Thomas “Holden” Worther (Jake Gyllenhaal) jota kutsutaan töissä Holdeniksi. Hän on ottanut kutsumanimensä Sieppari ruispellossa -teoksen Holden Caulfieldin mukaan. Justine ja Thomas kokevat kumpikin olevansa tilanteessa missä muut eivät ymmärrä heitä ja pian heidän välillään alkaa olla muutakin kuin pelkkää työtovereiden välistä normaalia kanssakäyntiä.

    Thomas “Holden” Worther (Jake Gyllenhaal)

    Good Girlin tarina on mielenkiintoinen kuvaus ulkopuolisuuden sekä nykyiseen elämäntilanteeseensa kuulumattomuuden tunteista elämässä. Se on kuvaus siitä kuinka ympärillä oleva maailma ja oma sisäinen maailma eivät kohtaa ja kuinka siitä seuraa ristiriitaisia tuntemuksia jotka heijastuvat ulospäin haitallisina tekoina joilla pyritään pakenemaan nykyisen tilanteen luomaa epätoivoa.

    Justinen ja Thomaksen salasuhde on yksi ilmenemismuoto pakokeinosta jolla kumpikin tahtovat nykytilannettaan muuttaa. Samoin Philin ja Bubban jatkuva kannabiksen polttelu työpäivän jälkeen sohvalla toimittaa samaa asiaa mutta eri muodossa, sillä Bubban sisäisen maailman tuntemukset joita elokuvan aikana avataan viestivät myös hänen tyytymättömyydestään asioiden nykyiseen tilaan.

    Lopulta elämä saapuu tienristeykseen jossa jokaisen on kohdattava asioiden todellinen laita ja tehtävä sen mukaan päätöksiä mihin suuntaan elämäänsä haluaa ohjata. Onko parempi jättää nykyinen elämä taakseen ja hypätä kohti uutta tuntematonta, vai onko parempi etsiä tapoja kuinka korjata nykyisen tilanteen haasteet?

    Phil (John C. Reilly) ja Justine (Jennifer Aniston)

    Pidin tästä elokuvasta. Toisin kuin monet muut näkemäni Anistonin tähdittämät elokuvat oli tämä merkittävästi vakavammin otettava tarina eikä ainoastaan kepeä viihde-elokuva. Kepeässä viihteessä ei tietenkään ole mitään vikaa ja pidän itse paljonkin kepeän viihteen elokuvista, mutta oli ilahduttavaa nähdä Jennifer Anistonin soveltuvan myös vakavahenkisempiin elokuviin.

    Näyttelytyö on elokuvassa kaikin puolin toimivaa tasoa kuten tältä näyttelijäkaartilta osaa odottaakin. Myöskään ohjauksessa ei ollut moitittavaa joten kokonaisuutena The Good Girl on hyvä elokuva joka kestää useammankin katselukerran.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 40 834 annettuun ääneen”]6,4,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: The Exorcism of Anna Ecklund (Anna Ecklundin manaus)

    Anna Ecklund (Tiffany Ceri)

    The Exorcism of Anna Ecklund joka suomalaisittain kääntyy muotoon Anna Ecklundin manaus on kauhuelokuva vuodelta 2016. Sen on ohjannut Andrew Jones ja sen pääosarooleissa nähdään Lee Bane ja Tiffany Ceri. Niin ohjaaja kuin pääosan näyttelijätkin kaikki olivat allekirjoittaneelle täysin tuntemattomia suuruuksia ja heidän IMDB-sivujaan katsoen mikään elokuva ei aiheuttanut mielikuvaa siitä että olisin niitä entuudestaan nähnyt joten täysin ummikkona elokuvaa pääsi katsomaan.

    Elokuva kertoo demonin riivaamasta Anna Ecklundista. Toisin kuin useimmissa näkemissäni manauselokuvissa on tällä kertaa tapaus poikkeava sen suhteen että Annan kohdalla kyse ei ole ensimmäisestä kerrasta vaan tapaus on jo toinen laatuaan. Annan mies on vienyt hänet nunnaluostariin huomattuaan että kaikki ei ole kohdallaan ja pian sinne sitten saapuukin papit ajamaan perkelettä pihalle.

    Juonensa osalta elokuva on suhteellisen tylsä ja mitäänsanomaton. Se avaa kyllä katsojalleen tarinaa siitä miksi Saatana haluaa demoninsa menevä Annaan uudemmankin kerran, mutta se jättää silti katsojansa tympääntyneksi juonen tylsyydestä ja merkityksettömyydestä.

    Isä Richard Lamont (Lee Bane)

    Tarina itsessään on konseptina kiintoisa. Demonit menevät ihmiseen josta ne on kerran jo manattu pihalle ja tulevat takaisin seitsemänkertaiselle voimakkuudella. Harmillisesti tapa millä kiintoisa konsepti puetaan elokuvan vaatteisiin saa tämän teoksen kohdalla kauhun muuttumaan tarkoituksettomaksi komediaksi.

    Saatanan riivaama nainen huutelee rivouksia joita lukiessa voisi kuvitella elokuvan olevan lähempänä pornografista materiaalia kuin kauhua – vai mitä pitäisi ajatella repliikeistä “Nussi minua, limanuljaska!”, “Uskoton kullinimijä”, “Ime sitä, runkkari!” tai “Nussi häntä perseeseen!”? Toki repliikit sopivat konseptiin missä saastaisuuden henki vaikuttaa ihmisessä, mutta tässä elokuvassa niiden merkitys aiheuttaa katsoessa tahattomia repeämisiä vaikka tarkoituksena luultavasti on ollut jokin muu lopputulema.

    Elokuvassa on tarinassa jotain hyvääkin, sillä siinä on edes jotain yritystä ollut hieman tavallisuudesta poikkeavassa tarinassaan. Aiemmin riivattu nainen tulee riivatuksi uudelleen sekä hänestä ulos ajetut henget löytävät tiensä uuteen kotiin. Sinänsä näistä tulee vahvasti mieleen Raamatun kertomus saastaisesta hengestä joka lähtee ihmisestä mutta palaa takaisin seitsemän vielä pahemman kanssa ja tulevat takaisin asumaan (Evankeliumi Mattuksen mukaan, luku 12, jakeet 43-45). Kuitenkaan se ei onnistu saamaan katsojaansa jännityneeksi saati kauhistuneeksi missään vaiheessa.

    Annan kyyneleet vuotavat kuin legendoissa verta itkevillä patsailla

    On vaikeaa luetella lyhyesti mitkä kaikki asiat tässä elokuvassa on pielessä, sillä konsepti on kiintoisa mutta siitä on silti onnistuttu tekemään surkuhupaisa kauhuelokuvan irvikuva. Yhtenä syynä tähän näen liian vähäisen taustatarinan avaamisen. Tarinaa ei juurikaan pohjusteta vaan melkoisen pian ollaan jo rupattelemassa miten paha saadaan pihalle ihmispolosta.

    Toinen merkittävä huono piirre tässä elokuvassa on valaistus. Kauhuelokuva jossa kuvataan liian paljon itse kohdetta liian kirkkaassa valaistuksessa ja jätetään vähemmän tilaa katsojan omalle tulkinnalle on yleensä melkoisen varma tapa epäonnistua pelon ilmapiirin luonnissa. Useammin se mitä katsoja näkee on omiaan latistamaan kauhuelokuvan tunnelmaa jonka katsoja itse on mielessään rakentanut. Silloinkin kuin kohdetta näytetään on mielenkiintoisempaa jos valaistus on synkkä tai kylmä (kuten elokuvassa Manaaja) ja jättää tilaa katsojan omallekin tulkinnalle. Valitettavasti se tässä elokuvassa ei sitä ollut.

    The Exorcism of Anna Ecklund on kauhuelokuva joka ei pelota katsojaansa missään vaiheessa. Se on koominen esitys joka koettaa löytää paikkansa kauhuelokuvien maailmasta sitä kuitenkaan löytämättä. Sen tarina on kiintoisa ja edes hieman poikkeava lajityypistään josta täytyy antaa edes hieman pisteitä, mutta kokonaisuutena elokuva on huono elokuva jonka katsomatta jättämisellä ei paljoa menetä. Kaikille kiinnostuneille elokuva löytyy Netflixistä.

    Arvosana: 3/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 857 annettuun ääneen”]2,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Pride & Prejudice (Ylpeys ja ennakkoluulo)

    Elizabeth Bennett (Keira Knightley)

    Pride & Prejudice (IMDB) joka suomalaisittain kääntyy muotoon Ylpeys ja ennakkoluulo on Jane Austenin saman nimiseen klassikkoromaaniin pohjautuva draamaelokuva vuodelta 2005. Sen on ohjannut Joe Wright ja sen suurimmissa rooleissa nähdään Keira Knightley ja Matthew Macfadyen.

    Jane Austenin romaani Ylpeys ja ennakkoluulo on julkaistu ensimmäisen kerran jo vuonna 1813. Se on Austenin toinen julkaistu teos ja se on yksi merkittävimmistä ellei jopa kaikkein merkittävin hänen romaaneistaan. Aikaisemmin häneltä oli ilmestynyt ainoastaan Järki ja tunteet (Sense and sensibility) vuonna 1811.

    Elokuva on tarinansa osalta uskollinen alkuperäiselle romaanille, joten mikäli kirja on luettu ei tarina kovin paljoa poikkea juonesta. Tarina kertoo Bennettin perheen elämästä ja perheen tyttärien avioitumispyrkimyksistä. Perheen äidin tärkeimpänä tehtävänään on saada naitettua tyttäret hyviin naimisiin ja heidät onkin pienestä pitäen kasvatettu tämänkaltaiseen malliin. Kuitenkin perheen tytär Elizabeth (Keira Knightley) ei täysin ole omaksunut äitinsä harmiksi avioliiton yhteiskunnallisen merkityksen suomaa asemaa ja niinpä hän kaipaa myös romantiikkaa pelkän yhteiskunnallisesti merkityksellisen toimituksen osalta.

    Herra Darcy (Matthew Macfadyen) puhumassa Elizabethille

    Ylpeys ja ennakkoluulo on kirjallisesti ehdottomasti parhaimpia teoksia joita olen lukenut ja onpa se myös tämän blogin Suosituksia-sivullakin kirjasuosituksissa. Filmatisoinnilla on ollut suuret saappaat täytettävänä yltääkseen samankaltaiseen mestariteokseen kuin mitä alkuperäinen kirja on ollu, mutta kaikeksi onneksi se onnistuu varsin hyvin luomaan teoksen tunnelman ja henkilöiden välisen kemian josta tunnelma syntyy.

    Keira Knightleyn roolisuoritus on erittäin onnistunut ja uskottava ja hän saakin Elizabeth Bennettin moniulotteisen persoonan elämään lähes yhtä rikkaasti ja monipuolisesti kuin kirjasta lukemalla syntyneessä mielikuvassa Elizabethista. Herra Darcyn roolissa nähtävä Matthew Macfadyen saa myöskin oman roolihahmonsa jäyhän ja varautuneen ulkokuoren omaavan persoonan valkokankaalle uskottavaksi ja kiinnostavaksi hahmoksi.

    Tarinan muidenkaan henkilöiden roolisuorituksissa ei löydy valittamista ja hahmot aiheuttavat katsojassa monenlaisia tunnetiloja joka kertoo tämän elokuvan kohdalla ammattimaisesta näyttelytyöstä jota on ilo seurata.

    Mr. Collins (Tom Hollander)

    Elokuvallisesti toteutus on muutenkin ammattimaista ja toimivaa tasoa kaikilta osiltaan joten teknisestikään tästä ei löydä valittamisen aihetta. Omaan makuuni Pride & Prejudice toimi siis hyvin. Se kertoo erinomaisen romaanin tarinan onnistuneella filmatisoinnillaan.

    Osa elokuvan viehätysvoimasta tulee myös siitä kuinka satoja vuosia vanha tapakulttuuri on saatu tuotua esiin. Henkilöiden vahvat mutta hillitysti esiin tuodut tunteet niin rakkaudessa kuin muussakin kanssakäynnissä, avioliiton tärkeys ja merkitys naisen elämässä, nykyisessä mittakaavassa koomiselta tuntuvat hahmot joiden karikatyyriseltä tuntuvat olemukset kuitenkin ovat uskottavia oman aikansa kuvauksia sillä yhteiskuntarakenne oli toisenlainen sekä tietenkin juhlat ja upeat vaatteet jotka saavat haaveilemaan kuinka paljon mukavampaa olisi ollut elää niihin aikoihin.

    Pride & Prejudice on elokuva joka löysi tiensä myös Suosituksia-sivulle.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 223 261 annettuun ääneen”]7,8/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Sausage party

    Nakit ja kuoret onnellisina muoveissaan odottamassa vapautustaan

    Sausage party (IMDB) on animaatiokomediaelokuva vuodelta 2016. Ohjaajina on toiminut Greg Tiernan sekä Conrad Vernon ja ääninäyttelyissä kuullaan mm. Michael Ceran, Salma Hayekin ja Edward Nortonin roolisuorituksia.

    Sausage partyn tarinassa marketissa olevat ruoat odottavat iloisesti että jumalat (eli ihmiset) hakevat heidät pois marketista ja vievät Suureen Tuonpuoleiseen, paikkaan missä heidän on hyvä olla. He aloittavat aamunsa iloisella laululla ja toivotat tulevansa valituiksi. Jutut eväillä tuppaavat olemaan hieman karkeampaan suuntaan taipuvaisia ja odotellessaan että pääsevät olemaaan jonain päivän yhdessä sisäkkäin yksi nakeista koskettaa päädyllään sämypläpaketin sämpylää. Tämän seurauksena sämpylä kokee tarinan aikana uskonkriisiä ja miettii onko hän saanut jumalien vihat päälleen harrastettuaan epäpuhdasta toimintaa.

    Eräänä päivänä yksi elintarvike palautetaan takaisin kauppaan kun matkaan on tarttunutkin väärä tuote. Hän ei ole lainkaan niin iloinen ja onnellinen että on päässyt Suureen Tuonpuoleiseen käymään kuin voisi kuvitella, vaan hänestä on tullut paranoidi hermoraunio. Hän alkaa kertomaan muillekin että jumalat ovat hirviöitä jotka tappavat elintarvikkeita ja että Kuolemattomat (eli elintarvikkeet vailla parasta ennen -päivää) tietävät tämän. Lopulta hän heittäytyy kauppakärrystä lattialle päästäkseen mieluummin hengestään kuin joutuakseen uudelleen jumalien luo. Vähitellen muutamat elintarvikkeet alkavat ottamaan selvää asian todellisesta laidasta ja tästä alkaakin kiintoisa seikkailu oman uskonsa perusteiden äärelle.

    Keskustelua Tuliliemen, kuolemattoman elintarvikkeen kanssa

    Sausage party on varsin mielenkiintoinen elokuva. Se on animaatio jonka seurauksena ensimmäisenä mielleyhtymänä on elokuva joka on tehty nuoremmalle väelle, mutta pian tarinaa seurattuaan on helppoa huomata että perheen taaperoille tämän näyttäminen ei lienee ole paras idea. Ruokien jutut ovat monin paikoin härskejä kaksimielisyyksiä, niissä on moniulotteisia merkityksiä ja viittauksia todelliseen maailmaan ja kielenkäyttökin on sellaista että ärräpäät lentävät.

    Pidin itse elokuvassa vertauksellisuuden todelliseen maailman kiehtovana. Esimerkiksi ruoat kaupassa ovat omassa pienessä kuplassaan eläviä uskovaisia jotka odottavat parempaa huomista, synnin tuntoa poteva sämpylä on kuin tiukemman moraalin kasvuympäristössä kasvanut nuori joka on tehnyt vastoin omia uskomuksiaan ja Lavash ja Bagel ovat kuin stereotyyppiset israelilainen ja palestiinalainen jotka kinastelevat jatkuvalla syötöllä milloin mistäkin.

    Myös visuaalisesti Sausage party on tyylikästä katsottavaa. Animaatiot on tehty laadukkaasti ja huolella, kuvakulmat joista tarinaa kuljetetaan on toimivia eikä teknisestä puolestakaan tule mitään valittamisen aihetta mieleen.

    Suuri Tuonpuoleinen ei ollutkaan onnen ja autuuden lähde

    Mikäli omaa tarpeeksi likaisen mielikuvituksen ja huumorintajun on Sausage party aivan loistava elokuva jota ei kannata jättää välistä. Se tarjoaa härskiä läppää, rivoa kielenkäyttöä ja syvempiä yhteiskunnallisia merkityksiä kuin pelkästään pintapuolisesti näyttää. Se on myös tyylikkäästi toteutettu animaatioelokuva jossa kaikki elokuvan peruselementit on kohdallaan joten omaan makuuni tämä elokuva toimi todella hyvin.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 152 063 annettuun ääneen”]6,2/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: The 5th wave

    Chloë Grace Moretz roolissaan Cassie Sullivanina

    The 5th wave (IMDB) on vuonna 2016 valmistunut sci-fi/toiminta/seikkailu-elokuva jonka on ohjannut J Blakeson. The 5th wave on Blakesonin toinen täysipitkä elokuvaohjaus vuonna 2009 ilmestyneen The Disappearance of Alice Creed -elokuvan jälkeen. Lisäksi hänellä on sitä ennen ollut ohjauskokemusta kahdesta lyhytfilmistä sekä myöhemmin Gunpowder-sarjan kolmesta jaksosta.

    Suurimmissa rooleissa nähdään myös Kickass-elokuvassa nähty Chloë Grace Moretz sekä mm. Jurassic Worldistä nähty Nick Robinson.

    Elokuvan juonessa kerrotaan kuinka eräänä päivänä avaruusolentojen alus ilmaantuu ihmisten yllätykseksi taivaalle pidemmäksi aikaa eikä se näennäisesti näytä tekevän mitään. Jonkin ajan kuluttua vihamielinen muukalaisrotu alkaa tekemään erilaisia iskuja joilla ihmisiä menehtyy maan päältä. Tällaisia on mm. järistykset ja niiden aiheuttamat tuhot ja influenssaepidemia. Neljän iskuaallon jälkeen armeijalle on selvää että tulossa on myös viides aalto jolla pyritään eliminoimaan jäljelle jääneet ihmiset, mutta mikä se on on vielä täysin avoin. Eloonjääneet – käytännössä ainoastaan lapsia ja nuoria – värvätään armeijan joukkoihin taistelemaan vihamielisiä alieneita vastaan.

    Ben Parish (Nick Robinson)

    Yllätyin tästä elokuvasta sillä se oli täysin erilainen sci-fi kuin mitä odotin. Oletin että limaisen näköisiä alieneita vastaan räiskitään menemään enemmänkin ja massiiviset tietokoneella luodut tehosteet räväyttäisi verkkokalvoille eepisiä väriloistoja mutta todellisuus oli jotain aivan muuta. Vaikka kyseessä on sci-fi-elokuva on tämä lähinnä tarinalliselta anniltaan sitä. Visuaalinen puoli pitää otteensa pääpiirteitteittäin tukevasti maan kamaralla eikä kovinkaan korkealentoisia ja nykyisestä maailmankuvastamme poikkeavia ihmeellisyksiä nähdä paljoakaan.

    Elokuvan visuaalinen puoli oli omaan silmääni miellyttävää katsottavaa ja ohjaus oli toimivaa kautta linjan. Esimerkiksi tarpeettomia kameran pyörittelyitä vailla merkitystä ei käytetty häiritsevän paljoa, lähikuvia ja kokonaiskuvia käytettiin tasapainoisesti, ohjaus tuki tarinaa eikä käynyt missään vaiheessa itseäni ainakaan häiritsemään.

    Tarinassa oli elementtejä jotka olisi toivonut olevan ehkä toisin ja jotka siksi hieman syö elokuvan mielekkyyttä. Esimerkiksi kokonaiskuvan suurempi merkitys olisi voitu aukaista katsojalle hieman nykyistä laajemmin, kertoa sitä kuinka alien tiesi yhdessä kohtauksessa erään henkilön valehtelevan sekä vaikkapa erään roolihahmon kohtalo olisi ollut mielenkiintoista tietää. Hänen kohtalonsa toki herätti miettimään onkohan tähän tarkoitus ollut pedata jatko-osan paikkaa.

    “Unohdinkohan mä sen kahvinkeittimen päälle?” -ilme

    Monin paikoin The 5th wave on perustasoa oleva elokuva jonka suurin arvo löytyy sen rennon viihteellisestä annista. Kuitenkin kaiken keskinkertaisuuden keskeltä hyppäsi esiin Chloë Grace Moretzin roolisuoritus joka erottui edukseen. Pidin hänen monipuolisesta ja ilmeikkäästä tulkinnastaan sen verran että täytynee laittaa hänet tarkempaankin seurantaan ja katsoa jatkossakin onko hänen muissa elokuvissaan yhtä hyvää näyttelytyötä kuin tässä.

    Kokonaisuutena The 5th wave on mukavan viihdyttävä elokuva jossa parhaat puolet löytyvät pääosaroolisuorituksesta ja yllättäviä elementtejä sisältävästä tarinasta. Se on perus toimiva elokuva vailla sen suurempia ihmeitä.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 86 756 annettuun ääneen”]5,2/10[/simple_tooltip])